tiistai 31. maaliskuuta 2015

Marinan jälkeen pääsiäisen viettoon

Sorry, rakkaat lukijat, mutta nyt tulee marinaa. Tänään on vaan ollut, kaikin puolin, huono päivä. Sitä ollaan oltu nimittäin taas sairaalassa tarkastuksessa. Koko sairaalavierailu alkoi huonosti. Parkkipaikalla katsoin, kun vainajaa vietiin ruumisautolla pois sairaalasta. Sitä ei tule ajateltua, että monelle sairaala on se viimeinen paikka. Minä nimittäin haluan aina ajatella, että siellä parannutaan. Eihän se tietysti niin ole.

Sairaalan kahviossa näin yllättäin marraskuisen huonekaverini. Hänkin oli ollut vastaantotolla. Ilkeä sairaus on vienyt ikäiseni naisen pyörätuoliin ja hitaasti mutta varmasti tuhoaa hänen ruumistaan. Mitä sitä voi sanoa toiselle, joka vähitellen menettää kehonsa hallinnan ja lopulta päätyy sänkypotilaaksi? Tulin todella surulliseksi ja samalla vihaiseksi hänen puolestaan. Elämä on kaikkea muuta kuin oikeudenmukaista. Itkua niellen siirryin tunkkaiseen ja pimeään odotushuoneeseen, jossa oli taas täysi kaaos päällä. On se kumma, kun täällä ei edes sairaaloissa viitsitä laittaa kunnon opasteita, että missä pitää ilmottautua ja missä odottaa vuoroaan.

Pääsin viimein tapaamaan plastiikkakirurgia hetkeksi ja tulos oli, että kolmen kuukauden päästä uudestaan näytille. Olin oikein paperille laatinut listan  kysymyksiä, mutta sinne jäi lappu käsilaukkuuni. Koko vastaanotto oli yhtä kaoottinen kuin odotushuone. Kirurgia vietiin paikasta toiseen, ja kiire näytti olevan ja kova. No, sen verran sain selville, että leikkaus tehdään vasta kesän jälkeen, joka irlantilaisella aikataululla tarkoittaa aikaisintaan lokakuuta. Ja minä kun olisin halunnut haudata möykyt ja leikkaukset ö-mappiin ennen kesää. No, ei auta marista, vaan pitää uskoa ammattilaisia, että tulos on parempi, jos vielä odotetaan.  Saan kuulemma nauttia rauhassa kesästä... Tiedän, valitukseni on ihan lapsellista ja turhaa, mutta haluaisin jo siirtyä elämässäni eteenpäin.

Pääsiäinen tulee onneksi, kaikesta huolimatta,  ja torstaina lähden koti-Suomeen pitkäksi viikonlopuksi. Maisemanvaihto tekee hyvää, ja mikä parasta saan viettää muutaman päivän äitini kanssa.

Toivotankin teille kaikille oikein Hyvää Pääsiäistä. Palataan asiaan ensi viikolla!





sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Valkoista ja harmaata


Ostin kympillä pari kuukautta sitten huutokaupasta korituolin. Kaapeissa pyöri muitakin koreja, joiden väri on alkanut tympimään. Valkoisella spray-maailia ruiskuttelin roskakorin ja tuolin maalasin pienellä pensselillä. Aurinkoisena päivänä ulkona oli hyvä maalta, eikä kenenkään tarvinut hengittää maalinkatkuja.




Sisustuslehdissä on juuri nyt paljon neulottuja sohvatyynynpäällisiä. Harmaata lankaa oli varastossa, joten eipä muuta kuin puikot heilumaan. Tälläinen helppo tekkarinkatsomistyö. Kymmenen silmukkaa oikein ja kymmenen nurin ja näin mennään kymmenen kierrosta. Sitten vain toisessa järjestyksessä seuraavat kymmenen. Sitten kun pituutta on tarpeeksi niin ompelin sivut kiinni. Tyyny sisään ja alareuna kiinni. Siinä harmaa tyyny meidän eteisen tuolille. Eikös harmaan eri sävyt ole muutenkin ole hitti juuri nyt!!! Seuraava tyynynpäällinen on jo tulossa, ja siinä on palmikkoneuletta. Netistä muuten löytyi perusteellinen ohje, eikä palmikon neulominen ollutkaan niin vaikeaa kuin luulin!



