tiistai 11. elokuuta 2015

Kun kutsu käy kupposelle kuumaa...

Ollaan vasta rantauduttu näille meidän saarille. Ihan sama kummalle puolelle Irlannin merta. Teetä olisi hyvä oppia juomaan, ihan vain oman viihtyvyyden kannalta. Ettei käy niin kuin minulle Suomessa kahvin kanssa. En siis  ole oppinut vieläkään kahvia juomaan. Enkä enää opikkaan. Pojista vanhempi tuo Suomesta mukanaan Juhlamokkaa ja vannoo sen nimeen. Jotenkin nurinkurista.
En minäkään teetä eritysemmin rakastanut vuosia, vuosia sitten. Olin aluksi vasinainen outolintu. En juonut teetä enkä kahvia. Siinäpä sitä riitti varsinkin Irlannin suvulle ihmettelemistä. No, sitä ihmettelemistä on riittänyt näihin päiviin asti, vaikka teetä nykyisin juonkin. Aiheet vaan ovat vuosien varrella vaihtuneet...
Vuodet ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä. Osuutta on myös tällä ilman kosteudella ja koleudella. Tarvitsen aamulla kupin kuumaa teetä, että saan potkaistua itseni käyntiin. Tee, jos ei nyt varsinaisesti tuo ratkaisua ongelmiin, auttaa ainakin niiden käsittelyssä. Kupin äärellä on vaihdettu kuulumisia, pohdittu syvällisiä ja rentouduttu. Se on myös lämmittänyt mukavasti kylminä talvi-iltoina. Suosikki-naapurin kanssa on juotu, kuppi jos toinenkin Barry’sin teetä (muuta hän ei suostu juomaan), ja päivitelty milloin mitäkin. Töissä kuppi teetä on hyvä syy pitää tauko ja jutella hetki työkavereiden kanssa.
Palataan otsikkoon. Ollaan vasta rantauduttu, ja kutsu on käynyt kupposelle kuumaa. Mielessä pyörii kello viiden teet, japanilaiset teerituaalit, Pauligin mauttomat litkut ja siirtomaavallan aikaiset, englantilaiset ladyt juomassa teetä posliinikupeista, Afrikan pölyssä ja tietysti valkoisissa vaatteissa
Tai sitten mielessä ovat suomalaiset kahvipöydät pullineen ja muine herkkuineen. Suomessa tämä tarjoulupuoli osataan. Ihan oikeasti. On sen seitsemän sortin herkut, ja usein vielä itse leivottu. Siksipä lomalla lenkkeilyni menevät hukaan. Kyläilen ahkerasti, enkä sano ei pullalle, enkä pikkuleiville enkä piirakoille. Tiedän, että kahvipöydän herkut ovat minulle kirjaimellisesti harvinaista herkkua. Sen tulette kohta huomaamaan lukemaan.
Sitä on saavuttu kylään. Etsitty naulakkoa eteisestä, sitä kuitenkaan löytämättä. Sitten on oltu aikeissa ottaa kengät pois, mutta on viime hetkellä tajuttu, että kaikilla muillakin on kengät jalassa. On siis marssittu olohuoneeseen tai keittiöön kengät jalassa. Ehkä siinä matkalla kokolattiamattoja ihaillen ja niiden puhtaanapitoa ihmetellen.
Keittön tyhjä pöytä vähän mietityttää. Ei kai sitä nyt olla katettu ihan paremmalle puolelle. Ei olisi tarvinnut... Paremmalla puolella ei myöskään näy kuppeja eikä kakkuja eikä kuppikakkuja. Hmm. Ai, heillä taitaakin olla erillinen ruokailuhuone.  No, kyllä sitä nyt on nähty hirveästi vaivaa.
Istutaan olohuoneen sohvalla ja keskustellaan niitä näitä. Sitten emäntä kysyy SEN kysymyksen.
Would you like to have a cup of tea.....or coffee perhaps?
Tässä vaiheessa olet jo valmis nousemaan sohvalta ja siirtymään ruokailuhuoneeseen. Joku vaisto kuitenkin sanoo, että istuaan nyt kuitenkin vielä sohvalla, ja annetaan emännän ohjata tilannetta.
Emäntä häviää keittöön ja kuuluu napsaus. Vedenlämmitin pantiin päälle. Hetken kuluttua hän saapuu takaisin olohuoneeseen.
-        -   Niin, kahvia vai teetä?
-         -  Teetä, kiitos.
-        -    Ja miten haluat teesi?
Apua, mitä tähän pitää sanoa? Autetaan vähän. Kysymys on teen vahvuudesta (vahvaa, keskivahvaa vai laimeaa), sokeripitoisuudesta   (montako teelusikallista sokeria) ja maidon määrästä (paljon vai vähän).
-          - Saisinko, keskivahvaa teetä, johon laitetaan lusikallinen sokeria ja vähän maitoa. Bingo!
Emäntä häviää jälleen keittöön ja palaa hetken kulutta, kahden ison höyryävän, teemukin kanssa. Kumpainenkin on täytetty piripintaan asti. Olet taas aikeissa nousta ylös ja lähtemässä sinne ruokailuhuoneeseen. Siis sinne, missä odottavat ne herkut. Et ehdi peppuasi nostaa, kun sienän vierestä eteesi ilmestyy pieni pöytä, johon kuppisi asetetaan pienen korkkialustan päälle. Emäntä istuu itse nojatuoliin ja jatkaa juttujaan teetä hörppien.
Kupissa on teetä aivan liikaa ja se on tulikuumaa. Sitä roiskuu pöydälle ja sovalle. Apua! Tästä ei tule mitään. Entäs ne tarjoilut? Mitkä tarjoilut? Ei kakkua, ei pullaa, ei pikkuleipiä. Antakaa nyt vaikka yksi keksi kyytipojaksi.
-          -  Ai, unohdin kysyä haluaisitko keksin? Meillä taitaa olla  yksi paketti kaapissa.
-          -  Kyllä, kiitos.
Hetken kulutta pöydälle ilmestyy vähän ryytyneen näköinen suklaakeksipaketin puolikas. Juttu jatkuu, ja sinä siemailet nyt jo vähän jäähtynyttä, mutta erittäin hyvän makuista teetä ja nuolet sormistasi sulanutta suklaata. Toista kuppia tarjotaan, mutta kieltäydyt kohteliaasti.
Sitten onkin aika lähteä kotiin. Kiität teestä.....ja siitä suklaakeksistä.
Sopeutuminen on alkanut ja olet oppinut yhden tärkeimmistä asioista: kuppi teetä tarkoittaa kuppia teetä! Tästä on hyvä jatkaa.
                 




