maanantai 31. elokuuta 2015

Haaste naapurista

Siitä on jo vaikka kuinka kauan, kun viimeksi vastasin johonkin haasteeseen. Jenni Skotlannista haastoi minut vastaamaan seuraaviin kysymyksiin. Hän muuten kirjoittaa blogia nimeltään Neljä tuulta - perheen kanssa Skotlantiin. Minulle aivan uusi blogituttavuus, jonka aion tänä iltana vielä lukea.

Tässäpä näitä vastauksia!

1. Mikä on lempisanasi tai -lauseesi?

"Sometime today would be nice" - sanon Junioille varmasti joka päivä. Hän kun on hidas kuin etana, silloin kun pitää lähteä johonkin.

2. Jos saisit loppu elämäsi ajan syödä vain yhtä ruokaa, minkä valitsisit?

Kyllä se varmasti joku pastaruoka olisi. Sanotaan lasagne, joten syön sitten sitä loppu elämäni.

3. Mikä on parasta tekemistä sadepäivälle?

Oikein hyvä kysymys tänne Irlantiin, sillä yllätys, yllätys, täällä sataa usein! No, minulla on harvoin tekemisen pulaa ja sadepäivinä on mukava puuhailla kotona. Neulon, luen, kirjoitan tätä blogia ja haahuilen täällä kotona. Siirään vaikka kukkamaljakoita paikasta toiseen. 

4. Tärkein asia, minkä olet oppinut matkustamalla ja asumalla ulkomailla?

Että ei ole vain yhtä oikeaa tapaa elää.

5. Mikä oli lapsuudessa lempi kirjasi? Oletko lukenut sitä lapsillesi / toivoisitko heidän lukevan sen?

Mökillä oli ihana lastenkirja nimeltään Sadepäivien ratoksi. Siinä oli todella kaunis kuvitus ja sitä äidin kanssa luimme. Se oli sellainen tyttöjen kirja, joten meidän poikia se ei koskaan kiinnostanut. 

6. Milloin kirjoitit kirjeen viimeksi (paperilla ja kynällä)?

Taisi olla ennen joulua. Kirjoitan joskus kirjeen joidenkin joulukorttien väliin. Kirjeitä on muuten todella mukava saada. Ovat nykyisin niin kovin harvinaisia.

7. Minkä elokuvan haluat nähdä aina vain uudelleen?

Four weddings and a Funeral on kyllä aina yhtä hauska.

8. Mitä ostit viimeksi?

Olin eilen taas vaihteeksi huutokaupassa ja ostin sieltä pöydän, kukkapöydän, kaksi yöpöytää, jakkaran ja lehtitelineen. Koko helahoito maksoi 45.00. Nyt pitää hankkia maalit ja alkaa hommiin. Tykkään tehdä käsilläni ja nähdä tuloksen. Kaikille on paikka katsottuna, eli eivät minusta olleet ollenkaan turhia ostoksia. Mies on asiasta erimieltä ja pyöritteli silmiään, kun kaverini kanssa raahasimme tavaraa autosta. 

9. Mitä teit viime viikonloppuna?

Olin työkavereiden kanssa ulkona, kaverin kanssa metsässä lenkillä, pesin paljon pyykkiä ja silitin, siivosin ja sunnuntaina kävin siellä huutokaupassa. Niin, ja leikkasin nurmikon! Paljon jäi tekemättä, mutta ehtiihän sitä!

10. Mikä on lempiherkkusi?

Tulee mieleen Kuningatar-rahka jota syön Suomessa joka päivä. Se vaan on niin hyvää. Täällä Irlannissa puolestaan rakastan sisäänleivottua omenapiirakkaa, joko kerman tai jäätelön kanssa. 

Kiitokset Jennille tästä Liebster-haasteesta. Minun pitää nyt haastaa kolme bloggailijaa mukaan ja keksiä uudet kysymykset. Haastan mukaan Karoliinan From Karoliina-blogista, Marjukan Fab Forty Something-blogista ja vielä Juudean Jupinoiden Anun

Tässä näitä kysymyksiä sitten tulee

1.  Lempivaatteesi?
2.  Mikä on ärsytänyt tänään?
3.  Oletko säästäväinen vai tuhluri?
4.  Seuraatko politiikkaa?
5.  Mitä kieliä puhut?
6.  Miten ystäväsi kuvailisivat sinua?
7.  Minkä taidon haluaisit vielä oppia?
8.  Suosittele mielenkiintoista blogia.
9.  Voisitko olla bloggaamatta?
10. Missä olet ja mitä teet kymmenen vuoden kuluttua?


Kuten huomaatte, täällä ollaan valmiina seuraamaan rugbyn maailmanmestaruuskisoja.
Minua kyseiset kisat eivät voisi vähempää kiinnostaa. En oikein tajua mikä rugbyssä viehättää. 
Tässäkin pubissa tulee olemaan vilkasta, kun väki menee sinne seuraamaan otteluita.










Ps. Ja seuraavassa postauksessa käydään taas pääkaupungissa.

lauantai 29. elokuuta 2015

Täällä me vanhukset vaan...

Juniori treenaa maahockeytä tänään ja huomenna Limerickissä, ja pojista vanhempi autoilee jossain kavereidensa kanssa. Me vanhukset olemme täällä kotona kahdestaan. Näin siinä vaan on päässyt käymään! Silitin ison kasan vaatteita ja nyt tässä mietin, että mitähän seuraavaksi. Ulkoilin eilen työkavereiden kanssa myöhään, joten nyt haluan vain olla kotona ja mennä aikaisin nukkumaan.

