lauantai 5. syyskuuta 2015

Se pieni poika

Se syyrialainen pieni poika, Alyan nimeltään, jonka ruumiin allot heittivät Bodrumin rannalle, on pyörinyt mielessäni viime päivät. Pienet kengät, siniset shortsit ja punainen t-paita. Eihän kolme vuotiailla omaisuutta ole, mutta kuitenkin kotona leluja, oma sänky, se suosikki pehmolelu, oma muki ja kaapissa vaatteita ja kenkiä. Ja tällä pikku-ressukalla ei ollut muuta kuin vaatteet päällään.
Kuinka monta saman ikäistä pientä poikaa leikki Bodrumin rannalla, vailla huolen häivää? Rakentavat hiekkalinnoja, hierovat suolaista merivettä pois silmistään, syövät jäätelöa ja kiemurtelevat kiukkuisena, kun äidit yrittävät laittaa aurinkorasvaa suojaamaan paahtavalta auringolta. Hermostuvat, kun hiekkaa menee sandaalien sisään, ja se kutittaa jalkapohjia. Juoksevat uimaan riemusta kiljuen ja sitten taas hyppäävät puhtaan pyyhkeen sisään kuivattavaksi.
Koska asun ja elän täällä Irlannissa, katson asioita ja ilmiöitä täkäläisestä näkökulmasta. Ensinnäkin irlantilaiset ovat erittäin anteliaita, kun kysymysessä on hyväntekeväisyys. He ovat kekselijäitä varojenkeruussa ja saavat yllättävän nopeasti keräyksen pystyyn. Järjestetään vaikka pubiin arvauskilpailu, lähdetään pyöräilemään pitkä lenkki ja kaikki osallistujat pyytävät sponsoreikseen sukulaisia ja perheen jäseniä. Tai pidetään myyjäiset tai muotinäytös. Kun jollakin tai jossakin on hätä, irlantilaiset pistävät käden taskuun, eivätkä kitsastele.
Toiseksi Irlanti oli pitkään köyhä maa, joka vähitellen nousi ja sitten taas romahti. Nyt ollaan taas menossa parempaan päin. Keskiverto irlantilainen on aina maksanut kaikesta ja maksaa edelleen. Siihen, että kyllä valtio veronmaksajistaan pitää huolta, ei täällä ole voinut luottaa. Irlannista on aina lähdetty töihin muualle, koska töitä ei omasta maasta ole löytynyt.  Toisaalta täällä ymmärretään miltä tuntuu lähteä ja samalla myös ollaan sitä mieltä, että kun omillekkaan ei ole töitä, niin miten sitä löytyy muualta tulleille. 
Tottakai täällä on myös paljon omia vapaamatkustajia, jotka ovat osanneet käyttää systeemiä hyväkseen ja elävät suht mukavasti, tekemättä ja maksamatta mitään. Heidän mielestään on valtion velvollisuus pitää heistä huolta. Nyt ja aina. 
Irlanti toipuu hiljalleen lamasta,  yrittää maksaa velkojaan ja päästä taas jaloilleen. Pakolaisia tulee tännekkin ja mielipiteet olevat puolesta ja vastaan, kuten muuallakin Euroopassa. 
Minulle pakolainen on sellainen ihminen, joka lähtee hirmuvaltaa tai sotaa ja niistä seuranneita ongelmia pakoon tai häntä vainotaan esim uskontonsa tai kansallisuutensa takia. Sellainen ihminen, joka ei enää ole turvassa omassa kotonaan.  Näiden ihmisten ei tarvitse keksiä tarinoita kadonneista papereista tai heitä kohdanneesta syrjinnästä. He muistavat kulkemansa reitin, lastensa syntymäajat, eivätkä vaihtele niitä tilanteen mukaan. He kertovat elinoloistaan, pelosta, turvattomuudesta ja riistetystä tulevaisuudesta, eikä se ole mikään sepitetty kertomus. Nämä pakoon lähteneet arvostavat sitä, että on katto pään päällä, ruokaa ja ennen kaikkea tuntevat olevansa turvassa. 
On siis pakolaisia ja ns. pakolaisia. Näiden ns. pakolaisten menneisyyden tapahtumien todenperäisyys on suuri kysymysmerkki. Tarinoissa on mukana ripaus totta ja loput on keksitty täyttämään vaadittavat kriteerit. He osaavat vaatia ja vaativat. He myös tietävät oikeutensa ja osaavat käyttää kohdemaataan hyväkseen.  Ja jos ovi ei johonkin maahan aukea, jatkuu matka seuraavaan. Valitettavasti nämä ns. pakolaiset ovat omalla asenteellaan ja käytöksellään saaneet aikaan sen, että heihin suhtaudutaan negatiivisesti. 
Mutta vielä siitä pienestä pojasta. Toiset ovat sitä mieltä, että kuvaa kuolleesta ei olisi saanut julkaista. Miksi ei? Yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Lukekaapa tämä artikkeli. Pakolaiskysymyksiä ei ratkaista tällä blogikirjoituksellani, enkä edes luule ymmärtäväni mitä kaikkia asioita aiheeseen liittyy. Pienen Alyanin pieni ruumis kuitenkin menee kaikkien faktojen, aiheesta kirjoitettujen tutkimusten ja artikkelien, asenteiden, uskontojen ja mielipiteiden yli. Rannalla makaa kuollut 3-vuotias, joka ei onneksi vielä tajunnut mitä kaikkea oli tapahtunut , ennen kuin hän perheineen päätyi veneeseen. 
Aamuinen puhelinkeskusteluni 91-vuotiaan äitini kanssa pisti ajattelemaan. Tämä pitkällä elämänkokemuksella ja-  viisaudella siunattu nainen on itse ollut myös pakolainen, evakko. Jopa kahteen kertaan kotoaan lähtenyt. Äiti osaa pukea mielipiteensä ja elämänviisautensa hienosti sanoiksi: "On helppo olla pakolaisia vastaan, kun ei ole itse joutunut lähtemään kotoaan". Karjalaisten asuttaminen ei suinkaan sujunut ongelmitta, vaikka kysmyksessä oli samaa kieltä puhuvista, oman maan kansalaisista. Ei karjalaisia toivotettu joka paikaan avosylin vastaan. Rasismista ei silloin puhuttu, mutta sitä joutui moni evakko aikoinan kokemaan. Siis suomalaiset Suomessa.   
Nähdessäni kuvan Alyanista ensimmäisen kerran, mieleeni tuli yksi pienen pieni positiivinen ajatus: onneksi se vesi ei ollut jääkylmää... 


