keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Sinun lapsesi



Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.
He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia. 
He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,
ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.
Voi pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan,
sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.

Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen käden voimasta, taivu riemulla.


Kahlil Gibran





Luin tämän runon ensimmäisen kerran ruotsiksi. Kyllä, toisella kotimaisella, sillä runo oli meidän ruotsin kirjassa. Olisikohan ollut lukiossa? Ilmeisesti sen kääntäminen suomeksi oli aika hankalaa, kun on jäänyt niin hyvin mieleen. Silloin sanat etsittiin Infon sinisestä sanakirjasta, eikä mistään internetistä ja Googlen translatesta oltu kuultukkaan. 



Ylläoleva runo on pyörinyt mielessäni viime päivinä, kun pojista vanhempi on valmistellut muuttoa Dubliniin. Edessä neljä vuotta kestävä oppisopimuskoulutus, josta joitakin osioita hän voi suorittaa täällä Corkissa.

En ole tähän astisessa elämässäni kokenut vastaavanlaista tunteiden vuoristorataa. Olen onnellinen, helpottunut ja vähän jännittynyt. Toisaalta taas mieli on haikea, jopa surullinen. Pienestä pojasta on kasvanut mies, joka nyt ottaa ensiaskeleensa itsenäiseen elämään.

18 vuoteen mahtuu niin paljon ja monenlaista. On roppakaupalla iloisia ja mukavia muistoja, joita ajatellessa alkaa pakostakin hymyilyttämään. Sitten mieleen tulee niitä murrosiän myrskyjä, jolloin otimme yhteen, kaksi itsepäistä, monta kertaa päivässä. Ollaan naurettu, huudettu, itketty ja hymyilty. Ollaan oltu tiukasti samaa mieltä ja vielä tiukemmin eri mieltä.

Olenko nyt varmasti tehnyt kaikkeni, että nuoli lentää ylväänä ja voimakkaana kaikista eteen tulevista myrksyistä ja vastatuulista huolimatta? Olenko osannut rakentaa sellaiset perustukset, että ne kestävät, tuopa tulevaisuus tullessaan mitä hyvänsä? En osannut sanoa mitään viisasta, mutta sen tein selväksi, että koti on koti tulevaisuudessakin ja sen ovet ovat aina auki. 

Poika muistutti moneen kertaan, että ei tässä olla Australiaan lähdössä, Dubliniin vaan. Taisi samalla vakuutella asiaa myös itselleen! Sovittiin, että bussipysäkillä ei saa itkeä. En itkenyt, mutta kotona annoin kyyneleille luvan virrata.


Nuoli on lähtenyt liitoon, eikä sitä voi enää pysäyttää...






21 kommenttia:

  1. Huh voin vain kuvitella, melkein tuli minullekin tippa linssiin, kylla se nuoli lentaa ja tukevasti seisoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan ja uskotaan niin. Tippa on ollut linssissä, mutta nyt helpottaa. Haluan lapsistani itsenäisiä ja haluan heidän myös joutuvan pistämään itsensä likoon. Tekee hyvää tavata uusia ihmisia ja joutua uusiin ympyröihin ja tilanteisiin. Luulen, että poika haluaa asua myöhemmin pysyvästi täällä Corksissa ja sehän sopii. On kuitenkin nähnyt vähän muutakin.

      Poista
  2. Jotenkin voin kuvitella ja aavistaa, että millaisin tuntein siellä ollaan. Kamalaahan se olisi, jos jäisivät nurkkiin pyörimään, mutta kamalaahan se on, että lähtevät. Ja kamalaa, että siihenkin taitaa tottua.).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän tässä niin kuummallista on, että käyn läpi tunteiden kirjoa. Olen helpottunut, että lähti. sillä neljä vuotta ammattikorkeassa sinne pakotettuna ja sitä inhotessa olisi ollut huono vaihtoehto. Oltaisiin otettu yhteen varmasti joka päivä ja monta kertaa.
      Nyt olen saanut positiivisiä puheluita ja innokkaita tekstareita ja mikä parasta ensi perjantaina hän tulee kotiin viikonlopuksi monta tarinaa ja kokemusta rikkaampana - jo nyt.

