torstai 6. marraskuuta 2014

Hetki lyö

Päiviä jäljellä kuusi. Uusi aamutakki, korvatulpat ja villasukat on jo heitetty laukkuun. Tänään hankin myös uuden Lumian, että on helpompi pitää yhteyttä ulkomaailman, sieltä sairaalan seinien sisältä. Skypekin siinä toimii, joten voin soitella pitkiä puheluita äidille Suomeen. Töissä koulutan sijaista, ja kotona yritän tehdä miehelle listaa, missä pitää olla ja milloin. Mies on ensin kotona kaksi viikkoa, ja sitten saan Suomesta tänne hoitajan. Minulla ei ole valitettavasti oikeaa siskoa, mutta onneksi on tälläinen ihana varasisko, joka alan ammattilaisena lentää tänne apuun.

Yritän olla liikoja ajattelematta rasvaimuja, selän lihaksia ja implantteja. En tiedä inhoanko enemmän sitä hetkeä, kun minua lähdetään viemään leikkausaliin, vai sitä kun pitäisi herätä. Silmälasit jäävät sinne jonnekkin, enkä näe kunnolla mitään. Kuulen vaan ääniä ja näen leikkausalin kirkaat valot, ja sitten kaikki pimenee.

Leikkaus kestää kuulemma koko päivän. Toinen kirurgi leikkaa ja toinen rakentaa...ja minä vaan nukun. Herääminen on aina yhtä vaikeaa. Olen jossakin kaukana ja syvällä ja sieltä pitäisi tulla pois. Väsyttää, eivätkä silmät tahdo pysyä auki, ja sitten kimppuun hyökkää viiltävä kipu, jota pitäisi pystyä arvioimaan. Morffiini vie mukanaan, ja taas leijutaan jossain pilvessä. Ei siinä osaa vielä iloita, että kaikki on ohi. 

Kaksi edellistä leikkausta olivat niin kovin pieniä tähän verrattuna. Maanantainen käynti sairaalassa palautti taas maan pinnalle. Mitattiin verenpainetta ja tutkittiin sydäntä, punnittiin ja mitattiin. Siinä vaiheessa, kun lääkäri alkoi suonenetsinnän tuli sellainen Déjà vu-tunne: tämä on taas tätä!

Olen yrittänyt olla postiivinen, järkevä ja reipas. Lohduttanut itseäni, että kun tämän viimeisen aidan yli on hypätty, niin sitten tämä, tähän astisen elämäni raskain vaihe on ohi, ja saan pistää nämä asiat mappiin Ö tai täkäläisittäin mappiin Z. Tiedän, että sairaalan henkilökunta osaa asiansa ja että näitä leikkauksia on tehty aikaisemminkin. Juuri nyt vaan tuntuu, että en millään jaksaisi hypätä sen viimeisen aidan yli. Maitohapot jylläävät reisissä ja mehut on puristettu ulos viimeistä tippaa myöten. On kuitenkin ponnistettava ja hypättävä kaatumatta sillä tiedän, että Möykky juoksee takanani ja yrittää saada minua kiinni. Maaliin, ja sitä kautta turvaan, on päästävä ennen Möykkyä. Ensi viikolla, tähän aikaan voin jo toivottavasti hymyillä voittajan helppoa hymyä! 



                

30 kommenttia:

  1. menneen talven lumia7. marraskuuta 2014 klo 4.59

    Helppoa ei takuulla tule olemaan, mutta selviät kyllä. Usein etukäteen tuntuu kaoottiselta ja vaikealta, mutta kaiken jälkeen olet voittaja kuitenkin. En lässytä vanhoja kliseitä, toivotan pärjäämistä ja jaksamista ja mielen hallintaa ja malttia!

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä matkaan!

    -anne-

    VastaaPoista
  3. Voimia ystäväiseni, olemme täällä kaikki hengessä mukana!! Kuten sanoit, tämä on nyt se viimeinen aita, jonka yli vain on mentävä. Olet ajatuksissa!

    VastaaPoista
  4. Voimia viimeiseen puristukseen, yrita jaksaa! Lahetan sinulle lampiamia ajatuksia.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Poistin kommenttini, kun se oli taas mun tapaista härskiä huumoria, sorry. Sä varmaan ymmärtäisit, mutta kaikki muut ei.

    VastaaPoista
  7. Hei, olen lukenut blogiasi jo kauan ja myötäelänyt eri Möykky-vaiheesi. Nyt tuli aika tulla kaapista ulos, koska tiedän hyvin miltä sinusta tuntuu. Minulla on sama kohtalo ja minulle tuo iso leikkaus tehtiin 4 vuotta sitten. Tiedän myös miltä sinusta tuntuu kun sairaus "imaisee" taas otteisiinsa ja alkaa sama tuttu rumba lääkäreitä/tutkumuksia/kuvauksia/haavoja/kipua...yms. Sinä selviät siitä kaikesta kuitenkin, minäkin selvisin :) Laita aivot hetkeksi narikkaan ja yritä keskittyä vain yhteen hetkeen/tutkimukseen/vaivaan kerralla. Hiljaa hyvä tulee :) Hengessä mukana, Sole

    VastaaPoista
  8. Ajatuksissa mukana ja peukut pystyssä! <3

    VastaaPoista
  9. Paljon voimia Sinulle, enkeleitä leikkaukseen, pikaista toipumista!
    Kaikkea hyvää! <3

    VastaaPoista
  10. Voimia ja jaksamisia ja kaikki varmasti menee hyvin:)

    VastaaPoista
  11. Voimia ja hyvää toipumista toivottelen minäkin! Olen hengessä mukana ja odottelen seuraavaa postausta iloisemmissa merkeissä! <3

    VastaaPoista
  12. Tsemppiä. Olet ajatuksissa täälläkin, kyllä se hyvin menee :)

    VastaaPoista
  13. Tsemppiä toivotan minäkin. Pirjo

    VastaaPoista
  14. Täällä ollaan nyt niin niin hengessä mukana!

    VastaaPoista
  15. Voimia mukaan leikkaukseen ja jaksamisia toipumiseen. Uusi kokemus edessa sinulle ja myös perheellesi. Täällä ollaan hengessä mukana ja lähetetään positiivisia tuulia Atlantin yli.
    Sinausta tulevaan, Lissu

    VastaaPoista
  16. Jaksamista taas kerran.
    t. yks lukija

    VastaaPoista
  17. Kiitos teille kaikille kannustavista kommenteista. Niitä on ollut ilo lukea!

    VastaaPoista
  18. Hengessä mukana täälläkin. Koko ajan. Sisua!

    VastaaPoista
  19. Voimaa, ja niitä kuuluisaa kolmea "usko, toivo, rakkaus" <3
    Täällä tsempataan täysillä taustajoukoissa - you are almost there! you can do it! <3

    VastaaPoista
  20. Toivon sulle rohkeutta ja rauhaa tilanteeseen.. olet voittaja :) Muistan sua joka paiva rukouksissa ja annan voimahalit !

    VastaaPoista
  21. Toivottavasti kaikki on mennyt hyvin. Paranemisia..<3

    VastaaPoista
  22. Voimia Sinulle. Samassa "veneessä" olen. Tiedän jotakin noista vaiheista. Muistan Sinua täällä Perämeren saarella Hailuodossa. Riitta.

    VastaaPoista
  23. Kiitokset vielä kerran teille kommnenteista.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!