tiistai 9. syyskuuta 2014

Naapurit


Olen ajanut näiden talojen ohi monta monituista kertaa. Naapurukset ovat maalanneet talonsa hempeillä väreillä. Kuvia on pitänyt ja pitänyt ottaa varmaan viimeiset kolme vuotta. On muka ollut aina niin hakemaan poikia koulusta, tai sitten kameraa ei ole ollut mukana.

Eilen ei ollut kiire ja kamerakin oli sopivasti käsilaukussa, joten pysähdyin kuvaamaan. Onneksi kukaan ei tullut kysymään, että milläs asioilla sitä liikutaan. Mietin jo mielessäni mitä sanon. Ei kai siitä kukaan voi suuttua, jos ihailee toisen värikästä kotia ja siisitiä etupihaa?




Näitä kahta taloa katsoessa tuli mieleen, että naapurukset tulevat varmasti keskenään hyvin toimeen. Heillä on sellaiset mutkattomat välit. Jos toinen huomaa leipoessaan leivinjauheen loppuneen, ei tarvitse lähteä kauppaan, vaan voi kipaista naapuriin. Tai jos aamulla auto ei käynnisty, koska akku on tyhjä, niin naapurista saa varmasti apua ja virtaa. 

Kirjoittamaton yhteistyö- ja avunantosopimus toimii. Eletään sopuisasti, mutta toisen yksityisyyttä kunnioittaen. Tiedetään toisista paljon, kun kerran seinän takana asutaan, mutta ei levitellä naapurin asioita kylillä. Ollaan mukana toisen iloissa, suruissa ja ennen kaikkea ihan tavallisessa arjessa. Jos hätä tulee, niin ovella voi kolkuttaa vaikka keskellä yötä.




Meillä on ollut vuosien varrella monenlaisia naapureita: hyviä ja huonoja ja kaikkia siltä väliltä. En suinkaan ole paras kaveri kaikkien naapureideni kanssa. Pääasia on, että on asialliset välit. Tervehditään ja päivitellään sateet. Se riittää. Tässä ihan lähellä asuu kaksi perhettä, joista on tullut meille vuosien varrella todella tärkeitä. Harva se päivä turistaan suosikkinaapurin kanssa, milloin mistäkin. Hän lainaa mieltä ruohonleikkuria, ja minä saatan käydä tekemässä meille mehua heidän upouudella puristimellaan. On juotu vuosien varrella monta litraa teetä ja parannettu maailmaa.




Toisen naapurin kaksosista on tullut kuin oman talon väkeä ja nyt tuntuukin oudolta, kun heitä ei näe joka ilta. Veljekset tulevat tänne kuin kotiinsa. On sovittu, että kaapista saa ottaa mehutiivistettä, jos janottaa. Teetä ja kahvia saa myös keittää ja keksejä saa ottaa, kysymättä! Olin suorastaan liikuttunut, kun toinen kaksosista juoksi meille sukkaterin, jalkapallokengät kainaossa. Oli unohtanut harjoitukset ja oli kyytiä vailla. Huohottaen hän pyysi, että voisitko viedä hänet jalkapallokentälle nyt heti. Ja tietysti vein. 



Olisihan se hirveää, jos naapureiden kanssa olisi jatkuva sotatila. Kytättäisiin toisia verhonraosta ja valitettaisiin joka asiasta. Senkin olen vuosien varrella oppinut, että tietyn luonteisten ihmisten olisi parempi asua yksinään, jossain Jumalan selän takana. Silloin ei tule riitaa naapureiden kanssa.


Sekin pitää hyväksyä, että toiset eivät halua olla missään tekemisissä naapureidensa kanssa. Silloin hi ja bye riittävät. Ja sitten on niitäkin, jotka haluasivat, mutta itse et oikein seurasta innostu. Oma lukunsa ovat tietysti häiriköt, jotka soittavat musiikkia täysillä ja pitävät äänekkäitä juhlia. Enkä mielelläni asuisi sotkupekkojen naapurinakaan. Piha olisi täynä jos jonkinmoista romua ja ruoho ei koskaan näkisi leikkuria. 

Toivottavasti olen oikeassa pinkin ja keltaisen talojen väen ystävyydestä. Voihan tietysti olla niinkin, että ihan vain toisiaan ärsyttääkseen ovat maalanneet talonsa erikoisilla väreillä. Kilpailevat vielä kukkaistutuksillaan, eivätkä edes tervehti toisiaan. Tiedä häntä!

Hyvät naapurit ja ystävät ovat kultaakin 

kalliimmat.


9 kommenttia:

  1. Ihania taloja :-) Ja kauniin värisiä.

    Kiva kuulla, että teillä on mukavat naapurit. Meillä toinen naapuri on myös oikein mukava, sain mm. kutsun heidän tyttärensä häihin, mutta toisella on ilmeisesti kateusongelma.. ja hän tekee aina kaikkea ikävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kolmet naapurit, joilla on meidän avain ja heillä meidän ja saa tosiaan mennä hakemaan leivinjauhetta vaikka eivät olisi kotona. Majoitan myös heidän yövieraita, jos kaikki eivät mahdu heille itselleen. Kivoja nuo värikkäät talot.