Tässä tämä maalattu korituoli valmiina. Maali muuten maksoi enemmän kuin itse tuoli. Nyt siihen pitää keksiä tähän joku päällinen. Tässä tuoissa ei kukaan istu, siellä sen paikka on makuuhuoneessa. Paremminkin sellainen vaatteiden säilytyspaikka.



Tämmöisiä näperryksiä tällä kertaa. Välillä saan nopeasti valmista, mutta näiden valmistuminen venyi ja venyi. En mene huutokauppaan ennen kuin saan edellisen kerran ostokset valmiiksi. Muuten mies ottaa vielä eron!

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Keltaista

Blogiani pitempään seuranneille ei taida tulla yllätyksenä seuraavat kuvat:



Joka kevät tänne blogiin on pakko ottaa näitä narsissikuvia.






Täällä paistaa aurinko, joten nyt pistän koneen kiinni ja lähden ulos hommiin. Takapihan raivaus alkaa tänään!

torstai 26. maaliskuuta 2015

Dublinissa - O'Connell Street, Moore, Henry & Mary

Sattuipa niin, että kun lauantaina saavuin bussilla Dubliniin, ei minua ollut kukaan vastassa. Miehet olivat lähteneet hakemaan ostamiaan keittiökalusteita. Minua kehotettiin menemään tunniksi tai pariksi vaikka shoppailemaan. Siis ihan kehotettiin. No, Lontoossa sain kaupoista yliannoksen ja rahaa siellä meni aivan liikaa, joten päätikin leikkiä turistia ja kävellä Dublinin pääkadulla O'Connell Streetillä ja sen ympäristössä.

Minulla oli talvitakki päällä, sillä olimme iltapäivällä menossa katsomaan Juniorin jalkapallo-ottelua. Oli uskomattoman lämmin ja vähemmälläkin varustuksella olisi pärjännyt. Turisteja oli paljon ja osalla taisi olla vielä Pyhän Patrickin juhlinta kesken. Minultahan jäi tänä vuonna Patrick kokonaan juhlimatta, mutta näytti vähän siltä, että minunkin puolesta oli juhlittu!

Nyt olemme Dublinin halkovan Liffey-joen pohjoispuolella. Joen yli on rakennettu peräti 23 siltaa, joista osa on pelkästään jalankulkijoita varten. Tuossa alhaalla kuvassa oleva silta on nimeltään Ha'penny.


Joen penkereelle voi istahtaa kahville .





Heinekkenin rakennus on joen eteläpuolella, ja sen edessä oleva silta on nimeltään O'Connell-silta.
Sen toisesta päästä aloitin minä kierrokseni.


Dublin on suosittu polttarikohde, ja nämä skotitkin olivat matkalla kohti O'Connell streettiä.


Katu on nimetty Daniel O'Connellin mukaan. Hän ajoi 1700-1800 lukujen vaihteessa katolilaisten  etuja, brittien hallitsemassa Irlannissa. Tässä Daniel O'Connell katsoo joelle päin.


Treffit kannattaa sopia Easonin kirjakaupan kellon alle. Tulee mieleen Helsingin keskusta ja siellä eräs tunnettu kello, joka alle minäkin aina sovin tapaamisia.


Tai sitten tämän korkean "neulan" eli The Spire of Dublin, jota myös Valon monumenttiksi kutsutaan. Korkeutta tällä "neulalla" on peräti 121.2 metriä, ja se on samalla maailman korkein patsas. Erikoista O'Connell streetillä on myös sen leveys. Irlantihan on täynä kapeita katuja, mutta tällä pääkaupungin kadulla on leveyttä niin reilusti, että sen sanotaan olen levein kaupungissa oleva katu  koko Euroopassa!

Kadun varrelta lähtee lukuisia busseja eri puolelle kaupunkia. Yllätyksekseni tajusin, että meidän "raksalle" oli vain kahden bussipysäkin matka.


Tämä muistomerkki on pystytetty Charles Stewart Parnellin muistolle. 