Tässä meidän pojat lomalla Bodrumissa. Vailla huolen häivää...


14 kommenttia:

  1. Minua on koskettanut tuo pienen pojan kohtalo kovasti myos..Eika paivaakaan mene etten murehtisi naiden ihmisten hataa. En varmasti osaa edes taysin kuvitella, millaista sen taytyy olla. Silla valin kun poliitikot miettivat ja pitavat palavereitaan, nama pakolaiset..myos lukuisat pienet lapset..ovat taivasalla ilman suojaa, kavelevat vanhempiensa kanssa kilometreja, heita tonitaan, tuupitaan ja uhkaillaan veitsilla/kyynelkaasulla..ja jossain taas joku toinen pakolaisperhe astuu pieneen kumiveneeseen..Ja talla valiin kun poliitikot lyovat 'viisaita'(???) paita yhteen, tavalliset ihmiset toimivat..ja kuten sanoit, irlantilaiset aivan etunenassa. Ihmisten hyvasydamisyys on taas tullut todistettua. On keratty lasteittain vaatetta ja hygieniatuotteita ym. apua tarvitseville -jopa taalla lantisen Corkin alueella niin paljon, etta on jouduttu kuuluttamaan yrityksia antamaan varastotilaa-ja sita on jarjestynyt vaikka kuinka paljon! Ja jarjestetaan kerayksia ym.
    Olen sita mielta, etta jokikinen pienikin kylayhteiso Irlannissa voisi ottaa elatettavakseen yhden(tai kaksi) pakolaisperhetta. Ja sponsoroida myos yhta omaa koditonta/huono-osaista perhetta Irlannin kaupungeissa.
    Sir Bob Geldof on luvannut avata omat Kentin ja Lontoon kotinsa neljalle pakolaisperheelle. Irish spirit! Mita tahansa Geldofista kuka ajatteleekin-niin ainakin mies yrittaa (taas) auttaa. Hatunnosto sille.

