lauantai 25. huhtikuuta 2015

Kadonneet kommentit

Blogin kirjoitaminen olisi aika tylsää, jos kukaan ei koskaan kommentoisi postauksiani. Olisin luultavasti jo aikoja sitten lyönyt hanskat tiskiin ja keksinyt itselleni uuden harrastuksen. Tai sitten meillä olisi talo tiptop kunnossa ja pyykkikorin pohja aina näkyvillä. Kommentteja tuskin kukaan bloggaaja väheksyy tai aliarvio, ne ovat blogien suola ja sokeri.  Ilkeilyt ja ala-arvoiset kommentit ovat tietysti luku sinänsä, mutta onneksi niiltä olen 95%:sti välttynyt.
Silloin kun itse olen käynyt elämässäni pohjalla ja ollut kestämiseni rajamailla, sain teiltä lukijoita paljon kannustavia ja myötäeläviä kommentteja. En yhtään liioittele, kun sanon, että niistä oli minulle todella paljon apua. Tuntui uskomattoman hyvältä, että ihan ventovieraat ihmiset silloin potkivat minua eteenpäin. Välillä tuntui, että en  jaksa enää päivääkään. Hoitohelvetti tuntui kestävän ikuisuuden, ja niitä pohjamutapäiviä mahtui noihin kuukausiin monta. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla, kun huonona päivänä huomaa kommenttiboksissa kymmeniä, toinen toistaan kannustavampia, kommenttia.  Sain niistä uskomattoman määrän voimaa ja energiaa jaksaa eteenpäin. Tuntui hyvältä, että minulle vieraat ihmiset ympäri maailman, pysähtyivät omien kiireidensä keskellä ja kirjoittivat kannustavan kommentin.
Aloittaessani blogin kirjoittamista yli seitsemänä vuotta sitten, ei minulla ollut tablettia eikä älypuhelinta, enkä voinut lainata miehen tai pojan kannettavaa. Oli vain vanha, kunnon masina huoneen nurkassa, ja siellä postaukseni kirjoitin. Samaisen masinan edessä myös kommentoin ahkerasti toisten postauksia: Allulle Saksaan, Jaelille Israeliin, Karoliinalle ja Minelle Istanbuliin ja Sadulle Intiaan jne.
Oma kommentointialamäkeni alkoi sillä hetkellä, kun sain ensimmäisen tablettini. Sillä kirjoittaminen ei ollutkaan yhtä helppoa kuin normaalilla näppäimistöllä. Ei tablettiakaan voi ihan kaikesta syyttää. Kahvitunnilla saatoin lukea ajatuksia herättävän postauksen ja päätin vastata siihen illalla kotona. MUTTA siihen se sitten jäikin, pelkäksi ajatukseksi.  Sitten tuli Lumia, ja silläkös kommentointi vasta vaikeaa on. Lyhyet tekstivestit kyllä hoitelen, mutta ei mitään pitkiä vuodatuksia, kommentoinista nyt puhumattakaan. Ihan normaalinkokoiset sormet minulla on, mutta niihin näppäimiin aivan liian suuret.
Itse en seuraa kenenkään blogia Facebookin kautta, ja meni kauan ennen kuin laitoin sinne edes omani. Ja arvatkaapas mitä sillä viikolla tapahtui? Kommentointi blogissani laski romahdusmaisesti. En tajunnut, että Facebook aiheuttaisi kommenttien vähenemisen. Pähkäilin mielessäni mahdollista syytä kommenttikadolle. Laskiko postausten taso  hetkessä niin tylsäksi, että niitä ei kukaan enää viitsinyt kommentoida?  Menivätkö lukijat  kenties lakkoon? Olinko jo sanonut kirjoittanut kaiken, eikä elämäni Vihreällä Saarella jasanut kiinnoistaa enää ketään? Ja sitten se ajatuksita ahdistavin: oliko blogini tullut tiensä päähän, ja olisiko aika aloittaa joku uusi harrastus? Postimerkkien keräily, lintujen bongaus vai kenties treenaaminen maratonia varten? Mielessäni näin itseni leikkaamassa postimerkkejä kirjekuorista tai istumassa hiljaa kiven takana vesisateessa, odottamassa lintua tai läähättämässä naama punaisena Corkin  kumpareisilla teillä, maitohapot jaloissa ja pulssi taivaissa . Ei, ei ja ei. Bloggaaminen on se minun juttuni ja sillä sipuli.
Syy väheneviin kommentteihin selvisi aikoinaan, enkä ollut ajatuksini yksin. Moni muukin bloggari nimittäin on valittanut samasta asiasta: kommentit ovat katoava luonnonvara. Ja ne syyt: Facebook, suuret sormet, pienet älypuhelimet ja vaihtuvat lukupaikat. Kukapa sitä alkaa ruuhkabussissa tai kassajonossa naputtelemaan suurilla sormillaan kommenttia? Eli ihan samat syyt miksi itse kommentoin nykyisin huomattavasti vähemmän kuin ennen.
Onko nyt niin, että tähän hiljaisuuteen on vain totuttava, ja oltava oikein extrakiitollinen  niistä kommenteista, joita boksiin ropsahtaa?  Vai pitääkö kirjoittaa niin räväköitä mielipiteitä, että anonyymitkit heräävät ja alkavat mellastaa blogissa? Olen todella onnellinen, että komeentteja blogissani on kuitenin edelleen ja toivottavasti myös tulevaisuudessa. Olenkin komistanut itseäni kommentoimaan enemmän suosikkiblogeissani. Olisihan se sääli, jos joku lopettaa bloggaamisen siksi, että kukaan ei kommentoi. 

