lauantai 28. helmikuuta 2015

Playing with numbers

Irlannin euroviisuedustaja valittiin eilen illalla. Tämmöisellä kappaleella kilpaillaan Itävallassa toukokuussa:






Taso oli edellisvuosiin verratunna parempi - onneksi! Katsotaan miten 16-vuotiaan Molly Sterlingin ja Playing with numbersin käy.



torstai 26. helmikuuta 2015

Lujille otti...

...taas tämä koneen korjaus. On raahattu masinaa korjaamolle ja takaisin kertaa kaksi. Ensimmäisen korjauskerran jälkeen ei kone toiminut yhtään sen tehokkaammin, joten vein sen takaisin. Enkä ole  ihan 100% varma, vaikka joutuisimme sinne vielä takaisin...

Täällä puuttuu, aivan liian usein, sellainen ammattiylpeys. Tehdään hommat vähän sinnepäin ja toivotaan, että tyhmä asiakas ei puutteita huomaa. Sama sääntö näyttää pätevän niin rakentamiseen  kuin tietokoneenkin korjaamiseen ja moneen muuhunkin asiaan. Sitä oikein yllättyy positiivisesti, jos joskus joku asia sujuu yhdellä puhelinsoitolla tai käynnillä. Välillä kärsivällisyyteni venyy kuin kuminauha. Sitten on niitä päiviä, jolloin tekisi mieli lyödä nyrkkiä pöytään ja huuttaa, että jo se on nyt kumma juttu, kun mikään ei tässä maassa järjesty yhdellä kertaa. Tänään on tämän rouvan kärsivällisyyttä venytetty vähän joka paikassa.

Oli miten oli, huomenna on kuitenkin perjantai. Viikon paras päivä, ehdottomasti. Lauantaina saatan lähteä käymään Dublinissa. Katsotaan mitä huomenna tapahtuu, tai kun Irlannissa kerran ollaan, niin paremminkin, mitä ei tapahdu. Kuten sanoin, harva asia täällä etenee luvatussa tahdissa. Menenpä sitten Dubliniin tänä viikonloppuna tai en, tulee se olemaan meidän perheen kuvioissa mukana entistä enemmän. Ja sehän tarkoittaa tietysti myös sitä, että blogiinkin tulee enemmän postauksia ja kuvia pääkaupungistamme.

Blogitauko teki muuten ihan hyvää. Meille kaikille bloggaajille taitaa tulla välillä hetkiä, jolloin tuntuu, että kaikki on jo kirjoitettu moneen kertaan, eikä uusia postauksia tahdo syntyä. Sanainen arkku on tyhjä, uusia kuvia ei ole tullut otettua ja muutenkin sitä miettii, että jaksaako näitä löpinöitä kukaan lukea. Toistaako sitä koko ajan samoja asioita ja aiheita? Minä haluasin aina välillä keksiä tänne jotain uutta, mutta en tiedä mitä se uusi voisi olla. No, ei ainakaan kuva illan asusta, sillä maalasin kahta huutokauppasta löytämääni yöpöytää, ja sanotaanko nyt vaan, että maalia päätyi muuallekkin kuin yöpöytiin!
















tiistai 17. helmikuuta 2015

Kone huollossa

...joten palataan linjoille, kun se taas toimii kunnolla.

lauantai 14. helmikuuta 2015

torstai 12. helmikuuta 2015

Agnetha ja Gary

Siis, miten minulta, vanhalta ABBA-fanilta on jäänyt tälläinen ihme kokonaan väliin? Katsoin sairaslomalla, aikani kuluksi, dokumenttiä Agnetha Faltskogista. Oli ihan puulla päähän lyöty, kun tajusin, että vuosikymmeniä lähes täysin jukisuudesta poissa ollut Agnetha oli antanut haastattelun ja jälleen levyttänyt.

