keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Kuuma-kylmä-kuuma-kylmä

Rintasyövästä on toivuttu ja elämä jatkuu suht normaalina marraskuuhun asti. Suht siksi, että ihan normaaliksi elämäni ei ole palannut. Se ei haittaa, että puoli rintaa on poissa. Eikä se, että arpia on siellä sun täällä ja lisää on tulossa.  Elämän tekee välillä todella epämukavaksi nämä vauhdilla alkaneet vaidevuodet. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, sillä tämä syöpähoitojen aikana alkanut kiusa jää usein vähemmälle huomille. Inhottavat hoidot loppuvat aikanaan, mutta kuumista aalloista ja muista oireista joutuu mahdollisesti kärsimään vielä vuosia.
Sytostaattihoitojen aikana kroppani oli niin sekaisin, että en enää tiennyt mikä oire johtui mistäkin. Kun hoidot viimein olivat onnellisesti oli, huomasin olevani keskellä vaihdevuosia. Minä 44 v! Normaalistihan ne kuulemma alkavat vähitellen, mutta meidän syöpäpotilaiden kiusaksi ne tulevat rominalla. Ei mitään lieviä vartoituksia, vaan hyökkäävät päälle kuin hyökyaalto.
Minulla, vanhalla vilukissalla, on nykyisin kuuma. Kuumat alloot eivät varota tulostaa, ne pyyhkäisevät päälle varmasti silloin, kun sitä vähiten odottaa. Naama punottaa, hikikarpalot valuvat pitkin otsaa, paita jää selkään kiinni ja sydän hakkaa. Tekisi mieli tunkea pää pakasteeseen tai juosta vaatteet päällä jääkylmään suihkuun. Sitten kun ”kohtaus” on ohi, tulee kylmä. Vedetään villatakkia päälle... Keskinmäärin siis ihan hyvä olo, välillä liian kuuma ja välillä taas  kylmä. Käytännössä on aina joko liikaa vaatteita päällä tai liian vähän, ja hyvin harvoin on sellainen mukava olotila.
Koska kasvaimeni todettiin sisältävän hormoonin vastaanottimia eli olen reseptoripositiivinen (R+), en voi aloittaa hormoonikorvaushoitoa. Myös suurin osa luonnonlääkkeistä on kiellettyjen listalla. Lääkäri suositteli akupunkitota, josta valitettavasti ei ollut minulle apua. Lääkityksellä saatiin yöhikoilu onneksi osittain kuriin, ja pystyn nukkumaan yöni lähes normaalisti. Huonosti nukutut yöt saivat elämän sekaisin ja jaksaminen oli koetuksella.
Ymmärtäväinen lääkäri antoi minulle myöhemmin reseptin toiseen lääkeeseen, jota aion kokeilla. Valitettavasti käyttämilläni lääkeillä on sivuvaikutuksena mm. painonnousu. Välillä tuntuu, että vaikka kuinka yritän käydä kunnosalilla ja lenkkeillä, en saa painoani laskemaan. Laskipa paino tai ei, niin liikunta onneksi auttaa nivel- ja lihaskipuihin, joista on tullut minulle uusi riesa. Tämäkin vaiva vaihdevuosien ihanuuksia.
Mielialan muutoksia en ole havainnut, mutta väsymys on tuttu vieras. Ennen munasarjojen poistoa oli energiatasoni lähestulkoon yhtä hyvä kuin ennen sairastumista. Nykyisin, etenkin iltapäivällä, olen usein täysin loppu ja silloin ei auta muu kuin levätä. Loppupäivä meneekin sitten paljon paremmin, kun on suonut itselleen aikalisän.
Itse syövästä olen toipunut jo ajat sitten, mutta näillä kuumilla aalloilla taidan surffailla vielä pitkään. Sanonpa vielä senkin, että jos en olisi reseptoripositiivinen, niin ottaisin hormoonikorvaushoidot ilolla vastaan, kaikista varoitukista ja tilastoista huolimatta. 
Tsemppiä kaikille aaltojen kanssa eläville! Tämä nyt on tätä, eikä muuksi muutu... ja taas tuli hiki!




