maanantai 28. syyskuuta 2015

Girl power

Tyttöenegiaa oli taas kaupunki täynä sunnuntaina. Jokavuotinen naisten mini-marathoni keräsi 10 000 osallistujaa, joista lähes kaikki keräsivät samalla rahaa hyväntekeväisyyteen. Ajatelkaapas, että yksi päivä tuottaa  1 000 000 - 1 500 000 euroa eri järjestöille. Eli ihan pienistä summista ei ole kyse.

Minä ja kuusi ystävääni lahjoitamme keräämämme rahat täällä Corkissa toimivalle ARC-talolle, jossa pidetään huolta syöpäpotilaiden ja heidän omaistensa henkisestä hyvinvoinnista. Talo toimii täysin lahjoitusten varassa ja kuulemma mini-marathon on heidän tärkein tapahtumansa.

Käytännössä homma toimmii niin, että 12 euron osallistumismaksua maksaessa voi valita, mitä hyvänteväisyysyhdistystä haluaa kannattaa. Yhdistys sitten antaa juoksijalle tai kävelijälle t-paidan ja listan, johon sponsorit kirjoittavat nimensä ja summan paljonko lahjoittavat. Pakko ei tietenkään ole keneltäkään rahaa kerjätä, vaan voi lahjoittaa itse sopivan summan.

Sää suosi meitä kaikkia, ja kun pääsimme maaliin saimme  pussin jossa oli mitalli, vähän naposteltavaa ja tuotenäytteitä. Sen jälkeen ARC-talon tarjosi vielä juotavaa ja pientä syötävää pubissa.

Niin ja matka nyt ei päätä huimannut, sillä tämä "maratooni"  oli vain neljä mailia eli noin 6.5 km pitkä.








4 kommenttia:

  1. HIeno juttu :)
    En ymmärrä miksi Suomessa valittavat ettei saisi kerätä esim. lastensairaalalle rahaa (pitäisi tulla valtion pussista kaikki kuulemma). Minusta on upeata että ihmiset välittävät ja kantavat huolta yhteisöstään. Rahankeruu lisäksi tuottaa kaikenlaista hyvää myös lahjoittajille: hyvää mieltä, tapahtumia ja näkyviä tuloksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tuota minä en kyllä ymmärrä ollenkaan. Hienoa, että Suomessakin on vihdoin kansa herännyt ja tehnyt jotain, eikä vain odota valmista. Kyllä se niin on, että antaessa saa myös itse paljon.

      Poista
  2. Tanja, lastensairaalan rahankeruun ongelma on siinä, että sairaalan hyväksi rahaa kerännyt säätiö voi kääntää sen liiketoiminnaksi sairaalan valmistuttua, koska sairaala ei suoraan siirry HUS:lle ja se voi tulla yhteiskunnalle myöhemmin kalliimmaksi, kuin se, että sairaanhoitopiiri/kuntayhtymä jne olisi rakentanut sairaalan itse julkisella rahoituksella. Kyse on peruspalvelusta. Rahankeruu sairaalalle olisi varmasti onnistunut toisinkin.

    Sinänsä olen kyllä sitä mieltä, että Suomessa voitaisiin enemmän odottaa ihmisten osallistuvan yhteisönsä ja itselleen tärkeäksi kokemiensa asioiden rahoitukseen - esimerkiksi kulttuurin ja urheilin saralla. Peruspalvelut on kuitenkin edullisinta kustantaa julksiista varoista - seikka, joka alkaa valjeta, kun kunnat maksavat keikkalääkäreille, vuokrafirmoille ja konsulttifirmoille hurjia summia.

    Irlannin ja Suomen ero on veroasteessa - kyllä minusta voidaan olettaa, että verojen vastineeksi peruspalvelut toimivat - koulutus, sairaanhoito, turvallisuus ja liikenne. Muuta voisi sitten rahoittaa muuten: esimerkkinä joku valtion hevosopisto Ypäjällä, jonka rehtori saa suurempaa palkkaa kuin pääministerin palkkio. Onko valtion ihan pakko maksaa tämä?

    OP

    VastaaPoista
  3. Piti poistaa koko teksti kun näitä ei pääse muokkaamaan ja tuli pahanlaatuinen virhe tekstiin, se muutti koko ajatuksen toisenlaiseksi kuin tarkoitin.
    En jaksa kirjoittaa uudestaan pitkää tekstiä, totean lyhyesti vain että ymmärrän mitä ajat takaa, mutta en ole samaa mieltä peruspalveluista enää tällä vuosituhannella. Työttömien verotuloilla on vaikeaa pitää yllä tätä kaikkea ja se energia mikä käytetään oikeuksien peräämiseen ja velvollisuuksien välttelyyn, voisi tuoda toisaalla paljon hyvää aikaan.

    Minusta ihmisten välittäminen ei saa olla politiikkaa. Se oli tärkein pointtini tekstissäni. Tällaisessa keskustelussa on vaikea mennä juuri tuon syvemmälle :)

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!