Yksi  minulle uudehko blogituttavuus , Sara joka nykyisin postaa täällä Irlannissa, haastoikin lukijansa kommentoimaan suosikkiblogejaan. Hänkin oli blogiystävineen huomannut saman ilmiön. Kommentoida aion minäkin tänä viikonloppuna.  Haluakin haastaa myös kaikki lukijani tekemään samoin. Pidetään blogit elossa, eikä anneta yhdenkään lukemamme blogin lopettavan pelkästään sen takia, että kommenttiboksi on jatkuvasti tyhjä. 
Lukijat ja toiset bloggaajat, kertokaapas te mitä muuta voisimme tehdä?







43 kommenttia:

  1. Hmm...onneksi en näin äkkiä ainakaan edes osaa laittaa blogiani fb:n! Ne vähätkin kommentit sitten katoaisivat. Olen itse tullut siihen tulokseen, että pelkät kuvat eivät riitä. Pitäisi tuottaa räväkkää tekstiä oheen! No, aina ei irtoa. Kun kirjoitin äänestämättömyydestäni, se oli superhitti pitkään aikaan. Se oli henkilökohtainen purkaus, jota varmaan aika paljon inhottiin kun olen niin epäisänmaallinen ja myös jätin kansalaisvelvollisuuden suorittamatta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla parempi pysyä FBstä pois... Sulla on aivan upeita luontokuvia. Sammakko minusta ehdottomasti paras. Niin piretänä katseli maailmaa! Räväköillä postauksilla tietysti saisi kansan kommentoimaan, mutta en minä kyllä sitäkään jaksaisi. Toisaalta ihan kaikkia mielipiteitäni en alkaisi blogissa edes kirjoittamaan. Enkä jaksaisi niistä perustelliisesti keskustella. Tyhmä kysymys, mutta onko sulla vielä erillinen blogikin noiden ihanien kuvien lisäksi?

      Poista
  2. Ite oon huomannut, et mä luen kyllä blogeja, mut en ikinä jaksa kommentoida kännykällä tai pädillä.. Sit jos luen töissä koneella ni luen töitten lomassa, jollon postauksen lukemiseen saattaa mennä pitkäkin aika.. :(

    Oon huomannut, että mulle kommentoi aina ne samat ääliö anonyymit, jotka tietää aina kaikesta kaiken yms.. Ja joiden kommentteja en edes julkaise. Eli oon vielä ihan kauheekin kun en julkaise :D mut asialliset kommentit totta kai julkaisen aina. Viime aikoina vaan koko bloggaus on jääny vähän unholaan ku instagram on "helpompi" :)

    Mukavaa lauantai-iltaa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mun mielestä bloggaaja voi ihan hyvin olla julkaisematta epäasiallisest kommentit. Ei minusta blogin pitäminen tarkoita sitä, että pitää jaksaa "ymmärtää" kaikkea ja vastata ilkeilijöille. Eli jätä omaan arvoonsa vaan sellainen soopa. Näytää muidenkin kommenttien perustella, että pädillä ja kännykällä kommentointi on niin hankalaa, että se jää. Kyllä se normaali näppäimmistö on vaan edelleen no1.

