sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Huippupostaus ja taulujen paikat

Luin jostain, että blogien kultakausi alkaa olla jo ohi. Uusia, mielenkiintoisia, blogeja on kuulemma vaikea löytää. Muotiblogeja kyllä riittää, mutta niistä suurin osa on suunnattu nuoremmille naisille. Vai olisikohan niin, että lukijoiden ja bloggaajien vaate & meikkibudjetit eivät ole tasapainossa? Blogien välittämää, täydellistä elämää, seuraa vähän aikaa ja sitten siihen kyllästyy. Kun omasta lomasta, hiekkarannalle palmun alle, useimmat saavat vain haaveilla ja keittiön tiskipöydällä odottaa kasa, likaisia,eripariastioita, ei päivän piristys välttämättä löydy postauksesta, jossa koti kiiltää ja uusi pusero korostaa tasaista rusketusta.

Olisikohan niin, että vähitellen ollaan siirtymässä lukemaan tavallisten ihmisten, tavallisesta elämästä? Sellaisia joissa lukijan ja bloggaajan välillä ei ole suurta kuilua. Bloggaajan elämä on niin tavallista, että lukija pystyy siihen täysin samaistumaan. Ilot ja surut kohtaavat. Tallinnan tai Ruotsin risteily piristää niin bloggaajaa kuin lukijaa. Eikä niin, että bloggaaja kertoo Karibian risteilystään, josta lukiessaan lukija tuntee, että oma pyrähdys Tallinnaan ei ollutkaan yhtään mitään. Olenko väärässä?

Luin viikolla Paluumuuttajattaren uusimman postauksen "Ladulla niin kuin elämässä"  ja pysähdyin. Viikottain luen monia postauksia. Minua kiinostavia, mielenkiintoisa, piristäviä ja sellaisia, josta saan ideoita vaikkapa ruoanlaittoon. Sitten on niitä, jotka jäävät kesken tai aihe vain ei ole minulle tärkeä. Ja sitten sieltä postausten joukosta löytyy näitä helmiä, joita jää miettimmään. Käykääpä lukemassa!

***

Tilasin jokin aika sitten netistä "One life" (yksi elämä)- julisteen. Pitäähän joka talossa olla edes yksi "kirjoitettu" juliste. Meidään miehet eivät innostuisi kauheasti sellalisista Happy Family ja I love you-tyynyistä tai tauluista. Enkä oikein minäkään, joten jätin ne Internetin "hyllyille". Sain julisteeseen viimein sopivan kehyksen, ja sitten se löysi paikkansa meidän alakerran vessan seinältä. Tuskinpa sitä kukaan siellä edes luki, sillä kukapa sitä pöntöllä pää kenossa, katse ylöspäin suunnattuna, istuu.



Koska julisteen jokaisessa lauseessa on mielestäni tärkeä sanoma, piti sille löytää parempi paikka. Pistettiin siis taulut kiertoon. Vessassa saa nyt katsoa kaljatynnyreitä ja makuuhuoneen Corkin läänin paikannimistä tehty taulu, siirtyi olohuoneeseen, huutokauppalöytöni päälle. Ja se "One life"-juliste on nyt makuuhuoneen seinällä. Näen sen nukkumaan mennessäni ja aamulla herätessäni. Siitä tulee huomaamatta poimitua lause, joka jää päiväksi päähän surraamaan.  Esimerkiksi " Accept the things in life you can't change" (Hyväksy ne asiat elämässä, joita et voi muuttaa.) on ihan hyvä ohje alkavalle viikolle!







Mukavaa sunnuntaita sinne ruutujen taakse!


22 kommenttia:

