sunnuntai 17. elokuuta 2014

Maalla vai kaupungissa?

Ajelimme viikonloppuna näissä kauniissa maisemissa. Kaukana kaikesta, mutkaisen ja kapean tien päässä
oli tilava talo. Oli raikasta ilmaa, iso piha, hevoshaka ja upeat maisemat. Isäntäväki näytti ilmiselvästi nauttivat maaseudun rauhasta. Heitä ei tuntunut haittaavan se, että kauppaan on matkaa eikä koulukaan ole ihan vieressä. Huono tie tai jalkakäytävien puute ei harmittanut. Suunnitelmissa oli kasvihuoneen rakentaminen, kun kerran oli sille tilaa. Työmatkoihin menee aikaa, mutta siihen kuulemma tottuu. He haluavat asua peltojen keskellä, näissä upeissa maisemissa.


Vaikka Irlannin vihreää maaseutua rakastankin, en voisi kuvitella asuvani keskellä ei mitään tai Jumalan selän takana. Kapeissa ja mutkaissa teissä on oma viehätyksensä kiireettömänä, aurinkoisena sunnuntaina, mutta ei jokapäiväisillä työmatkoilla. Luonnon rauha, lehmien ammunta, lampaiden määkiminen ja ohi ajava traktori rauhottavat kyllä, mutta pitemmän päälle elo kaukana kaikesta kävisi minulle liian hiljaiseksi. Tuntisin itseni myös yksinäiseksi.


Nämä on niitä makuasioita, joista on turha kiistellä. Toinen tykkää kaupungin vilskeestä, toinen taas maaseudun rauhasta. Ja sitten on meitä, jotka haluavat asua jossain siellä välimastossa. Pääasiahan on, että on itse tyytyväinen siihen paikkaan missä asuu. 


Paratiisiä ei olekkaan, ja aina välillä sitä ajattelee, että jospas asuisikin jossain ihan muualla. Tunnen itseni kuitenkin niin hyvin, että tiedän suurkaupungin kerrostaloasumisen alkavan ahdistamaan pitemmän päälle. Pitää olla edes vähän omaa pihaa. Parveke ei minulle riitä. 


Pienessä kylässä asumisessa on omat hyvät puolensa. Kaikki tuntevat kaikki, ja apua saadaan ja sitä myös annettaan. Senkin tiedän, että tuo kaikkien tunteminen alkaisi jossakin vaihessa ärstyttämään. Etenkin se, että muut tuntuvat tietävän asiasi paremmin kuin sinä itse.


On hyvä käydä välillä keskellä ei mitään tai suurkaupungin hulinassa. Sitten sitä taas osaa arvostaa omaa asuinympäristöään. Pahimmillaan asuinpaikka voi tuntua vankilalta, josta ei ole poispääsyä. Haave maaseudun rauhasta, ei ollutkaan siellaista miksi sen kuvitteli. Tai sitten muuto kaupunkiin osottautuikin suureksi virheeksi. Liikaa melua, ihmisiä ja aivan liian vähän tilaa hengittää. Aina muuttaminen ei onnistu tuosta vaan, ja moni joutuu asumaan vuosikymmeniä tai suurimman osa elämäänsä ympäristössä, joka ei tunnu omalta.

Muistan kerran lukeeni naisesta, joka oli muuttanut työnperässä kaupunkiin. Kaikki lomansa hän vietti kotikylässään maaseudulla. Hän oli nauhottanut lomillaan linnun viserrystä, laineiden liplatusta ja muita maaseudun ääniä, joita hän kuunteli, kun elämä kaupungissa alkoi ärsyttämään. Näin hän jaksoi eläkeikään asti, jonka jälkeen hän oli vapaa kuin taivaan lintu muuttamaan takaisin maalle.

Entäs te? Viihdyttekö paremmin maalla vai kaupungissa vai jossakin siltä väliltä?

