tiistai 9. joulukuuta 2014

Joulua blogiinkin ja vakavampaa asiaa

Kuten huomaatte tein blogiinkin pientä joulutuunausta. Ei meillä nyt kyllä täällä lunta satele, mutta voihan siitä valkeasta joulusta aina haaveilla... Tai en minä siitä edes haaveile, sillä siitä ei hyvää seuraa, jos Vihreällä Saarella on mittari liian kauan miinuksen puolella. Lumi ja jää eivät sovi tänne, joten ihan mielelläni vietän vihreää joulua.

Kun tässä tätä aikaa on ollut vaikka kuinka paljon viritellä näitä joulukoristuksia, niin ajattelin kertoa teille parhaat vinkkini.

Tämän joulun ehdoton ykkönen on pattereilla toimivat jouluvalot. Niitä olen ostanut enemmänkin tänä vuonna. Eteisen peili sai ympärilleen valot, samoin vähän tylsän näköinen iso joulukello, jonka ripustin eteiseen. Sydämen muotoiset valot roikkuvat nyt myös verhotangossa ja hyllyn ympärillä.

Rakastan kynttiöitä ja niitä näin pimeään vuoden aikaan poltan joka ilta. Aalto-vaaseissa ei pala oikeat tuikkukynttilät, vaan ostin niihin pienet pattereilla toimivat tuikut. Ei tarvitse pelätä, että maatuksat alkavat palamaan!

Lähes jokaisessa irlantilaisessa kodissa on jouluseimi. Se vähän rauhoittaa täkäläistä, muuten aika ratkiriemukasta, jouluväritystä. Täällä joulun väri ei ole pelkästään punainen, vaan kaikki sateenkaaren värit ja kimalteet ovat käytössä. Takassa poltettaville puille keksin hyvän säilytyspaikan seimen alta. Pitääkin muistaa ostaa lisää puita vielä ennen joulua!

Joulutähden ostan aina heti, kun ne tulevat kauppoihin. Tänä vuonna olen saanut vielä kaksi muuta lahjaksi. Naapurini toi minulle valkoisen joulutähden, joka on mielestäni todella kaunis. Se löysi paikkansa keitiön ikkunalaudalta.

Hyasintit eivät kuulu samalla tavalla irlantilaiseen jouluun kuin Suomessa. Niitä jouduin jälleen kerran metsästämään, mutta onneksi löytyi. Toivottavasti nämä nuput aukeavat jouluksi.

Joulukuusiista teenkin ihan oman postauksen vielä tällä viikolla.

Täältä koristeiden keskeltä siirryn iltapäivällä taas aivan toisiin ympyröihin. Lääkärintarkastuksen ja fysioterapian jälkeen aion käydä katsomassa huonekavereitani, jotka ovat edelleen sairaalassa. Toinen heistä on nyt syöpäosastolla. Kävin siellä viime viikolla häntä tervehtimässä. Käynti oli minulle henkisesti niin rankka, että suorastan halusin juosta sieltä pois. Möykky tuntui irvistelevän joka nurkassa. 

Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että meidän kaikkien on hyvä kohdata ne suurimmat pelkomme ja haamumme. En myöskään jättäisi vierailua väliin sen takia, että syöpäosasto tai mikään muukaan osasto, ei ole miellyttävä paikka vierailla. Me vierailijathat pääsemme sieltä pois, kun taas potilaat saattavat olla siellä loppuun asti.

Sairaalassa makaaminen avasi silmäni monessa asiassa. Oli jotenkin hellyttävää nähdä, että täysin dementoitunut mummu sai joka päivä monta vierasta luokseen. He juttelivat mummulle ja silittivät hänen hiuksiaan, vaikka hän olikin jo ihan toissa maailmoissa. 

Haastankin nyt teidät kaikki lukijat miettimään, että olisiko teillä joku sukulainen, ystävä, naapuri tai työkaveri sairaalassa tai hoitokodissa. Käykää heitä katsomassa, sillä siellä sängyssä makaavan aika on uskomattoman pitkä. Lyhytkin vierailu piristää, sillä se tarkoittaa käytännössä sitä, että potilasta ei ole unohdettu. Kukaan meistä ei tiedä milloin siellä sängyssä makaa itse ja laskee mielessään loputtoman pitkiä tunteja aamupalasta lounaaseen, lounaasta kahviin jne.

Tälläisiä joulukoristetunnelmia ja ajatuksia tänään!




















