maanantai 27. huhtikuuta 2015

Pelätty puhelinsoitto

Olen aina tiennyt, että joskus se vielä tulee, se pelätty puhelinsoitto äidin numerosta. Soittaja ei ole äiti vaan tuttu naapuri. Se pelätty puhelu tuli eilen illalla, kun olin juuri lähdössä naapurin kanssa lenkille. Siinä vaiheessa äiti oli jo ambulanssissa matkalla sairaalaan. Hän oli kaatunut kotona ja hälyyttänyt rannekkeen avulla apua. Jos olisin asunut lähempänä olisin tietysti hypännyt samantien autooni ja ajanut sairaalaan. 
Lenkki jäi tekemättä, ja ilta kului tekstiviestejä lähetellessä ja puhelinnumeroita metsästäessä. Nyt vasta huomasin, että vanhasta puhelimesta kaikki numerot eivät olleetkaan siirtyneet uuteen kännykkään. Tyypillistä. Soitin ensiapuun,  osastolle, miehelle ja pojalle. Olin tehokas. Itku tuli vasta, kun vedin täkin korville. 
Kun ikää on paljon, on ihan turha lohduttautua sillä, että kaikki palaa ennalleen. Leikataan, toivutaan ja kuntoutetaan ja simsalabim jalat toimivat. Sen verran oma sairastelu on opettanut, että en ala vielä edes miettimään mitä seuraavaksi.
Aamulla selvisi, että edessä on leikkaus. Juttelin myös hetken äidin kanssa. Olimme kumpikin puhelimessa reippaita ja järkeviä, koska niin ei tule toiselle paha mieli. Näin olemme toimineet aina. Suojelumekanismia parhaimmillaan.  Nyt odotettaan miten tänään tehty leikkaus on sujunut. Siinä on yhdeksi päiväksi ihan tarpeeksi murehtimista ja miettimistä. Lennätkö  heti Suomeen? Voiko äitisi asua enää yksin? Voiko hän kävellä? Minulla ei ole kenellekkään valmiita vastauksia. Teen päätökset ja toimin, kun ymmärrän ensin mitä päätöksiä minun on tehtävä ja millä aikavälillä.
Ulkomailla asumisessa on puolensa. Välimatka, se huonoista puolista  ehdoton ykkönen, suututtaa etenkin tänään. Juuri nyt tunnen, että minun pitäisi olla kahdessa paikassa yhtäaikaa. Taidan revetä keskeltä kahtia...
Odottavan aika on ollut tänään erittäin pitkä!







16 kommenttia:

  1. Voi että. Nuo puhelut ovat niitä pahimpia. Ja välimatka tuntuu silloin pidempääkin pidemmältä. Voimia sulle ja äidille myös, päivä kerrallaan.

    VastaaPoista
  2. Tiedän niin hyvin tuon tunteen, sitä on niin avuton, kun asuu kaukana. Toivottavasti sieltä Suomesta löytyy tukijoukkoja, jotka hoitavat asioita. <3

    VastaaPoista
  3. Voimia molemmille, äidille ja sinulle toivon <3

    VastaaPoista
  4. Näin on. Ulkomailla asuminen on näissä tilanteissa sitä hirveintä.
    Tsemppiä ja kaikkea hyvää.

    VastaaPoista
  5. Voimia ja tsemppiä teille molemmille. Kun en tiedä, mitä äidiltäsi leikataan ja minkä ikäinen hän on, mutta oma äitini on 75 ja kaksi vuotta sitten hän kaatui todella pahasti ollessan ongella märällä kalliolla. Sain kiereteisen reisiluun murtuman. Leikattiin, sai paljon titaania reisiluuhun ja kolme viikkoa kuntoutusta sairaalassa ja sitten vielä kotona avokontoutusta. Nyt kävelee ihan hyvin ja pyöräilee kaupunkiin viisi kilometriä, joten toivotaan, että äitisikin paraanee todella hyvin.

    VastaaPoista
  6. Voi kurja! Onneksi sentaan oli se ranneke apua halyttamaan. Voimia sinulle.

    VastaaPoista
  7. Nyt kyllä tiedän NIIIN hyvin, että miltä sinusta tuntuu! Voimia!

    VastaaPoista
  8. Voimia ja jaksamista sinulle, ja tietenkin äidillesi. Välimatka on vaikea asia, vaikka itselläni vain 2,5 tunnin matka. Sekin on monesti liian pitkä, saati sitten että sinä olet toisessa maassa asti. Toivotaan parasta, ja asioilla on aina tapana järjestyä jollakin tavalla. Useinmiten hyvin.

    VastaaPoista
  9. Voimia ja jaksamista sinulle, ja tietenkin äidillesi. Välimatka on vaikea asia, vaikka itselläni vain 2,5 tunnin matka. Sekin on monesti liian pitkä, saati sitten että sinä olet toisessa maassa asti. Toivotaan parasta, ja asioilla on aina tapana järjestyä jollakin tavalla. Useinmiten hyvin.

    VastaaPoista
  10. Vaikeita päätöksiä. Tsemppiä sekä sinulle että äidillesi. Välimatka on vaikeaa kun on kyse läheisistä.Minullakin kaikki sukulaiset Suomessa.

    VastaaPoista
  11. Pidä huolta itsestäsi! Kaikki setviytyy. Äidistäsi pidetään hyvää huolta. Olet ajatuksissani.

    VastaaPoista
  12. Voimia vaikeaan aikaan! Toivottavasti äitisi tokenee tuosta pian! Tuo on juuri ulkomailla olemisen varjopuoli, kun koskaan ei tiedä, milloin olisi tarvis olla vanhempien luona. Minulta mummo nukkui pois viime kesänä ja koin olevani onnekas, että juuri silloin sattumalta olin Suomessa ja sain sanottua viimeiset hyvästit sairaalan vuoteen äärellä. :'(

    VastaaPoista
  13. Voimia sinulle, nuo puhelut ovat kamalia ja ulkosuomalaiselle vaikeita kun olemme kaukana :(

    VastaaPoista
  14. Voimia sinulle ja tervehtymistä äidillesi. Tiedän,miltä susta tuntuu. Oma äitini kuoli viikko sitten, hyvästelin Skypessä Italiasta Suomeen, siskoni avulla, että sain edes nähdä hänet ennenkuin nukkui pois. Nämä ovat niitä meidän ulkosuomalaisten suruja, kun roppa on täällä ja sydän Suomessa. Ajattelen sua lämpimästi. Voimahalit!

    VastaaPoista
  15. Nopeaa toipumista äidillesi! Välimatka on ystävä ja vihollinen :(

    VastaaPoista
  16. Olipa hyvä asia, että äidilläsi oli ranneke apuna. Se on oiva keksintö yksin asuville. Toivon, että äitisi toipuu leikkauksesta hyvin. Voimia sinulle. Terveisin, Lukija AL

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!