Ihan unohdin kertoa teille yhden ison uutisen, joka vahvistui kaksi viikko sitten. Nimittäin reilun viikon päästä armas mieheni, kaikkien näiden vuosien jälkeen, aloittaa uuden projektin täällä Corkissa. Siis asuu kotona koko viikon ja tulee lähtee aamulla kotoa töihin ja tulee illalla kotiin. Tähän ajatukseen olen yrittänyt totutella. Onhan se aivan mahtava asia. Senkin tiedän, että ensimmäisenä kuukautena varmasti otetaan yhteen, kun minä itse olen täällä häärännyt ja tätä showta pyörittänyt soolona, jo vuosi kausia. Nyt pitää sitten antaa toisellekkin tilaa. Ainakin siivoamisesta neuvotellaan vielä monta kertaa, sillä meillä mies on siisti ja minä sellainen tuurisiisti. Juniorikin totesi, että kuule äiti, meidän pitää alkaa siivoamaan!

Tuli tässä viikolla mieleen se aurinko ja risukasa. Elämä kun on heittänyt eteen yhtä sun toista ja välillä on tuntunut, että eihöhän tämä nyt jo riittäisi. Ja nyt se samainen elämä suorastaan hymyilee. Joskus ne palapelin palaset osuvat kohdalleen meilläkin. Poika lopettaa teoriajakson, siellä pohjoisessa, neljän viikon kuluttua ja muuttaa takaisin Dubliniin. Isän huone vapautuu hänelle, joten ei tarvitse asua tädin nurkissa. Viime syksy oli hänelle todella rankkaa aikaa, kun kaikki oli niin kovin uutta. Nyt taas hän suorastaan odottaa Dubliniin muuttoa ja on jo miettinyt harrastuksia jne. Mummukin voi Suomessa ihan hyvin. Sekin on suuri iloinen ihme.

Asioilla on tapana järjestyä, ei kuitenkaan  aina niin nopeasti ja siinä järjestyksessä kuin itse haluaisimme. Pitää vaan jaksaa uskoa, että sateen jälkeen paistaa aina aurinko!





torstai 27. elokuuta 2015

Kaverin "mökillä"

Juniorille kävi kutsu kaverinsa "mökille". Minä lähdin viemään häntä töiden jälkeen, sillä piti ehtiä vielä Dublinin bussiin. Ajettiin merenrannalle päin, aina vain kapeampia teitä. Sitten jyrkkä käännös pihaan ja näkymä oli tämmöinen:


Olinhan minä joskus kaverin äidin FB postausten perusteella arvellut, että ihan tavallisesta puutarhasta ei ole kysymys. En kuitenkaan odottanut ihan tälläistä paratiisiä.

Puutarha oli isoisän käsialaa. Kaikki istutukset, lammet, polut ja sillat hän oli itse, omin käsin, tehnyt.





Ei ehkä ollut järveä, mutta oli lampi, heikkaranta ja meri parin kilometrin päässä.
Ja tämä lampi, se toinen niistä oli isoisän itse tekemä. 



Eikä siinä kaikki. Kun kävelin rinnettä alas, näin siellä myllyn. Siinä oli jotain
erikoista. Toisaalta vanhan myllyn näköinen, mutta samalla kovin hyväkuntoinen.
Sitten ratkesi sekin arvoitus. Paikalla oli ollut ennenmuinoin mylly. Samalle paikalle oli, arvatkaapas kuka, rakentanut uuden myllyn. Kyllä, se samanen isoisä ja ihan yksin.



Siinä sitä oli sulattelemista loppupäiväksi. 



Bussi Dubliniin lähti ilman minua. Isoisä nimittäin itse esitteli minulle pihapiiriä, eikä yhtään haitannut, vaikka myöhästyin  bussista! 

Niin, ja sitten se "mökki". No, se oli ihan mökin näköinen sisältä ja ulkoa.
Isovanhemmilla ja kaverin enolla on pihassa omat talonsa ja sitten Juniorin kaverin perheellä tämä mökki, jossa he asuvat kesäisin. 






Aivan uskomaton paikka, vai mitä?




keskiviikko 26. elokuuta 2015

Kasvispaistos

Tässä teillekkin superhelpon kasvispaistoksen ohje. Olen tehnyt tätä kesän aikana monta kertaa ja hyvin tekee kauppansa. Etenkin kalan ja pastan kanssa se on todella hyvää.








Pilkon joukkoon mitä kaapista löytyy.  Kuvan paistokseen päätyi munakoiso, kesäkurpitsa, punainen sipuli ja paprika. Sitten loraus oliviöljyä sekaan, yrttisuolaa, pippuria myllystä ja vähän tavallista suolaa. Paistos uuniin 190 asteeseen noin 20 minuutiksi. Kun vihannekset ovat pehmeitä, lisätään joukkoon vielä tölkillinen murskattuja tomaatteja, jossa on yrttejä seassa. Paistos takaisin uuniin n 5 min ja sitten se onkin jo valmis. Päälle leikkasin persiljaa ja sekaan hetin vielä oliveja.