  1. Niin, en mä oikein usko, että bloggaus on jäämässä paitsioon. Niin enempi, kuten totesitkin nämä mainoksilla, tuotesijoittelulla ja firmojen sponsoroinneilla pyörivät blogit. Ihmiset ovat kyllästyneet niihin ja/tai se sukupolvi, joka aloitti ne on kasvamassa ns. aikuiseksi. Itseasiassa ihmettelin suuresti töissä harjoittelijan kanssa, että miksi kaikki ns. sisustusblogit ovat toistensa klooneja. Itse blogien ulkoasu kun sisustusratkaisut. Niistä puuttuu täysin mielikuvitus ja oma panostus.Näitä valkoisia, minimalistisia, supersiistejä ja kliinisiä koteja. Joissa lemmikkieläinkin istuu kun täytettynä sohvalla. Lapsia ei tietysti ole tai leluja, käytettyjä astioita tai hieman rempsahtanutta huonekasvia talven jäljiltä. Mä ahdistuisin muutamassa sekunnissa sellaisessa "kodissa". Muistan elävästi yhden blogin, jossa oltiin poistamassa joulua kodista....Mä etsin, etsin ja etsin kuvista niitä joulukoristeita. SItten jossain sohvan takana oli n. metrin korkuinen valkoinen tekokuusi, jossa pari hopeista palloa. Se on 15 sekunnissa korjattu se joulu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä jaksa uskoa, että valkoinen koti pysyy koko ajan siistinä. Pitäähän sitä kotonaan saada elää. En kestäisi sellaista, että pitäisi koko ajan olla varovainen, että mikään ei vaan sotkeennu.
      Aika vähän luen sisustusblogeja. Pitääkin etsiä irlantilaisia ja englantilaisia sellaisia, jos niissä olisi vähän enemmän väriä ja särmää.
      Liika mainostaminen blogeissa vie kirjoittajan oman tyylin uskottavuuden.

      Poista
  2. Mä oon bloggaillut vuodesta 2006 ja silloin kaikki tietämäni blogit olivat tälläsiä blogeja joita me kirjotellaan (arkiblogi/ elämänmakuinen blogi...?). Muoti/ sisustusblogit tulivat minusta vähän myöhemmin? Itelläni on siis tällänen käsitys.

    Jotenkin ajattelen että bloggaaminen oli silloin joitakin vuosia sitten hauskempaa. Niissä oli enemmän keskusteluita, meillä Helmen blogilaisilla oli välillä mahtavat keskustelut (oi aikoja :D). Itselleni oli jonkin tauon jälkeen outoa huomata että ihmiset ovat lopettaneet kommentoinnin lähes tyystin. Se vie blogeilta paljon pois. Ja sitten tulivat nämä yhden kommentin bloggarit, jotka etsivät itselleen vain lukijoita mahdollisimman paljon. Vastenmielinen ilmiö.

    Itelleni mieleisimpiä blogeja ovat nämä elämänmakuiset blogit, joskus on tosi kiva lukea vain, "mitä kenellekin kuuluu". Ostan sitten kirjoja, jos haluan enemmän ekstraa teksteihin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentoini tosiaan on nykyisin vähentynyt. Minä luulen, että se johtuu siitä, että blogi luetaan puhelimista, eikä viitsitä alkaa näpyttämään, vaikka sanottavaa olisikin. Blogeissa tosiaan oli mahtavia keskusteluja.
      On se kyllä jotenkin ihmeellistä, että blogien välityksellä on tullut tuttuja ympäri maailmaa. Sinäkin olet kuin vanha, hyvä kaveri, vaikka emme ole koskaan tavanneetkaan. Ehkäpä vielä joskus...

      Poista
  3. Oi kiitos. Olipa hauskaa, että pidit siitä ihan mainitsemisen arvoiseksi asti. Se onkin mielenkiintoista tässä bloggailussa, että koskaan ei voi etukäteen tietää mikä postaus saa millaisen vastaanoton. Minä itse olen tavisblogien ystävä. En jaksa mitään jatkuvaa sisustamista tai päivän asuja, vaan oikeaa elämää, johon edes jotenkin on itselläkin tarttumapintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten sanoin, yksi blogipostauksien helmistä. Antoi paljon ajateltavaa minulle ja varmasti monelle muullekkin. On tosiaan ollut hauska huomata, että omasta mielestä aika tylsä postaus saakin aikaan keskustelua. Koskaan ei voi tietää...

      Poista
  4. Mielenkiintoista pohdintaa. Minä aloitin blogien lukemisen vuosia sitten ruokablogeista, jollainen omanikin osittain on. Nykysin luen enemmän ulkosuomalaisten blogeja aidosta elämästä ja eri maiden asioista, iso osa ruokablogeista kun on muuttunut ainakin jossain määrin kaupallisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan sen niin, että ennen pitkää kaupalllisuus aiheuttaa sen, että lukijat eivät jaksa enää kiinnostua? Tuntuu jotenkin, että sanat on laitettu bloggaajan suuhun valmiiksi, eikä teksti aina välttämättä tunnut kovin omalta. Pienimuotoinen mainostaminen on ihan ok, mutta ei sellainen, jossa kaikki tuotteet ovat yhteistyökumppaneilta saatuja.

