sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Tahtoo metsään

Silloin kun tuntuu, että pää halkeaa, pitää päästä metsään. Mikään ei ole niin rentouttavaa, kun pitkä kävelylenkki hyvän ystävän kanssa metsässä. Sellaista terveellistä terapiakävelyä, jonka jälkeen sekä mieli että kroppa voivat hyvin.

Yritin eilen saada kotia kuntoon ja rästihommia hoidettua. Pidemmät työpäivät tarkoittavat sitä, että palkaa tulee kyllä enemmän, mutta aikaa on vähemmän. Hattua nostan niille perheille, joissa on pieniä lapsia ja kumpikin vanhempi tekee täysiä työpäivä. Jos kotiin saavutaan vasta kuuden, seitsemän pintaa ja sitten laitetaan ruokaa, autetaan läksyissä ja saatetaan vielä kuljettaa lapsia harrastuksissa. Omasta ajasta saa silloin vain haaveilla. Viikonloput menevät kotitöissä ja seuraavaa viikkoa valmistellessa.

Koska mies on vihdoinkin kotona (vaikka tänä viikonloppuna olikin Englannissa), ei minun tarvitse enää toimia joka ilta taksikuskina. Viikon ohjelmaa miettiessä unohdan usein, että hei meillähän on vain yksi poika kotona. Ja senkin unohdan, että minun ei tarvitse tehdä enää kaikea yksin.

Viimeisten kahden viikon aikana on ollut niin paljon kaikenlaista, että terapiakävely oli paikallaan. Irlanti ei suinkaan ole mikään metsämaa, mutta kyllä täälläkin metsään pääsee, jos siltä tuntuu. Urheilukentän lähellä on metsä, jossa voi käydä pitkällä lenkillä. Mikä parasta siellä kasvaa myös karhunvatukoita, joita halusin poimia piirakkaa varten.

Suomessa asuessani en nauttinut marjojen poimimisesta, enkä koskaan muista halunneeni mennä metsään. Kesällä mustikkametsässä oli aina hyttysiä ja pienen sangon täyttymiseen meni järkyttävän paljon aikaa. Tai siltä se ainakin silloin tuntui. Nyt lähtisin kotimaiseen marjametsään mielelläni. Sienestäminenkin kiinnostaisi. Ainakin sanko täyttyisi nopemmin!

No, nyt sain vähän karhunvatukoita pakastimeen ja teen niistä ensi viikonloppuna piirakan, kun meille tulee vieraita. Pääkin tuntuu taas vähän kevyemmältä ja energiaakin on enemmän alkavaa viikoa varten. Kannattaa siis käydä kävelemässä metsässä!

Mitä te teette silloin, kun tuntuu, että pää halkeaa?
















20 kommenttia:

  1. Käyn juoksemassa 10km lenkin. Metsässä:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta ei ole juoksemaan, mutta kävely kyllä käy. Meillä suomalaisilla on metsä veressä!

      Poista
  2. Olipas meillä samat aiheet tällä kertaa:). Minäkin menen metsään tai meren ääreen ja heti on helpompi hengittää.

    VastaaPoista
  3. Sama täällä, koira mukaan ja luontoon. Ihan parasta mielialalääkettä. :)

    -anne-

    VastaaPoista
  4. Miten siellä tuon marjastamisen kanssa, kun käsittääkseni jokamiehen oikeutta ei ole.
    Itse yritän uppotua hyvään kirjaan tai otan vaativan kutimen käteeni.
    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kuule ei täällä kukaan marjasta. Paitsi minä pari kourallista...

      Poista
  5. Nukun kolmen vartin nokoset. Tyyny taitellaan hyvin niskan alle ja tukemaan päätä molemmilta puolilta, lämmin peitto päälle ja matka höyhensaarille voi alkaa. Aina ei ehdi pääsemään kovin syvään uneen, mutta siitä huolimatta ylösnoustua on kuin uusi ihminen. Toimii myös surussa.
    Asiasta kolmanteen. Oletkos tietoinen, kuinka tuolle meidän kylpylälle käy? Ainakin Iltalehden sivuilla on useampikin juttu sieltä. En tiedä mitä tuosta pitäisi ajatella.
    Terveisin Aisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kutsun noita lyhyitä unia supertirsoiksi. Patteri latautuu pikavauhtia ja sitten taas jaksaa.
      Lehdestä olen seurannut teidän kylpylän alasmenoa. Vuosia olen jo ihmetellyt, että miksi siellä ei puhalla uudet tuulet. Niin kaunista paikkaa hotellille saa kyllä etsiä. Taisivat luulla, että tuetut lomat vaan jatkuvat ja jatkuvat, eikä paikkaa markkinoitu muille kohderyhmille. Nyt on sitten vaihtoehdot vähissä. Siinä vaan käy niin, että kun pakolaistulva on hoidettu, jäljelle jää rakennus, jota ei enää kukaan osta. En minäkään tiedä mitä pitäisi koko asiasta ajatella. Sääli vaan, että hotellia ei enää ole.

      Poista
  6. Minä menen kylpyammeeseen makaamaan, laitan suihkun päälle ja annan veden vain lorista päälleni. Silloin en ajattele mitään, keskityn vain siihen veteen ja miltä se tuntuu kun se sataa päälle. Täällä lähes ilmaisen kuuman veden maassa sellainenkin on mahdollista. Muutenkin (yksin) uimassa käyminen on minusta tosi terapeuttista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on kylpyamme, jota ei kyllä nykyisin käytetä kuin pyykkien lajitteluun. Pitääkin muistaa seuraavalla kerralla, kun pinnaa kiristää, että sellainenkin ihanuus mieltä löytyy.
      Yksin uiminen on ihan oikeasti aivan ihanaa. Joskus on onnistanut uimahallissa, että olen ollut ainoa. Nyt en ole enää edes jäsen, enkä ole käynyt uimassa pitkään aikaan.

      Poista
  7. Sauna tai ihan vaan kavely tuulisella nummella /vuorella auttaa parhaiten minua. Ja joskus on ihanaa ajatella aaneen kun ei ole kukaan kuuntelemassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli puhdistaa kummasti pään ja ajatukset.

      Poista
  8. Sauna tai ihan vaan kavely tuulisella nummella /vuorella auttaa parhaiten minua. Ja joskus on ihanaa ajatella aaneen kun ei ole kukaan kuuntelemassa :)

    VastaaPoista
  9. Mäkin menen mielelläni metsään.

    VastaaPoista
  10. Ulos kävelemään on päästävä. Ihan sama minne, kunhan on liikkeessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivot tarvitsevat happea ja happihyppelyn jälkeen ajatus kulkee paljon selvemmin.

      Poista
    2. Aivot tarvitsevat happea ja happihyppelyn jälkeen ajatus kulkee paljon selvemmin.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!