perjantai 29. toukokuuta 2015

Pieniä morsiammia

Toukokuu on se kuukausi, jolloin Irlannissa juhlitaan 7-8 vuotiaiden ensimmäistä ehtoollista. Uskonnollinen opetus juhlaa varten tapahtuu kouluissa kouluaikana. Suurin osa lapsista on mukana tunneilla, mutta jos vanhemmat niin haluavat, voi ehtoolliseen valmistautumisesta jäädä myös pois.
Omat poikani kävivät aikoinaan protestanttisen alakoulun, joten meiltä nämä juhlat ovat jääneet väliin. Vanhempi kävi kansainvälisen rippileirin Suomessa, ja Juniorilla leiri on edessä tänä kesänä.

Viime lauantaina olimme juhlimassa tuttavaperheemme tytärtä, joka muuten on puoliksi suomalainen. Valkoinen pitkä mekko oli jo vaihtunut housuihin, kun me saavuimme juhliin. Kävin mekkoa yläkerrassa katsomassa ja aivan ihanahan se oli. En yhtään ihmettele, jos tytöt ovat aivan innoissaan näistä kauniista mekoista.

Silloin kun Irlannissa ei oltu köyhiä eikä kipeitä, menivät juhlallisuudet monissa perheissä täysin överiksi. Tyttöjen mekkoihin pistettin suuria summia rahaa, käytiin ruiskurusketuksessa, kampaajalla ja saatettiin vuokrata hieno auto viemään lasta kotoa kirkkoon. Harva juhli tilaisuutta kotona, vaikka tilaa olisikin ollut. Suuri suku ja muut vieraat vietiin ravintolaan syömään. Onneksi nykyisin ollaan taas vähän järkevämpiä, vaikka kyllä toisille edelleenkin juhlien järjestäminen on suoranaista kilpailua.

Poijilla on yleensä päällään koulupukuun kuuluvat bleiseri ja rinnassa ruusuke. Tytöt siis pukeutuvat valkoiseen pukuun, jonka väri symbolisoi puhtautta. Lyhyitä huntujakin näkee sekä käsineitä ja päivävarjoja. Asuun kuuluu myös pieni laukku ja tietysti valkoiset kengät. Yleisin lahja näissä juhlissa on selvä raha,

Tuttavaperheessä juhlat on aina pidetty kotona, joka on minusta kiva tapa. Sain luvan ottaa kuvia ja myöhemmin äiti vielä lähetti minulle lisää kuvia suloisesta tyttärestään. Ei taida jäädä kenellekkään epäselväksi, että tämä kaunokainen on puoliksi suomalainen, joka muuten puhuu hauskaa pohjalaaaasta, irlantilaisella aksentilla!

Täältä ja täältä voitte käydä katsomassa tyttöjen pukuja.











9 kommenttia:

  1. Osaatko kertoa, miksi ensimmäinen ehtoollinen ajoittuu juuri tuohon ikään? :)

    Kaunis tyttö ja jotenkin mukavan kuuloinen perinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liittyisiköhän se siihen, että lapset ovat vielä niin viattomia... en tiedä vastausta, mutta noin luulen.

      Poista
  2. Oma mieheni ja molemmat lapsemme ovat katolilaisia ja 1.ehtoollisjuhlan Irlannissa jo lapikayneita :). Ensimmainen pyha ehtoollinen on yksi katolisen kirkon sakramenteista, ja silla etta se ajoittuu tuohon 7-9 vuoden ikaan, ei kai ole mitaan sen kummempaa merkitysta kuin etta niin on aikoinaan paatetty-samoin kuin luterilaisen kirkon konfirmaatio 15-16 vuotiaana. Kun se koulussa opiskellaan-rukoukset ym. niin se tapahtuu 2.luokalla ja konfirmaatio sitten 5.tai 6.luokalla. Meidan koulussa se on joka toinen vuosi, eli jotkut lapset suorittavat sen viidennella, toiset kuudennella luokalla. Meidan tyttarella se on ensi vuonna ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle ihan uusia asioita ja siksikin hyvin mielenkiintoisia. Kiitos tästä :)

      Poista
  3. hihi just mies kysyi meidän esikoiselta "do you know what Holy communion is?" Ja poika vastasi iloisesti "yes, it's when you have a party!".
    Kuvaa aika paljon miten lapset itsekkin näkevät tämän asian. Meidän lapset ei kuulu kirkkoon ja ollaan mietitty, että ko. ajankohtana tehdään sitten jotain muuta spesiaalia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän välillä tuntuu, että koko juhla on jotekin yliampuva ja lahjaksi saadut rahat ja juhliminen on tärkeämpää kuin itse ehtoollinen. Minusta lapset ovat aivan liian nuoria tunnustamaan syntejään, mutta tämä on taas näitä asioita, jotka tehdään täällä näin joten se siitä.

      Poista
  4. Löysin sut Blogipolulta ja hihkaisin😊 Ihanaa löytää tuttuja sieltä, on vähän yksinäinen olo. Kyllä on kaunis tyttö, kuin kirjasta😊 Italiassakin on "prima comunione" n.10v.ja siitä parin vuoden päästä vielä "crescima", katolinen maa kuin tämäkin. Tänä keväänäkin oon ollut parissa juhlissa, tärkeä päivä lapsille sekä heidän vanhemmilleenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli samoja polkuja tallaamme. Kommentoin muuten sun blogissasi omalla nimelläni, kun jostain syystä ei onnistu tällä mun tyhmällä nimimerkillä. Juhlana ihan kiva, mutta minua kyllä ihmeyttää, kun täällä lapset käyvät ensin tunnustamassa syntinsä. Haluaisin olla kärpäsenä katossa ja kuunnella mitä kauheuksia ovat tehneet.

      Poista
    2. Omat lapseni ovat vastanneet, kun kysyin minäkin mitä ihmeen syntejä heillä oli tuonikäisenä: kiusasin siskoa, valehtelin, en tehnyt läksyjä...! Kyselivät myös toisiltaan luokassa, mitä papille kannattaa kertoa ; ) Täytyy sanoa, että jos nyt olisin valintatilanteessa, en pistäisi heitä tuon läpi. Toisaalta ei se näy heitä haitanneen, ateisteja 4 viidestä tai ainakin agnostikkoja. Mielenkiintoista nähdä, jatkuuko perinne heidän lapsissaan. Vaikea olla menemättä mukaan kun 90% kansasta on katolisia.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!