torstai 18. joulukuuta 2014

Fairytail of New York

Aina tämän, ei niin tyypillisen joululaulun kuullessani, olen päättänyt ottaa selville, mikä tarina suositun kappaleen takana piilee. Aamulla kappale soi taas radiossa, ja vihdoinkin sain aikaiseksi kysyä asiasta kaiken tietävältä Googlelta.  Fairytail of New York on samalla rehakas, surullinen ja jotenkin masentava kappale, joka jää soimaan päähän. Siitä on tullut on suosittu varmasti juuri siksi, koska se on niin täysin toisenlainen kun normijoululaulut, joissa tontut hyppelevät, kellot kilisevät, hanget hohtavat tai Jeesus-lapsi syntyy tallissa.

Laulun tarina kertoo kyllä joulusta, mutta myös särkyneistä unelmista, alkoholin ja huumeiden huurruttamista illoista, rakoilevasta rakkaudesta ja siirtolaisuudesta. Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan, eivätkä kaikki haaveet toteudu.

Joulu tuo tunteet vahvasti pintaan, myös ne negatiiviset. Kappale muistuttaa, ainakin minua siitä, että joulu ei ole kaikille suinkaan sadunhohtoinen perhejuhla, kynttiöiden loisteessa. Toisten täydellisen joulun hehkutus, saa elämäänsään kolhuja, ja vastoinkäymisiä kokeneen ja vääriä polkuja valinneen,tuntemaan olonsa surkempaakin surkeammaksi.

Joka ikinenhän meistä, joulua juhlivista, haluaa viettää hyvän joulun, jolloin huolet, murheet ja arjen stressit siirtyvät taka-alalle. Toiselle se hyvä joulu on rauhalliset pari päivää yksin kotona, takkatulta tuijotellen, suklaata syöden ja akkuja ladaten. Ei yksinäinen joulu siksi, että ei olisi ihmisiä joiden kanssa joulua viettää, vaan yksin vietetty joulu siksi, että se tuntuu hyvältä. Perhejoulu on taas meille monelle se oikea joulu, jonka aikana toivon mukaan, haudataan sotakirveet ja nautiaan ihan oikeasti yhdessä olosta. Toisten hyvä joulu on täynä lahjoja, hyvää ruokaa ja ystäviä, kun taas toinen haluaa jouluna hiljentyä kuulemaan joulun sanomaa.

Kukapa sitä haluasi jouluna päätyä viina-tai huumehöyryissään putkaan tai tappelemaan laskuhumalassa aviopuolisonsa kanssa siitä, kuinka sinun takiasi elämäni on mennyt pieleen.

Arvoitukseksi jää, onko tällä erillaisen joululaulun sadulla, onnellinen vai onneton loppu...

Lisää Fairytail of New Yorkista ja The Pogues-yhtyeestä voitte lukea täältä.




,

8 kommenttia:

  1. Hienosti kirjoitettu jällern kerran. Ja Fairytale of New York on kyllä paras joululaulu ikinä. Tykkään Poguesin tuotannosta muutenkin, Shane McGowan oli nero kirjoittamaan biisejä. Upeita runnollisia, katkeransuloisia tarinoita usein maailman murjomista ihmisistä. Sanoin oli vaikka mies vielä hengissä onkin (kaiken viinalla läträämisen jälkeen ihme kyllä, että on) mutta en ole mitään uutta tuotantoa mieheltä kuulut vuosiin. Kannattaa ehdottomasti tutustua Poguesin muuhunkin tuotantoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että kommentoit!!! Mun pitääkin kuunnella Poguesin muitankin kappaleita. Tästä laulusta olen aina pitänyt, mutta en oikein tajunnut, mistä laulu kertoo. No, selvisihän se. Shane McGowan tosiaan tietää omakohtaisesti mistä lauluissaan kertoo.

      Poista
  2. Pidan tasta-joka vuosi-mutta Irlannissa se soi radiossa niin monta kertaa joulun alla/jouluna, etta siihen aina kylla sitten vuodeksi taas kyllastyy! :D Totta-joulu ei laheskaan kaikille-myoskaan itselleni-ole ollut aina yhta valoisa ja lammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä laulu kuuluu kyllä ehdottomasti jouluun. Muistuttaa mietä siitä, että ei kaikilla mene jouluna hyvin. Piristävä ja samalla masentava poikkeus joululaulujen joukossa.

      Poista
  3. Hyvin kirjoitettu. Joulu on monella tuskallinen ja vaikea aika. Onnellista ja idyllistä suurperhejoulua tarjotaan tv:n ja mainosten kautta ja yksinäiselle tai masentuneelle se on varmasti aivan kauheaa. Köyhyys, yksinäisyys, epäonnisuus ja kaipuu kaikki korostuvat joulun aikaan, ikävä kyllä. Oma koti-ikäväkin voimistuu jouluna, niin se vain on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TV tosiaan välittää sellaisen kuvan, että joka perheessä vietetään reimulista joulua yhdessä. Kaikki ovat iloisia ja rakastavat toisiaan. Ei ihme, jos oma elämä tuntuu jouluna normaaliakin surkeammalta.
      Minullakin on juuri nyt ihan kamala koti-ikävä. Pahenee vaan mitä lähemmäksi joulua tullaan.

      Poista
  4. Kuulin tämän nyt ihan ekaa kertaa. Niin ainakin luulen. Mutta se on tosi, että jouluna jos joskus yksinäisyys, köyhyys, eriarvoisuus yms. korostuu. Jotenkin se on tänä vuonna painannut omaa mieltä normaalia enemmän. Toivotaan, että joulupukki on olemassa ja tuo lahjoja niihinkin perheisiin, joissa vanhemmilla on rahat loppu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin toivon, että jostain löytyisi se joulupukki, joka muistaisi myös niitä, joilla ei mene hyvin. Juhlapyhinä tunteet nousevat pintaan. Ollaan extra onnellisia tai sitten jos menee huonosti, niin sekin tunne kaksinkertaistuu.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!