perjantai 31. lokakuuta 2014

Hauskaa Halloweeniä!

Halloweeniä ei meillä enää juhlita. Koristeetkin jäi ripustamatta, eikä niitä kukaan näytä kaipaavan. Se vähän harmittaa, kun jäi kurpitsakin ostamatta, mutta onhan niitä tullut kaiverrettuja tässä vuosien varrella. Juniori sentään lähti kaverinsa luokse halloween- bileisiin. Talo oli kerrassaan upeasti koristettu, niin ulkoa kuin sisältä. Poistuin paikalta pikaisesti, kun rupesi niin pelottamaan siellä vampyyrien ja haamujen keskeltä.

Täällä Irlannissa asustava blogiystäväni oli meillä pari päivää kylässä, ja eilen ajelimme, mihinkäs muualle, kuin aina yhtä ihanaan Kinsaleen. Tihkusateesta ja syksystä huolimatta oli mukavaa kävellä värikkään pikku-kaupungin kapeilla kaduilla.



















tiistai 28. lokakuuta 2014

Käydään uudestaan kaupassa

Pitkän viikonlopun jälkeen jääkaappikin on aika tyhjä. Eihän siinä muu auta, kun taas ruokakauppaan. Tällä kertaa suosin Angelaa, eli teen ostokseni saksalaisessa Aldissa. (Terveisiä vaan Allulle, ja Angelalle tietysti myös, sinne Saksaan.) Lidl ja Aldi toimivat hyvin pitkälle samalla periaatteella. Sisustus on simppeli ja kaikki kaupat toistensa kopioita. Aldissa on myös kahdesti viikossa vaihtuvat tarjouspöydät.

Irlantilaiset eivät enää häpeä näyttää naamaansa halpakaupoissa. Parkkipaikalla näkyy nykyisin kalliimpia autoja. Ennen lamaa asiakaskunta oli suuremmaksi osaksi maahanmuuttajia. Nyt Aldissa käyvät myös irlantilaiset. Itse taidan myös kuulua tuohon maahanmuuttajat- ryhmään!

Lihaa ja leipää on edelleen pakasteessa niin paljon, että niitä ei tarvitse ostaa. Kun seuraavan kerran käyn lihakaupassa, näytän mitä sieltä ostan ja paljonko maksoi.

Tänään loppusumma oli 36.35. Tässä kaupassa ei saa pisteitä tai alennuskuponkeja. Nykyisin voi sentään maksaa luottokortilla.Ennen kävi vain käteinen tai pankkikortti.


Pienellä summalla sain ison kärryllisen tavaraa.




3 litraa kaupan omaa maitoa maksaa joka kaupassa saman verran eli 2,19. Irlannissa, etenkin lapset, juovat paljon maitoa, joten sitä näkee aina suuria määriä ostoskärryissä.

Juon mielummin pullotettua vettä kuin kraanavettä. 6 x 2 l maksoi 2.75. Vesi on täällä juomakelpoista, mutta ei mielestäni kovin hyvää sellaisenaan. Siksipä raahaan meille vesipulloja. Yrtiän juoda 2l vettä päivässä. Siis yritän.  Muut meillä juovat kraanavettä sellaisenaan. 

Kissanruokaa Magsille 2.99

Italialaista oliiviöljyä pullo 3.49

Kananmunia 10 kpl 1.99

Keksipaketti 0.69 Keksit ovat Aldissa todella halpoja. Yritän olla ostamatta, vaikka kiusaus on ja kova. Vierasvaraa pitä kuitenkin aina olla, joten heitin paketin kärryihin.

Gluteenittomia keksiä ystävälleni, joka on tulossa meille tänään kylään 1.49. Gluteenittomia tuotteita on nykyisin aika hyvin saatavilla. Viime vuosina valikoima on laajentunut huomattavasti niin kaupassa kuin kaupassa.

Eväsleipiä pakasteeseen  0.99

Savustettuja makrillejä 1.79





Aldin parin viikon välein vaihtuvat hedelmä- ja vihannestarjouksetkset ovat kaupan ehdoton suosikkini. Tällä viikolla tarjoushedelmät maksoivat 0.59 pussi

Maksoin siis anannaksesta, päärynöistä, punaisista viinirypäleista ja pussillisesta omenoita 2.36.
Pussillisen perunoita ja porkanoita olisin saanut myös 0.59 per pussi, mutta jätin ostamatta, koska en niitä tarvinnut.

