perjantai 10. huhtikuuta 2015

Shortseissa

Ei, en suinkaan minä, vaan kaupungilla niitä näkyi eilen vähän joka puolella. Täällä on nimittäin ollut uskomattoman lämmin viikko. Irlantilaiset näyttivät ottavat ilon irti joka ainoasta auringonsäteestä. Koululaisetkin ovat pääsiäislomalla, joten mikäs oli shorteissa päivää paistetellessa.

Juniori soitti eilen päivällä töihin ja kysyi, että lähdetäänkö kaupungille. Silloin harvoin, kun äidin seura pojalle kelpaa, on unohdettava taimien istutus ja kotityöt. No, kyllähän minä jouduin kukkaronkin avaamaan, mutta ihan kiva oli, että vielä seurassani kehtaa poika näyttäytyä.
Kävimme sitten syömässä, kun tässä eräs on vuoden vanhentunut. Tai oikeastaan ikään tuli kaksi vuotta lisää, sillä (älkää nyt naurako) olen koko vuoden luullut itseäni vuoden nuoremmaksi kuin mitä oikeasti olen.

Onneksi tapasin maanantaina Helsingissä matematillisesti lahjakaan serkkuni, joka heti huomasi, että olin unohtanut vanhentuneeni myös viime vuonna. Ei auta, sitä kuuluttaan nykyisin "late" nelikymmpisten kerhoon. Oli siinä lentomatkan ajaksi sulattelemista, minä kun olin aikaisemmin keväällä suunnitellut pitäväni kavereille 45v pippalot. Onneksi tässä on ollut niin paljon menoa, että päätin unohtaa koko juhlat. Olisihan se ollut noloa, jos en olisi itse tajunnut täyttäneenikin 46!

Nyt viikonlopuksi on luvattu sateita, ja sitten ensi viikolla taas paistaa. Ja sehän on hieno juttu se, sillä minulle on tulossa Suomesta vieraita oikein kaksin kerroin. Kumpaisetkin kierävät Irlantia autolla ja sään puolesta nyt näyttää siltä, että Irlanti tulee näyttämään heille parhaimmat puolensa Ajelkaapa vieraat varovasti ja pian nähdään!

Mikä parasta, ensi perjantaina näen erään pitkäaikaisen blogikaverini livenä ensimmäisen kerran.
Siitä enemmän ensi viikolla.



12 kommenttia:

  1. Onnea ihanainen nainen :) <3 Mulle käy samoin tuon iän kanssa. En muista muitten, enkä omaa ikääni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ei tässä muu auta kuin hyväksyä vanhenemisensa. Toisaalta tämä on kyllä ihan hyvä ikä. Nyt jo tietää mitä tahtoo, eikä välitä tuon taivaallista mitä muut minusta ajattelevat. On sellainen aikuinen olo!

      Poista
  2. Minäkin unohdan ikälukuni joskus, kun sitä kysytään! Sehän on vain mainio asia. Nämä säät kyllä ovat harvinaisia Irlannissa, ja tänään näyttää että "normaali" sää on taas palannut. Shortseissa kaupungille uskaltautuvat saivat värjötellä iltaan mennessä! Koskaan ei voi olla varma, milloin talvitakin voi laittaa "naftaliiniin" kuten äitini sanoi.

    Muistan esikoispojastani, että aina kun hän alkoi olla erityisen ystävällinen minulle, kuunteli tarinoitani ja nauroi vitseilleni, tiesin, että kohta tulee se "I need something"-juttu, mutta joka kerran menin lankaan . Niin harvoin muutenkaan tulee viettäneeksi laatuaikaa murkkupoikien kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään vedin taas talvitakin päälle, kun oli aamulla niin viileä. Toivottavasti ennuste pitää paikkansa ja edessä on lämmin viikko.
      Juniorin kanssa oli kiva kierrellä kaupungilla, mutta kyllähän se reissu maksoikin. Piti ostaa hockeyvaatteita ja ne tietysti ovat niitä koulun määräämiä ja kalliita. Oli se iltapäivä kyllä sen arvoinen, että ei haitannut vaikka jouduinkin maksumieheksi tai siis naiseksi.