      Poista
  5. Minakin aloitin blogien lukemisen ruokablogeista, sielta siirryin ulkosuomalaisten blogeihin ja aloin itse kirjoittaa, mulla on ne omat lukijani ja uskolliset kommentoijat ja jaksan lukea useimmiten kaikkien muiden ulkosuomalaisten ja paluumuuttajien tarinat, vuorovaikutusta ja vertaistukea. En seuraa mitaan nimekkaita blogeja, eivat vaan kiinnosta yhtaan. Uskon etta olet ihan oikeassa tuossa etta huomio siirtyy monella enemmin tavisblogeihin ja eriytyy eri kiinnostuksen aloihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vaan olekkin kiva ja avartava harrastus tämä bloggailu? Blogeja on nykyisin niin paljon, että on vara mistä valita. Ei lukijat jaksa lukea kovin pitkään sellaisesta elämästä, joka on itselle täysin saavuttamattomissa. Ollaan ja pysytään tälläisinä tavisbloggaanina. Ihan hyvä näinkin!

      Poista
  6. Tavisblogit ovat parhaita. Pidän asujutuistakin (ja teen niitä itsekin, kuten esim. tänään), mutta vain ja ainoastaan silloin, kun kyse on tavallisten ihmisten tavalliselle kukkarolle sopivista jutuista ja ideoista. Sama koskee sisustusjuttuja, eli enemmän luomista kuin rahalla hankittua designia. Sekalaiset aiheet laidasta laitaan ovat mieleen. Valkoiset, kiiltäväpintaiset superblogit eivät innosta. Täällä Norjassa bloggaava Fotballfrue jäi vasta kiinni mm. kuvien retusoinnista siten, että hän näytti niissä hoikemmalta. Kyseinen ihminen painaa noin 40 kg, mutta koki, että kuvat on käsiteltävä täydellisen hoikkuusihanteen saavuttamiseksi. Surullista.
    Aitoa elämää ja sen käänteitä, välillä kevyemmin ja toisiaan vähän rennommin - se on mukavaa luettavaa. Aloitin oman blogini aikoinaan sisustusblogina opiskelun yhteydessä, mutta rönsyily alkoi heti ja sisustus on nyt vain murto-osa kaiken muun keskellä.
    Täällä vihreällä saarella on kiva käydä - kiitos siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoilla linjoilla liikumme, vaikka itse en ole asujani esitellytkään. Ehkä vielä joskus esiinnyt itse kuvissa. Katsotaan!
      Tuollainen hoikkuuden (tai taitaa mennä jo syömishäiriön puolelle) tavottelu on minustakin surullista. Eikö ihminen kelpaa sellaisena, kun on. Kuulostaa siltä, että henkilö oli muutenkin aivan liian laiha, eikä sekään riittänyt.
      Vuonon rannallakin on aina kiva käydä. Teillä on niin kaunista, kotona sekä mökillä!

      Poista
  7. Moikka,
    nyt oli pakko kommentoida! Olen lukenut blogiasi jo jonkin aikaa, mutta en ole "kommentoijatyyppiä"...Musta on just kiva lukea tällaista "normaalia" blogia, ilman uusia Louis Vuitton-laukkuesittelyjä ja kuvia viiden tähden lomilta. "Päivä nasu" ja ainaisia "nyt alennusta täältä ja täältä verkkokaupasta" stooreja ei todellakaan jaksa kauaa lukea. Jos se meille tavislukijoille tuottaa tuskaa, ettei saa joka vuosi uutta merkkilaukkua tai ei ole mitään päällepantavaa juhliin, olen huomannut, että myös jokunen bloggaaja tuntee epävarmuutta siitä että onko koti tarpeeksi siisti, jumppaako tarpeeksi, onko Stringhylly ojossa ja pellavalakanat pesty ja ennenkaikkea sopivasti kuviin aseteltu? Armahtakaamme itsemme,kaikki olemme loppujen lopuksi taviksia, mutta silti omia spesiaaleja itsejämme. Terkkuja ihanaan Irlantiin!
    t. Meeri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meeri, kiitos kun kommentoit. Tekisi joskus mieli ottaa kuvia tiskipöydästä silloin, kun se on oikein järkyttävässä kunnossa. Eihän siitä mitään tulisi, jos eläisi blogia varten. Järkyttäviä paineita vaan, kun ensin tekee elämästään blogissa muka täydellisen ja sitten vielä yrittä elää kuten kirjoittaa ja kuvaa. Ei onnistu pitemmän päälle.
      En ole koskaan halunnutkaan kuuluisaksi bloggaajaksi, mutta uskon, että tavisblogien suosio kasvaa tulevaisuudessa.

