Dublinissa

Tapaninpäivänä lähdimme muutamaksi päiväksi Dubliniin. Edellisestä vierailusta olikin kulunut jo aikaa. Meillä ei ollut mitään sen tarkempia suunnitelmia tai aikatauluja, ja ehkä juuri siksi reissu menikin niin hyvin. Ihmettelin itsekkin, että kaikkien näiden vuosien jälkeen, aloin lämpenemään pääkaupungillemme.

Tunnen Dublinia huonosti, vaikka olen käynytkin siellä monta monituista kertaa. Englannissa asuessamme käynteihin liittyi yleensä aina joku perhejuhla. Aikaa ei ollut paljon ja kaupunkiin en ehtinyt koskaan yksikseni rauhassa tutustumaan. Yleensä Dublinissa vain pistäydyttiin nopeasti ja matka jatkui muualle.

Asiaa ei suinkaan auttanut se, että suomalainen miniäkokelas ei todellakaan saanut lämmintä vastaanottoa. Dublinin lentokentällä vuodatin katkeria kyyneleitä ja mietin mielessäni, että se siitä irlantilaisten kuuluisasta ystävällisyydestä. Välillä meni vuosia, että en täällä edes käynyt. Niin oli parempi.

Nyt Dublin on kuvioissa vahvasti jo senkin takia, että pojista vanhempi tulee luultavasti viettämään siellä ainakin neljä seuraavaa vuotta. Saattaa myös olla, että tässä kevään aikana tulen itsekkin käymään pääkaupungissa usein, jos minua siellä tarvitaan. Ei, emme ole muuttamassa Corkista mihinkään, mutta katsotaan mitä seuraavat kuukaudet tuovat tullessaan.

Minulta on pyydetty aikaisemmin postauksia juuri Dublinista. Aihe on ajankohtainen siksikin, että Helsingistä pääsee taas keväällä lentämään Norwegianilla ja Finnairilla suoraan Dubliniin. Toivonkin siis, että voin viedä teidätkin tutustumaan kanssani pääkaupunkiimme, mikäli suunnitelmamme totetuvat. Minulla on siellä vielä todella paljon näkemistä, joten opitaan tuntemaan Dublinia yhdessä paremmin.

Yhden postauksen pystyn jo nyt lupaamaan. Kiertelimme nimittäin ahkerasti alennusmyyntejä, joten joitakin vinkkejä voin shoppailua rakastaville antaa ihan näin tuoreeltaan. Olen sellainen bloggaaja, että haluan nähdä, kokea ja kuvat asiat itse. En voisi kuvitellakkaan kirjoittavani jostain Dublinin nähtävyydestä, jos en olisi siellä itse käynyt.

Juniorilla aika kului pääkaupungissa hienosti. Tädin kolme koiraa ja sedän perheen viisi serkkua pitivät pojan kiireisenä. Hän myös nauttii shoppailusta ja Dublinista eivät kaupat ihan heti lopu. Me vanhemmat kävimme myös suomalaisperheessä aivan mahtavalla aterialla. Perheen äiti on tunntetusti erittäin taitava kokki ja leipuri, joten pöytä suorastaan notkui herkkuja. Kiitos emännälle ja koko perheelle mukavasta tapaninillasta!