      Poista
    2. Eli: Seinä-naapureiden kanssa emme ole juurikaan tekemisissä. Tervehditään ja vähän joskus jutellaan. Ei kaikkien kanssa tarvitsekkaan olla ylimmät ystävät, kunhan vaan on asialliset välit. Kateus se taitaa olla suurin ongema näissä naapuruussuhteissakin, vaikka sitä ei välttämättä myönnetä. En jaksa vähempää välittää, vaikka naapurustossa joku ostaisi uuden auton tai tekisi hienon pihan. Siitä vaan, ei se ole minulta pois.

      Allu: Sinullahan on säkä käynyt. Olenkin blogistasi haistellut jotain tuollaista. Allun B&B on siis auki naapureiden vieraillekkin. Taidat olla korttelin suosikkinaapuri ja ihan syystä!

      Poista
  2. Meita vastapaata asuvia naapureita en edes usein nae,silla kulkevat autotallin oven kautta ja vastaantullessa vain tervehditaan.
    Tien toisella puolella asuvat ovat vain osan vuodesta talollaan ja muun ajan kodissaan Ranskassa.Kun he tulevat,kuulen jo kauas miehen kovan aanen ja naurun ja han tykkaa myos jutella...
    En kyllakaan tykkaisi,jos joku naapurinrouva olisi koko ajan kylassa.Minulla ei ole semmoiseen aikaa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin näen meidän seinänaapureita todella harvoin. Meillä on niin eri aikataulut ja rytmit.
      En minäkään kyllä kestäisi, jos joku naapurin rouvista istuisi meillä aina. Tykkään vieraista, mutta viikolla vaan piipahdetaan tai juodaan se teekupponen. Käydään kaikki töissä, joten tekemistä riittää iltaisin. Viikonloppuna onkin sitten ihan eri asia. Ei ole niin kiire.

      Poista
  3. Löysin sun blogin vähän aikaa sitten ja sitä on ollut kiva lueskella :)

    Tulin itse Irlantiin maanataina ja oon täällä vaihdossa ens vuoden toukokuuhun asti.
    Oisin kysynyt sellasta et osaatko sanoa toimiiko Visa Electron Irlannissa? Oon koittanut maksaa sen kanssa kaksi kertaa Tescossa eikä kortti oo toiminut.. Tai ekalla kerralla myyjä teki jotain niin että allekirjoitin kuitin.
    En ollut ajatellut pankkitiliä täällä avata, mutta kai se on pakko jos kortti ei toimi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Irlantiin ja kiva, että kävit kommentoimassa. Ilmeiseti olet vaihdossa Dublinissa, vai?
      En ole ihan varma tuosta kortista. Äidilläni oli täällä joskus ongelmia ihan tavallisen luottokortin kanssa ja joutui joskus allekirjoittamaan kuitteja, vaikka siis sen pin-numberkin oli. Taitaisi olla helpointa, jos olisi se irlantilainen pankkikortti. Se ainakin toimii!
      Toivottavasti viihdyt Vihreällä Saarella!

      Poista
  4. Meilla maalla seinanaapureita ei ole(mika on kylla ihana asia!), joten voi elaa vapaasti niinkuin haluaa toinen toistansa kyttaamatta. Kaikkia tervehditaan-mutta sehan on tapa muutenkin, ainakin Corkin alueella ;) Naapurit on hatavara-heidan apuun voi luottaa ihan 100% silloin kun tarvis on, ja itse tietysti taytyy olla valmis auttamaan myos. Mutta varsinaisesti ystavina en pida ainoatakaan naapuria-jutellaan, ja joskus kaydaan toistemme luona tee/kahvikupposella mutta hyvin harvoin nykyaan. Jokaisella kuitenkin on myos omat touhut ja maalla riittaa niin paljon puuhaa, etta paivat menee ihan uskomattoman nopeaan. Mutta on kiva elaa tietaen, etta naapurit kuitenkin on lahella. ps.leivinjauhetta en ole koskaan lainannut, on melkein sama ajaa kylakauppaan se hakemaan, kuin ajaa lahimpaan naapuriin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin kun lapset oli pienempiä usein toivoin, että naapuri ei olisi ihan seinässä kiinni. Meiltä kun ääntä lähti ja meteli oli välillä aikamoista. Nykyisin en enää edes ajattele koko asiaa.
      Naapureissa on parasta juuri tuo, että tietää heidän olevan lähellä, vaikka ei heidän kanssaa ole paras kamu. Se, että synkaa ja saa heistä ystäviä onkin sitten sellaista plussaa, jota minä ainakin kovasti arvostan.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!