      Poista
  8. Mikä on normaali tai tavisblogi? Olen kai normaali ja siinä mielessä "mallin mitoissa", että elämän kipuilujen jälkeen koen tyytyväisyyttä ja armollisuutta itseäni kohtaan. Olen hyvä kaikkine vahvuuksineni kuin puutteinenikin niin sisältä kuin ulkoa. Siksi päivän asutkin kelpaavat :) Ja monet muut hupsutukset ja vinkit, vaikka rahaa ei ole paljoa. On ihanaa saada arkeen välillä luksusta ja tehdä vaikka kirpputorilta löytöjä. Blogien mainoksista en pidä, mutta ymmärrän niiden kuuluvan blogin luonteeseen. Pidän niin syvällisyydestä kuin pinnallisuudesta. Erityisen koukussa olen hyvän mielen, lämpöä välittäviin ja elämänmakuisiin blogeihin. Jokainen saa onneksi luoda omat määritelmänsä ja valita itse :) On toki pelkkiä pintaliito- ja kiiltoblogejakin, mutta ehkä joku saa jotain niistäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse pidän tavisblogina tätä omaani, Täällä ei mainosteta ja eletään ihan normaalia elämää,
      johon lukijakin voi samaistua.
      Itse seuraan vain muutamaa muotiblogia ja niistä löytyy joskus ideoita vaatehankintoihin. Itse olen pukeutujana sellianen "tuurijuoppo". Välillä näen kovastikkin vaivaa ja sitten on päiviä, jolloin äkkiä vaan jotain päälle.
      Pidän blogeista joista saa hyvää mieltä ja joiden kirjoittajien elämä ei poikkea ihan hirveästi omastani. Liiallinen mainostaminen tökkii, mutta kyllä sitä vähän saa olla.

      Poista
  9. Nyt täällä on jo myöhä ja pitäisi mennä nukkumaan, joten en sano muuta kuin kiitos tästä blogista. Olen seurannut blogiasi kauan ja saanut siitä paljon ajatuksia ja tietoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Mukava kuulla, että pidät blogistani ja ennen kaikkea, että se antaa jotain. Kommentoithan tulevaisuudessakin! Hyviä unia!

      Poista
  10. Blogimaailmassa tulee seurattua elämänmakuisia tarinoita. Itseä voi kiinnostaa tietty elämäntyyli tai maa. Joka muuten johdatti minut aikoinaan tähänkin blogiin. Vaikka luen tekstit niin aina ei tule kommentoitua, joku toinen on jo kiteyttänyt omat ajatukset eikä niitä halua toistaa tai ei vain tule sillä hetkellä mieleen mitään järkevää.
    Mistä muuten löysit One life- julisteen?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niiden kommenttien tarvitse olla aina niin järkeviä! Minusta on kiva, että lukijat jättävät puumerkkinsä. One life julisteen tilasin Amazonista. http://www.amazon.co.uk/s/ref=nb_sb_noss_2/279-9891549-6723226?url=search-alias%3Daps&field-keywords=one%20life%20poster ja täältäkin niitä voi tilata http://onelifeposters.com/

      Poista
  11. Mustakin tavalliset blogit ovat kivoja. En tykkää mainoksista blogeissa, enkä halua niitä myöskään omaan blogiini. Mulle blogini on kuin rakas päiväkirja.:) Ehkä se on ikäkysymyskin, parikymppiset tykkää katsella unelmistaan kuvia, onhan se vähän kuin naistenlehteä lukisi ..Keväiset terveiset kukkivasta Italiasta!:)

    VastaaPoista
  12. Minäkin käyn aina välillä katsomassa vanhoista postauksista, että mitä tapahtui ja milloin. Oliko muuten Italiassa joku yleinen vapaapäivä, kun Lontoo oli täynä italialaisia?

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!