sunnuntai 3. elokuuta 2014

Costa Del Cork

Irlannin kesä on ollut tänä vuonna lämmin ja vähäsateinen. Hyvä näin! Minun on kovasti tehnyt mieli uimaan.
Suomessa en järveen uskaltautunut, koska vesi oli niin kovin kylmää. Täälläkään ei merivesi houkuttele uimaan, joten on pitänyt vähän inspiroida. Vaihdoin kuntosalin siihen vanhaan ja tuttuun, jossa on uima-allas.
Aamulla muiden vielä uinuessa lähdin aamu-uinnille. Sinne kuntosalin uima-altalle siis. Iltapäivällä menimme miehen kanssa ajelulle ja kävin rannalla testaamassa varpaalla vettä. Kylmäähän se edelleen oli. Ei tehnyt mieli pulahtaa mereen.

Meillä on muuten huomenna yleinen vapaapäivä, joka tuli kyllä tarpeeseen. Viikko on ollut aika rankka monestakin syystä. Olin jälleen kerran lääkärintarkastuksessa. Kaikki minulla hyvin, mutta siellä odotushuoneessa tuli taas nähtyä myös heitä, joilla aikaa ei välttämättä ollut enää kovin paljon. Minua alkoi ahdistamaan koko sairaala ja halusin vain sieltä nopeasti ulos. En saa päästäni niitä laihoja, väsyneitä, huivi- tai paljaspäisiä potilaita, jotka nuokkuivat pyörätuoleissaan. Heillä kaikilla on omat taistelunsa Möykkyjensä kanssa. Muutamassa tapauksessa oli kyllä selvää, että Möykky oli vahvasti niskan päällä. Masentavaa. Eikä sekään tieto piristä, että oma leikkaukseni lähestyy, vaikka minulle ei ole vielä päivää kerrottukkaan. Pitkä ja luultavasti kivulias toipuminen edessä. Voi, kun saisin pistää nämä asiat jo taka-alalle ja unohtaa sairaalat, lääkärit, neulat ja lääkkeet.

Huomenna muuten vuorossa itäinen Costa del Cork. Palataan asiaan uusien merikuvien kera!










8 kommenttia:

  1. No kylla olisi aika jo jattaa tama Moykky pois elamastasi. Voimia ja jaksamista siihen asti vaan voin toivottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, välillä tosiaan tuntuu, että tässä on möykkyilty jo aivan liian kauan. Yritän ajatella, että jouluna tämä ruljanssi on ohi.

      Poista
  2. Toivottavasti reissu Costa del Corkiin piristaa ja möykky jaa vahan taka-alalle, voin vain kuvitella ahdistuksen maaran kun asian joutuu aina uudestaan ja uudestaan kohtaamaan. tsemppia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä menee pitkästi aikaa, että Möykky ei ole pinnalla ja sitten taas tuntuu, että näen "hänet" joka paikassa. Merenrannalla piristyn aina!

      Poista
  3. Varmaan raskasta nähdä huonompikuntoisia möykkypotilaita. Serkkutyttö on kuntoutuksessa, pari vuotta sitten leikattiin rintasyöpä ja kuntoutuksen eka viikko oli kuulemma vaikea, kun siellä oli niin paljon hiuksettomia, jotka muistuttivat siitä menneestä kamalasta ajasta, olisi mieluumminen mennyt sydäntautisten kuntoutuspuolelle, ymmärrän hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Serkkusi ajatuksia ymmärrän ja hyvin. Huonosti voivia potilaita katsoessa tulee pakostakin mieleen, että tuleekohan minustakin joskus yhtä heikko. Olin helpottunut, kun suljin sairaalan oven. Jotekin haluan vain pistää Möykyn mappiin Ö ja suunnitella tulevaa ilman sairaaloita ja lääkäreitä. Toisaalta turha tässä on marista, kun asiat ovat hyvin.

      Poista
  4. Kaikki sairaalaympäristö ja muut potilaat ahdistavat. Ei sille voi mitään, ei voi edes ohittaa tiettyjä paikkoja kun alkaa taas kiertää päässä ja mahassa. Tilalle paljon aurinkoa, raitista ilmaa, muuta ajateltavaa, jotta energiavarat kasvavat, niitä vielä tarvitaan. Olet jo selvinnyt paljosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sairaalaympäristö voi tosiaan olla uskomattoman ahdistava. Varsinkin, kun huomaan, että täältä ei anneta kaikille terveenpapereita.
      Oikeassa olet ulkoilu ja aurinko tekevät hyvää. Onneksi tämä kesä on meitä suosinut!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!