Pastan kanssa maistui hyvältä, ja päälle raastoin vielä parmesaani juustoa.


maanantai 24. elokuuta 2015

Temple Bar






Jokaisessa suuremmassa kaupungissa on se alue, johon suunnataan iltaisin. Dublinissa tämän alueen nimi on Temple Bar. Se on pääkaupunkimme tunnetuin pubialue ja samalla yöelämän keskus. Temple Bar sijaitsee Liffey joen etelärannalla. Se on lähellä O'Connell-siltaa, jos tulette toispuolt jokkee, niin kuin minä perjantaina. Sieltä löytyy myös  paljon ruokaravintoloita ja majapaikkoja. Ei välttämättä se parhain majoitusvaihtoehto aikaisin nukkumaan meneville!  Pubeissa soi irlantilaista musiikkia, ja ainakin näin kesällä pelkästään upeat kukkaistutukset ovat näkemisen arvoisia.

Alue on turistien suosima, mutta dublinilaiset itse viettävät iltaa kyllä ihan muualla. Pubeja katsoessa tuli lähes ikävä näitä meidän "normaaleja" pubeja. Nämä kuvien pubit, kun olivat jotenkin yliampuvia...ainakin minusta. Poikani dublinilainen kaveri oli myös sitä mieltä, että hinnat ovat kallimmat kuin muualla. Joka tapauksessa Temple Barin alueella kannattaa käydä myös päiväsaikaan ainakin ottamassa kuvia. Se kuhisee elämää (ja niitä turisteja) ja on kirjaimellisesti värikäs paikka. 

Viettäisinkö itse iltaa Temple Barin aluella? No, mikä ettei. Voisin hyvinkin istua siellä, jossakin värikkäässä pubissa ja kuunnella irlantilaista musiikkia. Minähän olen Dublinissa vielä ihan turisti. Se sitten onkin ihan eri asia, saisinko mieheni houkuteltua mukaani!








sunnuntai 23. elokuuta 2015

Seliseliselitystä

Sellainen hulina oli viikolla töissä, että iltaisin ei tehnyt mieli enää naputella yhtään postausta. Sormet huusivat lepoa ja hiirikättäkin särki. En minä sentään vain sohvalla makoillut (vaikka sitäkin kyllä tein), vaan nautin täkäläisittäin lämpimistä illoista ja kävin pitkillä kävelylenkeillä. Piltesta ja jopa zumbaakin olen harrastanut, joten jospas se tästä alkaisi se uusi hoikempi ja terveellisempi elämä!

Naapurissa lomailevia, neljän viikon ikäisiä, kaksostyttöjäkin kävin ihailemassa monta kertaa. Voi, että olivat söpöjä. Pääsin verestämään vanhoja vauvanhoitotaitojani. Pahoin pelkään, että ensi viikolla taitaa tulla kaksosia ihan ikävä.

Loman jälkeiset viikot ovat siis olleet niin kiireisiä, että päätin pitää perjantaina vapaapäivän ja lähdin käymään Dublinissa. Talo on nyt valmis ja vuokralaisetkin ovat siellä asuneet jo kuukauden. Huoneet täyttyivät heti. No, se ei tullut yllätyksenä, sillä vuokrahuoneista on siellä huutava pula. Se mikä minulle tuli yllätyksenä oli se, kuinka siistiä talossa oli. Keittiö kiilsi ja muutkin yleiset tilat olivat siistissä kunnossa. Minä kokosin vielä muutamia Ikean lampunvarjostimia ja pistin tauluja seinille.

Kun työt oli tehty kävelin keskustaan, ja leikin turistia koko päivän. Kerrankin oli aikaa kierrellä ja kuvata pääkaupunkia. Minulla oli vähän omituinen olo, sillä omasta mielestäni olin kameran kanssa liikkeellä oleva turisti, joka kylläkin samalla etsi pölyimuripusseja ja lukkoa.

Dublin on siinä mielessä erikoinen kaupunki, että ihan ydinkeskustan lähellä on, mitenkä tuon nyt sanoisi, ei-tosiaankaan-niin-hienoja alueita. Kaksi bussipysäkkiä tai 10 min kävely ja olin Dublinin pääkadulla, O'Connoll Streetillä. Yhtä nopeasti kävelin myös Dublinin toiselle suurelle rautatieasemalle. Talo on todella hyvällä paikalla, sijaintinsa puolesta, mutta naapurusto nyt on mitä on.

Perjantai-iltapäivänä treffasin pohjoisesta tulleen poikani kaupungilla ja lähdimme yhdessä mieheni työpaikan lähelle. Ja sitten ajelimme kaikki takaisin tänne etelään. Juniori puolestaan oli kaverinsa "mökillä", ja se onkin sitten ihan oman postauksensa arvoinen juttu.

Nyt on varastossa paljon kuvia Dublinista ja sen nähtävyyksistä, joten pysykääpä kuulolla.
Valitettavasti tämä meidän oma koti on viime viikkojen jäljiltä sellaisessa kunnossa, että nyt on pakko ryhdistäytyä. Palataan!

Dublinilaisia ovia St Stephen's Green East - kadulta.






sunnuntai 16. elokuuta 2015

B&B

Aamupala tarjoiltu, ei kylläkään irlantilaista sellaista, vaan ihan muroilla, paahtoleivillä ja teekannullisella siitä selvittiin. Juniorin maahockeyjoukkueen kaksipäiväiset harjoitukset olivat täällä Corkissa, ja me paikalliset perheet majoitimme kauempaa tulleita. Meille sattui kaksi oikein mukavaa, puheliasta ja vieläpä kohteliastakin poikaa. Sapuskat hävisivät lautasilta suihin hyvällä ruokahalulla. Myöhemmin illalla  tein jälkkäriksi vielä kasan "creppejä". Olisihan se noloa, jos menisivät tänään takaisin koteihinsa ja valittaisivat, että kun siellä ei saanut edes tarpeeksi ruokaa!

