torstai 4. kesäkuuta 2015

Pieni tauko, mutta palaan pian!

Blogihiljaisuus piti johtuman yksinkertaisesti siitä syystä, että ystäväni oli täällä poikansa kanssa kylässä. Eihän silloin ehdi netissä notkumaan! 

Alkuviikosta oli niin kylmä, että merimaisemia ihailtiin käsineet kädessä ja talvitakki päällä. 


Tuulikin oli kova, joten piti olla oiken extravarovainen, että ei lentänyt mereen.
Kyllä sitä onkin tullut kömpelöksi!




Pudotusta nimittäin olisi ollut aikalailla.




Nyt vieraat ovat jo Suomessa, ja talo tuntuu jotekin tyhältä.
 Kiva, kun kävitte, ja tulettehan uudestaan!

***

Tänään tein päätöksen, että minua tarvitaan juuri nyt äidin luona Suomessa. Irlanti pärjätköön ilman minua. Juniori leireilee kolme viikkoa iiriksi, joten hänkään ei minua täällä pidättele. Mies ja vanhempi poika ovat muutenkin viikot pois, ja työpaikkalla pärjäävät varmasti ihan hyvin ilman minua.

Haluan olla äidilleni tytär, joka istuu sängyn vieressä, vaikka koko päivän. Äiti on pitänyt minusta aina hyvää huolta, ja etenkin viime päivinä olen tuntenut lähdes fyysisenä kipuna sen, että en itse ollut paikalla silloin, kun minua olisi kipeästi tarvittu. Olen myös huomannut, että asiat eivät hoidukkaan Suomessa niin sujuvasti ja sukkelasti kuin olin luullut. Jokainen potilas tarvitsee rinnalleen ihmisiä, jotka tarvittaessa toimivat hänen äänenään, silloin kun ei itse jaksa.

Pakkaan laukkuni ja lähden käymään Suomessa. En edes tiedä kuinka kauan siellä viivyn. Ehkä viikon, ehkä kaksi. Pomo ymmärsi hyvin hätäni, vaikka ajoitus on kaikkea muuta kuin hyvä. Valitettavasti elämässä ei aina edetä tarkasti kalenterin kanssa. Tulee tilanteita, jotka menevät kaiken muun edelle. Tämä on yksi niistä.

Tiedän, että elämme jo jatkoaikaa. Sitä en tiedä, voinko tehdä äidin hyväksi oikeastaan mitään. En voi poistaa kipua, enkä luuduttaa jalkaa, mutta ainakin voin pitää kädestä kiinni ja olla vain lähellä!
Nyt on minun vuoroni hoivata ja huolehtia, edes vähän aikaa.


16 kommenttia:

  1. Voi kuinka ihanasti kirjoitettu! Toivottavasti edes yksi lapsistani ajattelee noin kun se aika tulee...! Olen myös huomannut, että omaisten pelkkä olemassaolo muuttaa hoitohenkilökunnan suhtautumista. Ei potilas itse jaksa pitää huolta kaikesta eikä muistaa kaikkea. Hieno päätös lähteä Suomeen, siellä sinua tarvitaan juuri nyt eikä täällä! Pelkkä läsnäolosi riittää äidillesi. Aina ei muuta voi. Voimia ja rakkautta matkallesi!

    VastaaPoista
  2. Äitisi piristyy varmasti jo tiedosta, että tulet.

    VastaaPoista
  3. Paljon tsemppiä äidillesi <3

    Ja huh, vieläkin tulee ihan kylmät väreet, kun noita pudotuksia muistelen!!!!

    VastaaPoista
  4. Ihanaa etta paaset aitisi lahelle, se on tarkeaa! <3

    VastaaPoista
  5. Vieläkin mua kalvaa, kun en enempää voinut olla äitini vierellä hänen viimeisinä vuosinaan. Äiti nukkui pois jo lähes 10 vuotta sitten, mutta usein käy kipeänä mielessä. Mutta mennyttä ei takaisin saa. Voimia Sulle! Riitta

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä äidillesi ja sinullekin.Sekä äidillesi että sinulle varmaan tulee siitä hyvä olo,kun voit tukea häntä.

    VastaaPoista
  7. Onnittelut päätöksestä! Vaikuttaa viisaalta ratkaisulta. HK

    VastaaPoista
  8. Olispa sinun kaltaisesi tytär meillä muillakin mummoilla. Kaikkea hyvää teille kummallekin. Mukavaa on ollut lukea blogiasi, kun vasta itse näille sivuille löysin.

    VastaaPoista
  9. tervetuloa Suomeen! Et varmasti myöhemmin kadu päätöstäsi. <3

    VastaaPoista
  10. Juuri noin! Ei ole mukavaa jossitella jälkeenpäin.

    VastaaPoista
  11. Hienoa, että pääset Suomeen äitisi tueksi. Uskon, että hän tuntee olonsa niin paljon paremmaksi kun olet hänen luonaan. Toivottavasti hän paranee ja kivut häviävät.

    Kun sitten palaat, niin minulla olisi sinulle haaste blogissani http://currykaneli.blogspot.fi/2015/06/matkoja-ja-haasteita.html ja haasteeseen vastaaminenhan on vapaaehtoista :).

    VastaaPoista
  12. Oikea ratkaisu, saat paljon hyviä muistoja.💖 Annat äidillesi, mutta varmasti saat ainakin yhtä paljon takaisin.

    VastaaPoista
  13. Hyvä, että voit lähteä ja olla äitisi lähellä.
    Äiti on äiti <3

    VastaaPoista
  14. Kun voit menna ja myos taloudellisesti pystyt matkustelemaan Suomeenkin usein, niin varmasti ihan lohduttava paatos-seka sinulle etta aidillesi.
    Itse en siihen talla hetkella pystyisi, siis irtautumaan pariksi viikoksi..mutta toivottavasti pysyvat suht terveina siella viela vuosia.

    VastaaPoista
  15. Toivottavasti sulla on tuo lämmin takki mukana, Suomessa on kuulemma ollut kamalan kylmää.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!