keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Dublinissa

Tapaninpäivänä lähdimme muutamaksi päiväksi Dubliniin. Edellisestä vierailusta olikin kulunut jo aikaa. Meillä ei ollut mitään sen tarkempia suunnitelmia tai aikatauluja, ja ehkä juuri siksi reissu menikin niin hyvin. Ihmettelin itsekkin, että kaikkien näiden vuosien jälkeen, aloin lämpenemään pääkaupungillemme.

Tunnen Dublinia huonosti, vaikka olen käynytkin siellä monta monituista kertaa. Englannissa asuessamme käynteihin liittyi yleensä aina joku perhejuhla. Aikaa ei ollut paljon ja kaupunkiin en ehtinyt koskaan yksikseni rauhassa tutustumaan. Yleensä Dublinissa vain pistäydyttiin nopeasti ja matka jatkui muualle.

Asiaa ei suinkaan auttanut se, että suomalainen miniäkokelas ei todellakaan saanut lämmintä vastaanottoa. Dublinin lentokentällä vuodatin katkeria kyyneleitä ja mietin mielessäni, että se siitä irlantilaisten kuuluisasta ystävällisyydestä. Välillä meni vuosia, että en täällä edes käynyt. Niin oli parempi.

Nyt Dublin on kuvioissa vahvasti jo senkin takia, että pojista vanhempi tulee luultavasti viettämään siellä ainakin neljä seuraavaa vuotta. Saattaa myös olla, että tässä kevään aikana tulen itsekkin käymään pääkaupungissa usein, jos minua siellä tarvitaan. Ei, emme ole muuttamassa Corkista mihinkään, mutta katsotaan mitä seuraavat kuukaudet tuovat tullessaan.

Minulta on pyydetty aikaisemmin postauksia juuri Dublinista. Aihe on ajankohtainen siksikin, että Helsingistä pääsee taas keväällä lentämään Norwegianilla ja Finnairilla suoraan Dubliniin. Toivonkin siis, että voin viedä teidätkin tutustumaan kanssani pääkaupunkiimme, mikäli suunnitelmamme totetuvat. Minulla on siellä vielä todella paljon näkemistä, joten opitaan tuntemaan Dublinia yhdessä paremmin.

Yhden postauksen pystyn jo nyt lupaamaan. Kiertelimme nimittäin ahkerasti alennusmyyntejä, joten joitakin vinkkejä voin shoppailua rakastaville antaa ihan näin tuoreeltaan. Olen sellainen bloggaaja, että haluan nähdä, kokea ja kuvat asiat itse. En voisi kuvitellakkaan kirjoittavani jostain Dublinin nähtävyydestä, jos en olisi siellä itse käynyt.

Juniorilla aika kului pääkaupungissa hienosti. Tädin kolme koiraa ja sedän perheen viisi serkkua pitivät pojan kiireisenä. Hän myös nauttii shoppailusta ja Dublinista eivät kaupat ihan heti lopu. Me vanhemmat kävimme myös suomalaisperheessä aivan mahtavalla aterialla. Perheen äiti on tunntetusti erittäin taitava kokki ja leipuri, joten pöytä suorastaan notkui herkkuja. Kiitos emännälle ja koko perheelle mukavasta tapaninillasta!




















12 kommenttia:

  1. Kiinnostaa kovasti Dublin. On haaveissa päässä käymään ensi kesänä/syksynä, jos saadaan siskon kanssa ns. mutkat suoriksi. :) Hyvää Uutta Vuotta 2015!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti matka Dubliniin onnistuu. Shoppailu postauksen teen varmasti tällä viikolla. Muutama muukin juttu on harkinnassa.

      Poista
  2. Olisi niin ihana tulla Dubliniin ja Irlantiin, mutta kun tuo isanta on niin haluton kokeilemaan vaaralla puolen ajoa. Sita olen varmaan jo aikaisemminkin valittanut. Kiva etta nain kanssasi paasen ainakin virtuaalikierrokselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli navigaattori koko ajan käytössä, vaikka mies Dublinia aika hyvin tunteekin. Helpotti kovasti ajamista. Katsotaan kuinka pian lähden taas käymään Dublnissa. Sitten pääset taas kierrokselle.

      Poista
  3. Mukava on katsoa kuvia Dublinista(kin)! Ja oikein hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saan tänne lisää kuvia Dublinista!

      Poista
  4. Mullakin on Dublin toivelistalla, kun Irlanti on yksi niitä harvoja Euroopan maita, missä en ole koskaan käynyt. R*** airilla pääsisi halvalla, mutta kun me boikoittoidaan niitä.
    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sitä nyt kerran pitää Rytkyllä matkustaa. Teette vain niin kuin sanotaan ja mittaatte ja punnitsette laukkunne, niin hyvin se menee. Tänä vuonna sun on kyllä pakko tulla täällä käymään!!!!

      Poista
  5. Olen pari kertaa Dublinissa käynyt ja ihastunut. Liiankin tuttu tunne, että ei kelpaa miniäksi. Olen kanssasi ilmeisesti samaa ikäluokkaa ja vieläkin harmittaa anoppilaan mennä. Käymme vain kerran - kolme kertaa vuodessa päiväseltään parin tunnin matkan päässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos jotain olen oppinut, niin en toivottavasti tee samoja virheitä poikieni tulevien puolisoiden kanssa. Olen edelleen siitä vihainen, että minua ei hyväksytty, vaikka he eivät edes tunteneet minua eivätkä tienneet mitään perheestäni tai taustastani. Se ritti, että olin ulkomaalainen ja ei-katolilainen. No, myöhemmin selvisi, että eivät ne irlantilaiset miniät saaneet yhtään sen lämpimämpää vastaanottoa.

      Poista
  6. En ole koskaan lammennyt Dublinille. Dublinista tulee aina mieleen, etta se yrittaa olla Lontoo paikannimineen ja double decker busseineen-mutta vain paljon pienemmassa mittakaavassa. Se on myos kokoonsa suhteutettuna aivan liian rikollinen kaupunki.
    Ihmiset ovat Dublinissa kylla mukavia ja avoimia-mutta niinhan ne on Irlannissa muuallakin :)
    Viime kevaana oltiin viimeksi, ihan vaan nayttamassa lapsille paakaupunkia-mutta matkustan kylla paljon mieluummin Irlannissakin aivan muualle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rikollisuutta on Dublnissa kyllä paljon. Meiltäkin on siellä yksi auto varastettu. Dublinilaiset ovat paljon suvaitsevampia ja avarakatseisempia kuin ihmiset täällä Corkissa. Ovat tottuneet ulkomaalaisiin ja muutenkaan piirit eivät ole yhtä pienet. Corkissa kaikki tuntevat kaikki ja ovat välillä aivan liian uteliaita.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!