maanantai 28. huhtikuuta 2014

Hiljaiseloa blogissa ja keväisiä projekteja

Hiljaiselo blogissa tarkoittaa yleensä sitä, että ihan oikeassa elämässä on vilskettä. Ei mitään uutta eikä ihmeellistä. Ihan vaan sellaisia kevääseen liittyviä projekteja. Kävin eilen taimiostoksilla, ja nyt on etupihan ruukut ja ikkunalaatikot valmiina kesään.
Ikkunat pestiin viime viikolla ulkoa ja edessä olisi niiden pesu myös sisältä. Sarjassamme niitä kotitöitä, joita vihaan. Uunin pesu taitaa olla sillä listalla ykkösenä ja hyvänä kakkosena ikkunat!
Ja sitten se meidän takapihalla, jossa rehottaa rikkaruohot. Siellä minulla riittää hommia moneksi päiväksi tai paremminkin illaksi. Viikolla ei oikein ehdi paneutumaan mihinkään projektiin kunnolla. Kyllähän te tiedätte  on työt, kaupat, ruoanlaitot, pyykit, kuskaukset...ja vedä siinä sitten jossain välissä kumpparit jalkaan ja tongi multaa. Varsinkin, kun kohta taas pitää mennä ja mielummin ilman multaa poskessa.
Toinen suuri ja tuskallinen projekti on kunnon kohotus ja vyötärön kavennus. Itse syytän lääkitystä siitä, että kiloja kertyy pelkästään ruoan katselemisesta.  Totuus taitaa kylläkin olla yhdistelmä lääkkeitä, ikää, herkkusuuta, leipomista ja ihan vaan hyvästä ruoasta tykkäämistä. Eikä sekään auta, että en ole koskaan rakastanut liikuntaa. Yläasteella suorastaan inhosin liikuntatunteja. Siellä tosiaankin sai tuntea olevansa huono.  Onneksi lukiossa tunnelmat olivat tunneilla kannustavammat. En ole koskaan oikein tajunnut, mitä se liikunnan ilo on. Kuinka joku voi nauttia siitä, että on hiki roiskuu, sydän hakkaa ja on täysin naatti?
Kävelyllä käyn mielelläni ja sitä teen jopa ihan reippaassa tahdissa.  Nyt vaan tuntuu, että se ei enää riitää. Niinpä lauantaina kävin katsastamassa ja testaamassa läheisen kuntosalin. Ei ehkä paras mahdollinen valinta, sillä siellä nousi rauta, haisi hiki ja kiilsi lihakset. Toinen vaihtoehto olisi pelkästään naisille tarkoitettu kuntosali tai sitten se vanha tuttu, jossa on myös uimahalli. Uimahallin haluaisin kuuluvan pakettiin, mutta siitä ilosta saa maksaa enemmän.
Koska läskiä on saatava palamaan, menin sunnuntaina elämäni ensimmäisen (ja viimeisen kerran) spinningtunneille. Ei ollenkaan minulle sopivaa liikuntaa. Ensinnäkin musiikki huusi niin kovalla, että tärykalvot olivat puhkeamaisillaan. Ohjaaja oli kyllä ihan kiva ja varmasti hyvä, mutta kyllä se pyörän selässä hyppiminen oli minusta enemmän kidusta kuin liikunnan iloa. Alkulämmittelyn  jälkeen olin jo ihan hikimärkä ja peppu puuduksissa. 45 min kului uskomattoman hitaasti, ja suurimman osan ajasta poljeskeli omassa tahdissani kuntopyörää istuvaltaan. No, se tuli selväksi, että pilatestunnit sopivat minulle paremmin kuin spinning.
Jaksan ihmetellä poikieni intoa liikkumiseen. Vanhemmat, kun eivät ole tässä asiassa kunnostautuneent. Kumpikin on aina innokkaana kokeillut uusia lajeja, eikä sää ole ollut este pelata esim. jalkapalloa. Pojista vanhemman kanssa käyn parhaat keskustelut hyvin menneen jalkapallo-ottelun jälkeen. Silloin hänestä suorastaan hehkuu se kaipaamani liikunnan ilo. Hyvä esimerkki siitä, että ei-urheilullisten vahempien lapista voi tulla urheilullisia ja liikuntaa rakastavia.
Tänä iltana vuorossa sauvakävelyä. Ei kyllä yhtään huvita, mutta nyt on pakko! Ennen sitä käyn katsastamassa vielä yhden kuntosalin ja sitten päätän mitä teen. Joka tapauksessa huomenna tähän aikaan olen joko kuntosalilla tai uimassa!
Ei valitettavasti meiltä!


keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Täysihoidossa keväisessä Suomessa

Tässä alkukeväällä tajusin, että minua ei Irlannissa pääsiäisenä tarvita. Juniori lähti Blackpooliin, Englantiin potkimaan palloa. Pojista vahemman, ainakin noin teoriassa, olisi pitänyt viettää loma nenä kiinni kirjoissa.  Kutsutimme äidin kanssa itsemme enon perheen luokse Satakuntaan kylään. Kyyditkin järjestyivät kuin ihmeen kaupalla meille molemmille.  Onneksi on sukulaisia ja hyviä ystäviä!


Alkuvuosi on ollut aikamoista kiirettä ja stressiäkin.  Toipumiseen tuli takapakkia leikkauksen takia ja se harmitti. Olin aika väsynyt ja maisemanvaihdoksen tarpeessa.  Lyhyt loma ilman mitään tekemistä, tuli hyvään saumaan. Helsingin tuulessa tapasin vanhan  (tai kyllä hän on ihan nuori  ja nätti kuten minäkin!!!!) rakkaan ystäväni ja kävimme mm. vilkaisemassa Marimekon kevään väriloistoa. Tyhjin käsin tulimme kaupasta ulos. Suomi on minulle, ja varmasti monelle muullekiin ulkosuomalaiselle, kallis maa. Marimekko tuntui taas kerran oikein extrakalliilta!


Pääsiäispyhät vietimme enoni luona jutellen, hyvin syöden, ulkoillen, lukien ja nukkuen. Ei tarvinnut ehtiä mihinkään muualle kuin lentokoneeseen maanantaina. Netissä en käynyt kertaakaan koko loma aikana ja sekin teki hyvää. Oli mukava viettää aikaa sukulaisten kanssa ja tietysti oman äidin.


Pojat ovat vielä tämän viikon lomalla. Sitten enää muutama hullu viikko koulua, ja Juniori pääsee kesälaitumille. Veli puoleastaan hikoilee kesäkuun alun yo-kirjoitukssissa. Kesäkuun lopulla menen jälleen Suomeen. Muita kesäsuunnitelmia en ole vielä tehnyt. Mieli tekisi kyllä elokuussa jonnekkin muualle, mutta katsotaan riittävätkö lomapäivät ja eurot!


Miljoonat kiitokset - kuten irlantilaiset sanovat - mukavasta lomasta teille, jotka teitte sen mahdolliseksi.

Ps. Paluumatkalla poikkesimme serkkuni kanssa Iitalan outletissä. Kuvat sieltä.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Hyvä syy!

Blogin hiljaiselo selittynee näillä kuvilla. Palataan asiaan huomenna, sillä matkaväsymys painaa eikä ajatus pysy oikein kanssa. Toivottavasti teillä kaikilla oli mukava pääsiäinen!



 

























maanantai 14. huhtikuuta 2014

Sitruunakakku pääsiäiseksi

Pistänpä tässä jakoon helpon ja suussasulavan sitruunakakun ohjeen. Sopii hyvin pääsiäisenä kahvipöytään.

250g voita
250g sokeria
4 munaa
1-2 sitruuna
250g vehnäjauhoja
1.5 tl leivinjauhetta

Pistä uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää sekaan kananmunat yksitellen. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää jauhot taikinaan. Lopuksi lisää sekaan vielä raastettu sitruunan kuori.

