keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Paluu "rikos"paikalle

Mistähän tämä otsikko tuli mieleeni? Ei hätää, mitään rikosta ei ole tapahtunut. Enkä ole ollut virkavallan kanssa tekemisissä. Sellainen vähän outo olo oli kuitenkin eilen, kun kävelin parkkipaikalta vastaanotolle. Täsmälleen vuosi sittenhän vietin kaksi viikkoa kyseisessä
sairaalassa. Olo oli silloin epämukava, mutta särkylääkkeillä, sisulla ja huumorilla siitä selvittiin. Paras asento oli seisten, sillä selässä oli pitkät arvet, etupuoli kuin pommituksen jäljeltä, eikä kuusi dreeniäkään ollut ihan pikku juttu. Ja sitten se kiristävä tunne, johon kummasti tottuu.

Tässä välissä seuraavaa leikkausta on siirretty aina vain eteenpäin. Sädehoidon vaurioittama iho on saanut ”levätä”. Kolmen-neljän kuukauden välein olen käynyt näytillä ja välillä on kärsivällisyyttäni koeteltu. Minä kun haluaisin vain pistää nämä rinta-asiat pakettiin ja move on. No, nyt sitten siirrtyttiin vihdoinkin askel eteenpäin. Toivon mukaan tammikuussa on edessä seuraava, mutta ilmeisesti ei kuitenkaan viimeinen, leikkaus. Tilanne elää ja suunnitelmat muuttuvat. Vasta eilen tajusin kuinka vaikea leikkaus oli ollut, tuon vaurioituneen ihon takia, ollut. Ei siis ihme, että kirurgi ei ole halunut aikaisemmin tehdä mitään.

Koska nämä vastaanotot ovat aina rankkoja, noin henkisesti, oli minulla suunnitelma loppupäiväksi. Olit iltapäivän vapaaksi ja päätin hoidella jouluostokset alta pois. Kalenteri alkaa olla jo aika täynä, ja espanjan koekkin pukkaa päälle. En halua juosta kaiken kiireen ja ihmispaljouden keskellä enää joulukuussa kaupoissa.

Ennen vastaanottoa kävin tekemässä jo osan ostoksista. Suunnitelmissa oli siirtyä pariksi tunniksi vielä kaupungille. Istahtaa ostosten jälkeen kasseineni johonkin kivaan kahvilaan ja katsella hetki kaupunkia ja vastasytytettyjä jouluvaloja. No, pikainen pyrähdys sairaalassa olikin sitten vähemmän pikainen. Odottelin vuoroani lähes kaksi tuntia, ja kun viimein pääsin sairaalasta ulos oli kello jo niin paljon, että kaupunki sai jäädä.  Kaksi tuntia tunkkaisessa ja täpötäydessä odotushuoneessakopissa vei viimeisetkin shoppailuhalut. Uusi suunnitelma on ”hit the shops” lauantai-aamuna aikaisin.

Vaikka vapaapäivänpuolikas ei nyt mennytkään ihan suunnitelmien mukaan, olen tyytyväinen siitä, että kohta taas tapahtuu jotain. Ollaan edes vähän lähempänä sitä päivää, jolloin minulla on upouudet rinnat ja Rooma valmis.

Näen muuten mielessäni Möykyn polkemassa vihaisena jalkaa ja hihisevän kiukusta!





2 kommenttia:

  1. Tsemppejä,toivottavasti et kauan enään joudu läpikäymään leikkauksia. Olen seurannut tuota samaa serkkuni kanssa joka juuri sai 5 vuoden jälkeen puhtaat paperit.

    VastaaPoista
  2. Voi, kun ensi kesään mennessä olisi koko show ohi. Varmasti heino tunne, kun sanotaan, viiden vuoden jälkeen, että tämä oli nyt tässä!

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!