lauantai 6. syyskuuta 2014

Irlantilainen äiti

Irish Mummy on käsite, jolle täällä vähän nauretaan. Ihan turhaan nauretaan, sillä näitä peri-irlantilaisia äitejä on maa pullollaan. Irish Mummy on sellainen äiti, joka paapoo etenkin poikiaan.
Hän tekee pojilleen kaiken valmiiksi, eikä oletakkaan, että jo lähes aikuinen poika vaihtaisi omat lakanansa tai ottaisi itse astiakaapista tarvitsemansa teemukin.

Irish Mummy pitää huolen siitä, että nälkä ei pääse yllättämään. Hän hakee päivittäin lihakaupasta tuoretta lihaa ja vihanneskaupasta täydelliset vihannekset. Vain paras kelpaa. Sitten hän keittää ja paistaa maukkaan aterian, tietysti etenkin poikiensa toivomuksia ja mieltymyksiä kuunnellen ja kunnioittaen. Tehdään sitten vaikka kolmenlaiset eri perunat ja kahta eri kastiketta. Pääasia on, että pojat tykkäävät!

Tämä nainen pesee poikiensa pyykit, siivoaa heidän huoneensa, kuskaa lapsiansa yliopistoon, odottaa kolmen aikaan aamuyöstä soittoa kaupungilta ja kiltisti lähtee heitä yökerhosta hakemaan.

Irlannin hulluina vuosina Irish Mummy sai ihan uusia piirteitä. Jos ennen äiti kehotti lapsiaan etsimään kesäksi töitä, tämä moderni versio oli sitä mieltä, että ei töihin meidän lapsen tarvitse mennä. Kyllä sitä ehtii töitä myöhemminkin tekemään. Modernilla Mummyllä on myös enemmän rahaa käytettävissä, joten omille rakkaille lapsille ostetaan tietysti sitä kaikkein parasta ja kalleinta.

Mummy saattaa välillä antaa lastensa kuulla kunniansa, koska äitinä hänellä on siihen täysi oikeus. Annas olla, jos joku toinen moittii tai arvostelee hänen kultakimpaleitaan. Silloin äiti muuttuu tiikeriksi, jolla on terävät kynnet ja niillä hän puolustaa pesuettaan viimeiseen asti. Mummy kehuu lapsiaan maasta taivaseen, myös silloin kun kehuttavaa ei ole. Kun Mummyt kokoontuvat yhteen, ei kehumisesta tahdo tulla loppua.

Mikä sitten on Mummyn pahin vihollinen? Niitä vihollisia on kolme. Ensin tulee mieleen tietysti nuori nainen, joka yrittää vikitellä hänen armaan poikansa. Sellaista naista ei ole keksitty, joka Mummylle kelpaisi. Meille ei miniää McCarthyjen suvusta tule PISTE. Kuka on rahan perässä liikkeellä, kuka peltojen! Mummylla on mielipide myös minäkokelaan ammatista, vaikka oma koulutus on aikoinaan jäänyt vähiin. Auta armias, jos minäksi yrittää ulkomaalainen ja ei-katolilainen. Siinä vasta vaarallinen yhdistelmä.

Toinen vihollinen on nimeltään itsenäistyminen. Pelkkä ajatus siitä, että poika lähtee kotoa pois opiskelemaan tai työpaikan saatuaan muuttaa muualle, saa äidin suorastaan hermoromahduksen partaalle. Ja eihän se poika välttämättä halua pois muuttaakaan, koska palvelu pelaa. Ei tarvitse maksaa vuokraa, siivota, keittää tai silittää. Vessapaperi ei koskaan lopu kesken ja jääkaappi on aina yhtä hyvin varustettu. Hulluhan sitä olisi, jos muuttaisi johonkin sotkuiseen kimppakämppään. Äidin luota ei tarvitse muuttaa yhtään mihinkään. Eikä äiti huolestu edes silloin, kun ikää alkaa olla jo 30 plus.

