perjantai 16. lokakuuta 2015

Helpotuksen syvä huokaus

Torstaina en  pysytynyt keskittymään töissä. Sain rutiinihommat hoidettua, mutta en sen enempää. Ajatukset juoksivat ihan omia teitään. Oli nimittäin taas SE päivä: kirottu kontrollipäivä, tutussa sairaalassa. Minullahan ei pitäisi olla enää mitään pelättävää.  Rinnat ovat nykyisin tekosellaiset, ja rintasyövän uusiutusmismahdollisuus prosenteissa olemattoman pieni.
 
Kesken työpäivän minulle iski kuitenkin paniikki, jospas kaikki ei olekkaan hyvin. Mitäs jos lääkäri löytääkin jotain normaalista poikkeavaa? En yleensä anna itseni edes ajatella tuota vaihtoehtoa, mutta eilen se jäi päällä. Tunsin suorastaan fyysistä pahoinvointia, ja oli pakko mennä vessaan piiloon ja rauhoittumaan.
 
Vedin päivän kuitenkin kunnialla loppuun ja lähdin sairaalaan. Mikään siellä ei ollut muuttunut. Parkkipaikka tietysti taas täpötäynä. 20 min kiertelyn jälkeen, joku lähti ja sain paikan. Sairaalan aulassa Maria katseli minua taas jäänkirkkailla silmillään, lempeä hymy huulillaan. Jätin Marian patsaan taakseni ja suunnistin yläkertaan.

Rintaklinikan tupa oli täynä. Eri ikäisiä naisia sairaalatakeissaan vuoroaan odottamassa. Muutama mieskin oli seassa, henkisenä tukena.
 
Viimein tuli minun vuoroni. Tuttu, tehokas naislääkäri ja 2 min tutkimus.
 
                    Hmm, onko tämä kohta aina näin kova?          
                    Täällä tuntuu jotain. Taitaa olla vain arpikudosta.
                    Laitan sinut nyt kuitenkin tästä vielä ultraan.
                    Ei kannata huolestua.
 
                    Ei-Kannata-Huolestua???  Vaikea olla huolestumatta tällä klinikalla.
 
Seuraavat 1.5 tuntia istuin ja odotin, ja mitä enemmän aikaa kului sitä enemmän pelkäsin. Olisi ollut vaikka kuinka paljon lehtiä mistä valita, mutta en pystynyt lukemaan mitään. Katselin naisia, jotka maksoivat käynnistään. Oli hymyileviä ja sitten niitä, joiden ilmeet kertoivat, että uutiset eivät olleet niitä parhaita mahdollisia. Haettiin miestä vastaanottohuoneeseen. Se tarkoittaa huonoja uutisia. Tultiin maksamaan silmät punaisina.Huomasin kauhukseni osaavan lukea, mitä odotushuoneessa tapahtui.
 
Sitten tuli taas minun vuoroni. Geelia tuubista ja sitten masina rinnalle.
 
                    Hmm, kyllä täällä pieni patti on.
 
Halusin huuttaa ääneen, että siellä ei voi olla yhtään mitään ylimääristä. Minultahan on poistettu rinnat ja nämä nykyiset ovat lihakset selästä. Möykky on lukittu vankilaan ja avaimet heitetty mereen. Ei se ole voinut päästä vapaaksi.
 
               
                   Niin, ei tämä mitään syöpää ole.
                   Kysta, jossa nestettä sisällä.
                   Teen pienen toimenpiteen.
                   Sattuu vähän.


Sitten neula rintaan ja nesteet ulos. Lappu päälle ja se oli siinä.
 
Toimenpiteen jälkeen vielä ensimmäisen lääkärin puheille, joka toisti, että KAIKKI ON KUNNOSSA. Nähdään vuoden päästä uudestaan.
 
Kiitin ja yritin vääntää naamalleni, jotain hymyn tapaista. Pääsin hissiin ja purskahdin itkuun. Ripsivärit valuivat pitkin poskia, kun ajoin kotiin.
 
Mies katsoi ihmeissään hysteeristä vaimoaan.
 
Onko kaikki hyvin?
On, ja sitten minua vasta itkettikin.
 
Vähitellen rauhoitun. Kävin pesemässä ripsivärit poskilta.
 
- Lähdetään ruokakauppaan, sanoin miehelle.

Ai, kun oli ihanaa miettiä mitä laitetaan huomenna ruoaksi. Kaikki on kunnossa, ihan kaikki!
 