      Poista
  3. Ihana runo ja niin täyttä asiaa! Pistän huomenna työhuoneen seinälle! Tsemppiä muutosvaiheeseen, hyvin varmasti menee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tseppauksesta. Kyllä tämä tästä. Elämä menee eteenpäin ja kaikkeen tottuu. Hyvä runo, jonka olen lukenut viime päivinä moneen kertaan.

      Poista
  4. Mä en ole koskaan tykännyt tuosta runosta. Olen sen aikaisemminkin kuullut. En osaa sanoa miksi.
    Lasten lähteminen on raskasta ja vaatii aikaa sopeutua ( itseltä lähinnä) mutta mitä ilmeisemmin siihen sitten lopulta tottuukin. Meillä eletään myös lasten pesästä lennon aikaa ja koville ottaa, pakko tunnustaa. Mutta ehkä se ajan kanssa sitten helpottaa niin kuin varmaan käykin ja oppii elämään toisenlaista elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuo runo ole kaikkien makuun. Olisikohan tässä lasten pesästä lähössä vaikeaa myös se, että silloin viimeistään tajuaa oman ikääntymisen? Mitään ei voi enää tehdä toisin ja jotekin se on niin lopullista. Aika hurahti kuin siivillä, vaikka välillä mietti mielessään, että kasvavatko nämä tästä koskaan ja milloin saan sitä omaa aikaa. Aika aikaa kutakin ja nyt pitää sitten olla tukena ja turvana täältä kotoa ja uskoa, että kyllä hän siellä pärjää.

      Poista
  5. Minusta tuo vertaus jouseen on loistava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ruono pitää lukea moneen kertaan ja aina huomaa jotain uutta. Vertaus on minustakin suorastaan nerokas.

      Poista
  6. Ihan kun olisit laittanut tuon runon minulle. Runo on tuttu mutta en ole ajatellut sitä viime aikoina, vaikka olisi pitänyt. Poikani toi näytille saksalaisen tyttöystävänsä ja näyttää siltä että menetämme pojan ulkomaille. Pitäisi vain iloita toisen onnesta mutta ei se helppoa ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heinoa, jos se puhutteli. Se on samalla opettava ja rauhoittava. Minä olen täällä myös miettinyt, että miltä aidistäni tuntui, kun ainoana lapsena lähdin maailmalle. Ensin opiskelemaan, vaikka silloin kävin usein kotona ja sitten Helsingin kautta Englantiin, josta en koskaan palannut. Menin vielä naimisiinkin jo 22 vuotiaana ja irlantilaisen kanssa, eli siinä on ollut kestämistä.
      Lohdutan sinua sillä, että nykyisin yhteydenpito on helppoa. On skypet ja kännykät. Lennot Saksaan halvat ja maailma kovasti pienentynyt. Lapsesi asuessa ulkomailla sinulle myös avautuu ihan uusi maa ja sen mukana paljon kaikkea uutta ja avartavaa. Mutta sen tiedän (nyt), että helppoa se ei ole myöskään vanhemmille.

      Poista
    2. Kiitos kannustavista sanoista. Olet ihan oikeassa. Koskaan ei voi tietää mitä uutta voi tulla tilalle. Tässä ollaan vain epätietoisuudessa. Sitten kun muutto on tosiasia voi paremmin asennoitua siihen.

      Poista
  7. Minusta tuo vertaus jouseen on loistava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla jo sanoinkin, että suorastaan nerokas vertaus.

      Poista
  8. Lempirunoni jo teini-ikäisestä lähtien, jota toivoin vanhempieni ymmärtävän! Nyt sitä lukee vähän eri näkökulmasta. Täytyy sanoa, että oma pesueeni on avioeron takia lähtenyt jo niin varhain joka viikonloppu muualle, että tyhjiin lastenhuoneisiin tottui, vaikka kipeää ne tekivät. Ei kannata kulkea katselemassa ja hypistelemässä mitään "jäämistöä" vaan suunnitella kaikkea muuta!