      Poista
  3. Luen joskus bussimatkoilla blogeja kannykalla, mutta sitten aina uudestaan kotona koneelta, ja aina kommentoin jos on vaan jotain sanottavaa. Tiedan itse bloggaajana, etta jokainen kommentointi on tosi tarkeaa. Usein harmittaa, kun on ollut niin monia lukijoita mutta vaan harvoja kommentointija. Olisi kiva saada ihan anonyymeja tai vaan jotain :) vastauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä niin totta, että jos on postauksen vääntänyt ja kommentteja on 0, niin kyllä se vähän kirpaisee. Minä yritän parantaa tapani, vaikka välillä tuntuu, että en halua käytää liikaa aikaa tähänkään harrastukseen. Ja kyllä sinunkin blogisi aina luen, vaikka ei ehkä kommenttieni vähyyden perusteella siltä täytä.

      Poista
  4. Tämä taitaa olla yleistä, että monet kyllä seuraavat blogeja, mutta harvemmin kommentoivat. Itsekin olen laiska kommentoimaan muiden kuin eniten lukemieni blogien sivuille. Suosituimpien blogien kommentointi tuntuu välillä "turhalta" jos joku on jo aiemmin sanonut sen mitä minä aioin sanoa. Yritän aktivoida lukijoita lopettamalla postauksen silloin tällöin kysymykseen. Siinä on viimeinen haaste lukijalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittujen blogien kommentointi tuntuu tosiaankin turhalta. Ei sitä viitsi kirjoittaa, että onpas sulla kiva pusero ja pirteää huulipunaa, kun sama komentti on kirjoitettu jo moneen kertaan.Kysymyksen heittäminen loppuun on aina hyvä idea. Silloin lukiastakin tuntuu, että bloggaaja ei kirjoita vain itsestään vaan on kiinnostunut lukijoista ja heidän mielipiteistään.

      Poista
  5. En kyllä osaa neuvoa tässä asiassa, mutta monet blogit, joita seuraan työnkin puolesta, eivät saa kommentteja. Kommentteja ja keskustelua tulee mielestäni enemmän facebookissa. Instagrammia tms. en käytä eikä meillä työssäkään juuri. Itse luen blogeja kotona etupäässä tabletilla tai puhelimella ja niillä kommentointi on rasittavaa. Kyllähän kommenttien puuttuminen vaikuttaa siltä, ettei se tekstikään juuri kiinnosta ketään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinunlaisia lukijoita jokainan blogi tarvitsee. Uskollisesti olet täälläkin käynyt kommentoimassa vuosia. Hyvä, Helena! Olisikohan, että tälläiset asiapitoiset blogit, eivät välttämättä edes niin kovasti kaipaa kommentteja. Kirjoittaja tuntee asiansa ja haluaa jakaa tietoaan ja kokemuksiaan. Olisikohan se näin? Minäkin vierastan Instagrammia. Blogi ja Face riittävät. Pitäähän sitä jäädä aikaa myös live-elämään!

      Poista
  6. Ihan tosi, että tabletilla on vaikea kommentoida, ja useimmiten luen missä sattuu, en koneen ääressä. Aika usein olen yrittänyt tällä kommentoida pitkältikin, mutta tulee virhe, ja sitä ei saa pois tai laite jumittuu tai wifi katkeaa, eikä sitten jaksa aloittaa uudestaan. Facebookiin on helppo kommentoida! En surisi kommenttien puuttumista, lukijat ovat ja pysyvät jos ovat pysyäkseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla käy juuri noin tabletin kanssa, joten sillä en enää kommentoi. Blogeja luen ahkerasti ja aion myös tulevaisuudessa niitä kommentoida. Onneksi on uskollisia lukijoita, joiden tiedän olevan siellä ruutujen toisella puolella. Ja joistakin on tullut jopa ystäviä...eli hieno harrastus tämä bloggailu, eikö vaan?