24 kommenttia:

  1. Maaseudulla on ihana välillä olla,lyhyen aikaa,mutta olen niin kaupunkilainen,etten osaisi asua maalla. Ja suurkaupunkilainen vielä lisäksi.Kun tulin tänne takaisin niin asuin ensimmäisen vuoden pohjoisessa,50 tuhannen ihmisen pikkukaupungissa ja vaikka siellä oli ihan hyvä olla,niin se pienuus alkoi vähitellen ahdistamaan ja oli pakko päästä asumaan suureen kaupunkiin.,Suurissa kaupungeissa vaan on niin paljon enemmän mahdollisuuksia ja valinnanvaraa.
    Ihanan vihreitä maisemia kuvissasi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus ajatellut, että jos asuisin yksin, niin silloin suurempi kaupunki voisi olla se paras vaihtoehto. On ainakin tekemistä ja tapahtumia, eikä liikkumiseen tarvitse autoa. Blogissasi olen saanut sen kuvan, että olet todella aktiivinen ja nautit suurkaupungin kultturi yms tarjonnasta.

      Poista
  2. Minä viihdyn maalla - mutta vain hetken. Viikonlopun tai lomaviikon hiljaisuus maalla riittävät minulle - sitten kaipaan jo ihmisiä ja vilinää.
    Ihania maisemia kuvissasi - kiva olisi käydä - mutta ei asua;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kasvanut maalla, mutta en enää haluaisi siellä asua. Mökkeily ei myöskään ole minun juttu. Nuo maisemat ovat todella upeat, mutta en minäkään tuolla keskellä ei mitään haluaisi asua. Ilman autoa ei pärjäisi ollenkaan ja kauppaankin on pitkä matka.

      Poista
  3. Minä olen kaupunki-ihminen tai ainakin lähellä pitää olla isompi kaupunki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se niin on, että minä ainakin haluan palvelut lähelle. Eihän tuo Cork nyt niin kovin suuri ole, mutta ihan sopivan kokoinen minulle.

      Poista
  4. Kaupungissa! Maalla on ihana käydä, mutta kyllä kaupunki on suosikkini. Kauniita maisemia ja ihanaa vihreyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irlannin maaseutu on kyllä uskomattoman ihana, mutta ei minusta olisi sinne asumaan.

      Poista
  5. Irlannin maaseutu on minulle hot!

    Olen itse hieman välimaaston ihmisiä, sillä asumme Jyväskylän kaupungin saarella. On joitain kaupungin etuja, mutta kunnon kauppoihin ja mihin tahansa melkein on noin 18 kilometriä. Sama kuin oli minulla Luvialla aikanaan matka Poriin kouluun ja sitten töihin, mutta nyt asumme melkein vedessä kiinni, joten tämä on parempi, vaikka sydämessä meri järven voittaakin. Kaikki on tässä ja nyt.

    En pidä metelistä, enkä ruuhkasta, vaan hiljasiuudest ja haluan puutarhailla sekä päästä omalta pihalta suoraan laduille ja patikkapoluille.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti sanottu: " kaikki on tässä ja nyt". Toivottavasti pääset vielä Irlantiin ja saat nauttia mutkaisista tiestä ja ihanasta maaseudusta.

      Poista
  6. Irlannissa maaseutu-ehdottomasti! :) Ja sanon taman koko lapsuuteni/nuoruuteni kaupungissa kasvaneena ja Lontoossa monta vuotta asuneena.
    Mutta taalla maallakin on paikkoja, joissa en haluaisi asua. Jos asut jossain alhaalla laaksossa, jossa lahimpaan naapuriin on matkaa tai mutkaista, kapeaa tieta saa kulkea aika tovin ennenkuin paasee vahan leveammalle mutkaiselle tielle jne. Tai saaressa, jossa on vain muutama talo ja sielta on aina lautalla tultava paivittain kouluun/kauppaan/laakariin..myos myrskyissa!
    Maaseudulla voi tuntua valilla yksinaiselta, mutta niin voi kaupungissakin. Maalla sentaan ihmiset huolehtivat toinen toisistaan, kaupungissa siihen ei samalla tavoin voi luottaa-tosin ei tarvitsekkaan, kun palvelut on lahella.
    Kaupungissa toki on enemman mahdollisuuksia kaikella tapaa, mutta en vaihtaisi Irlannin maaseudun rauhaa, mutkittelevia teita(kun omat tiet tuntee, niin niilla osaa ajaa vaikka kapeita ovatkin) ja ystavallisia, vieraanvaraisia, lampimia ihmisia kaupungin halinaan. En ainakaan talla hetkella. Tama juuri on hyva nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääasia on se, että on itse asuinpaikkaansa tyytyväinen. Olisihan se kamalaa, jos koko ajan olisi tunne, että täällä en halua asua. Lontoon hulinan jälkeen maaseutu rauhoitti minuakin kummasti.