    VastaaPoista
  2. Erittäin hyvä kirjoitus, missä tarkastelet tätä kansainvaellusta eri näkökulmista! Kiitos!
    Pirjo

    VastaaPoista
  3. Tosi hyvä kirjoitus! Kyseisen pienen pojan kohtalo on koskettanut ja järkyttänyt! Suomessa valitettavasti oli aistittavissa entistäkin kireämmät asenteet pakolaisia ja ulkomaalaisia kohtaan. Täällä Algeriassa taas näkee valtavasti syyrialaisia pakolaisia kerjäämässä kaduilla. Algeria on järjestänyt pakolaisille pakolaisleirejä, mutta olot niissä ovat sen verran kehnot, että moni kerjää mieluummin kadulla. Ja algerialaiset myös ovat antaneet almuja jopa siinä määrin ahkerasti, että nyt moni on sitä mieltä, että kerjäämisestä on jo tullut "bisnestä". Itse olen sitä mieltä, että erityisen tärkeää olisi parantaa näiden pakolaisleirien oloja, jotta niihin kumiveneisiin ei olisi pakko lähteä pyrkien jotenkin turvaamaan inhimilliset olosuhteet niissä. Välimeren ylittämisen yrittäminen kumiveneellä on niin epätoivoinen teko, etten osaa oikein edes kuvitella, millaisista olosuhteista käsin tällaiseen yritykseen ryhdytään :(.

    VastaaPoista
  4. Äitisi sanoi juuri sen mitä minäkin olen miettinyt. Kun ei ole mitään kosketuspintaa tuohon hätään, ei löydy minkäänlaista empatiakykyä. Näiden "ensin omat asiat kuntoon" väen luulen vielä suuremmaksi osaksi olevan juuri niitä vapaamatkustajia, jotka ei itse tee mitään, vaan odottavat ikuista valtion tukea omalle kohdalleen. Tai ehkä vain toivon niin, sillä olisi vielä kurjempaa, jos työssä käyvät ja elämässään ihan hyvin pärjäävät ihmiset ei olisi valmiita millään muotoon auttamaan. Jokainenhan antaa sen verran kun pystyy, eihän sitä voi enempää vaatiakaan.

    VastaaPoista
  5. Olen niin samaa mieltä äitisi kanssa, kun ei ole itse kokenut vainoa tai ollut pakko lähteä, niin ei ihan pysty ymmärtämään. Olen työssäni kohdannut perheitä, jotka ovat joutuneet lähtemään yön selkään ilman tietoa mihin matka vie tai mihin omaiset joutuvat. Enkä ihan ymmärrä miksi meidän pitäisi sulkea rajat. Meidänkin suvusta on lähdetty paremman elämän perässä maailmalöle, joten en ymmärrä miksi kieltäisin muilta saman mahdollisuuden. Kirjoituksi on niin hyvä.

    VastaaPoista
  6. Tuo kirjoitus itse asiassa on niin hyva ja eri nakokannat kattava, etta voisit jopa tarjota sita johonkin lehteen Suomessa.