Kolmas vihollinen on anoppi. Se ilkeä miehen äiti, joka ei häntä hyväsynyt aikoinaan miniäkseen. Ei ollut miniäkokelas tarpeeksi kaunis, tai oli liian kaunis, liian köyhä tai liian rikas. Keittotaidossa tietysti oli parantamisen varaa, ja suvustakin löytyi muutama kyseenalainen tapaus, kun vähän kaivellaan. Anoppi jakelee neuvojaan, arvostelee ruoanlaittoa ja kiukuttelee pojalleen, kun hänet hylkäsi, mokoman takia. Poika yrittää mielyttää äitiään ja vaimoaan, eikä lopulta enää tiedä mitä tekisi, koska rakastaa kumpaakin ihan yhtä paljon.

Historia toistaa itseään. Eräänä päivänä oma poika tuo näytille tyttöystävänsä, menee naimisiin ja jossain välissä vihdoin muuttaa pois kotoa. Ja kaikki on vain ja ainoastaan sen kavalan nuoren naisen vika, joka Mummyn pojan vikitteli...

* Kirjoitettu pilke silmäkulmassa!*






Kuvat torstaiselta kävelyretkeltä. 




12 kommenttia:

  1. Tama kuvaus kavisi varmasti moneen muuhunkin katoliseen maahan. Terveisia vaan Argentiinasta, jossa tama eraan argentiinalaismaman pojan ryostanyt ulkkis tulee onneksi oikein mainiosti toimeen anoppinsa kanssa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katolisilla tosiaan taitaa jolla sellainen oma äitityyppinsä. Pidetään pojista huolta ja kiinni!
      Hienoa, että sinulla on kiva anoppi. Oletpa kauas päätynyt!

      Poista
  2. No voisi olla vaikka turkkilaismammoista kertova tarina :D Onneksi oma anoppi ei ole ollut tallainen....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä mammoja taitaa olla vähän joka puolella, paitsi pohjoismaissa.

      Poista
  3. Millaisiahan miehiä näistä Mummyn pojista oikein tulee, kun ovat niin hyvään palveluun tottuneet?

    VastaaPoista
  4. Mina sitten olen varmaan myos 'Irish mammy' - tunnistan tuosta itseni :) Katolilaisuuden kanssa silla tuskin on mitaan tekemista-kasvatus on samaa myos protestanttisella puolella. Ja pilke silmakulmassahan tama oli kirjoitettu, karjistaen..ei tilanne AIVAN noin paha kuitenkaan ole! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minustakin löytyy Irish mammyn piirteitä. Täällä protestantitkin ovat ihan samanlaisia äitejä. Ei mitään eroa. Onhan se kyllä totta, että noin yleismaalimallisesti katolset äidit ovat sellaisia mammyjä.

      Poista
  5. Aika hurjaa on tuollainen kasvatus. Kyllähän tuollaisia Suomestakin löytyy, ainakin aiemmin olivat hyvinkin tyypillisiä mammoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa täällä suurin syy olla se, että monet äidit ovat kotona, eivätkä käy töissä. Perheestä tulee silloin välillä vähän liiankin tärkeä ja kaikki energia pusketaan lapsiin, eikä heistä haluta luopua.

      Poista
  6. Tsih hih! Mulla on lähestulkoon juuri tällainen Irish Mummy anoppina. Poika teki tosin siinä viisaasti että lähti jo nuorena kotoa ja itsenäistyi siinä matkan varrella. Vaikka olenkin ulkomaalainen (hyvin "eksoottinen" suomalainen) ja ei-katolinen niin taidan silti olla ihan suosiossa, anoppi kutsuu minua nimellä "my little angel" (OMG!!!)... ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinullahan kävi hyvin, että olet suosiossa. Kuten sanoin, näitä Irish Mummyjä on Irlanti pullollaan. Pitävät pojistaan hyvää huolta.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!