sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Voi, Pariisi

Perjantaina seurasin tuntikausia uutisia Ranskasta. Terroristit saivat mitä halusivat: aiheuttivat pelkoa ja sekasortoa, tappoivat vääräuskoisia ja lopulta eivät joutuneet edes vastuuseen teoistaan, vaan pääsivät, ainakin omasta mielestään, paratiisiin. Eikä vaan ihan tavisten paratiisiin, vaan sinne parempien ja ansioituneiden puolelle, vähän niin kuin ykkösluokaan tai VIP-tiloihin.

Terrorismi, on television lisäksi, tullut viimeaikoina myös yöpöydälleni kirjojen muodossa.
Luin hiljattain Mosab Hassan Yousefin kirjan nimeltään Hamasin poika, joka kertoi erillaisen tarinan Hamasista ja sen toiminnasta. Parasta aikaa luen Terry Hayesin trilleriä Vaeltaja (I am a pilgrim). Vaikka kyseessä onkin kirjailijan mielikuvituksen tuote uskon, että kirjan päähenkilöllä ja Pariisin terroresteillä oli paljon yhteistä: hei kaikki kuuluvat ääriryhmään ja heillä oli oikeus tappaa ja vihata Islamin nimissä. He ovat oikeassa ja muut väärässä, tyyliin me vastaan muu syntinen ja maallinen maailma.

Meillä ihmisillä on ikävä tapa yleistää. Sen saivat 70-80-luvuilla irlantilaisetkin karvaasti kokea. IRA paukutteli pommeja Englannissa, tuhoisin seuraksin. Seuraavana aamuna tabloidien etusivut huusivat kissankokoisin kirjaimin: irlantilaiset tekivät sen taas. Tällä otsikolla kaikissa irlantilaisista tuli IRAn kannattajia ja terroristien puolustajia. Totuus oli kuitekin toinen, mutta sitä Sun-lehtä lukeva, englantilainen tuskin tuli miettineeksi. Vain pieni prosentti irlantilaisista hyväksyi ja tuki IRAta tai sen toimintaa.

Pariisin uhrien elämä loppui järkyttävällä tavalla. Samalla heidän läheistensä elämä muuttui myös hetkessä. On aika ennen terrori-iskua ja sen jälkeen. Terroristejä tuskin vaivasi senkään, että monen muslimin elämästä tuli näiden iskujen jälkeen paljon vaikempaa. Ääriryhmien kanssa heillä ei ole mitään tekemistä, eivätkä he hyväksy terrorismiä, mutta joutuvat nyt sijaiskärsijöiksi. Kuten jo aikaisemmin tuolla sanoin, meillä ihmisillä on ikävä tapa yleistää.

Olipa sitten kysessä mikä tahansa terroristijärjestö, heidän kätyrinsä onnistuvat aina löytämään sopivia nuoria tai nuoret löytävät heidät. Opit uppoavat hedelmälliseen maahan ja aivopesu on perusteellista. Vihaisia, itseään etsiviä, kiihkouskovaisia, seikkailunhaluisia (tai mikä syy sitten lieneekin) nuoria on helppo muovailla kuin muovailuvahaa mieleisekseen. Oikea ja väärä kääntyvät päälaelleen ja innokaat ja aivopestyt terroristikokelaat ovat valmiina mihin vaan, uskonnon ja/tai aatteen nimissä.

Pariisissa eletään varmasti vielä pitkään sekasorron ja kauhun valassa. Arki palaa suurkaupungissa kuitenkin ennen pitkää omiin tuttuihin uomiinsa. Elämä jatkuu. Tiedotusvälineet ja me niitä seuraavat unohdamme tammikuun tapahtumat. Kunnes taas eräänä, ihan normaalina päivänä, jossain muualla räjähtää... Loppuuko tämä koskaan?





Tätä postausta kirjoittaessani tuli mieleeni kaksi asiaa. Ensinnäkin muistelin Pariisissa asuvaa Päiviä, jota en ole tavannut yli kymmeneen vuotteen. Tänä vuonna asiaan on tultava korjaus. Toinen asia on se, että en ole täällä blogissa kirjoittanut koskaan siitä, että olen kauan, kauan sitten asuin minäkin hetken Pariisissa. Taitaisi olla ihan oman postauksen paikka!




15 kommenttia:

  1. En jaksa tai pysty tästä nyt muuta sanomaan kuin, että hienoa miten suuren mielenosoituksen asia keräsi tänään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä iskut ovat aina muistutus siitä, kuinka julmia ihmiset voivat olla. Onneksi mielenlosotuksilla näytetiin, mitä maailma terroristeistä ja terrorismistä ajattelee.

      Poista
  2. Olen aika pessimistinen tuon arkeenpalaamisen suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritetään olla positiivisiä, vaikka vaikeaa se on.

      Poista
  3. Vai olet asunut Pariisissa. Mielenkiintoista. Muuten Pariisista tulee varmaan pitkään mieleen nämä viimepäivien tapahtumat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yli 20-vuotta sitten. Pitääkin kirjoittaa siitä joskus postaus. Minun piti ostaa uudet sohvatyynyjen päälliset ja jotenkin oli ihan pakko ostaa nämä. Olivat niin kauniit kaiken ruman ja pahan keskellä.

      Poista
  4. Hyvaa vuodenjatkoa Vihreille Niityille!
    Ikavissa merkeissa on tama 2015 alkanut, mutta jospa se tasta lahtisi parempaan suuntaan.
    1.5 miljoonaa toivat mielipiteensa julki. Periksi ei saa antaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Lissu sitä samaa sinne teille. Nuo mielenosoitukset olivat kyllä mahtavia taphtumia. Eikä siellä ollut väliä uskonnolla eikä kansalaisuudella. Niihän sitä sananlaskukin sanoo, että jos antaa pirulle pikkusormen, niin se vie koko käden.