Kun pojista vanhempi on puurtanut koulunpenkillä koko kesän, on Juniori puolestaan ollut kohta kolme kuukautta vapaa kuin taivaan lintu. On menossa koko ajan ja hyvä kun ehtii juuri ja juuri ripustaa pyykit kuivumaan äitinsä avuksi! Vapautta jatkuu vielä kaksi viikkoa, ja sitten on taas karu arki Juniorillakin edessä ja ne kamalat aamuherätykset.

Eilen soviteltiin kouluvaatteita ja tultiin siihen tulokseen, että valkoisista kauluspaidoista suurin osa sopii vielä ja harmaita suoria housuja tilaan kaksi paria. Nykyisin tämä kouluvaatteiden ostaminenkin käy näppärästi netin kautta. Olen aina suosinut Marks & Spencerin kouluvaatteita, ja onneksi ne saa tilattua joko lähimpään liikkeeseen tai ihan kotiin asti. Koulukenkäostoksille taidamme kuitenkin vielä joutua.

Syy siihen, että blogi ei ole viime päivinä päivittynyt on ollut kesä. Kyllä, meille tuli vihdoinkin kesä ja sitä kesti kolme kokonaista päivää. Nyt en voi sitten enää valittaa kesän puutteesta. Kesä tuli, kun sitä oikein odotimme ja sitten se taas meni. Eli sellainen kesä tällä kertaa!

Irlannin "kuumina" kesäpäivinä (nippanappa päästiin + 20 c yli) minä olen ollut joulutunnelmissa. Joo, työpaikan joulujuhlien järjestelyt aloitetaan nimittäin jo näin aikaisin. Meitä on nykyisin niin paljon, että pitopaikkan löytyminen on aika haasteellista. Täällä kotona olen puolestani katsonut joululentoja ja niitä eilen miehelle esittelin. Mieli halajaa etelän aurinkoon, mutta pohjoiseen ollaan menossa. Tai jospas voisinkin jotenkin yhdistää kummatkin. Turha toive, sillä lennot ovat jo nyt hinnoissaan, eli suuntana simppelisti Suomi.

Nyt B&Bn pitäjä lähtee vaihtamaan lakanoita ja pistää pyykkikoneen pyörimään. Teille kaikille toivottelen stressitöntä sunnuntaita ja palataan viikolla asiaan!









tiistai 11. elokuuta 2015

Kun kutsu käy kupposelle kuumaa...