      Poista
  7. Tunnustan heti, että käyn täällä lukemassa lähes kaiken, mutta harvemmin tulee kommentoitua. Vaikka bloggaajana tiedän itsekin, ettei tulisi mitään kirjoitettua jos ei jotain vastakaikua jostain saisi edes joskus. En voi syyttää edes tablettia. Kai se on vaan niin, että vuosien jälkeen on kerääntynyt niin paljon blogeja käytäväksi, ettei ehdi kaikkiin paneutua kommentointiin asti. Oma kirjoittelukin on jäänyt vähiin, kun tuntuu ettei ole enää mitään järjellistä sanottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosien kuluessa on minullekkin kertynyt paljon luettavia blogeja. Joitakin olen lopettanut lukemasta, jos ei aihepiiri ole enää jostakin syystä kiinnoistanut tai sitten kirjoittaja on pistänyt bloginsa "kiinni". Kuule, kyllä sulla on vielä paljonkin annettavaa meille lukijoille. Ja huonosit olen minäkin blogissasi kommentoinut, vaikka uudet postaukset aina lukenkin!

      Poista
  8. Minä yritän kommentoida, aina kun vain on aikaa. Kiireisinä päivinä vain luen ja sitten kun on se aika, luen kommentoiden. Tosin tunnustan, että kommentoitua tulee useimmiten niitä blogeja, joiden kirjoittajat myös kommentoivat omassani. Kai jollakin vuoroin vieraissa-ajatuksella? Ei kuitenkaan niin, että "en puhu sinulle mitään, kun sinäkään et puhu":). Sitten on joitakin tiettyjä blogeja, joita seuraan enkä kommentoi, kun siellä kommennteja piisaa ja tuntuu, että kommenttiboksissa on sellainen "oma porukkansa, johon en jaksa vaivautua änkemään mukaan"….

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän bloggailuun saisi menemään aikaa vaikka kuinka, mutta jossain se raja kulkee. Pitäähän sitä normielämääkin ehtiä elämään!
      Onhan se toki niinkin, että vuoroin vieraissa käydään. Vähän niinkuin minäkin virtuaalisesti tupsahtaisin sinne teille kahville jutustelemaan ja kuulumisia vaihtamaan,
      kun luen blogiasi.
      Suosikkiblogeissa oma pieni kommentti hukkuu sinne kommenttitulvaan, joten koen turhauttavaksi kommentoida. Sellainen bloggaahan fanittaminen ja suorastaan jumaloiminen välillä ärsyttää. Voi, että sä oot kaunis, ihana, viisas, tyylikäs ja sulla on niiiiin täydellinen ihana elämä... No, thanks!

      Poista
  9. Olen potenut hieman huonoa omaatuntoa, kun usein käyn kyllä lukemassa blogeja, mutta kommentointi jää vähemmälle, mutta syynä on todellakin se, että kännykästä tai ipadista on hieman vaikea kommentoida. Toisaalta välillä jotenkin päivät menevät todella nopeasti ja jos postauksesta on jo useampi päivä, niin helposti jää silloin kommentoimatta, vaikka lukisikin läppärillä tekstiä. Mutta mitä asialle tekisi, että kommentit lisääntyisivät, niin siihen ei ole mulla vastausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huonoa omaatuntoa olen minäkin potenut ja yrtiän nyt parantaa tapani. Päivään pitää kuitenkin saada mahtumaan niin paljon muutakin. Päivän istun tiesikan ääressä töissä, joten vältämättä naputtelu ei enää illalla innosta.

      Poista
  10. Mina en ole laittanut blogia facebookkiin, vasta rekisteröidyin sinne itse par kk sitten ja siihenkin menee ihan tarpeeksi aikaa, alypuhelinta en ole vielakaan hankkinut ja tabletti makaa kayttamattömana kaapissa. Teen etatyöt pitkalti useampana aamupvana kotoa kasin, illalla tai vkonloppuna kirjoitan blogia, tykkaan siita etta kun olen netissa, olen tietoisesti siina koneella, yritan kommentoida kaikkia mielenkiintoisia juttuja mutta taytyy sanoa etta pari vuotta sitten kun aloitin bloggaamisen minulla oli enemmin aikaa, nyt viikot ovat töiden, tytön tarhan ja kodin pyörittamisen ohella kiireisempia. Onneksi bloggaamiselle löytyy kuitenkin oma aikansa joten pidetaan tosiaan nama blogit hengissa kommenttien avustamina, ulkosuomalaisten blogit ovat erityisen tarkeita minulle, vertaistuki. Terkut vihrealle saarelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, kun aikoinaan "kuuntelit" ja aloiti oman blogisi. Et varmasti ole katunut. Vai mitä? Minäkin yritän illalla istua rauhassa koneella ja keskittyä bloggaamiseen. Blogien kautta olen päässyt sukeltamaan ulkosuomalaisten arkeen eri puolilla maailmaa ja oppinut paljon uutta. Oli muuten aivan mahtavaa saada Karoliina tänne kylään. Tuli sellainen tunne, että olisimme tunteneet toisemme vaikka kuinka kauan.

