tiistai 3. marraskuuta 2015

Haaste äitiydestä

Paluumuuttajatar haastoi minut kertomaan äityidestä. Kiitokset haasteesta sinne Kotkaan!

Lempiharrastuksesi (jos bloggaamista ei lasketa)?

Pilateksesta olen löytänyt liikuntalajin, josta pidän. Tehän tiedätte, että liikkuminen on minulle sellaista pakkopullaa. Pilatestunneille menen kuitenkin mielelläni. Alaselkä kiittää joka tunnin jälkeen, ja muutenkin on sellainen venynyt olo. Suosittelen, etenkin istumatyötä tekeville!

Työn vastapainoksi on kiva näperrellä jotain ja nähdä käsiensä työn tuloksen. TVtä katsoessa neulon. Nyt on tyynynpäällinen kesken ja sen jälkeen alkaa ohuen neulepuseron neulominen. Juniorin yöpöytäkin pitäisi vihdoinkin maalata. Puutarhanhoito jäi tänä kesänä vähiin ja etupihakin pitäisi laitta kuntoon. Ensi kevääni sitten ryhdistäydyn.

Olen sellainen tuurilukija, jolla välillä on pitkiäkin taukoja. Lopetin juuri Victoria Hislopin uusimman, Kyproksen lähihistoriaa käsittelelvän kirjan The Sunrise lukemisen. Tämä ei välttämättä ollut hänen paras kirjansa, mutta pidin kuitenkin lukemastani.

Leipomisesta pidän, mutta olen päättänyt, että leivon vain jos on vieraita tulossa tai jonkun perheenjäsenen merkkipäivä. Muuten ei mene housut kiinni!

Minulla ei ole koskaan tylsää tai tekemisen puutetta.

 
          Jos olisit ruoka-annos, mikä se olisi ja miksi?
 
Taitaisin olla thai-ruokaa, jossa on hyvinkin erillaisia mausteita. Jotkut jopa yllättävät syöjän täysin. Toivon mukaan kokki on sekottanut ne hyvin keskenään.
 
           Paras piirteesi äitinä?
 
Olisinkohan sellainen kallio, joka on ja pysyy, tapahtuipa mitä tahansa?
 
         Jos saisit kokonaan vapaan viikonlopun, mitä tekisit?
 
Ensinnäkin olisin kotona, sillä koti on maailman paras paikka. Viihdyn myös omassa seurassani, joten yhden päivän olisin ihan vain omissa oloissani. Toisena päivänä olisin sitten sosiaalinen ja lähtisin ystävien kanssa kaupungille ja syömään. Mielelläni kävisin vaikkapa teatterissa. Ajelisin myös merenranalle ja kävisin siellä kävelyllä ja kuvaisin. Lukisin kasan lehtiä ja katsoisin kaikki nauhoittamani televisio-ohjelmat. Enkä varmasti laittaisi mitään ruokaa!
 
          Mitä haluaisit vielä opiskella?
 
Pitkäaikainen haave toteutui tänä syksynä ja aloitin vihdoinkin espanjan opiskelut. Viikonloppuna kului monta tuntia epäsäännöllisiä verbejä taivutellen. Into ei ole lopahtanut ja vaikka töitä pitääkin tehdä. Tahti on kova, mutta vielä olen pysynyt mukana. Onneksi on jonkinlainen pohja. Tätä opiskelua pystyn toivottavasti jatkamaan vielä vuosia.
 
Naapurini kävi pari vuotta sitten Corkin paikallisopaskurssin, ja sen voisin minäkin joskus käydä. Irlannin historia kiinnostaa, mutta ei niin paljon, että alkaisin pänttäämään mitään vuosilukuja. Tuo opaskurssi käsittääkseni sisältää sopivasti historiaa ja nykypäivää.
 
Jotain käsitöihin liittyvää voisin myös opiskella tai paremminkin opetella.
 
Mitään kokopäiväopiskelijaa minusta ei enää koskaan tule, mutta tälläinen työnohella ja harrastusmielessä uuden oppiminen sopii minulle hyvin.  Onneksi täällä on hyvät opiskelumahdollisuudet.

Salainen taitoni?
    
      Viime viikolla tuli taas sellainen asia todistettua, että olen hyvä korjaamaan tulostimia ja kopiokoneita. Olen säästänyt firmalle useita saturaisia, kun löydän haitariksi muuttuneita aanelosia ihme paikoista. Haen meidän labrasta ruuvimeisseleitä ja pinsettejä ja "availen" tukkeutuneita koneita. Ihan vaan vinkiksi, että usein koneen imurointi sisältä auttaa, sillä pöly tukkii paperin reitit. Joskus syy saattaa taas olla onnettoman pieni paperin pala. Siksi pinsettejä tarvitaan. Että tälläinen salainen taito minulla!
 
 
          Oletko syys-, talvi-, kevät vai kesäihminen?
 
Talvesta en tykkää, en täällä eikä Suomessa. Sanonkin, että viikko Suomen pakkasia ja lunta on minulle ihan tarpeeksi. Keväässä viehättää se, kun ympäristö puhkeaa kukkaan ja se kesän odotuksen tunne. Valitettavasti täällä kesässä ei ole aina hurraamista, mutta joka vuosi sitä odotetaan samalla innolla. Kesällä nautin lämmöstä ja auringosta, joka antaa uskomattoman paljon energiaa. Syksy on täällä ihanan lauha, eikä vie meitä loskan kautta lumeen ja pakkasiin. Sataa tietysti välillä, mutta muuten se, kevään tapaan, kestää täällä pitkään. Joskus tuntuu, että täällä on aina kevät tai syksy!
 
Tämän haasteen saa tästä napata kuka vaan, jos ette ole siihen vielä osallistuneet!





 

 
 

4 kommenttia:

  1. Ettei sulta loppuisi haasteet, niin sulle olisi tässä yksi:
    http://fabfortysomething.blogspot.fi/2015/11/pohdintoja-haasteeseen.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Marjukka. Viikonloppuna on aikaa miettiä vähän syvällisempiä.

      Poista
  2. Olen käynyt lukemassa tämän jo aiemmin, mutta viikko on taas vienyt naista siihen tahtiin, että ei ole tarvinnut koneella liiemmin notkua. Minä tahtoisin olla useammin pullantuoksuinen äiti, mutta harvoin kerkeää leipomaan. Lapset onneksi tarttuvat itse tuumasta toimeen, kun herkkuhammasta kolottaa. Eilen mm. kakkonen pyöräytti suklaakeksit. Tämä tuli mieleen tuosta sinun leipomisestasi vain vieraille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mihin nämä viikot oikien menevät? Justiinhan oli vasta maanantai ja nyt ollaan jo torstaissa. Minäkin tahtoisin leipoa, mutta... Pojat eivät ole koskaan kiinnostunteen leipomisesta, joten turha toivo, että joku toinen meillä leipoisi.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!