keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Mökkihöperönä ja takapakkia

Alan vähitellen huomaamaan itsessäni mökkihöperyyttä. Vaikka kuinka nautin perjantaisesta työpaikan pikkujoulusta, olin sen jälkeen aivan naatti. Mökkihörperöhän ei juttele päivän aikana kovinkaan monen ihmisen kanssa. Shokki systeemille oli se, että muutaman tunnin aikana juttelin varmasti 50 työkaverin kanssa. Siinähän sitä tuli muutaman viikon kontaktikiinitiö kerralla täyteen.

Me kissan kanssa täällä kotona tassutellaan päivisin kahdestaan. Minä teen, hitaassa tahdissa, mitä teen ja kissa ei sitäkään vähää. Se vaan syö ja nukkuu ja käy pikaisesti ulkona asioilla. Tiistaisin käyn näyttäytymässä sairaalassa ja samalla fysioterapeutin vastaanotolla. Siellä meneekin aina monta monituista tuntia. En ole vieläkään oppinut ymmärtämään kyseisen sairaalan ajanvaraussysteemin logiikkaa. No, eihän tässä kiire ole mihinkään, joten on aikaa istua ja odottaa vuoroaan.

Maanantaina tunsin itseni huonovointiseksi: huimasi, vilutti ja väsytti. Hoitajalle mainitsin eilen oireista ja pyysin häntä tarkastamaan verenpaineeni. Minulla oli lisäksi monta kysymystä Herra* Plastiikkakirurgille, josta olen oppinut pitämään ja luotan hänen ammattitaitoonsa. Jälleen kerran kävi niin, että hän ei itse ollut paikalla, joten asioin erikoistuvan lääkärin kanssa.

Tämä minulle jo aiemmin tuttu tapaus on sarjassamme niitä nuoria lääkäreitä, joita ei ole siunattu maalaisjärjellä ja kommunikointikyvyissäkin olisi parantamisen varaa. Tietoa varmasti on ja yo-kokeissa pistesaalis oli runsas, mutta potilaiden kanssa työskentelyssä olisi vielä paljon parantamisen varaa. Hymy ja edes ripaus huumorintajua olisi ehdoton plussa, mutta nyt taidan vaatia liikoja.

Hän keksittyi vain ja ainoastaan ongelmarintaani. Yritin kysyä seuraavan leikkausen aikatauluista ja työhönpaluusta, mutta en tullut hullua hurskaammaksi. Lääkäri vain hoki, että kolmen kuukauden päästä leikataan. Yritin kysyä, että kolmen kuukauden päästä tästä päivästä vai ensimmäisestä leikkausesta. Siinäpä olikin niin monimutkainen yhtälö, että jäin vaille vastausta. Yritin vielä kysyä töihinpaluusta, mutta hän vain sanoi, että mene sitten, kun siltä tuntuu.

Onneksi tarkkasilmäinen, vanhempi hoitaja, osasi lukea kokonaisuutta ja oireitani ja pyysi lääkäriä katsomaan myös toista rintaani, joka hänen mielestään oli tulehtunut. Lääkäri katsoi ja totesi, että niinpäs onkin ja kirjoitti antibioottireseptin. Hän pyysi minua tuleman takaisin kuuden viikon päästä. Hoitaja pyöritteli päätään ja kuiskasi minulle, että odota käytävällä. Hän kävi juttelemassa toisen lääkärin kanssa. Tämä ihana, järkevä hoitaja järjesti minulle ajan itse Herra Pastiikkakirurgille kahden viikon kuluttua. Olin todella kiitollinen hänelle avusta.