15 kommenttia:

  1. Niin ne ovat tavat erilaiset. :) On ihanaa lukea blogiasi. Pidän Irlannista ja se onkin yksi maista, johon haluaisin matkustaa joskus. Kiitos, että kirjoitat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja kiva, että käyt täällä sepustuksiani lukemassa. Tavat ovat tosiaan erillaiset ja niihin pitää aluksi totutella. Kyllä minä edelleen kaipaan niitä suomalaisia kahvipöytiä.

      Poista
  2. Tama on juuri se juttu, mista Irlannissa tykkaan. Ovi on aina avoinna, yksi syy koska ei ole paineita tarjoiluista-kuppi teeta/kahvia riittaa ja kekseja jos sattuu olemaan :)
    Alyton kahvinjuonti ja kaiken tuputtaminen Suomessa minua suorastaan arsyttaa! Kahvia tuputettiin niin paljon viimeksi, etta yhtena iltana paahan koski ihan vietavasti-verenpaine varmaan nousi huippulukemiin vaikka minulla yleensa se on alhaalla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jotenkin nurin kurista, sillä täällä vieraiden kestittäminen on helppoa, mutta ovat aika vähän minusta täällä kutsutaan kahville tai teelle. Vaikka siitä ei mitään vaivaa olekaan. Suomessa tuntee olevansa todella tervetullut, kun pöytä on katettu nätisti ja tarjottavaa piisaa.

      Poista
    2. Ei kutsuta, mutta ovet ainakin taalla maalla on avoinna kaiken aikaa jos kotona ollaan. Kun vaan menee, niin aina kutsutaan sisalle tyyliin 'cup of tea/coffee?' ja se on niinkuin itsestaanselvyys etta se kuppi pitaa horppaista :) Suomessa taas pitaa etukateen sopia jos kylaan haluaa menna. Kun pitaa olla sita tarjottavaa 'seitsemaa sorttia' perinteen mukaan. Vanhempani kuuluvat siihen sukupolveen etta leivotaan ja laitetaan, ja se taas siirtyy nuoremmille. Mutta kylla nuoremmassa sukupolvessa on enemman jo sita, etta voidaan ihan juoda vaan se kuppi teeta/kahviakin.
      On toki Suomessa kaydessa ihanaa kun voi istahtaa siihen herkkukahvipoytaan joka talossa-nauttiihan siita toki, kukapa ei? Mutta taitaa olla hyvin suomalainen tapa, kun hollantilaiset naapurimmekin ovat taman Suomesta pistaneet merkille ;)

