sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Sitä kauneinta Irlantia

Tänään tälläisissä maisemissa!














Blogi jää nyt kesälomalle. Palaan linjoille heinäkuussa.
Nautitaan kesästä!

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Mansikoita

Kiireisen työpäivän jälkeen teki mieli jotain hyvää. Koska kakut ja karkit ovat pannassa, päädyin mansikoihin. Irlantilaiset mansikat ovat nyt parhaimmillaan, joten ostin niitä pari rasiaa. Tänään oli iltapäivällä taas kesä ja huomiseksikin on luvattu hyvää säätä. Hyvästä saästä pitää ottaa kaikki irti!

Kun sain ruoan valmiiksi painelin ulos. Rumanvihreä puutarhapöytä sai peitoksi keltaisen liinan ja tuolit pehmusteita. Istuin puoleksi tunniksi lukemaan lehteä ja syömään mansikoita. Kauemminkin olisin voinut lämpimästä iltapäivästä nauttia, mutta oli lähdettävä viemään Junioria fysioterapeutille (taas). Tällä kertaa reisilihas revähti pituutta hypätessä. Tämä oli nyt viimeinen käytikerta tällä erää. Juniori sanoi lähtiessä, että hän tulee varmasti pian takaisin, kun aina on jotain vaivaa!  Toivottavasti ei, sillä kalliiksi tulevat nämä käynnit.

"Abilla" oli tänään pitkä päivä, mutta nyt alkaa jo loppu häämöttämään. Vielä kaksi koetta ensi viikolla ja sitten ohi on. Minä puolestani laskeskelen jo päivä lomaan...






tiistai 10. kesäkuuta 2014

Pisteitä

Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, meillä tai siis pojallani on menossa paikalliset yo-kirjoitukset. Tänään hän selvitteli suosikkiaineensa (not) eli iirin koukeroita. Huomenna on edessä rankka päivä; ensin ranskaa ja sitten historiaa. Kokeita riittää vielä ensi viikollekkin ja sitten urakka on ohi.  Jäämme odottamaan tuloksia eli pisteitä, jotka julkaistaan elokuussa.

Pisteillä nimittäin haetaan jatko-opiskeluihin. Mitä lähemmäksi 600 pistettä pääsee, sitä parempi. Loppupeleissä nimittäin millään muulla ei ole välitä kuin pisteillä. Pääsykokeita ei täällä juurikaan harrasteta. Lääketieteellinen taitaa olla niitä ainoita, johon päästäkseen pitää myös läpäistä soveltuvuustestit.

Kurssin suosiosta riippuen vähimmäispistemäärä vaihtelee vuosittain. Opiskelijoita on nykyisin enemmän, sillä laman takia moni työttömäksi jäänyt on lähtenyt uudelleen opiskelemaan. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että vähimmäispistemäärät nousevat ja nousevat, ja pääsy opiskelemaan haluamaansa alaa saattaa jäädä vain haaveeksi.

Vähänkään rakennusalaan liittyvien kurssien pistemäärät laskivat, koska alalla ei ole töitä. Koska Irlanti on pieni maa, otetaan uusia opiskelijoitakin useille kursseille vain "kourallinen". Kilpailu suosituista opiskelupaikoista on kova. Sekään ei ole harvinaista, että opiskelemaan lähdetään naapurisaarelle. Silloin vanhempien kukkarossa on parempi olla muutakin kuin kaupan ostoskuitteja.

Mikäli kirjoitukset menevät pieleen, niin silloin ei auta muu kuin käydä viimeinen luokka uudestaan ja kirjoittaa seuraavana kesän uudestaan KAIKKI aineet. Ei mitenkään houkutteleva vaihtoehto.Siksipä kirjoituksiin pitäisi panostaa tosissaan.

Opiskelupaikan kyllä saa huonommillakin pisteillä, mutta ei välttämättä sitä mitä haluaisi. Myöhemmin voi tietysti  harkita aikuisopiskelua, johon pyrkiminen on paljon helpompaa. Lukuvuosi täällä muuten maksaa n. 3000 - 4000 euroa ja päälle sitten tulee tietysti vuorkat, kirjat, matkustaminen jne. Pienituloiset voivat hakea avustuksia, mutta luulen että suurin osa opiskelee vanhempien toimiessa maksajina. Opintolainat eivät ole täällä yleisiä.

Meidän "abi" ei turhaa stressaa.  Tulevaisuuden suunnitelmat ovat edelleen auki, joten älkää vaan kysykö mikä pojastani tulee isona. Toivottavasti elokuussa olemme kaikki vähän viisaampia!





sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Missä mennään vai mennäänkö missään?

Kuntokuuria on nyt jatkunut kuukauden päivät. Liikunnanilo edelleenkin hukassa, ja salille lähteminen ihan yhtä vaikeaa. Olen kuitenkin saanut itseni potkittua kolmesti viikossa tekemään minulle suunnitellun ohjelman. Kerran viikossa käyn myös pilates-tunnilla plus kävelyt päälle.