Banaani maksoivat puolestaan 1.37 ja pussillinen appelsiinejä 1.69. Näistä hedelmistä teen mm. hedelmäsalaattia vieraalleni. Hedelmissä ei ainakaan ole vehnäjauhoa!


Huomenna aion leipoa kaksi marjapiirakkaa. En jaksanut lähteä hakemaan eri kaupasta rahkaa, joten käytän ranskankermaa. Purkki maksoi 0.89. 

Kilo sokeria 1.09, pullo sitruunamehua 0.99, maustamatonta jugurttia Juniorin pirtelöihin 0.55, tölkki persikoita 0.55 ja tölkki chick peas 0,59 (mitähän ne ovat suomeksi??)

Kilo sipuleita 0.79 ja omaksi iloksi ruusuja 3.99. Meillä on aina tuoreita ruusuja maljakossa. Luulevat, että mies niitä minulle viikottain ostaa kukkakaupasta.  

Tälläiset ostokset tällä kertaa. Nyt lähden hakemaan vierasta rautatieasemalta. Palaan linjoille loppuviikosta. 

maanantai 27. lokakuuta 2014

Guinness Jazz Festival Corkissa

Corkin kaduilla, kujilla ja pubeissa on tänä viikonloppuna soinut jazz. Guiness Jazz Festival on jokavuotinen tapahtuma täällä Corkissa.  Kaupunki on kuhissut soittajia ja jazzin ystäviä ympäri Eurooppaa. Lauantaina kävimme mekin kiertelemässä rennon jatsahtavassa kaungissa. Pubeissa oli tungosta jo päivällä. Oopperatalolla oli suurempia konsertteja ja samoin hotelleissa. Paras tunnelma taisi kuitenkin olla Corkin lukuisissa pubeista, joista kaikista raikui kaduille jazz.

Sunnuntai-iltana lähdimme sitten ihan vain lähipubiin kuuntelemaan musiikkia. Ja mikäs oli kuunnellessa kun tiesi, että tänäänkin on vielä vapaapäivä.












Imelda May on suosittu irlantilainen artisti, joka esiintyi täällä tänä viikonloppua.
Olisi pitänyt ostaa liput... Ensi vuonna sitten!










sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Mitä maksoivat viikonlopun ostokset?

Minua ainakin kiinnostaa, mitä eläminen maksaa muualla. Täällä Blogistaniassa olen lukenut monta mielenkiintoista postausta siitä, paljonko ruokakorin täyttäminen maksaa, niin koti-Suomessa kuin muuallakin. Ajattelin nyt avata teille ruokakassini ja kertoa, mitä perjantainen kaupassa käynti maksoi.

Viikolla ostokseni ovat nykyisin todella pienet, sillä silloin paikalla on vain Juniori ja minä. Viikonloppuisin olemme yleensä kaikki neljä koolla ja silloin syödään tietysti enemmän ja vähän paremmin. Maanantai on täällä yleinen vapaapäivä, joten ostin normaalia viikonloppua enemmän sapuskaa. Täällä on ensi viikolla koululaisilla viikon syysloma, joten ostin helpostivalmistuvaa syömistä Juniorille. Meillä on myös iso pakastin, joten sieltä löytyy yleensä aina kanaa, lihaa, leipää ja paljon muutakin.

Avustajana toimi Juniori, joka onnistui taas pistämään kärryihin mm. mansikkamaitoa ja mehua, joita tuskin olisin ostanut, jos olisin ollut yksin liikenteessä.

Ostoksillä kävin tällä kertaa lähellä sijaitsevassa SuperValu ruokakaupassa, ja tälläisten ostosten kanssa saavuin perjantai-iltana kotiin.