Ollaan vasta rantauduttu näille meidän saarille. Ihan sama kummalle puolelle Irlannin merta. Teetä olisi hyvä oppia juomaan, ihan vain oman viihtyvyyden kannalta. Ettei käy niin kuin minulle Suomessa kahvin kanssa. En siis  ole oppinut vieläkään kahvia juomaan. Enkä enää opikkaan. Pojista vanhempi tuo Suomesta mukanaan Juhlamokkaa ja vannoo sen nimeen. Jotenkin nurinkurista.
En minäkään teetä eritysemmin rakastanut vuosia, vuosia sitten. Olin aluksi vasinainen outolintu. En juonut teetä enkä kahvia. Siinäpä sitä riitti varsinkin Irlannin suvulle ihmettelemistä. No, sitä ihmettelemistä on riittänyt näihin päiviin asti, vaikka teetä nykyisin juonkin. Aiheet vaan ovat vuosien varrella vaihtuneet...
Vuodet ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä. Osuutta on myös tällä ilman kosteudella ja koleudella. Tarvitsen aamulla kupin kuumaa teetä, että saan potkaistua itseni käyntiin. Tee, jos ei nyt varsinaisesti tuo ratkaisua ongelmiin, auttaa ainakin niiden käsittelyssä. Kupin äärellä on vaihdettu kuulumisia, pohdittu syvällisiä ja rentouduttu. Se on myös lämmittänyt mukavasti kylminä talvi-iltoina. Suosikki-naapurin kanssa on juotu, kuppi jos toinenkin Barry’sin teetä (muuta hän ei suostu juomaan), ja päivitelty milloin mitäkin. Töissä kuppi teetä on hyvä syy pitää tauko ja jutella hetki työkavereiden kanssa.
Palataan otsikkoon. Ollaan vasta rantauduttu, ja kutsu on käynyt kupposelle kuumaa. Mielessä pyörii kello viiden teet, japanilaiset teerituaalit, Pauligin mauttomat litkut ja siirtomaavallan aikaiset, englantilaiset ladyt juomassa teetä posliinikupeista, Afrikan pölyssä ja tietysti valkoisissa vaatteissa
Tai sitten mielessä ovat suomalaiset kahvipöydät pullineen ja muine herkkuineen. Suomessa tämä tarjoulupuoli osataan. Ihan oikeasti. On sen seitsemän sortin herkut, ja usein vielä itse leivottu. Siksipä lomalla lenkkeilyni menevät hukaan. Kyläilen ahkerasti, enkä sano ei pullalle, enkä pikkuleiville enkä piirakoille. Tiedän, että kahvipöydän herkut ovat minulle kirjaimellisesti harvinaista herkkua. Sen tulette kohta huomaamaan lukemaan.
Sitä on saavuttu kylään. Etsitty naulakkoa eteisestä, sitä kuitenkaan löytämättä. Sitten on oltu aikeissa ottaa kengät pois, mutta on viime hetkellä tajuttu, että kaikilla muillakin on kengät jalassa. On siis marssittu olohuoneeseen tai keittiöön kengät jalassa. Ehkä siinä matkalla kokolattiamattoja ihaillen ja niiden puhtaanapitoa ihmetellen.
Keittön tyhjä pöytä vähän mietityttää. Ei kai sitä nyt olla katettu ihan paremmalle puolelle. Ei olisi tarvinnut... Paremmalla puolella ei myöskään näy kuppeja eikä kakkuja eikä kuppikakkuja. Hmm. Ai, heillä taitaakin olla erillinen ruokailuhuone.  No, kyllä sitä nyt on nähty hirveästi vaivaa.
Istutaan olohuoneen sohvalla ja keskustellaan niitä näitä. Sitten emäntä kysyy SEN kysymyksen.
Would you like to have a cup of tea.....or coffee perhaps?
Tässä vaiheessa olet jo valmis nousemaan sohvalta ja siirtymään ruokailuhuoneeseen. Joku vaisto kuitenkin sanoo, että istuaan nyt kuitenkin vielä sohvalla, ja annetaan emännän ohjata tilannetta.
Emäntä häviää keittöön ja kuuluu napsaus. Vedenlämmitin pantiin päälle. Hetken kuluttua hän saapuu takaisin olohuoneeseen.
-        -   Niin, kahvia vai teetä?
-         -  Teetä, kiitos.
-        -    Ja miten haluat teesi?
Apua, mitä tähän pitää sanoa? Autetaan vähän. Kysymys on teen vahvuudesta (vahvaa, keskivahvaa vai laimeaa), sokeripitoisuudesta   (montako teelusikallista sokeria) ja maidon määrästä (paljon vai vähän).
-          - Saisinko, keskivahvaa teetä, johon laitetaan lusikallinen sokeria ja vähän maitoa. Bingo!
Emäntä häviää jälleen keittöön ja palaa hetken kulutta, kahden ison höyryävän, teemukin kanssa. Kumpainenkin on täytetty piripintaan asti. Olet taas aikeissa nousta ylös ja lähtemässä sinne ruokailuhuoneeseen. Siis sinne, missä odottavat ne herkut. Et ehdi peppuasi nostaa, kun sienän vierestä eteesi ilmestyy pieni pöytä, johon kuppisi asetetaan pienen korkkialustan päälle. Emäntä istuu itse nojatuoliin ja jatkaa juttujaan teetä hörppien.
Kupissa on teetä aivan liikaa ja se on tulikuumaa. Sitä roiskuu pöydälle ja sovalle. Apua! Tästä ei tule mitään. Entäs ne tarjoilut? Mitkä tarjoilut? Ei kakkua, ei pullaa, ei pikkuleipiä. Antakaa nyt vaikka yksi keksi kyytipojaksi.
-          -  Ai, unohdin kysyä haluaisitko keksin? Meillä taitaa olla  yksi paketti kaapissa.
-          -  Kyllä, kiitos.
Hetken kulutta pöydälle ilmestyy vähän ryytyneen näköinen suklaakeksipaketin puolikas. Juttu jatkuu, ja sinä siemailet nyt jo vähän jäähtynyttä, mutta erittäin hyvän makuista teetä ja nuolet sormistasi sulanutta suklaata. Toista kuppia tarjotaan, mutta kieltäydyt kohteliaasti.
Sitten onkin aika lähteä kotiin. Kiität teestä.....ja siitä suklaakeksistä.
Sopeutuminen on alkanut ja olet oppinut yhden tärkeimmistä asioista: kuppi teetä tarkoittaa kuppia teetä! Tästä on hyvä jatkaa.
                 




sunnuntai 9. elokuuta 2015

A nice cup of tea

En ole omasta mielestäni nirso. Paitsi yhdessä asiassa. Nimittäin teen suhteen. Teen pitää olla oikeaa mustaa teetä, eikä mitään yrttimarjalitkuja. Tiedän, olen hankala vieras. En juo kahvia, ja jos mieleistäni oikeaa teetä ei ole tarjolla, nyrpistän nenääni ja juon mielummin vaikka kraanavettä. (Kraanavesi on muuten hyvää Suomessa, paljon parempaa kuin täällä. Irlannissa juonkin janojuomana pullovettä ja raahaan kaupasta 2 litran vesipulloja.)  

Sehän on kaikkien sukulaisten ja ystävien tiedossa, että kahvia en ole koskaan juonut, enkä taida enää alkaa juomaankaan. Vastajauhettu kahvi kyllä tuoksuu tarkaan nenääni taivaalliselta, mutta en pysty sitä juomaan. Ei vaan kertakaikkiaan maistu minulle. 

Suomessa valitettavasti ei ymmärretä hyvän teen päälle. Melkein itkettää, kun näen pienessä kahvikupissa kiehuvaa vettä ja lautasella lepää marja/yrttiteepussi tai sitten Pauligin mautonta mukamas mustaa teetä. Sitä pussia nimittäin saa viruttaa kupissa tunnin, eikä sittenkään maussa ole kehumista. 