Ruokavaliota olen yrittänyt keventää sekä makeaa ja rasvaa välttää. Olen siis ottanut tämän kunnonkohotuksen ja laihduttamisen ihan tosissani. Punnitus oli nyt viikolla ja tuntui, että olisin saanut märän rätin naamalleni. Paino ei nimittäin ollut pudonnut kuin yhden kitusen kilon. Kroppa on kyllä muuten kiinteytynyt, ja se näykyi myös selvästi mittanauhan lukemissa. Tuntui vaan, että painon olisi pitänyt pudota ainakin 3-4 kg. Tuli ihan oikeasti mieleen, että onko tässä ollut mitään järkeä. Aikaa on mennyt viime viikoina hirveästi kuntosalillla hikoiluun, joten olisihan se ollut palkisevaa, jos painokin olisi pudonnut. Eri asia olisi, jos edes nauttisin kuntosalilla käymisestä, mutta kun en nauti.

No, positiivistä on ollut se, että alaselkä ja hartiat ovat kunnossa ja energiaa on enemmän. Pilates toivottavasti jää harrastuksesi. Olen sitä tehnyt aikaisemminkin ja se sopii minulle. Pakko on kylläkin sanoa, että paluu juoskumatolle punnituksen jälkeen oli kyllä oikein extravaikeaa.

Ostin kuntosalille jäsenyyden kolmeksi kuukaudeksi, joten käyn sen tietysti loppuun. Jos tulokset pysyvät yhtä minimaalisina, teen itselleni ihan oman ohjelman. Salilla hikoilu saa jäädä ja tilalle tulee uintia, pilatesta ja jotain toista ryhmäliikuntaa ja tietysti kävelyä. Eli teen liikkumisesta niin mielyttävää kuin se vain voi minun kohdalla olla. Vai olisiko lääkityksellä sittenkin enemmän vaikutusta kuin aluksi uskoin? Tiedä häntä.

Huomiseksi varasin zumpa-tunnin, joten katsotaan miten se sujuu.





torstai 5. kesäkuuta 2014

Blogeja vähän varttuneimmille

Niin se vaan on, että tälläinen 40+ vuotias lukee mielellään ikätovereidensa blogeja. Enkä yhtään ihmettele, jos joku tänne Vihreälle Saarelle eksynyt nuorehto lukija miettii mielessään, että kuka tämän tädin juttuja jaksaa lukea. Onneksi teitä lukijoita kuitenkin on, joten täti jatkaa kirjoittamista. Totta, ei minuakaan kiinnostanut parikymppisenä reseptit, puutarhanhoito, sairaskertomukset  eikä lasten kuskaukset.
Minulla on muuten ollut koko viikon sellainen tätimäinen olo, sillä töihin tuli taas uusia opiskelijoita työharjoitteluun kesäksi. Joko opiskelijat nuorenevat vuosi vuodelta tai minä vanhenen. Tosi asia on, että voisin olla ihan hyvin heidän äitinsä.
Takaisin asiaan. Ulkosuomalaisena minua kiinnostaa yllätys, yllätys muiden ulkosuomalaisten elämä. En kuitenkaan jaksa kiinnostua vaihtarivuodesta USAssa tai opiskelijaelämästä Lontoossa. Tälläisena arkea viimeinkin rakastamaan oppineena luen mielelläni blogeja ihan tavallisesta arjesta. Elettiinpä sitä sitten Suomessa tai missä päin maailmaa hyvänsä. 
Hyvä blogi on mielestäni sellaista sillisalaattia, jossa kirjoitetaan monista eri asioista. Kirjoittaja ei jatkuvasti pröystäile ja hehkuta elämäsä ainaista ihanuutta, jossa onnellisuus on yhtäsuuri kuin joku uusi hankinta (tai ilmaiseksi saatu)  tai superonnistunut matka tai herkullinen ravintolaillainen.  Olenkin aina sanonut blogien lukijoille, että asiasta voi kirjoittaa niin monella tavalla. Kuviin tuskin koskaan pääsee räjähtäneen näköinen olkkari tai rikkaruohojen valtaama puutarha.  Jokaisesta kodista löytyy se siisti nurkkaus, jota kuvata. 
Blogeja pitää lukea kuten lehtiä: kaikki ei ole aina ihan niin kuin kirjoitetaan. Ymmärrän, että nuorten muotiblogeja seuraava nuori, saattaa kadehtia blogaajaa. Tämä kun näyttäytyy aina uusissa vaatteissa, matkustaa, pääsee kivoihin bloggareiden pippaloihin, juomaan ilmaista shampanjaa, syö hienoissa ravintoloissa, on suosittu ja aina menossa. Mukamas "ongelmat" liikkuvat tasolla, kun kynsi katkesi. Totuus saattaa olla ihan muuta, mutta nuori lukija ei sitä tajua. Päivän kuvassa, kun tuskin syödään purkkihernekeittoa pienessä, tunkkaisesssa keittokomerossa,  tukka pystyssä ja halpahallin virttyneet verkkarit jalassa.
No, nyt kyllä eksyin kirjoituksissani vähän harhateille. Minun piti nimittäin vain mainita täällä, että Fab Forty Something-blogin aina yhtä tyylikäs Marjukka on koonnut listaa meistä 40 + -vuotiaista bloggareista. Käykääpä katsomassa täältä. Kiitos Marjukka, kun jaksoit nähdä vaivaa.
Tämä 40+ vuotias palasi juuri pilatestunnilta venyneenä ja vanuneena. Meikit on poskilla, tukka pystyssä , eikä suihkukaan olisi pahitteeksi. Kävin myös punnittavana, ja mitattiin vähän sieltä sun täältä. Mittausten tulokset olivat oikein positiivisiä, mutta se paino... Palaan asiaan viikonloppuna. 
Nämä kuvat eivät ole valitettavasti meidän pihasta. Huokaus!