9 rullaa vessaparperia  2,69 x 2
Cogate hammastaha "pumppu" 1.75 (tarjous) x 2
Takan sytykkeitä 2.00 (tarjous)
Dove deudorantti 3.00
2 purkkia valmiskeittoa 3.00 (tarjous)



3 l maitoa 2.19 x 2
Valmiiksi siivluitua kevyt juustoa 2.00 x 2 (tarjous)
Kasvisriisi-pussi 3.29
Pieni paketti makkaroita 1.29
12 kananmumaa 1.99
2 pakausta sulaalla kuorutettuja riisikakkuja 2.50 (tarjous)
Purkki mansikkamaitoa 1.59
Omena-vadelmatuoremehua 2.00 (tarjous)
Käsisaippuaa 2.00
Perunasalaattia rasia 1.69
Coleslaw- salattia rasia 1.50
4 mansikkajugurttia 2.00 (tarjous)


Dr Otker pizza 2.50 (tarjous) x 2
Goodfellas pizza 3.69
Kinkkua viisi viipaletta lihatiskiltä 2,58
Kinkkua paketissa 2.00 (tarjous)
Lohta 400g 5.48 (tarjous)
Naudan lihaa (valmiiksi paloiteltuna) 650g 5.12 (tarjous)
Savustettua pekoonia paketti 4.00
Isoja katkarapuja pussillinen 3.49
Purkki tomaatti "relish" en tiedä mitä on suomeksi, mutta sitä pistetään esim leivän väliin 1.99
Täysjyväpitaleipiä 1.09



Penne pastaa 1 kg 0.94
5 bagelia 1.69
5 tomaattia 400g 1.25
1 pussi tortilloja 1.00
banaaneja 500g 0.66
Kukkakaali, kaksi paprikaa ja neljä appelsiiniä yht 2.00 (tarjous)

Ostimme myös lämpimän kanasämpylän 3.45 ja purkkapaketin 0.60 Juniorille.

Ostokset maksoivat yhteensä 93.14, mutta koska minulla oli alennuskuponki mukana sain 11.00 alennusta, joten loppusumma oli 82.14. 

Haastanpa taas muutkin "bloggarit" tekemään postauksia ostoksistaan!


keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Odottavan aika on pitkä

Olen asunut Irlannissa jo 13 vuotta. Omasta mielestäni olen tottunut "talon" tavoille. Ymmärrän irlantilaisille tyypillisiä luonteenpiirteitä, enkä hermostu enää ihan pienistä. Kärsivällisyyteni venyy kuin kuminauha, koska muuten täällä elämästä ei tulisi mitään.

Luulen myös, että olen täällä asuttuani tullut iloisemmaksi ja puheliaammaksi. Osaan nauttia elämästä, enkä aina elä tarkkojen suunnitelmien mukaan.  Irlanti on siis muokannut minua, ja hyvä niin. Sanoohan se sananlaskukin niin, että talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan. En minä voi vaatia, että täällä muututaan täsmällisiksi, luotettaviksi ja tehokkaiksi. Irlanti ei olisi Irlanti, jos täällä kaikki sujuisi minuutilleen ja suunnitelmien mukaan.

Luin tänään töissä sähköpostia isännöitsijältä. Toimiston laajennuttua meidän piti saada lisää parkkipaikkoja käyttöömme. Sovittiin jo ajat sitten, että ruutuihin maalataan kaksi kirjainta firmamme nimestä. Täällä ajat sitten en tarkoita suinkaan viikkoja, vaan nyt puhutaan jo yli puolesta vuodesta. Asia nousi pari viikkoa sitten taas esille, ja pomoni pyysi minua ottamaan yhteyttä isännöisijään. Tein työtä käskettyäni. Ei kuulunut vastausta, ei. Tänään sitten sain sähköpostin, jossa hyvin kohteliaasti sanottiin, että parkkiruudut maalataan, kunhan sää paranee!  Irlannin sää on yleensä surkea ja sotkee monet suunnitelmat, MUTTA tänä vuonna täällä oli uskomattoman kuiva ja kaunis kesä. Syksy on ollut myös normaalia lämpimämpi, ja ennen kaikkea erittäin vähäsateinen. En tiedä minkälaista erikoissäätä maalaus vaatii, mutta ei se kyllä tästä luulisi paljoa paranevan.

Irlantilaiset ovat myyntimiehiä. He lupaavat vaikka kuun taivaalta. Sitten kun sitä kuuta ei saada toimitettua, niin osaavat selittää asiat niin hienosti, että helposti menee lankaan. Minä en mene enää lankaan, eikä minua viilata linssiin, mutta tuota sähköpostia lukiessa en enää tiennyt olisiko itkenyt vai nauranut.