      Poista
  7. Sekä että! Molemmista haluan parhaat palat. Olen tyytyväinen kaupungissa asumiseen tällä hetkellä ja mielelläni vietän lomat entisessä kotitalossa, joka on kaukana kaikesta... En pystyisi siellä enää asumaan, mutta etäillä voin siellä kyllä pitkiäkin aikoja. Toki haluaisin muuttaa kaupungissa vielä lähemmäs keskustaan, kuten olen ennen asunut (10 min kävellen Kauppatorilta!), mutta sitten pitää tehdä kompromisseja muissa asioissa (liikenteen päästöt ja hiljaisuus). Ja nyt pääsen kotona suoraan ladulle (kun on lunta) aivan kuten Leena tuossa ylhäällä kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että pääset nauttimaan luonnon rauhasta kotitaloosi. Kuten sanoit, saat kummastakin ne parhat palat. Meillä muuten kuuluu joihinkin huoneisiin liikenne yötäpäivää. Ei se häiritse, mutta välillä jään sitä kuuntelemaan. Enoni luona Satakunnassa ei kuulu mitään ääniä. Vain pelkää hiljaisuutta. Uskomatonta.

      Poista
  8. Täällä on myös sekä että ja siltäväliltä. Istanbulissa oli hyvä, maalla on ollut hyvä, mutta nyt on hyvä tässä lähiössä. Kai se kuitenkin on se, että keskittyy kulloinkin olemassa olevan paikan parhaisiin puoliin ja jättää ne muut vähemmälle huomiolle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin asumme tavallaan lähiössä. On kavereita ja palvelutkin onneksi lähellä. Sitten kun pojat ovat maailmalla, pitää asiat miettiä uudestaan. Onko järkevää pitää näin isoa taloa?
      Toisaalta en kyllä mielelläni muuttaisi muulalle, siis täällä Irlannissa.

      Poista
  9. Viihdyn maalla, mutta en ole koskaan varsinaisesti asunut maalla. Uskon, että kaipaisin kaupunkiin jossakin vaiheessa.....kenties. Täällä Norjassa on varsin elävä maaseutu ja sehän auttaa asiaa. Tällä hetkellä pendlaamme kaupunkiasunnon ja maapaikan välillä, mutta huomaan, että esim. nyt sadonkorjuun aikaan minussa herää varsinainen "maajussi" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö toisaalta ole hienoa, että voi jakaa aikansa kahden paikan välillä, joissa kummassakin on ne omat hyvät puolensa? Minä puolestani en ole mökki-ihminen, enkä täältäkään halua vapaa-ajan asuntoa.

      Poista
  10. Mİnusta on tullut viime vuosina seka etta, rakastan tata suurkaupungissa asumista enka voisi kuvitellakaan asuvani enaa pienessa kaupungissa, jossa olen Suomessa syntynyt. Toisaalta mieli on alkanut haaveilla maaplantista ja kivitalosta jossain Egeanmerenrannalla, pienessa kylassa, jossa olisi omat kanat pihalla ja vihannekset voisi poimia sielta, ei turhia kiireita ja murheita. Ehka elakepaivina?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai meissä kaikissa asuu sellainen maaseudunkaipuu. Minulle riittää, että pääsen aina välillä käymään. Toisaalta ei tämä Cork mikään miljoonakaupunki ole...
      Olisiko siellä mahdollista ostaa pieni maapläntti?

      Poista
  11. Yhä enemmän maalla mutta en silti voi kuvitella asuvani siellä, ainakaan juuri nyt. Kumpaakaan ilman en pärjäisi ja nyt olen tankannut voimaa Moskovan syksyyn istuskelemalla yksin metsässä ja hengittelemällä raitista ilmaan. Olen kuunnellut hiljaisuutta ja videoinut tuulen suhinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen maaseutu ja Moskovan hälinä taitavat kyllä olla täysin erillaisia. Hienoa, että osaat nauttia molemmista.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!