Ja jos raha polttaa kukkarossa, ja on vaate tai kenkävajausta, niin silloin kannattaa kääntyä "neulan" luota vasemmalle, Henry Streetille. Siellä on edustettuina kaikki mahdolliset liikkeet. Itse käyn aina ainakin Marks & Spenserillä ja Debenhamissa. Englantilaisia liikkeitä kumpainenkin. Naapurisaaren vaate -ja kenkäkaupat ovat Irlannissa hyvin edustettuina. On Next, River Island, Clarks, New Look, Top Shop jne.

Henry Streetin poikikaduista täytyy ehdottamasti mainita Moore Street, jossa myydään hedelmiä, vihanneksia, kukkia ja suuri lihakauppakin sieltä löytyy. Etnisiä ruokakauppoja on myös kadun varrella. Käykää ihmeessä sillä kävelemässä.






Ennen torimyyjät toivat myytäviä tuotteita paikalle lastenvaunuilla. Oli kiva nähdä, että vanha tapa ei ollut täysin kuollut.



Ennen pitkää Henry vaihtuu Maryksi, mutta liikkeitä riittää. Kaksi suurta ostoskeskusta ovat nimeltään Ilac Centre ja Jervis Centre.





Tälläinen Dublin-aiheinen postaus tänään. Olen päättänyt, että joka kerta Dublinissa käydessäni tutustun, joko uuteen kaupungin osaan tai katuun. Eiköhän se pääkaupunkikin minulle vielä avaudu!


 Ps. Ja raksalla näytti lauantaina tälläiseltä:









maanantai 23. maaliskuuta 2015

Katen ja Williamin luona kylässä

Minulla oli kerrankin yksi kokonainen päivä aikaa tehdä Lontoossa ihan mitä itse halusin. Päätinkin käydä katsomassa, josko Kate ja William olisivat kotonaan Kensingtonin palatsissa. Sinne pääsin kätevästi hotellista kävellen.

Kensintonin palatsin sijainti on suorastaan täydellinen. Ollaan keskellä Lontoota, mutta ihan hyvin voisi kuvitella olevansa jossain muualla. Palatsi sijaitsee Kensinton Gardensissa, joka ei muuten ole virallisesti osa Hyde Parkia, vaikka ihan vieressä onkin.



Kuningatar Victoria





Ulkoapäin palatsi ei ole ole ollenkaan yhtä upea kuin Buckinghamin palatsi, mutta sijainti on mielestäni parempi, ja puutarha uskomattoman kaunis ja viimeisen päälle hoidettu. Sisäänpääsymaksu oli Lontoolle tyypillisen korkea peräti £18.00. Tuskin toista kertaa palatsissa tulen vierailemaan, joten kerran se vain kirpaisi.



Osa palatsista on auki yleisölle ja osa on kuninkaallisen perheen käytössä. Kuningattaren serkuilla on käytössä osa huoneistoista, samoin prinssi Harryllä. Cambridgen herttuaparille, eli tuttavallisemmin Katelle ja Williamille, kunnostettiin palatsiin myös hulpea asunto. Siellä kelpaa pienen George-prinssin leikkiä ja kasvaa. Ihan pian hän saa myös seurakseen joko siskon tai veljen.

Palatsin edellisistä asukkaista mainittakoon kuningattaren sisko, prinsessa Margaret, ja tietysti prinsessa Diana. Jos muistatte, niin palatsin edusta täyttyi kukkamerestä, hänen kuoltuaan. Vieläkin minua harmittaa, että en lähtenyt katsomaan Dianalle jätettyjä kukkia.

Palatsin sisällä sai kuvata, kunhan ei vain käyttänyt salamavaloa.







Diana-aiheista tapettia


 Dianan puvut olivat uskomattoman kauniita ja niissä oli upeita yksityiskohtia.




Tässä tulevalle prinsessalle tai prinsille sopiva kultainen kehto.



Niin, ja valitettavasti minulle jäi epäselväksi oliko George vanhempineen kotona. "Rahvasta" ei päästetä lähellekkään yksityisasuntoja, joten se siitä kyläilystä!


Jos teitä kiinnostaa lisää postauksia Lontoosta, niin antakaapa minulle vinkkejä mitä haluaisitte lukea. Seurava postaus onkin sitten Dublinista, jossa ehdin, yllätyksekseni, kiertää lauantaina vähän aikaa turistina.