16 kommenttia:

  1. menneen talven lumia1. lokakuuta 2014 klo 18.38

    Tervetuloa kerhoon, jossa itsekin olen. Kävin läpi vaihdevuosioireet n. 10 vuotta sitten, ensin sinnittelin parisen vuotta ja sitten pyysin gyneltäni apua ja sain. Tuntui hienolta. Sädehoidon jälkeen aloitin 5 vuotta kestävän hormonilääkehoidon, jonka valitettavana kylkiäisenä on hieman vaihdevuosien oireita muistuttavat palelen/hikoilen-oireet. Kuten omiasikin kuvailet. En ole koskaan ollut mikään laiheliini, mutta olen jonkin verran liikkunut ja ollut ns. naisellisen pyöreä. Liikunnat jäivät minimiin hoitojen aikana, syön normaalisti, makeanhimo jäi syto-osastolle suurimmaksi osaksi, toki joskus hyvyydetkin maistuvat. Painoa tuli lisää useita kiloja, enkä keksi, millä sen saisin pois, kun selkä ja polvi kiukuttelevat niin, etten pysty ns. liikkumaan enkä nauti mitään lighteja enkä prosessoituja ruokia.
    Maanantaina olin kontrollissa, kaikki kunnossa ja mainitsin tästä lihomisesta. Lääkärini sanoi, että vielä kolme vuotta voin syyttää lääkettäni, sitten mietitään uudestaan. Lääkekuuri kestää viisi vuotta. Ja hei, olen 63, että siinä mielessä who cares, mutta mieleltäni olen nuorempi ja haluaisin olla hoikempi. Toisaalta voitettua rintasyöpää ei mikään voita ja kamalempiakin asioita tapahtuu, joten kannattaakokaan sitä murehtia sen enempää. Kyllä sinä niiden aaltojen kanssa opit elämään, vaikkei helppoa olekaan. Näillä eväillä eteenpäin! Voi hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustavasta kommentistasi. Silloin kun oikein ottaa päähän tämä ainainen hikoilu ja muutenkin vähän ruosteinen kroppa, sanon itselleni, että mielummin kuitenkin tätä kuin syöpää.
      Kävin tänään omalla lääkärillä ja lääkitystä hieman muutettiin. Tamoxifen on ja pysyy ainakin toistaiseksi. Katsotaan mitä syöpälääkäri siitä sanoo joulukuusa. Lihominen ärsyttää, mutta minkäs teet. On tärkeämpää olla elossa, kuin laiha. Mukavaa syksyä sinulle!

      Poista
  2. Olen seurannut sivusta näitä lähipiirin naisten (vähän miestenkin) vaihdevuosioireita ja minua kyllä suorastaan pelottaa tuleva. Toisaalta eihän niitä kai kaikki saa, mutta aika moni. 50 vuotta mittarissa ja kyllä tässä jännityksessä eletään. Tänään tuli kutsu mammografiaan, maanantaina klo 10! Miten mä toisesta kunnasta pörhällän siihen aikaan paikalle...ei tule onnistumaan näin pikaisella komennuksella. Olen onnellinen puolestasi, että olet syövästä toipunut. Rankka kokemus varmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä meitä naisia rankaistaan? Ei ole kivaa tämä kylmä-kuuma-kylmä rumba! Alottaisin hormoonikorvaushoidot heti, jos vain voisin. Mitä sitä kärsimään, kun on kerran apukeinoja olemassa. Toivottavasti pääset mammografiaan uudemman kerran. Kanntaa käydä tarkastuksessa, jos vain suinkin voi.
      Sanoin tänään lääkärille, että kun leikkaus on ohi, voin pistää tämän kokemuksen mappiin ö. Rankaa välillä on ollut, mutta nyt tunnelin päässä on jo valoa (ja hikeä)!

      Poista
  3. Kohtalotoveri myös täällä aaltoilee ja taistelee ylipainon kanssa jota hoitojen aikana kertyi 10 kiloa eikä vaaka värähdäkkään vaikka kuinka liikkuu prkl:'( . Mut onneksi elossa:-) ja toivottavasti vielä monia vuosikymmeniä. Myös 44 -vuotias perheen äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on sama ikä ja painoakin on kertynyt ylimääräistä saman verran. Pitääkö sitä vaan antaa periksi ja iloita elämästä ja unohtaa kilot ja puntarit. Yritetään pärjätä näiden aaltojen kanssa. Välillä kyllä on vitsit vähissä.

      Poista
  4. Ilman syöpähoitojakin vaihdevuosien normaali alkaminen vaihtelee paljon enemmän kuin yleensä uskotaan. Minun vaihdevuoteni alkoivat kun olin 44! Tämä lohduksi sille, jos harmittelet vaihdevuosien aikaista alkua. Mutta tietty se, että et voi syödä hormonikorvauslääkkeitä, on asia jossa on vaikea lohduttaa. Tsemmpiä sinulle! Hienoa, että kerrot avoimesti tästäkin vaikeudesta, varmasti kohtalotovereita on monta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet. Kyllä nämä kiusankappaleet voivat ilman hoitajakin alkaa näinkin aikaisin. Minä täällä toivon, että seuraavan leikkauksen jälkeen voisin jättää yhden lääkkeen pois, joka kuulemma pahentaa näitä inhottavia kuumia-aaltoja. Välillä on kyllä niin tukala olo ja naama punottaa kuin paloauto.