* Kirurgeja puhutellaan täällä Mr/Miss/Mrs tai Ms eikä Doctor. Sama käytäntö pätee edelleen täällä Irlannissakin .1700-luvulla lääkärit opiskelivat yliopistoissa ja suorittivat akateemisen tutkinnon (medical degree). Läpäistyn tutkinnon jälkeen heitä kutsutiin tohtoreiksi (Dr=Doctor).
Kirurgit puolestaan oppivat työnsä käytännössä, eikä heillä ollut vielä silloin virallisia tutkinto ja eikä siten oikeutta käytää tohtorin arvonimeä. Dublinissa kirurgeja alettiin kouluttamaan 1700-luvun lopulla, jolloin  Royal College of Surgeons avasi ovensa opiskelijoille.  Kirurgien arvostus kasvoi vuosisatojen kuluessa. Lopulta kävikin niin, että kirurgit olivat ylpeitä siitä, että heitä ei "sekoitettu" toisiin lääkäreihin, eivätkä halunneet tulla kutsutuiksi tohtoreiksi. Niinpä heitä edelleen kutsutaan joko herroiksi, rouviksi tai neideiksi, mutta ei tohtoreiksi.




22 kommenttia:

  1. Pahoittelen, mutta josko tämä "rintasyöpä" on sinun tarinasi, thats ok!
    Jotenkin seikkaperäinen selostus tympii. Olen itse läpikäynnyt 3 rintasyöpäleikkausta enkä koskaan halunnut uutta rintaa. Oma keho on ihan juuri sellaisena kun se on ok.
    Iloa ja eloa eläämääsi kaikkinen uusien "tekosten" kanssa. Joulua ja TISSIVUOTTA 2015---

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt oikein ymmärtänyn kommenttiasi, mutta kyllä minulla on ollut rintasyöpä ja nyt geenivirheen takia molemmat rinnat poistettiin ja uudellen rakentaminen aloitettiin. Jokainen meistä tekee omat valintansa, niin näissä rinta-asioissakin. Ja jos seikkaperäinen selostukseni tympii, niin sitten kannattaa jättää postauksen lukeminen kesken. Ei näillä meikäläisen sepostuksilla kannata itseään kiusata.

      Poista
    2. Anonyymille kommentti tai paremminkin kysymys: Mikä oli motiivisi kirjoittaa ylläoleva teksti?

      Poista
  2. Pikaista paranemista. Minulle ei helposti nouse kuume, mutta joka lapsesta sain aikanaan imettäessäni rintatulehduksen ja kuume huiteli lähemmäs 40 asteessa. Se oli hurjaa se:). SInulla oli nyt vähän toisenlaiset tulehdukset...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkeet ovat onneksi tehonneet, joten olokin on jo helpottunut. Olin jo niin iloinen, että mitään tulehduksia ei ole ilmaantunut. Toisaalta hyvä, että tapahtui nyt, eikä jouluna, sillä silloin lääkäriin pääsy on vähän hankalaa.

      Poista
  3. Voih, paranemisia! Kylläpä oli siellä tympeä lääkäri - ja ihana sairaanhoitaja :)

    P.S. Mun mielestä on kiva kuulla tällaisia seikkaperäisiä selostuksia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sairaanhoitajalle 10 pistettä ja papukaijamerkki. Hyvä, että seikkaperäinen selostuksesi ei sinua ärsyttänyt.

      Poista
  4. Kirjoittaminen on itsellesi hyvää terapiaa, joten kirjoita vaan ihan niin kuin sinusta tuntuu. Minullakin on ollut rintasyöpä ja ihan mielelläni kerroin siitä, mitäpä näitä itsellä pitämään.
    Ei taida olla kaikille lääkäreille kutsumusammatti, sen olen minäkin tullut matkan varrella huomaamaan. Paranemista sinulle ja oikein ihanaa joulun odotusta :)
    t. Marketta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti päästää höyryjä ulos, sillä tämä viikko ei ole ollut niitä parhaita. Kirjoittaminen on todellakin hyvää terapiaa ja nyt tuntuu taas paljon paremmalta. Välillä vaan tuntuu, että energiaa menee liikaa näihin leikkauksiin ja sairastamisiin. Pakostakin ajatukset pyörivät niitä samoja ratoja. Kunhan tästä taas pääsen kunnolla ihmisten ilmoille, niin sitten saan muutakin ajateltavaa. Joulua täällä kovasti odottelenkin. Toivottavasti sinne Suomen saatte edes vähän lunta aatoksi.

