perjantai 11. joulukuuta 2015

Arvailua ja lorvailua

Työpaikalla oltiin tänään jo täysillä joulutunnelmissa. Jokaikisellä on tiedossa kahden viikon pituinen loma, joten ihmekkös tuo. Vaikka kiirettä näyttää pukkaavan yhdellä sun toisella, tieto pitkästä lomasta kummasti piristää.  Perinteisiin kuuluu, ja niitähän meillä vaalitaan tarkasti, mm. quiz eli tietokilpailu, johon lähestulkoon kaikki osallistuvat.
Pub-quizeihin ei täällä voi olla törmäämättä. Kannattaa osallistua tai ainakin seurata, sillä näitä kilpailuja ei tarvitse ottaa niin tosissaan. Ja vaikka kysymykset ovat  vaikeita, on kilpailuissa hauskaa ja vitsit ja kommentit lentävät. Meillä kysymysten laatija löytyy aina omasta porukasta. 
Olen muuten aivan surkea näissä "kisoissa". En ole kiinnostunut urheilusta, enkä tiedä tuon taivaallista irlantilaisista joukkuepeleistä. En myöskään käy usein elokuvissa, eikä näyttelijöiden nimet jää mieleen... Olenkin aina valmis kuin partiolainen auttamaan järjestelyissä, laskemaan pisteitä ja järjestämään syömistä. Ja näin pääsen kuin koira veräjästä, eivätkä työpaikan ”pojat” saa koskaan tietää, kuinka tollo oikeasti olen!!! Se siitä "näitä ei kannata ottaa niin vakavasti"...
Pub-quizeilla muuten kerätään usein rahaa hyväntekeväisyyteen. Hyvä ja aika helppo idea toteuttaa, eikä maksa järjestäjälle paljon. Palkintojen ei tarvitse olla niin ihmeellisiä ja pubit saavat paljon maksavia asiakkaita, joten tilastakaan ei tarvitse maksaa.  Kun kilpailuihin yhdistää vielä arpajaiset, johon palkinnot on lahjoitettu, tulee illaista tuottoisa. Quiz-master on tietysti se tärkein henkilö ja mitä parempi suustaan, sitä hauskempaa osallistujilla on.  Joukueet voi kerätä valmiiksi ennen iltaa tai sitten vasta paikan päältä. Maksu peritään per pöytä. Meillä oli tänään neljän hengen joukkueet, joista jokainen keksi itselleen nimet.
Kysymyset ovatkin sitten laidasta laitaan, mutta aina on mukana urheilua, julkkisia ja maantietoa. Tunnistetaan kuvia ja kuunnellaan musiikkinäytteitä. Täydellisessä joukueessa on yksi urheilua tiiviisti seuraava, yksi elokuvahullu ja joku musiikista kaiken tietävä. Unohtamatta tietysti yhtä paljon lukevaa, aikaansa seuraavaa yleistietäjää. 
Meillä oli tänään viisi kierrosta, jossa kussakin oli kymmenen kysymystä. Kierroksen jälkeen naapuripöytäläiset vaihtoivat papereita ja korjasivat toistensa vastaukset. Minä sitten keräsin paperit ja laskin pisteet.
Täällä kaikki jouluun liittyvät pippalot ja pirskeet pidetään vasta joulukuussa, ja mahdollisimman lähellä itse joulua. Siksipä näistä viimeisistä viikoista tulee aina pakostakin kovin kiireisiä. Tässä on vielä edessä kolmet pikku-joulut ja espanjan kokeet. 
Tänä illana olen kiltisti kotona. Mies on lähdössä työkavereidensa kanssa ulos. Hurraa ja hyvä niin, sillä se tarkoitaa vapaata kaukosäädintä ja vielä vapaampaa sohvaa. Ilta kulukoon hyvällä omallatunnolla lorvaillessa. Jouluvalot päälle, villasukat jalkaan, takkaan tuli ja kynttilöitä paljon palamaan... Huomenna sitten ryhdistäydyn heti aamulla ja käyn kaupungilla hakemassa ne vihoviimeiset lahjat ja kirjoitan vihdoinkin joulukortit.
Huomenna on myös vuorossa tuttavaperheen pippalot. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, isännän pitkään haudutettu chili maistuu, tänäkin vuonna, taivaalliselta. 
Edellisen perusteella onkin helppo päätellä, että olen siis edelleen Irlannissa. Potilaalle kuuluu jo parempaa, vaikka ihan kunnossa ei vielä olekkaan. Eiköhän joulua kuitenkin vietetä koko porukalla kotona. Siis Suomen kotona. Sitä me kaikki täällä jo kovasti odotamme.
Tästä joululaulusta on apua tietokilpailuissa. Tyypillinen kysymys voisi olla, että mitä yhdeksäntenä päivänä rakas lähetti.










8 kommenttia:

  1. Meilla on perheen perinteena aina sapattiaterian jalkkarina paikallisen lehden tosi vaikea tietokilpailu. Tanaan pienella porukalla saimmme 12 pistetta kahdestakymmenesta. Olimme tosi ylpeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan on kiva tapa viettää aikaa yhdessä. Kun lyödään viisaat päät yhteen, niin aina joku tietää jonkun vastauksen!

      Poista
  2. Noista lasituikuista, myös minulla on samanlaiset, sain joskus lapsena lahjaksi. Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule nämä ovat Nuutajärven tuikut ovat olleet meidän äidin lasikaapissa varmasti yli 30 vuotta. Otin ne sieltä viime kesänä ja toin tänne. Tykkään tuikkukynttiöistä, kun niitä ei tarvise vahtia ja sammuvat itsestään.

      Poista
  3. Toivottavasti kaikki paranee kohti joulua ja siitä tulee mukava. Onpa hieno valoryijy; oletko itse tehnyt sen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kuuluu jo parempaa. Sitä aina pelkää pahinta, kun äidillä tuota ikää on jo kovin paljon.
      Tämä veloryijy on tätini kutoma. Pidän sitä seinällä kesät talvet, mutta näin jouluna pistän valot päälle. On kyllä aivan ihana.

      Poista
  4. Meilläkin harrastetaan tietovisoja. Nyt niihin on tekniikka-apuna ja Kahootilla tulee aiheeseen kun aiheeseen kysymykset.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!