Documentin lopussa Take That yhtyeen Gary Barlow kysyi, että suostuisiko Agnetha esittämään livenä heidän yhteisen kappaleen "I should have followed you Home". Agnetha lupasi harkita asiaa, ja siihen dokumentti loppui. Hänhän tunnetusi viihtyy paremmin studossa kuin suurissa konserttisaleissa, joten tuskin kukaan uskoi, että hän vielä esiintyisi yleisön edessä.

Etsin sitten You Tubeen kyseisen kappaleen ja huomasin, että jossain välissä Agnetha oli sanonut Garylle "tahdon", ja marraskuussa 2013 he esiintyivät yhdessä suuressa hyväntekeväisyyskonsertissa Lontoossa. Enkä minä tiennyt asiasta mitään. Ihan tässä hävettää!



lauantai 7. helmikuuta 2015

Ostoksilla Bootsissa

Ei ehkä ollut päätöksistä se kaikista viisain, lähteä rättiväsyneenä eilen illalla kaupungille syömään suomineitojen kanssa. Mutta kun tuli luvattua ja uusi ravintolakin kiinnosti.  Ruoka oli hyvää ja eikä seurassakaan ollut valittamista.  Enkä, ihme kyllä, nukahtanut ja kolauttanut päätäni pöytään kesken ruokailun.

Koska eka viikko töissä imi minusta perjantaina iltapäivään mennessä viimeisetkin mehut, päätin palkita itseni. Työkalupakissani meikkilaukussani oli mielestäni vajausta, joten suunnistin lähimpään Bootsiin. Ihan vaan selvennykseksi, että Boots on suuri englantilainen apteekkiketju, joka on samalla myös kemikaalio. Suurissa Bootseissa myydään paljon muutakin, ja välillä meinaa  unohtua, että on apteekissa. Saappailla ja Bootsilla ei ole siis mitään yhteistä. Boot ( eli suomeksi saapas) nyt vaan sattui olemaan perustajan sukunimi.

Olen merkkiuskollinen ja jo vuosia olen käyttänyt juuri Bootsissa myytäviä (ja sen valmistamia) No 7 tuotteita. Ne sopivat hyvin kuivalle iholleni, ja meikkivalikoimista löytyy aina sopivia sävyjä suomalaisen värityksellekkin.  Ihan vaan vinkiksi niille, jotka sattuvat matkustamaan täällä tai Naapurisaarella, niin käykääpä tutustumassa Bootsin valikoimiin. No 7 tuotteista on siellä aina tarjouksia ja niin oli tänäänkin. Mukaan lähtivät seuraavat tuotteet,




jotka päätyivät työkalupakkiini, Etsin nimittäin sopivaa laatikoa meikeilleni ja kun näin pojan tyhjän työkalupakun, lamppu syttyi kuin Pelle Pelottomalla. Nyt on pensselit ja purkit järjestyksessä, eikä niitä tarvitse kaivella laatikon pohjalta. Täytyy vielä koristella pakki keltaisilla tarroilla, että ei se vaan päädy vahingossa työmaalle!






Kertokaapas oletteko te hemmotelleet tänä viikonloppuna itseänne?

Ps. Eikä Boots luvannut minulle vuoden meikkejä ilmaiseksi, vaikka heitä tässä mainostankin.






torstai 5. helmikuuta 2015

Eka viikko

Töihin on sitten palattu ja ekasta viikosta melkein jo selvitty. Töissä on mennyt päivät ihan mukavasti, mutta kotona on sitten pitänyt ottaa iisisti. Kaikki kotityöt levällään, mutta eiköhän tämä tästä taas.

Blogiinkaan en ole saanut postauksia aikaiseksi, mutta asiaan on korjausta luvassa, kunhan minä ja kroppani totumme taas tähän työläisen elämään.

Täällä on täkäläisittäin kylmä, ja sehän tarkoittaa kylmää ulkona ja sisällä. Onneksi on villasukkia ja lämpimiä torkkupeittoja, joihin voi kääriä itsensä illalla. Tulisi se kevät jo!