      Poista
  5. Ai siellä neiditellään vielä, täällä se ei tule kysymykseen, kaikki on Frau, oli sitten naimisissa tai ei.
    Peukut pystyssä, että tulehdus häipyy. Kiva, että on fiksu asiantunteva sairaanhoitaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut, että naiset käyttävät nykyisin aika paljon myös Ms, jolloin ei pysty kertomaan ollaako naimisissa vai ei. Toisaalta onhan se ihan tyhmää, että naisesta pitäisi teitää ollaanko vapaita tai varattuja tai eronneita, mutta miehet saavat olla vain herroja.

      Poista
  6. Onneksi oli ammattitaitoinen hoitaja vierella, pikaista paranemista ja jaksamisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Petra! Kyllä se niin on, että työkokemusta ei korvaa mikään. Onneksi on näitä asiasa osaavia hoitajia, jotka saavat suunsa auki!

      Poista
  7. Jatka vaan, pari päivää sitten pohdin omaiseni kohdalla, mistä voisi olla kyse, ja millä aikataululla painostan lääkäriin. Siis heti. Mitä tahansa oireita tuleekin, niin tahtoo tulla se kauhuskenaario, että mitäs jos se olisi möykyn serkku. Joten kiitos seikkaperäisyydestä. tälläkin kertaa. Näistä saa sairastuneen läheinenkin jonkinmoista tukea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustavasta kommentistasi.Nämä ilkeilyt kannattaa jättää omaan arvoonsa. Olen huomannut itsekkin, että ajattelen jokaisesta pienestä nipistyksestäkin sitä pahinta. Onneksi nyt olen oppinut vähän paremmin järkeilemään asioita. Kuitenkin olen sitä mieltä, että jos kivulle yms ei löydy muuta selitystä ja se ei lopu, kannattaa ehdottomasti kääntyä lääkärin puoleen. Möykky kulkee, vaikka miten se tahoisi sulkea pois elämästään, mukana kuitenkin muistuttamassa itsestään elämän loppuun asti. On muuten hienoa kuulla, että sepustuksistani on ollut jollekkin apua. Potilaan on joskus itse vaikea selittää miksi ottaa päähän ja mikä stressaa. Olin itse tuon tiistaisen vastaanoton jälkeen aika tavalla loppu. En jaksaisi olla jatkuvasti skarppina ja huolehtia, että kontrolli pelaa niin kuin sen pitäisi.

      Poista
  8. Aloitin jo aiemmin kommentoimaan tuohon ekaan Anonyymiin (olis kiva olla edes nimimerkki postauksen lopussa, ettei anonyymit sekoitu!) - Ipadillä en saanut lähetetyksi. Tosiaan jos jonkun blogi tympäisee niin kliks vaan, sitä ei tarvitse kommentoida erikseen. Minusta on pääasia miltä kustakin tuntuu hyvältä omassa kehossa, se ei ole kenenkään muun asia. Minua kiinnosti lukea seikkaperäinen selostus kun en aiheesta tiedä yhtikäs mitään.