Mies-parka oli Helsingissä junaa odottaessa käynyt teekupposella ja lähetti minulle järkyttyneen viestin: "Täällä Suomessa on kyllä aivan kamalaa teetä!" Olisi kannattanut teen sijasta juoda Juhlamokkaa tai Presidenttiä... Kahvinjuojien on vaikea ymmärtää, että myös teehammasta voi kolottaa. On siis saatava se päivän ensimmäinen teekuppi, muuten ei päivä käynnisty. 

Tämä teenirsoiluni alkaa olla jo Suomessa vitsi. Yleensä tilanne etenee seuraavasti. Menen kylään. On pullaa, keksiä, kakkua, jäätelöä jne. Sitten emäntä/isäntä kysyy, että oletkos jo oppinut juomaan kahvia. En ole. Emäntä/isäntä alkaa käydä läpi keittiön kaappeja ja yrittää muistaa, että onkohan jossain teepusseja. Meillä kun ei kukaan juo teetä. Sitten kaapin perältä löytyy muutama epämääräisen näköinen teepussi, vielä epämääräisemmän näköisessä laatikosta. Parasta ennen päivämäärät ovat jo vuosia sitten haalistuneet laatikon kyljestä. Sitten viruttelen sitä kaapista löytynyttä epämääräisen näköistä pussia kahvikupissa ja odotan ihmettä tapahtuvaksi. Siis, että kohta edessäni höyryäisi kupillinen hyvää, tummaa teetä, jonka sekaan sekottaisin lusikallisen sokeria ja lorauksen maitoa. Valitettavasti tässä vaiheessa yleensä selviää, että kyseessä oli joku vanhentunut marjasekoitus, joten se siitä. Onneksi pullat, keksit, kakut ja jäätelöt kompensoivat hyvin juomakelpoisen teen puuttumista. Ja minullehan herkut maistuvat!

Kesällä kävi niin, että eräässä kyläpaikassa, jossa nirsoiluni hyvin tunnetaan, emäntä lähetti isännän kauppaan ostamaan teepusseja, kun saavuin paikalle. Kyllä kelpasi juoda kunnollista teetä ja nauttia samalla mustikkapiirakkaa. Vähän nolotti, mutta... Onpas sitten ainakin seuraavalla kerralla teepussit minua odottamassa, sillä heilläkään ei kukaan juo teetä! Niin, että kiitos vaan M-vaarille, kun vieras sai kerrankin oikein kunnollista teetä!

Mikälaista teetä sitten juon mielelläni Suomessa? No, ensinnäkin sellaista, jonka sekaan voi laittaa maitoa.
Princess-tee (se jossa on niitä mietelauseista) on juomakelpoista. Lipton on ihan ok, mutta parasta on mielestäni English Breakfast- tee. Juon myös Earl Grey-teetä, jossa on sellainen hienostelevampi maku verrattuna esim English Breakfasteen. Twinningsin teet ovat hyviä, ne voittavat Pauligin sotkut mennen tullen ja palatessa. 

Naapurisaarella ja täällä Irlannissa ei talosta välttämättä löydy kahvia olenkaan, ja jos löytyy niin yleensä se on pikakahvia. Kahvi voi siis loppua, mutta teepusseja löytyy aina. Teepusseissa ei ole naruja vaan idea on, että pussi laitetaan kannuun hautumaan ja jätetään sinne. Ei täällä tietenkään aina tehdä kannullista teetä, joten silloin laitetaan teepussi mukiin ja kiehuvaa vettä päälle. 

Löysin Dublinin talosta kaksi pientä teekannua, joissa voi hauduttaa sopivasti yhden kupillisen teetä. Ne ovat olleet meillä ahkerassa käytössä. Kahviloissa tarjotaan tee lähes aina pikkukannuissa. Siksipä saatetaankin kysyä, että monellekko laitetetaan teetä. Kannun koko riippuu sitten juojien määrästä. 

Koska teenjuonti on näillä saarilla ihan yhtä tärkeää kuin Suomessa kahvinkeitto, jatkan aiheesta vielä huomenna. Silloin kerron teille, miten teetä täällä tarjoillaan ja vähän muutakin tarjoilusta tai sen puutteesta.










"A woman is like a tea bag. It's only when she's in hot water that you realize how strong she is." 
-Nancy Reagan 

lauantai 8. elokuuta 2015

Hemmottelua

Silloin kun elämässä tarvitsisi kipemmin, edes hetken, itsensä hemmottelua, ei se yleensä onnistu. Ei ole aikaa, rahaa tai muuten vaan mahdollisuutta irtautua arjesta, edes pariksi tunniksi. Vaikka siis tietäisi, että sen parin tunnin jälkeen voisi pitkään, paljon paremmin. Saisi ladattua lähes tyhjään akkuunsa lisää virtaa ja väsynyt kroppakin saisi hetken levätä. Voisi keskittyä vain olemaan ja unohtaa huolet, murheet, paineet ja kiireet hetkeksi. Riittäisi, kun hengittäisi ja nauttisi.

Soin itselleni tänään hemmotteluhetken. Elämässäni on tosiaan ollut aikoja, jolloin olisin ollut paljon kipeämmin tälläisen ihanan tunnin tarpeessa. Eipä sillä, kyllä se hyvää teki nytkin, ja olin näinkin lyhen ajan jälkeen paljon virkeämpi. Kasvohoitoa seurasi aivan ihana intialainen päähieronta. Pyysin myös kestovärjäykset kulmiin ja ripsiin. No, tuo ripsien kestovärjäys nyt ei ole mitenkään nautinnollinne tilanne, mutta niinhän se on, että kauneudesta pitää kärsiä...

