torstai 27. marraskuuta 2014

Oon kotona taas...

Päivää vaille kaksi viikkoa sairaalassa, ja nyt tuntuu todella hyvältä olla kotona. Olo on kylläkin kuin Michelin-ukolla, jonka ylävartalon renkaan päälle on vedetty tiukka vyö. Kiristää, mutta kyllä tämän kestää, kun muistaa ottaa säännöllisesti särkylääkkeitä, eikä liikoja riehu. Onneksi tuli Suomesta hoitaja, joten saan rauhassa levätä, kun siltä tuntuu.



Leikkaus kesti kokonaista seitsemän tuntia, eikä mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Sädehoito oli vaurioittanut toisen rinnan ihoa, eikä se venynyt toivotulla tavalla. Niinpä implanttien laitto ja rasvaimu siirtyvät ensi vuoden puolelle. Rintojen poisto onnistui kuitenkin, ja selästä käännettiin kaksi lihasta eteen, vanhojen rintojen tilalle. Leikkaussalista siirryin heräämöön kuuden dreenin kanssa. Valitettaasti verenpaine oli niin alhaalla, että vietin heräämössä yön ja pääsin osastolle vasta seuraavana päivänä.

Kivut hävisivät kipupumpulla ja vahvoilla lääkkeillä. Osastolle päästyäni pääsin jo auttaen vessaan ja seuraavana päivänä käytävällä kävelemään. Dreenit laitoin kauppakassiin, sillä nehän olivat minussa kiinni kuin takijaiset. Kaiken muun kestin hyvin, mutta välillä meinasi pinna palaa, kun putket painoivat selässä ja kyljissä. Auta armias, jos hetkeksi unohdin niiden olemassa olon ja nousin pystyyn. Viiltävä kipu muistutti heti, että ihon alla oli putkia piilossa. Hoitajat nauroivat minun design-dreenilaukulle, jota heiluttelin osaston käytävillä. Halusin nimittäin liikkua mahdollisimman paljon, että veri pääsisi kiertämään.

Kotiin lähtö meinasi siirtyä loppuviikkoon, sillä plastikkakirurgi oli aikeissa tehdä ihonsiirron, mutta muuttikin sitten loppumetreillä mielensä. Hyvä niin, sillä sairaalakiintiöni alkoi olla jo täysi. Murehditaan sitten näitä rasvaimuja ja impantteja ensi vuonna.

Irlantilainen sairaala onkin sitten ihan oma maailmansa, josta kirjoitan oman postauksen. Nämä kotona vietetyt päivät ovat menneet uni- ja ruokavajetta paikkaillessa. Nukkuminen nimittäin jäi vähiin, eikä sairaalan ruokakaan saanut kovin korkeita pisteitä. Hyvää huolta minusta kuitenkin taas pidettiin ja pääasiahan oli, että Möykkylle lyötiin jauhot kurkkuun.

Home Sweet Home!


18 kommenttia:

  1. menneen talven lumia27. marraskuuta 2014 klo 18.49

    Mahtavaa! Nyt toivut kaikessa rauhassa ja lepäät ja rentoudut itsesi kuntoon. Yhdenkin dreenin kanssa viikko oli hankalaa, saati sitten kuuden, huhhuh! Pahin on kuitenkin ohi, eikö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, pahin on tosiaankin ohi. Olen tässä nukkunut univelkoja pois. Yritän myös päivittäin ulkoilla. Dreenejä ei ole ikävä.

      Poista
  2. Oho, aikamoista. Mika niiden ex-selkalihasten tehtava on jos kerta implantit laitetaan? Nehan myos kai yleensa laitetaan rintalihasten alle (joka sekin on mielestani vahan kummaa).
    Mutta hienoa etta olet kotona vointi on olosuhteisiin nahden tyydyttava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulemma minun tapauksessani selkälihaksilla ja implanteilla saadaan paras mahdollinen tulos. Täytteenä tullaan käyttämään myös ihan omaa rasvaa, joka imetään vatsasta. No, siellä ainakin on mistä ottaa.

      Poista
  3. Ihanaa kun pääsit tuttuun ja turvalliseen ympäristöön toipumaan, koti on ihmisen paras paikka. Kaikkea hyvää,

    -anne-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kotona vaan on mukaavaa olla. Tuntuu, että toipuminen alkaa vasta, kun pääsee sairaalasta pois.

      Poista
  4. Ohho, onpas sulle eri hommia tehty, pidetään peukkuja että toivut mokomasta nopeasti. Sehän nyt on kumminkin erityisen hieno uutinen, että olet päässyt jo kotiin ja asiat ovat nyt edenneet :) Kamalia nuo dreenit, mutta onhan ne tärkeitä olla olemassa... Tsemppiä ja jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dreenien kanssa meinasi mennä hermot kerran jos toisenkin. Hoitaja kertoi minulle, että joku hänen potilaistaan oli saanut kahdesta dreenistä niin tarpeekseen, että oli kiskaissut toisen irti, tikkeineen kaikkineen. Auts, sanon minä. Olen onnellinen, että pahin on jo ohi. Se tuleva leikkaus pitäisi olla aika pieni tähän verrattuna.

      Poista
  5. Tuntuu varmasti ihanalta päästä kotiin pitkän sairaalajakson jälkeen.
    Hienoa, kun sait hoitajan Suomesta, on varmasti mukava höpötellä
    omalla äidinkielellä. Kovasti voimia toipumiseen, iloista joulunodotusta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sairaalakiintiö oli tosiaan jo täynä. Olin todella helpottunut, kun pääsinkin tiistaina kotiin.
      Hoitaja on aivan huippu ja minä saan tehdä mitä jaksan tai olla tekemättä.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos, Tanja. Pitää ensi viikolla alkaa käymään blogeja läpi, että tiedän mitä teille kuuluu.

      Poista
  7. Voimia ja jaksamista!

    Naapurin Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle. Kyllä tämä tästä vähitellen alkaa taas sujumaan.

      Poista
  8. Hienoa, että olet mukana messissä taas ja jaat kanssamme nämä henkilökohtaiset ilosi ja surusi! Muistutus itselle siitä, kuinka onnellinen voi olla jo siitäkin, että saa olla tällä hetkellä terve, ei ole kipuja ja voi liikkua vapaasti. Kiitos, ja toipumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se niin on, että sairaalassa pitempään oleminen avaa kummasti silmät. Tuntuu hienolta, että jalat kantavat ja elämä palaa taas normaaliksi. Välillä vaan kärsivällisyyttä koetellaan, kun ei jaksakaan ihan niin paljon kuin haluaisi.

      Poista
  9. Pikaista paranemista, nyt on hyva aika vuodesta ottaa rauhallisesti ja antaa aikaa itselleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ensi viikolla koristelen taloa hitaassa tahdissa. Onneksi ei ole kiire mihinkään. Voimat palaavat hiljalleen!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!