lauantai 20. kesäkuuta 2015

Juhannustervehdys Helsingistä

Niin siinä sitten kävi, että olen ollut viimeiset kaksi viikkoa täällä Suomessa. Ajelimme tänään serkkuni kanssa tänne Helsinkiin, ja huomenna jatkan matkaa Irlantiin. Maanantai-aamuna sitten pirteänä töihin!

Näiden kahden viikon aikana olen istunut tuntikausia eri osastoilla sairaaloissa ja välillä ensiavussakin. Kyllä, äiti-raukkaa on siirretty sairaalasta toiseen kuin heittopussia. Ei mitään järkeä, mutta tälläistä tämä Suomen sairaanhoito kuulemma näemmän nykyisin on. Paljon olisi kokemuksistani ja näkemästäni kirjoitettavaa, mutta nyt en jaksa aiheesta sen enempää. Sen kuitenkin lupaan, että vielä joskus asiaan palaan.

Olen luopunut välillä jo toivosta ja tuntenut täydellistä voimattomuutta. Tuntuu niin pahalta, kun ei voinut tehdä mitään toisen eteen. Olen mielessäni jo sanonut jäähyväisiä, ja sitten seuraavana päivänä yllätyksekseni asiat ovatkin olleet jo paremmin. Koskaan sairaaloihin mennessäni en voinut tietää, mikä minua siellä odotti. Oli päiviä, jolloin potilas ei jasanut edes puhua ja sitten niitä, jolloin hän oli paljon pirteämpi. Vaikeimpia olivat ne hetket, kun toinen oli täysin voimaton ja loppuun väsynyt. Ruoka ei maistunut, uni ei tullut, eikä liikkuakkaan voinut. Näitä päiviä ja raskaita öitä äidillä oli aivan liian monta.

Ja sitten, tällä viikolla, väri palasi kasvoille ja ruoka alkoi´taas maistumaan. Sängynreunalla istui oma äitini, joka jaksoi taas keskustella ja järjestellä asioita. Nyt uskotaan ja toivotaan, että elämä voittaa. Iloitaan pienistä saavutuksista ja siitä, että kamalat kivut ovat poissa ja liikuminenkin toivottavasti vielä onnistuu.

Olen iloinen myös siitä, että olin kerrankin paikalla silloin, kun minua tarvittiin. Sain keskittyä vain ja ainoastaan äitiini ja olla hänelle tukena. Tuntui myös hyvältä huomata, että ympärillä on paljon sukulaisia ja ystäviä, jotka aidosti välittivät ja välittävät. Uskallan siis huomenna nousta koneeseen ja palata irlantilaiseen arkeeni, vähäksi aikaa. Ihan pian palaan kuitenkin takaisin. Tällä kertaa kesäloman ja Juniorin rippileirin merkeissä.

Kuulumisiin ensi viikolla taas Irlannista, jonne minulla on ollut jo vähän ikävä!

Ps. Kiitos teille kaikille ihanista ja kannustavista edellisen postaukseni kommenteista.






8 kommenttia:

  1. No voi kurjaa miten siella Suomessa Sairaan- ja vanhustenhoito nykyaan sujuu! Onneksi olit paikan paalla tukena asioita hoitamassa. Niin paljon pahaa olen Suomen sairaanhoidosta viime aikoina kuullut etta kylla ihmetyttaa. Siella ei taida aina edes raha auttaa. Anoppini on myos nyt tosi sairas ja taallakin mennaan vahan paiva paivalta tilanteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, että keneltäkään en kuullut kehuja sairaanhoidosta. Tai siis paremminkin siitä, että ihmisiä pallotellaan sairaalasta toiseen ja isommista sairaaloista pistetään heti pois, kun toimenpide on tehty. Paras paikka taitaa olla ambulansissa! Toivottavasti anoppisi ei joudu kärsimään kovista kivuista.

      Poista
  2. Minullakin on kauhukuva siitä Suomen terveydenhuollosta, se olisi suurin syy olla muuttamatta Suomeen. Hyvä, että sait järjestettyä vapaata ja olla äidin luona. Jouduitko ottamaan lomaa? Minulla oli kerran sama juttu, 90v isä joutui leikkaukseen ja kun hänet kotiutettiin, menin kahdeksi viikoksi Suomeen. Pyysin työnantajalta palkatonta lomaa, antoivat yhden viikon PALKALLISTA ja toisen viikon otin kesälomaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työnantajani on aina ollut reilu minua kohtaan. Onhan näitä sairaspäivä tullut enemmän kuin tarpeeksi. Täytyy huomenna selvittää nuo loma-asiat. Suomessa on kaikki sairaaloissa viimeisen päälle uutta, mutta homma ei vaan toimi. Vai leineekö kyseessä ikärasismia. En tiedä.

      Poista
  3. Olipas harmi, että oli noin huono kokemus. Minulle ei äidin hoidosta jäänyt kuin pääosin positiivista sanottavaa. Onko kuntien välillä sitten isoja eroja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuntaliittymät taitaa olla se suurin syy ongelmiin. Maalla on lääkäreistä puute ja muutenkin yritetään säästä joka asiassa. Järkyttävää on se, että vanhuksia pallotellaan sairaaloiden välillä, eikä tutkita kunnolla.

      Poista
  4. Kurjaa, että sairaanhoito on tuolla tolalla. Onneksi kuitenkin olit äitisi tukena ja kiva kuulla, että hän on toipumassa. Mukavaa kesänjatkoa sinulle ja perheellesi :)
    -Lellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin todella onnellinen, että sain viettää kaksi viikkoa äidin kanssa. Kerrankin olin paikalla silloin, kun minua tarvittiin.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!