Iltapäivällä sitten kuuntelin rönsyilevää tarinaa kahden kokoushuoneen remontoinnista ja sisustamisesta. Pöydät on tilattu meidän päästä kuukausia sitten, mutta se jäi edelleen epäselväksi, onko tilausta pistetty eteenpäin. Että kaikkien näiden vuosien jälkeen, minä vieläkin yllätyn miten hitaasti ja vaivaloisesti yksinkertaisetkin asiat täällä välillä etenevät. Samoja asioita käydään läpi yhä uudestaan, eikä mitään tapahdu. Onneksi on nykyisin hiukset tiukasti juurineen päässä kiinni, sillä ihan oikeasti, tuon keskustelun jälkeen revin hiuksiani päästäni.

En yleensä stressaannut töistä, enkä Irlannista, mutta tänään työpäivän jälkeen oli pakko vetää täkki korville ja ottaa pitkät tirsat. Toivottavasti huomenna olen taas virtaa täysi ja jaksan alkaa maalailemaan parkkiruutuja, kokoushuoneen seiniä ja metsästämään niitä tilaamattomia pöytiä...










sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Vähän ohjelmaa

Tämä viikonloppu on ollut siitä erikoinen, että se on ollut lähestulkoon ohjelmaton. Ei mitään tiukkoja aikatauluja, eikä iltamenoja. Hyvä niin, sillä pitkästä aikaa tunnen, että olen levännyt ja valmiina uuteen viikkoon. Ainut pakollinen ohjelmanumero oli pojan vieminen teoriakokeeseen moottoripyöräkorttia varten. Hänellä on jo opetuslupa henkilöautolla ajoa varten, mutta halusi myös tehdä tuon toisen kokeen. Matka sujui pojat ajaessa, ja minun istuessa pelkääjän paikalla. Ihan hyvin ajoi, mitä nyt välillä piti pyytää hidastamaan!

Teoriakoe tehtiin tälläisessa "rekassa". 

Pojista vanhempi on käynyt viikonloppuisin Dublinista kotona. Ensimmäiset viikot ovat menneet vaihtelevalla menestyksellä, mutta nyt näyttää jo vähän helpottavan. Juuri nyt on siis menossa työharjotteluvaihe. Päivät ovat pitkiä, ja aamulla on oltava ylhäällä jo ennen kuutta. Ensi vuoden puolella alkaa sitten viiden kuukauden pituinen teoriajakso, jonka hän saattaa voida suorittaa täällä Corkissa.

Matka Dublinista Corkkiin taittuu nopeasti 2.5 tunnissa junalla, ja opiskelijana hän saa 50% alennuksen lipun hinnasta. Jouluun asti hän aikoo asua tätinsä luona, ja sitten katsotaan jatkoa. Dublinista asunnon löytäminen on todella vaikeaa ja vuokrat ovat pilvissä. Asunnolla tarkoitan sellaista kimppakämppää, jossa olisi oma huone, mutta keittiö, olohuone ja kylpyhuone jaetaan toisten kanssa.

Juniori puolestaan käy koulussa, siis ainakin noin nimellisesti. Hän nimittäin näyttää olevan jokaikisessä  koulun urheilujoukkueessa ja aina menossa milloin missäkin. Jätin viikolla liikunnnanopettajalle viestin ja pyysin häntä soittamaan minulle. Eihän tästä tule mitään, kun poika vaan potkii tai hakkaa palloa, eikä siksi voi osallistua tunneille. Aion sanoa opettajalle, että hän saa kyllä pelata koulun joukkueissa, mutta ei kaikkia otteluita. Opiskelu tulee ensin, ja sitten vasta maa-hockey ja jalkapallo. Juniori saattaa kyllä itse olla asiasta eri mieltä. Vielä viikko koulua ja sitten täällä on syysloma ja halloween.

Mies oli tämän viikonlopun hoitamassa asioitaan Naapurisaarella. Talo tuntui kovin tyhjältä, kun tulin takaisin rautatieasemalta. Nyt täällä ollaan taas kolmistaan Juniorin ja kissan kanssa. Tänne muuten luvattiin sateista viikonloppua, mutta onneksi "ennustajaeukko" oli väärässä. Tuulista on ollut, mutta kuivaa. Kävinkin lauantaina ja tänään pitkillä kävelylenkeillä ja nautin lauhasta syysilmasta. Lehtien potkiminen on oikein rentouttavaa puuhaa!

Kertokaapa tekin viikonlopuistanne!