    VastaaPoista
  7. Täällä on myös omat siirtolaisongelmat, mutta se ei ole mitään uutta. Uutta on se että se on politisoitunut siihen pisteeseen että sitä käytetään pelinappulana vaalikampanjoissa. Siirtolaisuus/pakolaisuus nähdään globaalina ongelmana joka monien mielestä tulee "tukahduttamaan meidät." Kuulee sanottavan niin usein jotta siirtolaiset tulevat muuttamaan "meidän elämäntyylin" - our way of life... mitä se sitten onkin täällä Amerikassa sillä maa on asutettu siirtolaisilla.
    Kun olin aamukahvilla niin mies tuli sanomaan että Suomeen otetaan 10000-15000 pakolaista. Lukumäärä tuntui aluksi suurelta mutta kun vertaa vaikkapa Saksan lähes miljoonan maahanmuuttajaan niin Suomen luvut ovat kovin pieniä.
    Totta puhut karjalaisten asuttamisesta Suomessa. Jostain luin että yli miljoonalla suomalaisella on karjalaiset juuret. Muistan miten tätini osasi päätellä jo sukunimestä kuka oli peräisin Karjalasta. Ennakkoluuloja oli silloin aikoinaan. Nykyisin jo voi sanoa että karjalaiset ovat menestyneet hyvin ja tehneet tärkeän elämäntyön Suomessa.
    Miten käy nyt? Pystytäänkö nyt kotiuttamaan kunniakkaasti uudet pakolaiset suomalaiseen yhteiskuntaan? Tärkeää on suomalaisten oma asenne mutta myös uusien tulokkaiden aktiivisuus sopeutua uuteen kulttuuriin.

    VastaaPoista
  8. Hyvin kirjoitettu. Minusta oli ok että kuva Aylanin pienestä ruumiista julkaistiin koska se kosketti tavalla joka ehkä sai ihmiset ajattelemaan enemmän tätä nyt käynnissä olevaa tilannetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänne taas on tullut Afrikasta päin paljon pakolaisia;Eritreasta ja Sudanista suurimmaksi osaksi,mutta kaikki heistä eivät kuitenkaan täytä varsinaisesti pakolaiskriteerejä.

      Poista
  9. Kiteytit myös minun ajatukseni sanoiksi. Täällä Suomessa kommentoinnit lehdissä ovat olleet osin pöyristyttäviä, mutta toisaalta nyt on facebook-ryhmissä yms. ryhdytty jo keräämään tarvikkeita pakolaisille. Enpä ihan usko,että nämä sotaa pakoon lähteneiden tänne tuloa vastustavat olisivat sodan sattuessa jäämässä tänne naisia ja lapsia puolustamaan, taitaisivat olla ensimmäisinä naapurimaan sosiaaliluukulla.
    Nyt tänne tulevat eivät ole siirtolaisia, vaan pakolaisia, kaksi ihan eri asiaa.
    Kiitos hyvästä kirjoituksesta.

    VastaaPoista
  10. Hyvä kirjoitus, ajatuksia herättävä, samoin monet kommentoinnit.Olen jostain lukenut, että helpoiten omistaan antavat ne, joilla ei itselläänkään ole paljon.

    VastaaPoista
  11. Tuo kuva on tuonut meille todellisen puolen siitä, mitä ihmiset joutuvat pakolaismatkallaan kokemaan.Sillä on saatu ihmiset heräämään pakolaisten hätään. Mutta sitten on se toinen puoli. Hesarissa oli kuva Agricolan kirkon edestä, jossa pakolaiset kantoivat patjoja. Kaikki hyvin pukeutuneita hyvinvoivannäköisiä nuoria miehiä. Missä ovat naiset, lapset ja vanhukset? No ymmärrän, ettei samalle lattialle laiteta nukkumaan miehiä ja naisia. Mutta missä ovat naiset ja perheet? Miksi aina tulee nuoria miehiä? Miksi miehet eivät pidä huolta heikommista?