      Poista
  11. Aina vaan niin kiire olevinaan, ettei ehdi kommentoimaan... :/ Tätäkin kirjoitan vauvan samalla kiemurrellessa sylissä. Ehkä sitten kun lapset on vanhempia ehtii myös kommentteja kirjottelee. :) Aina kuitenkin ehdin lukea postauksesi, älä vaan lopeta bloggaamista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pelokoa, en lopeta. Kuule kyllä ne lapset kasvavat ja sitten aikaa jää omille jutuille. Muistan elävästi, kun pojat olivat pieniä ja mietin, että milloinkahan sitä saa käydä edes rauhassa vessassa!

      Poista
  12. Hyviä huomioit, ja varmasti totta tämä näppäimistöjen pieneminen. Siispä lyhyt kommentti puhelimella.. Onpas vaikeaa!

    VastaaPoista
  13. Hyviä huomioit, ja varmasti totta tämä näppäimistöjen pieneminen. Siispä lyhyt kommentti puhelimella.. Onpas vaikeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, niin on. Teksiviestitkin pidän lyhyinä ja ytimmekkäinä. Tahtoo isot näppäimet! Kiva, kun kuitenkin kommentoit.

      Poista
  14. Eilen illalla lähijunassa olisi ollut vaikka kuinka paljon aikaa kommentoida, mutta puhelimesta se on tosiaan aika hankalaa tällaiselle paksusormiselle ihmiselle ja kun se sitten vielä muuttaa mun suomenkielistä tekstiä ja jos en huomaa, tulee aivan ihmeellistä tekstiä. Mutta on esimerkiksi aina Jutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin olisi autossa Junioria odetellessa aikaa naputella, mutta kun on nämä isot sormet!!!

      Poista
  15. Minulla toisten blogien kommentointi on ajoittaista - ja samoin taitaa olla kommentointi omassa blogissakin. Joskus kommentteja kaipaa, joskus ei. On jännää, että joskus itselle tärkeimmät ja henkilökohtaisimmat postaukset jäävät kommenteitta. Ehkä juuri siksi.

    Se on kiinnostavaa, mitkä aiheet herättävät keskustelua ja minkälaista. Osan palautteesta (ehkä jopa puolet) saan aina kasvokkain tai muita teitä, kortilla, sähköpostitse, tekstiviesteinä. Se palaute tuntuu todella arvokkaalta.

    Minua motivoi kirjoittamiseen se, että siten voi tallentaa ajatuksia ja hetkiä, ja myös itse ymmärtää niitä paremmin. Se on oma paikka, sellaisenaan tärkeä. Jos sillä on joskus merkitystä vielä jollekin muulle, aina parempi. Itse aloitin sairastuttuani syöpään, ja silloin se oli osa selviytymistä. Sen jälkeen olen jo aloittanut toisen blogin ja sairaus on jäänyt taustalle ja muut aiheet tulleet tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen monesti yllättynyt, että postaus johon en odota montakaan kommenttia, saakin paljon huomiota ja keskustelua aikaan.
      Olen välillä käynyt lukemassa postauksia siltä ajalta kun kävin hoidoissa. Hyvä, että tuli kirjoitettua rehellisestii. Niitä lukiessa osaan arvostaa vieläkin enemmän sitä, että nyt olen kunnossa. Eikö ole hienoa huomata, että elämä menee eteenpäin ja syöpä jää vähitellen taka-alalle? Mukavaa kevättä sinulle!