Kaada taikina hyvin voideltuun kakkuvuokaan ja paista uunissa 45-50 min.
Purista sitruunan mehu kuppiin ja lisää 85g sokeria. Sekoita hyvin.
Ota kakku uunista ja anna jäähtyä hetken. Irrota kakku varovasti vuoasta. Tee päälle pieniä "reikiä" esim hammastikulla. Kaada kakun päälle sitruuna/sokeriseos. Anna sitruunamehun imeytyä kakun sisälle. Sokerista jää kaunis ohut kourutus kakun päälle.

Ja sitten vaan herkuttelemaan!






sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Laulava pappi



Farther (isä, kuten katolisia pappeja täällä kutsutaan) Ray Kelly oli ennen häitä vihjanut, että hänellä on pieni yllätys hääparille ja hän saattaa jopa laulaa itse vihkitilaisuudessa. Morsiuspari luuli, että Fr. Kelly vain vitsailee, eikä kukaan arvannut, että pappi oli ihan tosissaan. Isä Kellyä on haastateltu niin televisossa kuin radiossakin tällä viikolla, ja hänestä on tullut kuuluisa ympäri maailmaa. Youtubessa video leviää kulovalkean tavoin. Pappi muuten on kertonut ottaneensa aikoinaan laulutunteja, ja sen kyllä kuulee. Kerrassaan mielyttävä ja huumorintajuinen "isä", joka on nyt Irlannin uusin julkkis!

http://www.katolinen.net/3/post/2014/04/toisenlainen-hvideo.html

http://www.iltalehti.fi/fiidifi/2014041118206103_fd.shtml

http://www.independent.ie/irish-news/meet-meaths-singing-priestour-new-youtube-sensation-30170170.html

Katsokaapa täältä lisää hääkuvia.


Tässä vielä laulavan papin haastattelu perjantaisessa Late Late showssa.




lauantai 12. huhtikuuta 2014

Muuttolintuja ja tänne jämähtäneitä

En tiedä tarkalleen kuinka monta suomalaista asuu Corkin läänissä. Veikkaan, että luku on 30-40 välillä. Suomalaisia tulee ja menee, ja sitten on meitä tänne jämähtäneitä. Osa tulee tänne vaihto-opiskelijaksi yliopistoon, osa töihin esim. call "centterihin" (kontaktikeskus kai suomeksi) ja sitten on meitä miehen takia tänne tulleita.

Itse tunnen paljon suomalaisia ja olen heidän kanssaan jatkuvasti tekemisissä. On ne läheisemmät ystävät, jotka olen tuntenut lähes tulkoon yhtä kauan, kun olen täällä asunut. Vuosien varrella on myös tullut uusia tuttavuuksia. Sehän nyt on selvä, että kaikkien kanssa ei voi olla paras kaveri, eikä tarvitsekkaan. Täällä asuvia suomalaisia on kuitenkin aina kiva tavata. Silloin kun ehdin, niin käyn Suomi-tapaamisissa. Kerran kuussa joku meistä varaa ravintolasta pöydän ja järjestää tapaamisen. Läheskään kaikki suomalaiset eivät näissä tapaamissa käy. Paikalla on yleensä 5-15 henkilöä. Syömme ja juttelemme, ja sitten osa jatkaa iltaa pubissa.

Piirit täällä ovat niin pienet, että aina joku tuntee jonkun toisen suomalaisen. Eräs tarmokas suomineito pitää huolta tiedottamisesta ja laittaa sähköpostia tapahtumista. Facebook sivukin löytyy! Lapsille pidetään Suomi-koulua, mutta sinne meidän pojat ovat aivan liian vanhoja.

Kyllä se vaan niin on, että toisen maamiehennaisen kanssa on helppo puhua. Maristaan säät, venyvät ja paukkuvat aikataulut ja ihmetellään Irlannin menoa. Täällä pitempään asuvat ovat hyviä tietopankkeja maan tavoista ja ihan vaan tavallisista käytännön asioista. Kun oma perhe on kaukana, ovat ystävät kullan arvoisia. Apua saa, jos sitä tarvitsee, ja juttukaveri on aina kännykän toisessa päässä.

