sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Tänä vuonna en valita...

Otsikko taitaa taas kerran viilalta teitä linssiin. Kyllähän sitä on tullut valitettua monestakin asiasta tässä vuoden kuluessa. SE mistä en kuitenkaan ole tänä vuonna valittanut on tämä, jälleen kerran todella aikaisin alkanut, joulukaupustelu. Sopii nimittäin erittäin hyvin minun aikatauluihini, että joulukortit tuli ostettua jo lokakuussa. Suomeen lähtevät lahjat paketoin marraskuun alussa ja pistin pojan matkalaukkuun. Marraskuu oli vaihtunut nippanappa joulukuuksi, kun meillä oli jo kaikki joulukoristeet, kuusineen päivineen, esillä. Ensimmäiset patterilla toimivat jouluvalot taisin muuten ostaa jo lokakuussa.

Tänä vuonna on siis pelattu varman päälle. En nimittätäin osannut ennustaa minkälaisessa kunnossa olisin leikkauksen jälkeen. Iloiseksi yllätyksekseni toipuminen on sujunut ihan hyvin. Selän pitkät arvet kylläkin kiristävät selän lisäksi välillä hermojakin. Etupuoli on puolestaan kuin keskeneräinen rakennustyömaa, jossa mikään ei ole oikein kohdallaan. Olo on kuin ilmapallolla, joka on puhallettu liian täytteen, ja sitten joku sitä vielä kiristää liian tiukalla vyöllä. Rasvaa kuluu ja särkylääkkeitä. Helpotusta ei taida olla näkypiirissä ennen helmi-maaliskuuta, jolloin pääsen (joo, maltan tuskin odottaa) taas leikkauspöydälle.

Perjantaina aion mennä työpaikan joulujuhlaan. Pubit jätän väliin, ja keksityn vain tärkeimpään, eli syömiseen. Oli pakko käydä tänään vaatekaupassa, sillä tätä "keskeneräistä rakennustyömaata", kun ei tahdo saada mahtumaan normaaleihin puseroihin. Onneksi kaupasta löytyi lepakkomallisia puseroita, joista yhden valitsin. Ei nyt mikään maailman parhaiten istuva ostos, mutta eiköhän sillä yhdet pikkujoulut saada juhlittua. 

Ensi viikolla "hoitaja" palaa Suomeen. Ikävä tulee, mutta kyllä minä täällä jo ihan hyvin itsekseni pärjään. Kauppaan on lyhyt matka ja apua tarjolla, jos niikseen tulee. Kaupungillakin voin piipahtaa bussilla. Nukun kun nukuttaa ja otan iisisti. Eiköhän se pahin ole taas takanapäin.


















Jouluisia kuvia kaupungilta.


4 kommenttia:

  1. Joskus on hyvä valittaa, kun valittaa ihan aiheesta. Mutta turhanpäiväinen valitus on tyhmää. Ja kun turhanpäiväisestä valittaa, alkaa vielä turhemmat asiat harmittamaan. Oikea valituksen kehä? Sinä sen sijaan olet minusta ollut varsin reipas kaikkinensa. Toivottavasti seuraava leikkaus on jo viimeinen ja saat siitä avun vaivoihin. Kauniit jouluiset koristukset siellä. Meilläkin on muuten jo lähes koko jouluarsenaali käytössä. Auttaa pimeyteen? Vain se iso kuusi puuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä tulee välillä valitettua ja nyt varsinkin, kun niin kovasti kiristää arpia ja siitä johtuen välillä päätäkin!!! Joskus pitää elämssä käydä läpi aikamoisia kuohuja, että oppii arvostamaan sitä mitä on.
      Te taidattekin nyt nauttia oikein täysin siemauksin ensimmäisestä joulusta uudessa kodissa. Minä aion tehdä huomenna lanttulaatikkoa ja torstaian pipareita. Saan ainakin jouluntuoksua taloon!

      Poista
  2. Tsemppiä siihen toipumiseen ja hauskaa pikkujoulujuhlaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Odotan jo innolla joulujuhlaa. On kiva nähdä työkavereita ja päästä vähän tuulettumaan.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!