      Poista
  5. Mun tuttava on tyttärensä kanssa Pariisissa, olivat suunnitelleet vähän erilaista Pariisia mitä saivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan tainnut olla se romanttinen Pariisi, joksi me sen miellämme. Toivottavasti tämä loppui nyt tällä erää tähän ja arki palaa vähitellen kaupunkiin.

      Poista
  6. Hei! En ole pitkään aikaan kommentoinut tänne mutta luen blogiasi sitäkin ahkerammin :) Ensinnäkin halusin sanoa että hyvä kirjoitus ja muistutus siitä, että valtaosa muslimeista on ihan rauhaa rakastavaa tavallista porukkaa. Tällaisina hetkinä turhan moni sortuu vihaan koko ihmisryhmää kohtaan, aivan niin kuin sanoit IRA:sta ja irlantilaisista :( Sitten piti sanoa että kiitos kun näytit tuon Kodalinen videon Olen suuri Game of Thrones fani ja oli kiva ylläri nähdä yksi sarjan näyttelijöistä (Liam Cunningham) siinä ja vieläpä ihan erilaisessa roolissa. Harvoin näkee noin hyviä tarinoita ja näyttelemistä musiikkivideoissa. Ja sitten vielä piti sanoa että kivat maisemat teillä sieltä yläkerran ikkunasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun kommentoit. En muuten tuntenut noista esiintyjistä ketään...olen vähän out näissä asioissa. Kodalinestä pidän minäkin ja täällä se soi radiossa harva se päivä.
      Maisemat ovat muutten nyt jo muuttuneet. Lumi sulaa ja taivaskin on ihan harmaa!

      Poista
  7. Ihmiset ovat julmia ja itsekkäitä puolin ja toisin. Iskuhan oli vain ajan kysymys. Olivat panssariovien takana poliisi "turvanaan". Piirustukset on kyseenalaistettu muissakin kuin muslimipiireissä jo aiemmin. Miksi saman arroganssin, loukkaavan ja ylimielisen julkaisutoimen pitää jatkua. Onko satiirin nimissä todella kaikki luvallista ilman vastuuta ja kätkeytymällä mielipiteen julkaisun vapauden suojiin. Miten nämä satiirien piirtäjät ottivat vastuun teoistaan muita ihmisiä kohtaan? Kaikillahan on mielipiteen vapaus, mutta missään valtiossa ei ole täydellistä mielipiteen ilmaisun tai lehdistön vapautta. Miksi pilapiirroksille pitäisi hyväksyä mikä tahansa? Miksi he eivät piirrä islamilaisuuden nimissä harjoitettavasta terrorista vaan tuottavat halveksivia kuvia muslimeille arvokkaista kohteista ja leimaavat koko muslimiväestön? Ammattitaidon vai realiteettien tajun puutetta?
    Isku kohdistettiin tällä kertaa juuri tarkoitettuun kohteeseen, mutta miten mahdollinen seuraava. Onko se jokin satunnainen metrossa, tavaratalossa, junassa vai missä. Siksi ei ole paluuta entiseen arkeen.
    maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Charlie Hebdo on tehnyt pilkkaa muistakin ryhmistä kuin muslimeista, yhtälailla kristityistä, poliitikoista ym., mutta vain muslimit ajattelvat oikeudekseen tappaa tästä syystä. Kyse on Euroopan valtiosta, jossa on sananvapaus. Kyse on siitä, että ääriryhmät eivät sanele, kuinka täällä toimitaan ja toteutetaan sananvapautta. Maahanmuuttajat sopeutuvat kulttuuriin, eikä toisinpäin, jos tämä ei käy, niin painukoot takaisin sinne mistä tulivatkin! Ihan tiedoksi sinullekin, että islamistit ovat suunnitelleet iskuja ihan kaikkialle Pariisiin mm. Champs-Elysées:lle, n. 25 iskua on vältetty viiden vuoden aikana. Terroristit asuttavat Ranskaa. Nämäkin iskujen tekijät olivat Amerikassa terroristi-listoilla ja Coulibaly oli päästetty aikaisin pois vankilasta. Ranskaa kiinnostaa vain silloin toimia, kun paine tulee muista maista ja asettaa maan huonoon valoon.

      Poista
  8. Eivät muslimit katso oikeudekseen tappaa vaan ääriryhmät ja terroristit. Nämä ryhmäthän voivat nimittää itseään miksi tahansa. Valitettavasti näitä ääriryhmien jäseniä on Euroopan maissa, Ranskassakin, ja ovat valmiita terroritekoihin. Se nyt vain on tosiasia ja sen mukaan joudutaan elämään, mm. poliisivoimia ja henkilöiden valvontaa lisäämällä. Juuri ilmestyi yht.kuntatiet. Andrew Husseyn kirja The French intifada, joka käsittelee Ranskan nykyistä sisäistä tilaa mm. siirtomaavallan perintö ja sentralistinen hallintomuoto taustanaan.
    Maahanmuuttajt, mikä käsittää valtavan määrän erilaisia ihmisiä, ovat aivan eri asia. Hekin muuttavat asuinmaataan (siis meidän asuinmaata) ja ympäristöään pidemmällä tai lyhyemmällä aikavälillä tuomalla omia kulttuuripiirteitään ja toimintatapojaan, joihin me "alkuasukkaat" sopeudumme. Tämäkin on tosiasia. Näinhän ne kulttuurit kohtaavat ja muuttuvat.
    maarit maailmalta

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!