torstai 30. heinäkuuta 2015

Ulkomailta rippileirille

Joskus kauan sitten kuulin Suomessa pidettävistä kansainvälisistä rippileireistä. Päätin jo silloin, että sinne haluan meidänkin poikien, sitten joskus, menevän. Ja meniväthän nuo, jos eivät nyt niin innosta hihkuen, mutta menivät kuitenkin ja tykkäsivät.

Pojista vanhempi kävi Nuortenkeskuksen järjestämän leirin Pöyhölän leirikeskuksessa, Keuruulla. Siitä kirjoitin silloin tälläisen postauksen. Tässä välissä leirien pitopaikka vaihtui ja Juniorin leiri pidettiin Partaharjulla, Pieksämäellä.

Ai, että miksikö halusin lasteni käyvän rippileirin Suomessa? No, ensinnäkin itse kävin rippileirin, ja sieltä jäi mukavia muistoja. Rippileiri on sellainen suomalainen erikoisuus, jonka haluisin lapsieni myös kokevan. Sieltä saa hyvät eväät elämää varten ja ajoitus on mitä parhain. 14-15 vuotiaat ovat aikuisuuden kynnyksellä ja ihan pian tekevät elämässään suuria valintoja. Halusin myös poikien kokevan leirielämää, luonnon helmassa. Sekin on niin suomalaista.

Täällä Irlannissa, etenkin katolilaisen kirkon, ensimmäinen ehtoollinen ja sitä seuraava konfirmaation ovat mielestäni aivan liian aikaisin. Protenstanttien konfirmaation tapahtuu 6-7 luokan aikana. Rippikoulua pidetään iltaisin, eikä täällä ole rippileireistä  kuultukkaan.

Lerillä opetus tapahtui joko englanniksi tai suomeksi. Leiriläisistä puolet asuivat ulkomailla ja puolet Suomessa. Juniorin leirillä oli nuoria 13 eri maasta. Suurimmalla osalla leiriläisistä taisi olla kumpikin vanhempi Suomesta. Suomea ei tarvitse välttämättä osata ollenkaan, sillä englannilla pärjää hyvin. Juniorihan ei kauhean mielellään suomea puhu, mutta kummasti kielitaito petraantui taas loman aikana. Minä nimittäin luulin, että hän ei osaa en yhtään suomea. Tälläisissä asioissa on kiva olla väärässä!

Vaikka säät eivät olleet ne parhaat mahdolliset, kävi Juniori uimassa joka päivä. Kannottiretki lähisaareen oli ollut myös elämys. Ruoka kuulemma oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Leiriläiset majoittuivat kolmen hengen huoneisiin ja ilmeisesti myös nukkuivat. Leirin vetäjistä ja isosista hänellä oli vain hyvää sanottavaa.

Juniorin kummit olivat myös leiritunnelmissa mukana. Toisen kanssa veimme hyvin hiljaisen pojan leirille Helsingistä. Pihassa hän vain totesi, että en tunne täältä ketään. Onneksi tuo tilanne korjaantui kymmenen päivän aikana. Vierailupäivänä puolestaan ajoimme toisen kummin kanssa pitkän matkan Junioria katsomaan ja osallistuimme messuun, joka pidettiin katottomassa metsäkirkossa. Kummit olivat tietysti myös mukana konfirmaatiotilaisuudessa.

Leiri päättyi ensin päätösjuhlaan ja ruokailuun Partaharjulla, ja sitten oli vuorossa itse konfirmaatio Pieksämäen vanhassa kirkossa. Me jatkoimme vielä ruokailulla sukulaisten ja ystävien kanssa, ja sitten lähdimme ajamaan eri puolille Suomea ja isä palasi takaisin Irlantiin.

Nyt on poika sitten rippikoulun käynyt ja rokotettu. Ja ensimmäinen pukukin on ostettu!


