Tässä vielä kuvia Irlannin ruskasta.







perjantai 17. lokakuuta 2014

Ja meillä kaikilla oli niin...kuuma!

Pidin tänään vapaapäivän ja vietin kaksi tuntia 20 hikoilevan naisen kanssa. Enkä muuten ollut saunassa! Arc-talossa, jolle keräsimme Naisten Mini Maratonissa rahaa, oli tänään tilaisuus meille rintasyövästä selvinneille, kuumilla alloilla surffaaville, naisille. Tupa oli täynä ja ikkunat auki! Meillä kaikilla oli nimittäin yhteisenä nimittäjänä, Mökyn lisäksi, hormooniterapia ja siitä johtuva kemiallinen menopaussi.

Paikalla oli peruukki- ja kaljupäitä ja meitä lyhyttukkaisia. Muutama oli minua nuorempi, mutta suurin osa minusta vanhempia. Oli jotenkin helpottavaa nähdä joukko naisia, jotka ovat käyneet läpi samat myrskyt. Nyt me kaikki yritämme selvitä kunnialla näistä jälkimainingeista, enemmän tai vähemmän menestyksellisesti.

Jälleen kerran tuli ilmi se asia, että kun itse syöpähoidot loppuvat, sitä virheellisesti luullaan, että kaikki on hyvin, ja elämä palaa taikaisin siihen mihin se jäi ennen diagnoosia.Yllätten sitä huomaakin olevansa väsynyt, kärttyinen, hikinen, huonomuistinen nainen, jonka niveliä ja lihaksia kolottaa ja jonka paino nousee silmissä. Oireista vaietaan, sillä kaikkihan on taas hyvin. Tauti on taltutettu ja rankoista hoidoista selvitty. Ennen kaikkea ollaan elävien kirjoissa. Ympäristö ei yleensä ymmärrä, missä mennään. Kukapa sitä suureen ääneen ilmoittaa, että tässä on nyt vaihdevuodet menossa, joten ymmärtäkää minua! On ihan eri asia olla kärttyinen, peruukkipäinen syöpäpotilas, jonka valitusta ja huonotuulisuutta kestetään, säälin sekaisin tuntein, ihan toisella tavalla.

Tulin tuolta tilaisuudesta ulos itseäni ja tätä hormooniestrogeenisekamelskaa enemmän ymmärtävänä.
Saan olla väsynyt ja mennä päiväunille, jos siltä tuntuu. Oireista pitää ja saa puhua lääkärille tai sairaanhoitajalle. Tämänkään ikävä vaihe ei ole mikään läpihuutojuttu. Elimistö joutuu myrskynsilmään yhtäkkiä, ilman mitään varoitusta. Näistä asioista ei vaan puhuta. Tamoxifen lääkeen  (Suomessa Tamofen) sivuvaikutukset kerrotaan yleensä yhdellä lausella: siitä seuraa vaihdevuosia muistuttavia oireita. Toisaalta ehkä niin on parempi, sillä jos tietäisi mitä edessä on saattaisi lääke, niin hyvä ja tarpeellinen kuin se onkin, lentää suoraan roskakoriin!  

Joukossa oli myös eräs rouva, jonka muistan sytostaattihoidoista ja myöhemmin myös sädehoidoista.
Emme silloin sytostaattihoitojen aikana paljon jutelleet, siellä kun jokainen oli siellä vähän omissa maailmoissaan. Muistan, kun kumpikin väsyneinä odotimme tiputuksen loppumista, Pyhän Veronican päiväosastolla. Huomiomme toisemme sellaisella väsyneellä hymyllä ja päivittelimme, kun ruoka ei kummallekkaan maistunut. Seuraavan kerran kohtasimme sädehoidoissa. Minä laahustin parkkipaikalta sairaalaan kuin vanhus ja hän lohdutti, että kyllä ne jalat vielä alkavat sinullakin toimimaan. Tänään lämmin halaus sanoi enemmän kuin sata sanaa. Tässä ollaan, kaikesta huolimatta, hiukset päässä ja omilla jaloilla kävellään, ehkä vähän hikisinä, mutta kuitenkin.