      Poista
  3. Irlantilaiset vielä käyvät kylässä. Täällä menee pari iltaa vierailun valmisteluun, joten on helpompi jättää vieraat kutsumatta. Ensimmäisenä iltana lähdet kauppaan (isojen automarkettien "siunaus") ja toisena iltana leivot ja järjestelet kotia vieraskuntoon. Kolmantena iltana olet sitten valmiina ottamaan vastaan vieraat hymysuin ja saamaan kahvipaketin tuliaisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kuule ei täällä kyläkutsuja kyllä satele. Käyvät sukulaisissaan ja niitähän isoilla perheillä piisaa, mutta muuten kyllä aika nihkeästi kutsutaan ketään kotiin. Mielummin mennään vaikka pubiin. Ei vieraista pitäisi stressiä ottaa, joten sellainen kultainen keskitie olisi kyllä hieno asia. Että saisi muutakin kuin sen yhden keksin ja kupin tulikuumaa teetä.

      Poista
  4. Olen tuntenut olevani jotenkin outolintu kun olen koko ikäni juonut teetä ja kahvia lähinnä kohteliaisuussyistä kun sitä teetä ei oo ollut tarjolla. No, nyt tilanne on jotenkin erilainen kun mm. töissä teen litkijöitä on melkein saman verran kun teen. En tiedä onko sitten sattumaa tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä kommentteja lukiessa tuntuu tosiaa siltä, että teetä juodaan Suomessa enemmän nykyisin, eli et sinä mikään outolintu ole. Minä ostin meille töihin monenlaisia teepakkauksia ja etenkin nuoremmat juovat jopa täälläkin yrttiteetä. Vanhemmille irlantilaisille sitä on turha tarjota. Minä kuulun noihin vanhempiin.

      Poista
  5. Asun Briteissä ja niinkuin tiedät täällä asuneena, täällä on ihan sama meininki. Minusta kyllä se paras tapa olisi jonkinlainen välimuoto suomalaisen ja irkku/brittittavan välillä. Suomessa ehkä joo sitä tarjottavaa on useimmiten vähän liikaakin (ja kaikkea pitää tietysti maistaa jotta emäntä ei loukkaannu!) ja täällä taas liiankin karu. Ymmärrän, jos vain "törmätään" toisiinsa jossain ja pyydetään siltä seisomalta teekupposelle, että silloin ei välttämättä kaapista löydy muuta kuin niitä keksejä, jos niitäkään. Jos taas on oikein pyydetty teelle muutaman päivän varoitusajalla, niin kyllä minusta on vieläkin 20 vuotta Brittilässä asuneessa outoa ja jopa törkeän epäkohteliasta antaa vain teekuppi käteen ja se on sitten siinä. Itse en kyllä ikinä kehtaa vaan kylla sitä aina jotain tarjottavaa löytyy, joku itse leivottua tai kaupasta ostettua. Nämä ovat tietysti näitä kulttuurieroja mutta en vaan ymmärrä en, jotenkin tulee sellainen olo, että enpä taida olla kovin arvostettu vieras kun ei mitään vaivaa ole viitsitty nähdä, siis minkäänlaista. Ja vaikka kuinka itse aina tarjoilen herkkuja, siitäkään ei mitään ns oteta opiksi. En nyt tarkoita, että pitää omia (kangistuneita) tapojaan muuttaa samanlaisiksi kuin minun tapani mutta jos toinen aina kestittää, niin millaiselle ihmiselle ei tule mieleen, että itsekin joskus voisi? Moukkamaista minusta. Myönnettävä on, tämä tapa tulee ärsyttämään AINA. Heh, mulla taitaa olla känkkäränkkäpäivä. Tai viikko/kk/vuosi/elämä....