16 kommenttia:

  1. Nuoruuden kokemukset, hyvät ja huonot ovat erityisen merkityksellisiä. :) Rippikouluista ei oo kokemusta omaa tai lasten kun ei kuuluta kirkkoon. Mielenkiinnolla kuuntelen kyllä muiden!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet. Minulle jäi rippileiristä todella mukavia muistoja.

      Poista
  2. Niin, enpä ole tullut tuotakaan ajatelleeksi, että rippikoulu ja leirielämä sen sivussa ovat hyvinkin suomalainen juttu. Luulen, että suomalaisista pojista harva kovin mielellään lähtisi seurakuntien rippileireille, vaikka loppujen lopuksi olisikin mukava reissu. Kaikilta kavereiltani on kuitenkin jäänyt rippileiristä hyviä muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin ymmärtävinäni, että leirit ovat nykyisin todella suosittuja. On vaellus, urheilu, laskettelu jne leirejä. 10 päivää luonnonhelmassa tekee kaikille nuorille hyvää, vaikka kännyköitä ei otettukkaan pois!

      Poista
  3. Itse kävin rippileirin kesällä 2000. Paltamossa, josta olen kotoisin järjestettiin tuolloin ja ainakin 90-luvulla leirejä, joissa osa porukasta tuli Saksasta ja heidän vanhemmista toinen oli saksalainen ja toinen suomalainen ja meidän leirillä taisi kyllä olla pari, joiden toinen vanhempi oli muualta kuin Saksasta, mutta asuinmaa oli kuitenkin Saksa.
    Odotin riparia kovasti, koska aikaisempina vuosina serkkuni ja kaverin molemmat isosiskot olivat käyneet samanmoisen leirin ja tykänneet kovasti. Halusin juurikin kansainvälistä väriä, koska muut osaanottajat olivat ihmisiä, jotka olin lapsesta asti tuntenut ja onneksi ne kaikista pahimmat ja epämiellyttävimmät tyypit kävi leirin alku kesästä, joka oli silloin ihan tavallinen leiri ja jonne en itse olisi mennyt mistään hinnasta. Oma konfirmaationi osui juurikin heinäkuun loppuun.
    Itelle jäi mahtava fiilis ja ikävä uusia ystäviä. Osan kanssa tietysti pidettiin yhteyttä leirin jälkeen, mutta siihen aikaan ei ollut Skypeä, Facea tai muita nykyajan helppouksia niin yhteydet jäi.
    Suosittelen kyllä kansainvälisiä leirejä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin oli aikoinaan leirillä (vaikka ei se mikään kansainvälinen leiri ollutkaan) parasta, että siellä oli uusia ihmisiä. En olisi itsekkään halunnut kotiseurakuntani leirille.
      En tiedä pitääkö Juniori leirikavereihinsa yhteyttä. Näyttäisi vähän siltä, että ei. Tuon ikäisillä on omat kaverit ja kuviot. Minusta olisi kyllä hienoa, jos porukasta jäisi edes yksi ystävä, jonka kanssa olisi silloin tällöin yhteydessä.

      Poista
  4. Poikanne ilmeisesti kuuluvat luterilaiseen kirkkoon?
    Itsekkin aikoinaan tuota luterilaiseen uskoon kasvaneena mietin, etta pitaisiko kastaa omaan kirkkoon vaiko eiko? Aidin uskon mukaanhan yleensa lapset kastetaan. En sitten kuitenkaan halunnut, koska ainoa luterilainen kirkko Irlannissa on Dublinissa eli aivan liian kaukana meilta.
    Toisaalta lasten isa on katolilainen, kay rutiininomaisesti kirkossa joka sunnuntai+hautajaisissa harva se paiva niinkun tapoihin kuuluu ;) eli ajattelin, etta lapsille on helpompaa kuulua samaan kirkkoon kuin kaverinsa ja menna samaan kouluun-ja koska isansa on katolilainen, se uskonkasvatus tapahtuu luonnollisesti myos sita kautta.
    Ja oikea paatos se olikin. Ja uskontoahan voi sitten vaihtaa, jos joskus silta tuntuu.
    Tuo 1. ehtoollisen ja konfirmaation aikaisuus on vahan sellainen mielipidejuttu. Konfirmaatio on 12-13 vuotiaana-tyttarellamme edessa ensi kevaana. Minusta siina ei ole mitaan ihmeellista, onko se nyt tuossa iassa vaiko vahan myohemmin. Juhla kuin juhla, ja sittenhan se on ohi-voi keskittya muihin asioihin.
    Leirit on ja ei ole kivoja. Itse en koskaan ole ollut mikaan kesaleiri-ihminen, vaikka rippileirin kavinkin. Ihan vaan koska muutkin meni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pojat ovat kastettu luterilaisessa kirkossa ja täällä käyneet aina protestanttisia kouluja. Mieheni on katolilainen, mutta hän on aina ollut ihan myötämielinen sille, että pojat ovat luterilaisia.
      Täällä he tuntevat itsensä protestanteiksi, vaikka eihän sillä nykyisin ole enää väliä. Onneksi.