Siitä Naisten Mini Maratonista vielä. Kutsuuni vastasi 14 ladya ja yhdessä keräsimme raha 801,40 Corkin Arc-talolle. Olen enemmän kuin tyytyväinen tuohon summaan. Rahat on nyt tilitetty, ja ensi vuonna toivottavasti osallistumme taas, ja ehkä saamme iloiseen joukkoomme muutaman uudenkin ladyn.

Tänään, meitä hikoilevia naisia katsoessa, olin todella onnellinen tuosta lahjoittamastamme summasta. Tiedän, että rahat menevät hyvään tarkoitukseen ja niiden avulla moni syöpäpotilas ja heidän perheensä saa käydä talossa, jossa heitä ymmärretään ja kuunnellaan.  




torstai 16. lokakuuta 2014

Aito kirpputori

Viime lauantaina kiertelimme mieheni kanssa kaupungilla ja päädyimme joen pohjoispuolelle. Lee-joki jakaa Corkin kahtia. Täällä ollaan tarkkoja siitä kummalta puolelta jokea ollaan kotoisin: pohjoispuolelta vai eteläpuolelta. Eteläpuolen asukkaat ovat omasta mielestään sivistyneimpiä kuin pohjoispuolen väki. Pohjoisessa puolestaan ollaan sitä mieltä, että etelässä asuvat ovat turhantärkeitä snobeja.

Me siis ylitimme yhden Corkin monista silloista ja päädyimme vähän vahingossa kirpputorille. Eikä ihan mihin tahansa kirppikselle. Silmät pyöreänä katselin sitätavara määrää. Mother Jonesin kirpputorille pitää päästä joskus yksin ja ajan kanssa.

Minä näin vaikka mitä aarteita, mutta mieheni vain tarpeetonta roinaa. Paikalla vallitsi "organized chaos". Kääntyisiköhän tuo parhainen, että järjestelmällinen kaaos. Kuvat puhukoon puolestaan!
















keskiviikko 15. lokakuuta 2014

The Cat

Kuinka moni muistaa televisiosta sen kuuluisan kissan, joka oli puussa ja välillä jopa kuussa? Kaksi pelokasta englantilaispoliisia, Stan ja Dud,  yrittivät saada kissaa kiinni ja samalla opettivat meille suomalaisille englantia. Neil Hardwick tuli kaikille tutuksi tästä lapsille tarkoitetusta kieliohjelmasta.
 “The cat is in the tree.”
 “Hello, hello, hello, the cat is in the moon.”
  ”The moon is in the house”  
Lauseita toisettiin niin monta kertaa, että kaikki varmasti ne oppivat.
Ohjemassa opetettiin vain yksi prepositio in. Suomalaiset  siis hokivat the-cat-is-in- the- moonia, vaikka kieliopillisesti olisi ollut oikein sanoa, että the cat is on the moon! Olen muuten 100% varma, että jokaikinen tuota ohjelman katsonut, sanoo edelleenkin in the moon, eikä on the moon. Minä muiden mukana, sillä näinhän meille poliisit opettivat. 
Muistin virkistämiseksi, katsokaapa nämä linkit!
Minulta muuten menee edellenkin aina välillä prepositiot sekaisin. Onneksi on tuo kävelevä sanakirja, meidän Juniori, jolta voi aina kysyä, että heitetäänkö sekaan in, on vai at!
Tassu pystyyn, jos muistatte Stanin ja Dunin!
 Ps. Alle 40 v älkää vaivautuko!
Meidän CAT ei ole kuussa eikä puussa, vaan nukkuu tyytyväisenä olohuoneessa nojatuolissa.





maanantai 13. lokakuuta 2014

Aikaerot

Suomi elää kaksi tuntia Irlantia edellä. Vaikka aikaeroa on vain noin vähän, sotkee sekin välillä elämää. Silloin kun minulla olisi aikaa jutella pitempään Skypessä, ollaan siellä kotimaassa jo täkki korvilla ja kuorsataan kovaa.  Suomeen matkustaessa katoaa päivästä kaksi tuntia, mutta onneksi ne saa takaisin, kun rantautuu Irlantiin.

Muutenkin Suomessa mennään töihin aikaisemmin kuin täällä. Irlanti alkaa valua työpaikoilleen siinä yhdeksän pintaan, ja vastaavasti lähtee kotiin kuuden aikoihin. Kun Suomessa lähdetään syömään lounasta, ovat irlantilaiset vasta aamupäiväkahvilla tai teellä. Vastaavasti lounastunnille mennään myös myöhemmin. Ei ole ollenkaan ihmeellistä, että joku palaa lounaalta kahden aikoihin.