    Lena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, Leena olen kanssasi niin täysin samaa mieltä. Siellä ja samoin täällä, kun on kaupoissa myynnissä, jos jonkin sortin kakkuja ja keksejä, joten ei tosiaan tarvitsisi itse leipoa. Helpollahan siinä emäntä pääsee, jos iskee eteen tulikuuman teekupin, mutta kyllä siihen nyt edes lautasellisen keksejä ja palan kakkuakin voisi laittaa. Tai sitten vaikka tehdä niitä iänikuisia kolmioleipiä... Mutta kun ei niin ei!
      Suomessa saatan käydä viikon aikana todella monessa kyläpaikassa ja jokaikisessä on täkälisiin tarjoiluihin verrattuna, aivan mahdottomasti herkkuja. Ja entäs sitten juhlissa...
      suomalaisia pidetään juroina ja suorastaan epäystävällisinä, mutta ulkomaalaisille avautuu tie suomalaiseen sielunelämään, kun ovat siellä vieraina. Ei tosiaan tarvitse nälkää nähdä!
      Minulla on täällä sellaisia suomalasia ystäviä, joiden luokse on ilo mennä kylään, kun on pöydässä sen seitsemää sorttia. Aina! Nyt olen kyllä dietillä, joten pitää pysytellä vain siinä teekupissa. No, ei kai se yksi korvapuusti tapa!
      Joo, ja tämä blogi on sitä varten, että täällä saa ulkosuomalaiset käydä marisemassaa. Sitten taas helpottaa, kun saa purkaa näitä "epäkohtia".

      Poista
  6. Mä tykkäisin tuollaisesta tavasta. En kaipaa kyläillessä mitään syötävää ja kutsuisin useammin ihmisiä kylään meillekin jos tarjoilupuoli olisi noin vaivatonta ja vierailun varsinainen ilo olisi se yhdessä oleminen ja keskustelu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa otetaan vieraista aivan liikaa stressiä. Kaupasta pullapussi kotiin ja keksipaketti pöytään. Ja nythän siellä on vielä niitä ihania valmispulliakin, jotka vain heitetään uuniin.
      Siinä ehtii emäntäkin istumaan ja juttelemaan. Ja ovet kiinni niihin sotkusiin huoneisiin. Ei ne vieraat siitä välitä vaikka makuuhuoneessa villakoirat juoksevat ja sängyt ovat petaamatta!

      Poista
  7. Hei pitkästä aikaa! Joskus olen kommentoinut aiemminkin, jo kauan sitten, enkä edes muista millä nimimerkillä. Olen kuitenkin täältä järven toiselta puolelta kotikonnuiltasi. Hauskoja nämä teekirjoitukset ja niin kovin tuttuja juttuja näin teenjuojalle myös. Juuri tuo, että sitten olet aikuinen, kun olet ruvennut juomaan kahvia -no, viittäkymppiä tässä lähestytään, että saas nähdä pääseekö tässä koskaan aikuisten kirjoihin...
    Mutta jahka tulet tännepäin, niin poikkeappa ihmeessä täällä naapurikunnassa. Meillä on täällä kahvila/teelä =) oikein suuren maailman tapaan: tee haudutetaan juuri niissä pienissä kannuissa ja maun saa valita itse purkeissa olevasta irtoteestä ja valinnanvaraa on. Kahvinkeitto aloitetaan papujen jauhamisella. Baakelsia löytyy useampaa sorttia -oikein siis leivoksia ja lähes kaikki taitaa olla myös gluteenitonta. Se on venäläinen nuori pari, joka tätä paikkaa pitää. Ovat oikein ystävällisiä ja kaikki tarjoillaan pöytään. Paikan nimi on Kiltti Musta Kissa. Suosittelen!
    Terveisin: Aisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jopas sattui. Kävin nimittäin viime ja sitä edellisellä kerralla siellä teidän puolella järveä. Minulla on siellä sukulaisia. Sitten heinäkuussa käytiin mieheni kanssa siellä markkinoilla ja tuossa mainitsemassasi kahvilassa. Mies tilasi jonkun suklaaleivoksen ja se oli kyllä syntisen hyvää. Kivan näköinen kahvila, mutta valitettavasti markkinapäivänä palvelu oli kyllä vähän sitä ja tätä. Tarjoilija juoksi tilausten kanssa ja melkein kaatoi pari asiakasta. Meille hän löi teemukit pöytään, niin että vesi vaan roiskui, eikä edes hymyillyt. No, leivoksen maku ja hyvä tee kompensoivat... Menen kyllä varmasti käymään uudestaan, kun on vähän hiljaisempaa.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!