    Irlannin sairaaloista ja lääkäreistä tiedän vähän enemmän, mm. sen että mitä isompi pulju, sitä vähemmän tieto kulkee (edes samassa kansiossa!), sitä vähemmän voi luottaa kehenkään, koko ajan pitää olla skarppina ja yrittää muistaa mitä on tehty ja milloin, kun kysytään. Vaikka potilaan kuuluisi levätä ja yrittää toipua. Ymmärrän, että Irlannin sairaalasysteemi natisee ja rakoilee ja kohta hajoaa, mutta mikseivät kalliisti palkatut managerit tee mitään? Esmes osoita mieltään hallituksen edessä? Hoitajiin voi yleensä luottaa, heiltä saa apua ja tukea, tuntuu että potilaat ovat lääkäreille vain numero. Varsinkin ne nuoret lääkärit ovat ihan onnettomia. Potilaan näkökulmaa (esim sitä että milloin voi palata töihin, lääkärinhän se pitäisi tietää!) ei oteta ollenkaan huomioon. Kannattaa olla tarkkana koko ajan ja kysyä, vaikkei siitä tykätään. Tosiaan ihmisten kanssa kommunikointia pitäis opettaa lääkäreille erikseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos mina jonkun blogi ja bloginpitäjän valinnat ihmetyttävät, niin teen juuri niinkuin ehdotit eli kliks vaan. En jää kirjoittamaan kommenttia, että en täällä viihdy. Tottakai voisin poistaa ikävät kommentit, mutta en niin tee. Jääköön tuonne muistuttamaan anonyymien "oikeudesta" olla ilkeitä. Toivottavasti se tätä nimetöntä helpotti! Se vaan tuntuu pahalta, että kysymyksessä oli (jos ihan oikeasti oli) kanssasisar. Olen tähän mennessä kokenut heiltä vain sellaista sielujen sympatiaa ja ymmärrystä.

      Tuo omien asioiden ajaminen ja jatkuvasti kuulollaolo on alkanut väsyttämään ja tympimään ihan mahdottomasti. En jaksaisi kelta ja muistella jatkuvasti kaikkia yksityskohtia. Mappini paisuu paisumistaan ja sen kirjoittamiseen käytetään järkyttävästi aikaa; MUTTA kukaan ei näytä sitä lukevan. Irlannin sairaaloissa näytää olevan uskoman paljon porukkaa hallintopuolella. Mitä he tekevät, onkin sitten hyvä kysymys? Lääkäreihin olen yleensä ottaen ollut ihan tyytyväinen (on ollut onnea, sillä toisinkin voisi olla), mutta nämä nuoret ova kyllä tarinan sinänsä. Heissäkin on tietysti eroja, mutta osa olisi parempi tekemässä jotain tutkimustyötä yksin kammiossa. Lääkärin ei tarvitse olla potilaan paras ystävä, eikä missään tapauksessa hän voi jäädä miettimään heidän kohtaloitaan, sillä silloin työnteosta ei tule mitään. Hymy ja pari laustetta ihan jostain muusta kuin sairaudesta, ei luulisi maksavan mitään, ei aikaa eikä rahaa. Aion ottaa selville opetetaanko opiskelijoilla miten ihmisten kanssa kommunikoidaan yleensä ollenkaan ja jos opetetaan niin mitä opetetaan. Ihan vaan uteliaisuudesta. Voisin käydä pitämässä luennon aheesta ja ihan ilmaiseksi.

      Poista
  9. Olipa hyvä että sait asiantuntevaa apua ihanan tuntuiselta hoitajalta. Minä tykkään lukea tekstejäsi, älä vaan muuta siitä mitään (viittaan tuohon ensimmäiseen kommenttiin). Mikä siinä onkin että pitää ihan tulla nimettömänä jakamaan negaa toisten blogeihin... nimimerkillä saman aikanaan kokenut.

    Terkuin Tanja "Koti vaihtoon- taas"- blogista. Kirjotan anonyymina nyt jostain syystä heittää sähköpostini tuohon kommenttilootaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kuulla vanhasta blogikamusta! Joo, en muuta mitään, sillä tämänhän on MINUN blogi ja vuodatan täällä näitä yksityiskohtaisiakin sepustuksia silloin kun siltä tuntuu. Ja eilen oli tarvetta päästää ulos höyryjä. Ei siitä tarvitse kaikkien tykätä, joten jos ei miellytä niin kannattaa vaihtaa toiseen blogiin, En jää asiaa murehtimaan. Eikös se näin ole?

      Poista
  10. Oisin kirjottanut sulle vielä privanakin lisää, mutta eihän sulla ollutkaan spostiosotetta tuolla :)
    Tanja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se tuolla tietoja minusta eli vihreatniityt@hotmail.com.

      Poista
    2. Kiitos osotteesta, kirjottelen sulle tässä joku päivä :) Laitoin koeviestin tosin jo tulemaan.
      Tanja

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!