Vaikka rakennus ulkoapäin ei luvannut paljon, oli sisällä ihanan rauhallinen tunnelma. Taustalla soi kaunista musiikkia, ja hoitohuone oli mukavasti sisustettu. Kosmetologi oli miellyttävä, ja kun kuulin hänen tarinansa, en voinut muuta kuin nostaa olematonta hattuani, sitkeälle ja sisukkaalle naiselle. Hoitojen aikana juttelimme, vaikka tietysti hiljaakin olisin voinut olla ja keskittyä vain olemiseen.

Niin, tämä nainen oli avioitunut irlantilaisen miehen kanssa ja muuttanut tänne, lähes tulkoon kielitaidottomana, vuosia sitten. Vauva oli syntynyt pian muuton jälkeen. Hänellä oli kosmetologin koulutus ja työkokemusta omasta kotimaastaan, mutta täällä ammattitutkintoa ei hyväksytty. Niinpä ei auttanut muu kuin opiskella vanha tuttu ammatti, uudestaan englanniksi. Hän suoritti vaadittavat kurssit osa-aikaisesti ja siihen oli mennyt neljä vuotta.

Kielen kanssa oli ollut ongelmia, mutta siinä samalla hän kertoi oppineensa myös puhumaan ja kirjoittamaan englantia, kun kerran pakko oli. Valmistuttuaan hän oli pitkään vieraan palveluksessa, ja pari kuukautta sitten oli vihdoin toteuttanut haaveensa ja avannut oman kauneushoitolansa. Olin "haistavinani" sellaista tervettä ammattiylpeyttä ja intoa. Oli hienoa tavata ihminen, joka todella nautti työstään ja oli siinä hyvä. Toivottavasti vähän hiljaisen alun jäkeen, ajanvarauskirja alkaa täyttymään ja asiakkaita riittää. Minä ainakin olin hyvin tyytyväinen hoitoihini, ja kun taas tarvetta tulee mennen varmasti uudestaan.

Hemmotelkaa tekin itseänne!









torstai 6. elokuuta 2015

Suunnitelmia syksyksi

Tällä viikolla on ollut välillä, ilmojen puolesta, niin syksyinen olo, että aloin tutkimaan mitä iltakursseja on tarjolla syksyksi. Minähän olen päättäny joka syksy, että NYT aloitan jonkun mielenkiintoisen kurssin. Innostus on loppunut yleensä siihen, kun katselin meidän viikko-ohjelmaa ja kujetusrumbaa. Sitten tuli sairastelut ja iltakurseille ei ollut menemistä. NYT olen vihdoinkin ihan oikeasti menossa, ja ensimmäinen kurssi on jo varattu! Ihmeiden aika ei siis ole ohi. Minulla on vihdoinkin aikaa harrastaa!
Cork on onneksi sen kokoinen kaupunki, että tällä saralla on paljon valinnan varaa. Täällä ei ole kansalais- eikä työväenopistoja, mutta yleensä kouluilla järjestetään iltaisin kursseja. Samoin ammatillisissa opistoissa ja yliopistollakin on iltakursseja. Syksyllä täällä pidetään myös pari päivää kestävät iltakurssi-messut, jossa eri oppilaitokset esittelevät tarjontaansa. Eli kyllä täällä harrastaa voi vaikka mitä.  
Ihan ensimmäiseksii ilmottauduin kuuden viikon Pilates-kurssille, joka alkaa jo ensi viikolla.  Pilatesta olen harrastanut aikaisemminkin, ja se sopii minulle. Ei mitään hyppimistä tai polkemista, huutavaa ohjaajaa eikä tärykalvot puhkovaa musiikia. Pilateksessa minua viehättää se, että se on rauhallista, mutta kuitenkin todella tehokasta. Sopii oikein hyvin istumatyötä tekevälle.  Tämän kurssin valitsin ohjaajan takia. Hän ohjasi kerran pilatestunnin kuntosalilla ja silloin päätin, että hänen kurssilleen haluan vielä joskus mennä.
Olen jo pitkään halunnut aloittaa jonkun kielen opiskelun ihan tosissaan. Yksinopiskelu ei minulta onnistu, joten parempi vaan mennä iltatunneille. Junailen sitten Juniorin kyydit myöhemmin, jos sattuu hänen harkat samalle illalle.
Haluan nimenomaan mennä yliopistossa pidettäville kielitunneille, sillä sillä luulisi olevan pätevät opettajat ja tahti nopeampi. Sellaiset harrastusryhmät, joissa edetään etanavauhtia ja opetellaan nimen sanomista puoli lukukautta eivät kiinnosta. Italian kursseja jo mainostettiinkin, ja niitä näytti olevan viittä eri tasokurssia. Espanja olisi sitten se toinen vaihtoehto, mutta tietoja kurssi-illoista ei ole vielä julkaistu. Siinäpä saan nyt pähkäillä kumpaa kieltä alan opiskelmaan. Espanjaa opiskelin pari vuotta asuessani Englannissa, mutta olen autuaasti unohtanut kaiken oppimani, joten alkeiskurssista aloittaisin senkin.
Mielelläni menisin myös kurssille, jossa tehdään jotain käsillä. Se taitaa kuitenkin jäädä haaveeksi, sillä ihan kaikkeen ei energia vielä riitä. Aloitan ensi viikolla tekemään pitempiä työpäiviä, joten siihenkin täytyy aluksi totutella. Vaikka voinkin nykyisin ihan hyvin, ei energiaa kuitenkaan ole yhtä paljon kuin silloin ennen.  
Oletteko te suunnitelleet jo syksyksi harrastuksia? 









sunnuntai 2. elokuuta 2015

Prinsessa Ruususen linnako?