      Poista
  3. Onnea täältäkin synttärien johdosta! Näinhän se on kun ikää karttuu niin alkaa unohtaa ikänsä:) Tosin ethän sinä vanha ole! Hassu juttu tuo miten se äidin seurakin kelpaa pojille tilanteen niin vaatiessa :)
    Toivotaan keväisiä lämpimiä ilmoja niin sinne Irlantiin kuin tänne meille Suomeenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan. Niin, mikä on vanha? Töihin tulee kesäksi opiskelijoita työharjotteluun ja niille minä olen se toimiston vanha tantta, joka on istunut sillä pöytänsä takana iät ja ajat. Eihän se ikä kuitenkaan ole kuin numero, joten ei en stressaa.
      Äiti on hyvä seuralainen aina välillä. Ei näitä ostosmatkoja kyllä kovin usein tehdä.

      Poista
  4. Paljon paljon onnea! Mitä noita laskemaan, vuosi sinne tai tänne. Niin nopeasti vierivät, että vaikea siinä on perässä pysyä. Meillä täällä Mestolassa on muuten henkilö, joka kulkee shortseissa kesät talvet. Tuosta tuo ohi hurauttaa shortseissaan niin lumisateella, vesisateella kuin poutapäivänäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Nuoria tässä vielä ollaan...tai ainakin minä tahdon niin uskoa. Kuule, jos tuo shortsimies onkin irlantilainen. Tiedän, että siellä on paljon irlantilaisia jossakin projektissa. Meidän naapurin siskon poikakin on siellä teillä ja tykkää kovasti.

      Poista
  5. Synttärionnittelut minultakin!

    Sattuipa hassusti: minun ukkelini kävi lyhyellä työmatkalla Irlannissa, ja matka sattui juuri noiden lämpimien kelien aikoihin. Oikein ihmetteli mulle, että kyllä siellä Irlannissa on hyvät ilmat. :-) Ja olivat kollegan kanssa heti joutuneet tositoimiin, kun joku kaapin kokoinen äijä oli yrittänyt pölliä heidän hotellinsa edessä kallista polkupyörää. Herrat olivat pyytäneet taksikuskia soittamaan poliisin, mutta taksikuski ei ollut suostunut. Lopulta pyörävaras oli antanut periksi, kun ei ollut saanut lukkoa rikki, mutta siinä vaiheessa pyörä oli kuulemma jo vääntynyt pilalle. Että tämmöisiä Irlannin-kokemuksia. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu. Tule seuraavan kerran miehesi mukaan. Oli kylllä tosi lämmin viime viikolla ja Dublinissa vielä lämpimäpi kuin täällä etelässä.
      Dublinissa on paha heroniiniongelma ja siitä johtuen tapahtuu kaikenlaista. On aivan liikaa murhia ja varkauksia, jotka näyttävät aina liittyvän tavalla tai toisella huumeisiin. Mieheni auto varastetiin jokunen vuosi sitten yöllä Dublinista. Löytyi kylläkin myöhemmin jostain laitakaupungilta lyttyyn ajettuna. Huvinsa kullakin. Valitettavasti Dublinilla on tämä pimeä puolensa. Uskon, että Helsingissä tapahtuu vähemmän rikoksia kuin Dublinissa.

      Poista
  6. :D :D Ihana sinä!
    Joskus kyllä mäkin ikääni joudun kyllä ihan tosissaan laskemaan vuosilukujen perusteella, eikä siltikään meinaa uskoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, vanhetaan nyt kerralla heti kaksi vuotta. Juniorille sanoin, että hänen on helppo muistaa ikänsä, kun syntyi vuonna 2000.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!