Tänään tapasin yhden muuttolinnuista irlantilaisella aamiaisella. Meitä tänne jämähtäneitä onneksi käydään Suomesta silloin tällöin tervehtimässä. Kävin myös testaamassa kaupungilla uudessa leipomossa myytävää ruisleipää, ja sen mausta pitääkin heti raportoida muille ruisleipää kaipaaville.

Oletteko te, ulkomailla asuvat lukijat, tekemisissä muiden suomalaisten kanssa?







tiistai 8. huhtikuuta 2014

Nopeusrajoitus irlantilaisittain






Ja sitten voikin ajaa 80 km tunnissa ja kokea vauhdin hurmaa. Kaksi autoa mahtuu juuri ja juuri vierekkäin. On mutkaa ja huono näkyväisyys. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita takuuvarmasti. Näin meillä!

Ja sokerina pohjalla, voit vielä törmätä - toivottavasti ei kirjaimellisesti - pyöräilijöihin, joilla on saman verran nopeutta mittarissa.



 
 

Näitä peilejä näkee vähän joka paikassa. Muurien takaa, kun on välillä "hieman" hankalaa esim. peruuttaa mutkaiselle tielle!

Ja kerrankin omakuva blogissa!


 

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Irlannissa vai Suomessa vai jossain muualla

Meitä suomalais-irlantilaisia pariskuntia on paljon. Älkää kysykö lukua, sillä sitä en pysty teille sanomaan. Osa asuu Suomessa, ja irlantilainen aviomies ilmeisesti osaa ainakin jonkun verran tätä vaikeaa kieltä. Irlanti on silloin se maa, johon lähdetään isin kotiin lomalla. Sitten on niitä, joiden koti on jossakin kolmannessa maassa. Ehkä myöhemmin päätetään muuttaa joko Suomeen tai Irlantiin, tai sitten kummassakin käydään vaan lomilla. Ja sitten on meitä Irlannissa pysyvästi asuvia. Mietin tässä juuri, että tiedän vain yhden pariskunnan, jossa mies on Suomesta ja vaimo Irlannista. Yleinen sääntö näyttää olevan, että suomineito löytää elämänsä Paddyn ja se on siinä!

Minusta on aina hauska kuulla tarinoita, miten pariskunnat ovat toisiinsa törmänneet. Jokaisen on joskus pitänyt pohtia asuinmaata ja muutenkin yhteistä tulevaisuutta. Tottakai pieniä kultturieroja on, mutta ei mitään ylitsepääsemättömiä. Luonnollisesti kumpikin joutuu oppimaan uutta ja välillä ihmettelemään puolisonsa kotimaan ihmeellisyyksiä. On varmasti yhtä haastavaa iloisen irlantilaisen sopeutua sykkämieliseen Suomeen kuin toisinpäin.

Ihminen muuttuu pakostakin vieraassa maassa asuessaan, mutta minusta tärkeää on se, että muutos on sellaista luonnollista muuttumista. Ei niin, että sinun on nyt muututtava, ja kaikki entinen elämäsi oli jotekin väärin. Uuden kotimaan tapoja, kultuuria ja ennen kaikkea kieltä on tärkeä oppia ymmärtämäään, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikesta omasta on luovuttava.