Harrastuspiirit, tapahtumat ja kokouset alkavat nekin illalla vasta myöhemmin. Ihan normaalia on, että alkamisaika on vasta 20.00. Eipä sinne muuten kukaan ehtisikään, jos töistä kotiudutaan vasta kuuden jälkeen. Ruokaakin pitäisi jossain välissä ehti laittamaan.

Nykyisin on kovin yleistä, että työtiimi on eri puolilla maapalloa. Osa jäsenistä on Intiassa, osa Amerikan länsirannikolla, joku Japanissa, yksi Irlannissa ja Kiinaankin ollaan yhteydessä. Onhan se hienoa, että tietotekniikka on näin kehittynyttä ja yhteydet pelaavat. Maapallo on kovasti kutistunut, mutta aikaerot ovat ja pysyvät, eikä niille ihminen voi mitään.

Pahimassa tapauksessa työntekijä on työssään kiinni 24h vuorokaudessa,  juuri aikaerojen vuoksi. Yhteydenpito on helppoa, mutta kun meillä on päivä, niin toisella puolella maapalloa kolleega on autuaasti untenmailla. Yritetään venyä ja vanua, että löytyisi kaikille sopiva aika konferenssipuhelua varten.

En myöskään kahdehdi niitä, jotka työnsä puolesta matkustavat usein mantereelta toiselle. Aikavyöhykkeiltä toiselle lentäminen on pitemmän päälle rankkaa puuhaa. Tulosta pitäisi syntyä ja aikaa ei saisi valua hukkaan.

Toistaalta, ehkä aikaerot ovat se jarru, jota stressaantuneet ja järkyttävän pitkiä työpäiviä tekevät ihmiset tarvitsevat. Ei kukaan voi olla käytettävissä 24h vuorokaudessa, olipa sitten kuinka tehokas uratykki hyvänsä. Vaatimukset ja paineet ovat  nykyisin kovat, mutta jokaiselle tulee joskus raja vastaan. Kaikissa laitteessa, olipa se sitten kannettava tietokone tai älypuhelin, on onneksi edelleen Off-nappula. Toivottavasti sitä ei koskaan poisteta! Kunhan ihmiset vaan muistasivat sitä käytää. Ei aina tarvise olla "available"!










sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Sadonkorjuujuhla

Olin tänään ystäväni maatilalla sadonkorjuujuhlissa. Juhla oli protestanttisen seurakunnan järjestämä ja ohjelmassa oli paljon musiikkia. Emäntä oli nähnyt suuren vaivan koristeiden kanssa. Itse tilaisuus kesti vain vähän yli puoli tuntia. Ihan sopivan pituinen, sillä paikalla oli paljon lapsia.

Lopuksi oli vielä tarjoilua. Päädyin auttamaan ystävääni ja kaatamaan kahvia ja teetä vieraille. Sellaisen havainnon tein, että teetä meni ihan yhtä paljon kuin kahviakin. Mietin mielessäni, että suomeksi on sana kahvin juomiselle eli kahvittelu, mutta ei teen juonnille. On juopottelut ja syöpöttelyt, mutta teenjuojat on suomen kielessä unohdettu täysin.


Laitan tähän vielä lopuksi erään lauletun lasten virren sanat englanniksi. Tässä teille englannin käännöstehtävä täksi illaksi!


Think of a world without any flowers



Think of a world without any flowers,
think of a wood without any trees,
think of a sky without any sunshine,
think of the air without any breeze:
we thank you, Lord, for flowers and trees and sunshine;
we thank you, Lord, and praise your holy name.

Think of a world without any people,
think of a street with no-one living there,
think of a town without any houses,
no-one to love and nobody to care:
we thank you, lord, for families and friendships;
we thank you, lord, and praise your holy name.

Think of a world without any worship,
think of a God without his only Son,
think of a cross without a resurrection
only a grave and not a victory won:
we thank you, Lord, for showing us our Saviour;
we thank you, Lord, and praise your holy name.

Thanks to our Lord for being here among us,
thanks be to him for sharing all we do,
thanks for our church and all the love we find here,
thanks for this place and all its promise true:
we thank you, Lord, for life in all its richness;
we thank you, Lord, and praise your holy name.