maanantai 2. kesäkuuta 2014

Quiche

Quiche eli suolainen, täyttetty piirakka on täällä ja naapurisaarella aika yleinen lounasvaihtoehto. Se tarjotaan salaatin ja / tai ranskalaisten kanssa.  Quiche on siinä mielessä mukava ruoka, että sen voi tehdä oman maun mukaan. Hyvä vaihtoehto silloin, kun on tulossa vieraita, jotka eivät syö lihaa. Tässä ohjeessa käytetään pekoonia, mutta lihan voi ihan hyvin korvata vaikkapa paistetuilla paprikoilla.

Pohjana käytin valmistaikinaa.

Tarvikkeet:

175 g pekoonia
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
2-3 ruokalusikallista oliiviöljyä (paistamiseen)
150g herkkusieniä
3-4 tomaattia

3 kananmunaa
225 ml maitoa
1 teelusikallinen sinappia

40 g cheddar juustoa (tai jos sitä ei ole saatavilla, niin jotain muuta voimamakuista juustoa)
1 ruokalusikallinen parmesaani juustoa (tämän voi jättää pois)

Pane uuni kuumenemaan 190 C asteeseen.

Leikkaa pekooni pieniksi suikaleiksi ja paista pannulla. Kaada pekoonit lautaselle. Kaada vähän oliiviöljyä paistinpannulle ja  kuullota pieneksi leikattu sipuli ja valkosipuli. Kaada sipulit lautaselle. Sitten on herkkusienien vuoro. Pese sienet ja viipaloi ne pienisi paloiksi. Paista niitä pari minuuttia.

Asettele valmistaikina vuokaan. Levitä sipulit pohjalle, sitten herkkusienet ja niiden päälle pekoonit.
Päällimmäiseksi laitetaan tomaatin viipaleita.

Vispaa munat, maito, sinaappi vähän suolaa ja mustaa pippuria keskenään, ja kaada seos piirakan päälle.
Raasta päälle juustoa ja pistä piirakka uuniin 40-45 min. Anna jäähtyä 10 min, ja tarjoile salaatin kanssa. Maistuu myös kylmänä.


sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Kesälaitumille

Meillä oli eilen kesä oikein isolla Koolla. Mittari nousi jopa + 20 C paremalle puolelle. Linnut lauloivat, kärpäset surrasivat, pyykki kuivui ja minä nautin. Juniorikin on nyt sitten siirtynyt kesälaitumille seuraavaksi KOLMEKSI kuukaudeksi. Pojista vanhempi aloittaa tähän astisen elämänsä suurimman urakan keskiviikkona eli täkäläiset yo-kirjoitukset. Pitkäkää tekin peukkuja!

Minä puolestani laskeskelen jo päiviä kesälomaan. Pidän kaksi viikkoa ensin ja käyn Suomessa. Tänä vuonna lähdemme lomalle uudella kokoonpanolla. Nimittäin Juniorin kaveri lähtee mukaan, ja pojista vanhempi jää kotiin. Hän lähtee Suomeen sitten yksin elokuussa. Mummu saa kaksi vierailua, ja kaikki osapuolet ovat järjestelyyn tyytyväisiä. Mies pitää lomaa elokuussa. Hänellähän ei varsinaisesti ole mitään lomia, yksityisyrittäjä kun on. Välillä on ollut pitkiä "lomia" ihan tahtomattaankin, joten kun projekti on päällä niin silloin tehdään töitä.

Jos eilen oli Kesä, niin nyt on sitten pilvinen päivä ja taitaa olla sadettakin luvassa. Äidin kanssa eilen juttelin ja kuulin, että säät eivät Suomessa suosineet uusia ylioppilaita. Jos yhden perinteen haluaisin siirtää tänne, niin se olisi kyllä ylioppilasjuhlat. Muistan elävästi sen ruusujen tuoksun, suvivirren (älkää vaan antako periksi ja luopuko tästä perinteestä kouluissa), juhlavat puheet, hohtavan valkoiset ylioppilaslakit, ihanat leivonnaiset, uudet vaatteet ja tunteen, kun koko maailma oli auki ja elämä edessä.

Olipa pilvinen päivä tai ei, meillä viikonloppu jatkuu vielä maanantainakin. Täällä nimittäin on yleinen vapaapäivä. Nyt kävelylenkille ja kauppaan.