    Näiden pakolaisten tilannetta verrataan meidän evakkoihin. Myös itse olen evakon tytär. Äitini kansakoululaisena toi omat pienemmät sisaruksensa ja sairaan äitinsä tänne. Isänsä oli rintamalla. Myöskään he eivät saaneet hyvää vastaanottoa. Silti heikompia ei jätetty. Ei sieltä Karjalasta lähteneet miehet pakoon. Ja töitä oli tehtävä ja itsensä elätettävä.
    Ruotsissa muistutetaan, kuika he ottivat sodan aikana lapsia Suomesta. Niinpä, lapsia.

    Minä en usko, että suomalaiset ovat pohjimmiltaan rasisteja. Ihan varmasti ulkolaiset hyväksytään ja ihmisiä autetaan. Kun aikanaan venepakolaiset tulivat, ei kukaan puhunut rasismista mitään. He saivat apua ja rupesivat tekemään töitä.
    Minusta tuli "rasisti" sen jälkeen, kun olen nähnyt miten joukko pakolaisia ei edes halunnut sopeutua. En nyt halua mainita maata, mistä tulivat. Suomalaiset töissäkäyvät naiset olivat heille alempiarvoisia ja käytös oli todella uskomatonta. Yhteiskunnan palveluja käytettiin törkeästi väärin. Minä en usko siihen, että todellinen pakolainen käyttäytyy näin. Sairaanhoitajana olin sairaalassa piika, jota rimputeltiin suoristamaan pientä ryppyä lakanassa... Ihan älytöntä ja halveksivaa käytöstä ja yhteiskunnan rahojen väärinkäyttöä. Meiltä vaadittiin vaan ymmärrystä, kun tulevat vieraasta kultuurista. Niin, itse olen kyllä sitä mieltä, että tavallisen suomalaisen pakolaiskielteisyyden on kyllä pakolaiset itse aiheuttaneet ja meidän virkamiehet, jotka heitä hyysäävät. Kyllä se vaan on niin, että maahantulija sopeutuu siihen maahan missä asuu, eikä toisinpäin.

    Minä olen valmis ottamaan tänne heitä, jotka oikeasti tarvitsevat apua ja haluavat sopeutua ja tehdä töitä. Heitäkin on. He eivät vain pidä meteliä itsestään ja näy julkisuudessa. En kuitenkaan ole valmis hyysäämään näitä kaduilla notkuvia nuoria miehiä, joilla ei löydy kunnioitusta maan naisia kohtaan. Niitä täällä riittää.Ja haluaisin auttaa niitä vanhuksia ja perheitä, joilla ei ole rahaa lähteä pakolaiseksi, vaan joutuvat jäämään sinne sodan ja vainon keskelle. Minusta ratkaisu ei ole se, että ihmiset tulevat tänne. Vaan se raha pitäisi käyttää sinne missä he asuvat, mahdollistaa turvallisuutta sinne.

    Meidän rasismiin on suurena syynä ne viranomaiset ja päättäjät, jotka aikaisemmin laittoivat pakolaiset eri asemaan kantaväestön kanssa. Tottahan se on, että rahaa virtasi ennen ihan erilailla kuin nykyisin. Ja siitä on jäänyt ajatus, että pakolaiset saavat enemmän. Todellisuuteen se pohjaa.

    Olen myös aina ihmetellyt sitä, että pakolainen on henkilö, joka esim. kokee vainoa aatteidensa takia. Kuitenkaan pakolainen ei ole ihminen joka kokee nälänhätää ja köyhyyttä.

    Meidän vanhukset ovat taisteleet meille itsenäisen maan. Tehneet lapsesta asti työtä, pitkiäkin päiviä. Mitä he saavat, mitättömän eläkkeen. Vai onko mielestänne 800 euroa riittävä summa vuosikymmenten työstä. Siitä kun maksetaan kaikki, asumisesta lähtien. Näin niitä evakkoja meillä kohdellaan.

    VastaaPoista
  12. Hienoja kommentteja, joissa kaikissa asiaa. Kiitos fiksuille lukijoille. Palaan vielä kommentoimaan. Pitää löytyä se sopiva hetki ja mielentila, koska aihe on niin raskas.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!