14 kommenttia:

  1. Kyllä oli ihanan jouluista:-). Luulen että hyasintit ovat jopa melkein kukkineetkin jouluun mennessä. Ostin perjantaina juuri tuon kokoiset hyasintit ja nyt täydessä kukassa. Jos pitää viileämmässä niin sitten tulevat hitaammin. Pitää itsekkin ostaa uudet vielä jouluksi. Kaikki valkoiset kukat ovat minun suosikkejani. Valkoinen joulu jää haaveeksi myös tänä vuonna täällä etelä-suomessakin :-(.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyasinttien tuoksu kuuluu kyllä ehdottomasti jouluun. Ei hyvältä näytä tuo Suomen lumitilanne. Viime joulukin oli niin surkea. Meillä oli siellä aivan liian paksuja vaatteita mukana ja kuuma oli.

      Poista
  2. Tarkoitus on ostaa joulukukat ensi viikonloppuna. Ihanan jouluiset kuvat. Sinulla ei olisi mikään katastrofi, vaikka aatto olisi huomenna. Kun tästä mahataudista toivun pitää alkaa kyllä hommiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna olen ollut oikein extra-aikaisin liikkeellä. Kun on tuota aikaa. Toivottavasti olet jo parantunut.

      Poista
  3. Kaunista on ja tärkeästä asiasta muistuttelet <3

    VastaaPoista
  4. Kiva lumisade täällä. Ne patterilla käyvät lamput on tosiaan käteviä. Meillä on mies just parhaillaan hoitokodissa laulamassa vanhuksille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enää ei tarvitse etsiä jatkojohtoja ja varoa, että niihin kompastuu. Hoitokodin vanhukset varmasti nauttivat esityksestä.

      Poista
  5. Voi todellakin, todellakin tärkeästä asiasta muistuttelet! Oma mummini asuu vielä kotonaan, ja vaikka dementoitunut onkin (ei lähimuistia) niin silti pyrin silloin tällöin sen muutaman tunnin matkan hänen luokseen ajamaan. Pitäisikin muuten ottaa selvää täkäläisistä vapaaehtoisporukoista, kai sellaisia sairaaloillakin toimii?

    Ihanan huurteinen tausta sun blogilla! Haleja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti laittaa edes blogiin vähän lunta, kun ei sitä muuten täällä jouluna näe. Minullekkin tuli siellä sairaalassa mieleen, että voisin alkaa tekemään jotain vapaaehtoistyötä. Siinä voisikin olla projekti ensi vuodelle. Punaisella Ristillä on Suomessa ystäväpalvelu, johon varmasti etsitään uusia ystäviä.

      Poista
  6. Totta puhelet. Anoppi on viela kotonaan mutta nayttaa silta etta kunto laskee koko ajan. Siis fyysinen, paastaan han on teravampi kuin mina! Eli pitaa hanta muistaa koko ajan kun voi. Hyva kun muistutat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se päivä vaan on todella pitkä, jos ei pääse liikkumaan. Minä poen koko ajan huonoa omaatuntoa siitä, että olen niin kaukana äidistäni. Hänkin tarvisisi apua, mutta kun olen niin kaukana.

      Poista
  7. Tärkeä muistutus. Tosiaan aika venyy ja vanuu sairaalassa, yksikin vierailu piristää kun saa muuta katsottavaa kuin katon ja seinät!

    Minulle tuo hyasintti on myös tärkeä joulutuoksu, odotan oikein että kukka avautuu. Toinen tuoksu on oikea kuusi, josta en luovu. Samoilla valkoisilla jouluvaloilla mennään kuin ennenkin, en minäkään tykkää vilkkuvista sateenkaarivaloista, joita täällä näkee. Onneksi buumiajan kauhistuksia näkee vähemmän, tai lyhyemmän aikaa.

    Keliaakikkona en leivo mitään, ja vastentahtoisena kokkina ostan kaiken mahdollisen valmiina, kinkunkin jos löydän. Meillä ei kukaan oikein tykkää kalkkunasta joten se jää. Viime vuonna kokeilin ankkaa (duck) mutta se ei onnistunut, oli luinen leikattava ja vähän kuminen ; ) Lanttulaatikon teen ja karpalohillon, niissä valmiissa ei ole muuta makua kuin sokeri! Pääasia että ollaan yhdessä ja jutellaan ja vaan ollaan, niin kuin sinä isäs kanssa sohvalla...hyvä muistutus, että lapset tarvitsevat vain aikaa vanhempien kanssa, ei sen kummempaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä valitettavasti on liikaakin kokemusta tuosta kattoon tuiottamisesta. Päivät olivat kyllä oikein extrapitkiä.
      Laiton eilen kuusenoksia ämpäriin ja niihin joulupalloja. Nyt meilläkin tuoksuu kuuselta, vaikka olohuoneessa tekokuusi onkin. Lanttulaatikot tein viikolla ja pistin pakastimeen. Tiedä sitten miltä maistuvat. No, kyllä se joulu tulee sittenkin, vaikka kaikki ruoat eivät niin täydellisiä olisikaan.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!