 

32 kommenttia:

  1. Kylläpä säikäytti ... mutta onneksi asiat kääntyi voitoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaan säikäytti. Sitä kun vaistomaisesti pelkää pahinta.

      Poista
  2. Varmasti pelottava tilanne, mutta ihana kuulla, että kyhmy ei kuitenkaan ollut syöpä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teki mieli hypätä lääkärin kaulaan kiinni, kun sanoi, että ei ole syöpää. En kuitenkaan hypännyt.

      Poista
  3. Kaikki hyvin. Kyllä oli varmasti helpottava tieto. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli. Viikonloppu meni asiaa kelatessa, mutta nyt on taas kaikki ihan hyvin.

      Poista
  4. menneiden talvien ...17. lokakuuta 2015 klo 7.29

    Ymmärrän sinua täydellisesti ! Mikä helpotus taas, mutta uusi angsti alkaa kertyä ja kiertää mielessä samaan aikaan ensi vuonna. Siitä ei vaan pääse eroon. Järki vastaan tunteet? Nautipa loppuvuodesta :) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulin, että nämä kontrollikäynnit helpottaisivat, mutta tuskin sinne koskaan menee vihellellen. Minulla on ensi kuussa kirurgin vastaanotto, jossa suunnitellaan sitä tulevaa leikkausta. Eli lääkärissä saa juosta ennen ensi vuotakin!

      Poista
  5. Onneksi kaikki on hyvin. Onneksi en ollut laittanut ripsivaria viela, olisivat valuneet taallakin, aamutyrskaisyt tekee aina hyvaa :) Nauti viikonlopusta, se etta saa suunnitella illan ruokaa ja vaikka jotain niin tylsaa kuin siivoamista on maailman hienoin juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siivoaminen ja ruoanlaitto nousevat arvoon arvaamattomaan, kun pelkää, että ne otetaan pois. Söimme hyvin ja oli vieraitakin kylässä. Minä kylläkin olin vähän muissa maailmoissa.

      Poista
  6. Ihan tuli kyyneleet silmiin minullekin tätä lukiessani! Kaikki hyvin; olen iloinen puolestasi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sinulla ei ollut ripsiväriä. Kiitos kivasta kommentistasi.

      Poista
  7. Hienoa, että kaikki on hyvin♥ Nuo kontrollikäynnit ovat kyllä hermojaraastavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne tosiaan ovat aina yhtä stressaavia. Luulen, että muiden on vaikeaa tajuta, kuinka kuluttavia ne ovat.

      Poista
  8. Voi että, on se melkoista vuoristorataa näitten kanssa... Huh huh.
    Hyvää syksyn jatkoa ja terkkuja täältä kotikonnuilta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se valitettavasti on. Nyt kyllä on helpottunut ja kiitollinen olo. Ollaan muuten tulossa jouluna sinne.

      Poista
  9. Onneksi kaikki oli hyvin. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä toista vaihtoehtoa on parempi olla liikoja ajattelematta.

      Poista
  10. Voin kuvitella että vatsassa nipistää ja pelottaa ennen tuota tarkastusta mutta ihanaa että kaikki hyvin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meinannut tulla töistä mitään. Suuri helpotus!

      Poista
  11. Hienoa, että selvisit säikähdyksellä, mutta olisihan sekin tietysti saanut jäädä säikähtämättä. Upeaa syksyn satkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, näitä säikähdyksiä ei kyllä tarvita, mutta taitaa kuulua taudin kuvaan.

      Poista
  12. Mahtavaa, että lopulta kuitenkin kaikki oli hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistutus minulle, että koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan.

      Poista
  13. Helpotuksen huokaus täälläkin pääsi tätä lukiessa. Kaikkea hyvää teidän syksyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kata. On tässä tullut huokailtua helpotuksesta monta kertaa.

      Poista
  14. Todella koskettava teksti. Luin blogiasi pidemmältäkin ajalta, niin voin vain kuvitella mitä tunteiden vuoristorataa kävit läpi tuon lyhyen ajan. Onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin.

    Hyvää syksyä ja kiitos ihanasta blogista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun kommentoit. Sitä aina välillä haluaa unohtaa koko Möykyn ja sen metkut, mutta tähän on vain totuttava, että aina välillä se riiviö muistuttaa olemassa olostaan.

      Poista
  15. Minä myös huokaisin helpotuksesta, kun pääsin tekstisi loppuun... Onneksi sait helpottavat ja hyvät uutiset!
    Kaunista syksyä sinne vihreälle saarelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä osaa taas nauttia elämästä kaksin verroin, kun oikein kunnolla säikähti.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!