      Poista
  5. Minulle on tullut outoa painonnousua kun kohtu ja munasarjat jouduttiin leikkaamaan pois. Olin varautunut tavallaan kovalla liikunanlla ja vaikka mitä, mutta mikään ei auta. Sitten alkoi tulla käsittämätöntä uupumusta. Nyt on otettu kilpirauhaskoe 4 kertaa ja aina se vain näyttää normaalia. Mutta mikä on normaali tässä asiassa. Hesarissa oli kirjoitus, että kokenut lääkäri ei tässä asiassa katso tuloksia, vaan potilaan oireita, eikä tyroksiini ole mikään myrkky, vaan elimistn oma aine ja sitä voisi käyttää pienellä annoksella vaikka puoli vuotta kokeeksi. Onneksi eds voin käyttää hormonikorvaushoitoa ja taidan taas aloittaa Upiqinon Q10 kuurin, vaikka on syksy ja olen yleensä syksyllä virtaa täynnä.

    Minulla on ystävätär, jolla on rintasyöpä suvussa. Hänen äitinsä, sisarensa ja muistaakseni myös isoäitinsä sairastuivat rintasyöpään. P. ei suostu olemaan ilman hormonikorvaushoitoa, koska kohtu ja munasarjat on poistettu ja hänen yksityislääkärinsä suostui antamaan reseptin ranskattarein suosikkia eli estrogeenigeeliä. P. voi todella hyvin ja näyttää myös siltä.

    Vestaiskärsimys auttaa - tai sitten ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla paino vaan nousee, vaikka yritän käydä salilla kaksi kertaa viikossa ja kävelyretket päälle. Ei näytä auttavan. Mainitsin lääkärille tänään tästä ainaisesta väsymyksestä, joka alkoi munasarjojen poistamisen jälkeen. Otti varalta verikokeet, että jos on vaikka anemiaa. Kahden viikon kuluttua menen kuulemaan tuloksia. Melkein päivittäin joudun töiden jälkeen tunnin päiväunille, muuten ei tule illasta mitään.
      Ymmärrän ystävätärtäsi oikein hyvin. Kyllä elämänlaatu menee välillä kaikkien riskitaulukoiden ohi.

      Poista
  6. Minullekin syövän myötä aloitettu antiestrogeenilääkitys toi vaihdevuosioireita. Mielenkiinnolla odotan, mitä sitten tapahtuu, kun lääkitys loppuu. Sitä ei voi ennustaa. Sairastuessani taisin olla samanikäinen kuin Sinä.

    Pehmeämpänä hoitona Saksassa ja Suomessakin on tarjolla vaihdevuosioireita helpottavaa hormonijoogaa, mutta sitäkään ei suositella rintasyövän sairastaneille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti näissäkin asioissa lääketiede menee eteenpäin ja vielä joskus joku jossakin keksii lääkkeet, jota me syöpäpotilaatkin voimme käyttää. No, ainakin on kuuma talvi tiedossa, jos ei mitään muuta!!!

      Poista
  7. Kuumiin aaltoihin ei siis auta mikään. Itse saatoin ottaa hormonihoitoa, mutta sitä ennen voin vain varautua vaatekappaleilla, jotka sai äkkiä pois päältä. Kerrospukeutumista, jatkuvaa strippaamista ja kohta taas pukemista. Yöllä peitto lensi pahaa-aavistamattoman miehen päälle ja kohta taas revittiin takaisin. Ehkä ne aallot joskus tasaantuvat? Muuten hienoa, miten olet selvinnyt. Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän tämä elämä on,yhtä vaatteiden "strippamista" ja sitten takaisin pukemista.Yöllä onneksi tilanne on rauhottunut, mutta oli aikakausia, jolloin peitto oli välillä päällä ja sitten lattialla jne. Ei siinä paljon nukuttu vieressä. Mies karkasi tyynynsä kanssa vierashuoneeseen, kun ei enää kestänyt minun peittosirkusta. Naapurin kanssa mennään aina ulos jäähylle kun oikein aallot myrskyää.

      Poista
  8. Mulle vaihdevuodet eivat ole aiheuttaneet paljonkaan hikoilua, mutta vatsa usein turvonnut, kun olis synnytykseen menossa..Lisaksi jouduttiin poistamaan kilpirauhanen, niin paino nousi vauhdilla 15kg. Laakarini vaan totesi, no koita nyt vaan hyvaksya ja elaa taman painonnousun kanssa..jep! Tarvisiko joku mahakasta naista joulupukiksi jouluaattona? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpommin sanottu kuin tehty tuo painonnousun hyväksyminen.Minkäs teet! Naamari vaan päähän ja pukkipalveluun pukiksi. Tienaat hyvät rahat jouluaattona.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!