Mihinkäs sitä ihminen pinttyneistä tavoistaan pääsee? Ei mihinkään. Kävelyretkillä mielikuvitukseni laukkaa ja lentää. Varsinkin silloin, kun on kysymyksessä erikoisen näköinen rakennus. Kuka siellä asuu? Millaista on sisällä? Sitten yritän kaula pitkänä kurkkia, että miltä puutarha näyttää. Ja jos "reitti on selvä" (lue: ei omistajaa ulkona tai räksyttävää vahtikoiraa) nappaan kuvan tai pari.
En minä sentään niin innokas kuvaaja ole, että kiipeäisin aidalle tai tunkeutuisin toisen pihaan.

No, viime viikkoisilta kävelyretkiltä jäi mieleen tämä talo. Mäen rinteellä, puiden keskellä kohosi edessäni Prinsessa Ruususen linna. Tai siksi minä sen ensikatsomaltani ristin.


Ummistin silmäni verhoilta, jotka eivät mielestäni sopineet ollenkaan Ruususen kotiin. En tiedä
onko talon takana suurikin puutarha, mutta edessä oleva on kyllä haasteellinen, sillä rinne on aika jyrkkä. Ruususen koti taitaa kyllä olla niitä taloja, joissa remontoiminen ei koskaan lopu. Olisipa mielenkiintoista kuulla tämänkin talon tarina!

Suljin silmäni hetkeksi ja kuvittelin huoneisiin hennot ruusukuvioiset tapetit ja ohuet verhot. Olohuoneen pöydällä olisi tietysti valtava ruusuasetelma, jonka tuoksu levittyisi ympäri taloa. Teetä puolestaan juotaisiin, mistäs muista kuin kauniista ja helposti särkyvistä, kukkakupeista....


lauantai 1. elokuuta 2015

Mitä yhteistä on Irlannilla ja Suomella?

Toivottavasti tätä postaustani lukiessa, joku teistä siellä Suomen Surkeassa Suvessa värisevä, vähän piristyy. Suomalaiset, te ette kärsi yksin. Täältä Irlannissa on ollut ihan Yhtä Surkea Suvi. Ei ole helteitä riittäynyt meillekkään, ei.

Olen tässä kesän aikana sahannut näiden kahden maan väliä, eikä aikakaan ole tarvinnut pelätä, että tulee liian kuuma kummassakaan. Lentokoneen oven auettua ei ulkona ole odottanut ihana helle eikä auringon paiste. Vettä vaan!  No, rehellisyyden nimissä, minulla nyt on muutenkin säännöllisin väliajoin sisäinen lämmitys täysillä päällä, joten helteittä on ihan omasta takaa, vuoden ajasta riippumatta. Kiitos vaan Tamofen, olet lääkkeistä se kaikista rakkain - not.

Blogeista olen ollut haistavinani jo vähän sellaisia syksyisiä tunnelmia. Elokuu alkaa, koulut alkavat ja se kesä oli sitten siinä. Meillä täällä vielä toivotaan ja uskotaan, että elokuussa se kesä koittaa. Elokuuhan on edelleen lomakuukausi, ja koulut alkavat vasta kuun lopulla. Taidan olla pessimisti, kun en jaksa uskoa lämpimään elokuuhun. Kunhan nyt ei tulisi mitään viikkoja kestäviä rankkasateita, helteistä viis.

Onhan se jotekin nurinkurista, kun naistelehdet ovat toukokuusta asti toitottaneet kesää. Valitse vartalollesi sopivat bikiinit. Grilliherkkuja. Puutarhakalusteita. Mökkien sisustamista. Kukkamekkoja. Ihania kesäisiä puutarhoja. Marjaretkiä metsään. Kauniita kuvia tuhansien järvien rannoilta. Sitä kauneinta kesää  on hehkuteltu sivukaupalla. Huomaa, että lehdet tehdään etuajassa, eikä nyt. Ei kuvan kuvaa tyhjistä uimarannoista, märistä puutarhakaluseista, lainehtevista viljapelloista, huolestuneista maanviljelijöistä eikä mökeillänsä murjottavista lomalaisista. Meille on taas myyty kuvaa täydellisestä kesästä, jota ei sitten tänä vuonna tullutkaan.

Onko elämä sitten säästä kiinni? No, ei tietysti ole, mutta kun siellä koto-Suomessa on se pitkä ja pimeä talvi ja meillä tätä vesisadetta piisaa, niin olisihan se ihan toivottavaa, että edes pari viikkoa vuodesta saisimme nauttia auringosta ja lämmöstä. Unohtamatta tietysti heitä, joiden elanto riippuu, siitä miten lämmintä kesällä on.

Meillä täällä on, satoi tai paistoi - ennusteen mukaan tuota jälkimmäistä olisi taas tiedossa- pitkä viikonloppu edessä ja maanantaian yleinen vapaapäivä. Taidan vetää verhot kiinni ja nauttia vain kotonaolosta. Ehkä ensi kesänä onnistaa säiden suhteen, tai sitten ei!


Kuvat otin tässä viikolla. Olin ystäväni kanssa kävelyllä, eikä satanut!