    Käytännön apua kannattaa antaa, kuten muistuttaa, että pojan akku on aina latauksessa ja on kredittiä, ja ehkä toinen känny varalle, ja kaikki tärkeät numerot johonkin paperimuotoon, jos kännykkä varastetaan tai hukkuu, koska numerot menevät siinä mukana. Mikään ei nimittäin ole kaameampaa kuin yrittää soittaa jälkikasvulle eikä pääse läpi, tai he eivät soitakaan kun oli sovittu. Sitten kantsii hankkia kavereitten numeroita jotta heihin saa yhteyttä, jos ei muuten kaveria löydy. Siis uusien opiskelijakavereitten.

    Hienoa aikaa tuo, virstanpylväs sekä vanhemman että lapsen elämässä. Ajattelen usein, että lapsen kasvatus on kuin laivan rakentamista, ja siinä vaiheessa kun laiva on valmis, ei enää ole mitään tehtävissä, sinne se vaan lähtee purjeet pullistellen, ja kelluu! Kaikki tärkeä on jo tehty ja sanottu, on vain luotettava.

    Omistani osa on lähtenyt, osa reissaa sitä väliä, ja yksi on taas palannut takaisin väliaikaisesti. Väliaikaisesti, koska minusta aikuisen lapsen kuuluu muuttaa omilleen, elää itsenäistä elämää ja kokeilla siipiään, eikä jäädä äidin nurkkiin. Näinhän Irlannissa yleensä käy että lapset jäävät, minua pidetään ihan kummallisena. Lama ja asuntopula vain nykyään aikaansaa sen, että itsenäistyminen on tehty todella vaikeaksi! Töitä ei löydy, asuntoa ei löydy, jatko-opiskelun rahoitusta ei löydy. Mieluummin ylväästi liitävä nuoli kuin bumerangi ; ) Onnea matkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti vertasit lapsen kasvatusta raivan rakentamiseen. Minä olen tietysti onnellinen, että pojasta tulee itsenäinen, eikä äidin nurkissa 40 vuotiaaksi asuva.Niitähän täällä riittää. Ymmärrän, että asuntoa voi olla vaikea saada ja ne maksavat maltaita. Työpaikan saaminen on kiven takana ja Dublinissa asuntopula on ja paha.Meillä käivi hyvin, kun pääsi ainakin nyt aluksi tätinsä luokse asumaan.

      Koti on aina koti ja tänne saa tulla lyhyeksi tai pitemmäksi ajaksi. Kyllä tämä tästä.

      Poista
  9. Voi..melkein itketti kun luin postauksesi.
    Sellasta se on äidin osa. Mun vanhempi poika muutti Suomeen pari vuotta sitten, ja nyt nuorempikin on lähdössä.
    Täällä mä suomalainen äiti syön yksikseni spaghetia Italiassa. Elämä on erkoista, yllättävää ja hurjaakin joskus... Onnea ja rohkeutta uuteen elämäntilanteesi!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta hienoa, että poikasi on kiinnostunut asumaan Suomessa, mutta ymmärrän hyvin ikäväsi. Onneksi Italiassa on sentään niin hyvät sapuskat, että suomalainen äitikin saan niistä nautiskella vaikka sitten suruunsa ja ikäväänsä.
      Minulla on vielä täällä toinen poika kotona. On melkein 14v, joten en jäänyt yksin. Ja kissakin on ja mies, joka kylläkin on viikot poissa.

      Poista
  10. PS. Mulla on ollut 15v.asti tuo profeetta kirja..Gibran antaa todella hyviä ja syvällisiä elämänohjeita, kun ne vaan nousisi sydämestä päänuppiin, että järjellä muuttuisivat tunteista teoiksi..;):)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy hankkia tuo kirja, hänellä on niin viisaita elämänohjeita.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!