Minulle muutto Irlantiin Englannista oli oikeastaan aika kivuton. Sopeutuminen Suomesta Englaniin oli välillä paljon vaikempaa. Jos taas olisin tullut tänne suoraan Suomesta yli 20 vuotta sitten, olisin saattanut hyvinkin pakata laukkuni ja lähteä takaisin Suomeen. Silloinen Irlanti ja nykyinen Irlanti ovat kaksi täysin eri asiaa. Minulta kysyttiin viimeksi eilen, että haluaisinko muuttaa takaisin Suomeen? Vastaus kuuluu nykyisin, että en. Enkö haluaisi edes vaihtaa tätä ainaista sadetta kunnon talveen? En, vaikka sateesta en pidäkkään. Kyllä, minulla on ikävä Suomessa asuvaa äitiä, sukulaisia ja ystäviä. Kyllä, pidän suomalaisesta suoruudesta, hiljaisuudesta (tietyyn rajaan asti ja nykyisin tuo raja näyttää tulevan eteen nopeasti), rehellisyydestä, järjestelmällisyydestä, lämpimistä taloista, pyöräteistä, kouluruokailuista, salmiakista ja Marimekosta. Mutta koti ja elämäni on nykyisin täällä, ja olen oikeastaan elämään ihan tyytyväinen. Välillä elämä heittää eteen vaikeuksia, mutta kyllä se niitä heittäisi muuallakin. On kausia jolloin on vaikempaa ja sitten taas onneksi helpottaa.

Elo Irlannissa kysyy välillä pitkää pinnaa, eikä ihan kaikkiin asioihin ja ilmiöihin koskaan totu. On päiviä, jolloin voisin repiä tukkaani tai huutaa naama punaisena, että ettekö te hyvät ihmiset voisi olla vähän luotettavampia, hiljaisempia ja järjestelmällisempiä. Onneksi olen jo oppinut, että vaivalla takaisin kasvanutta tukkaa ei kannata irlantilaisen takia repiä. Tukka lähtee kyllä päästä, mutta irlantialaiset eivät muutu miksikään. Juju onkin mielestäni siinä, että tajuaa, että en voi tätä maata muuttaa, mutta itse voin olla täsmällinen, luotettava ja välillä omissa oloissani...siis vähän tylsä ja kummallinen!!!!

Haaveena minulla on, että sitten joskus voisin viettää aikankin osan vuotta jossakin lämpimässä. Nyt vedän jalkaani kumpparit ja lähden katsomaan Juniorin jalkapallopeliä. Enhän minä aina edes sitä peliä jaksa katsoa. Hengitän keuhkot täyteen raikasta ilmaa, mietin mielessäni niitä näitä ja yritän kannustaa ja hurrata oikeissa kohdissa. Pidetään tämä vaan ihan meidän keskeisenä tietona, että en vieläkään ymmärrä ihan kaikkia jalkapallon sääntöjä! Enkä ihan oikeasti jalkapallosta edes pidä, mutta kun oma poikaa pelaa, niin...


Rentouttavaa sunnuntaita, missä sitten olettekin!











keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Lohta

Minä suorastaan rakastan lohiruokia. Onko mikään sen parempaa kuin lohisoppa? Yllätyksekseni siitä on tullut meidän kaikkien suosikki. Keitän soppaa aina suuren kattilallisen ja sitä syödään seuraavana päivänäkin, jolloin se maistuu vieläkin paremmalta. 

Me suomalaiset, minä muiden mukana, lausumme helposti salmon (=lohi ) niin kuin se kirjoitetaan. Mistäs sitä tietää, että ällä pitää unohtaa ja sanoa vain "samon"! Eli kannattaa muistaa tämä, jos joskus lohta englanniksi ravintolassa tilaatte.

Viikonloppuinsin meillä ei suinkaan syödä joka aamu tuhtia irlantilaista aamiaista. Silloin kun ei ole kiire mihinkään, hemmottelen itseäni tälläisella aamiaisella:


Munakokkelin teen niin, että sulatan vähän voita kattilassa. Sitten särjen munat kattilaan ja lisään sekaan lorauksen maitoa, vähän suolaa ja pippuria myllystä. Sekoitan munaseosta niin kauan, että se hyytyy. Munakokkeli paahtoleivälle ja sitten päälle kraavilohta ja pippuria. Koristeeksi saatan vielä pistää muutaman basilikan lehden. Munakokkeli on muuten englanniksi scrambled egg (=sekoitettu muna).