      Poista
  16. Kommentoin todella harvoin. Tuntuu, että ketä nyt kiinnostaa... (minulla ei ole omaa blogia). Usein systeemi "ai anna kommentoida" vaan lukkiutuu kesken näpyttelyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, kyllä meitä bloggagia varmasti kommenttisi kiinnostaa, joten kommentoi vaan. Minultakin jää kommenntointi siihen, jos ei ensimmäisellä kerralla onnistu.

      Poista
  17. Minullekin kommentit ovat blogin pitämisen ihana mauste. Yritän käydä heittämässä edes pienen kommentin lukemiini blogeihin, sillä tiedän niiden olevan tärkeitä kirjoittajalle.
    Hienoa oli lukea, että olet saanut voimaa kannustavista kommenteista sairautesi aikana; ne eivät siis todellakaan ole turhia sanoja vaan vahvaa myötäelämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän itsekkin kommentoida enemmän. Olisi niin paljon mielenkiintoisia blogeja, mutta valitettavasti aika ei riittä kaikkien lukemiseen.
      Kommentesta oli paljon apua ja iloa ja on tietysti edelleenkin. Hieno tunne, että niin moni välitti ja välittää.

      Poista
  18. Lisäänpä kommenttini minäkin. Olen seurannut sinun blogiasi ja muutamaa muutakin jo pitkään, mutta ihan vaan lukijana. Täytyypä terästäytyä ja heittää aina silloin tällöin kommenttejakin! Kovasti olen nauttinut postauksistasi ja erityisesti kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentistasi. Irlannissa riittää kuvattavaa. On niin värikästä, joten tälläinen amatöörikuvaajakin saa otettua hyviä kuvia!!! Niin ja kommetteja otetaan aina ilolla vastaan.

      Poista
  19. Käyn täällä kyllä aina lukemassa mutta kommentoin vain joskus.Itsekin olen huomannut että nykyään kommentoidaan paljon vähemmän,ehkä se on juuri sen vuoksi että noiden muiden vehjeiden kautta on vaikeampi kommentoida ja blogejakin on niin hurjan paljon.Kun aloitin niitä oli paljon vähemmän.Kommentit ovat tosiaankin se joka tekee tästä bloggaamisesta niin mukavaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet kyllä yksi parhaista kommentoijista täällä blogimaailmassa! Minäkin luen aina postauksesi, mutta usein kommentointi jää.

      Poista
  20. Googlettelemalla varmaan aikoinaan päädyin tänne. Minua kiinnostaa ulkosuomalaisten elämä ja erityisesti kulttuurierot. Niistä on hauska lukea, aina oppii jotain uutta. Luen paria muutakin maailmalla asuvan suomalaisen blogia säännöllisesti. Terveiset Turusta! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogeista minäkin olen oppinut todella paljon kaikenlaista. Kiva, että tykkäät käydä lukemassa blogiani ja kiitos, että kommentoit!

      Poista
  21. Aivan totta...kun kännykällä tai ipadillä pääsee blogeihin käsiksi niin helposti niin kommentointi onkin sitten toista luokkaa. Jostain syystä iphonella vielä jumittaa siihen kohtaan. Mutta koneen ollessa käytössä niin yritän kyllä kommenteilla näyttää että mukana ollaan...ja joka ainoaa kommenttia kyllä omassa blogissaan arvostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ainakaan kärsivällisyys riitä näpyttää Lumialla ja tablettikin oikuttelee aina välillä. Ollaan siis kiitollisia kaikista kommenteista!

      Poista
  22. yritin kerran joskus ehkä pari viikkoa sitten kommentoida blogiisi-kommenttia ei koskaan julkaistu, en tiedä miksi. Hävisi bittiavaruuteen? Joka tapauksessa, olen uusi lukijasi ja tykkään kovasti blogistasi ja tavastasi kirjoittaa. Hyvää kevättä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kaikkien kommenttien pitäisi täällä näkyä heti, jos ne jätetään viiden päivän sisällä postauksen julkaisemisesta. Sen jälkeen nään ne ensin itse ja sitten julkaisen. Näin pystyn vastaamaan myös vanhoihin postauksiin lisättyihin kommenteihin.
      Kiva, että tykkäät blogistani ja yritä ihmeessä kommentoida uudestaan!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!