      Poista
  5. Muistan kun toinen poikasi kävi Pöyhölän leirin. Meri kävi saman vähän aiemmin. Ihana paikka, joka on ainakin ollut myynnissä, mutta en ole serannut, kuka on ostanut vai onko kukaan. Pöyhölän tunnelma oli ainutlaatuinen kuten oli paikkakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muisitin, että Meri käivi Pöyhölän leirin. Tuli mieleen, että kyllä Pöyhölä oli aina Pöyhölä ja tunnema ainutlaatuinen, niin kuin tuossa sanoitkin. Ei Partaharjussakaan mitäään vikaa ollut, mutta jos valita saisin, niin Pöyhölässä pitäisin leirit.
      Ajattelin muuten sinua ajellessani Pieksämäelle. Menin nimittäin monta kertaa Viherlandian ohi ja muistin, että siellähän sinä aina käyt ostoksilla!

      Poista
  6. Minulle itselle rippileiri jäi huonoksi muistoksi, samat naamat kuin koulussakin. Ei siinä mitää syvällistä keskustelua syntynyt.
    Omista lapsista kaksi vanhinta on käynyt prometheus-leirin. Ja he ovat olleet todella tyytyväisiä valintaansa. Samalle leirille ei tule ennestään tuttuja nuoria. Joten nuoret kokevat puhumisen helmpommaksi. Leirillä käsitellään paljon aikuistumiseen liittyviä kysymyksiä. meidän lasten leireillä on ainakin puhumassa käynyt eri uskotojen edustajia.
    Kirkosta erosimme kun vanhimman lapsen yksi opettajista oli syvästi uskonnollinen. Uskonnon tunnit koulussa eivät olleet enään neutraaleja.
    Kaikki neljä lastamme on osallitunut tai osallistuu koulussa et- tunneille uskonnon sijasta.
    Teidän pojan leiri kuulosti mukavalta nuoria eri maista ja eri taustoilla.
    äiti*4

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin aikoinani mietin, että en halua leirille, jossa kaikki muut ovat tuttuja. Ei, että heissä mitään vikaa olisi ollut, mutta halusin tutustua uusiin ihmisiin ja siksi meninkin kaverini kanssa muualle leirille.
      Täytyykin lukea lisää noista prometheus-leireistä. En tiedä niistä juuri mitään.

      Poista
  7. Meillä kakkonen on parasta-aikaa rippileirillä. Ollut kaikesta päätellen mahtavaa. Viikko vielä juhliin. Jaksaa jaksaa tuon pihan kanssa. Romahdan sitten sopivasti, kun työt jatkuu:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tehtiin tällä kertaa niin, että mentiin vieraiden kanssa syömään Pieksämäellä, eikä pidetty mummun luona juhlia. Hän pääsi nimittäin sairaalasta kotiin ja juhlat olisivat olleet liikaa. Meni ihan mallikkaasti näinkin.
      Sinä pääset sitten töihin lepäämään!!!

      Poista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!