tiistai 29. heinäkuuta 2014

Luopumisen tuskaa ja sisustuskirjoja‏

Luin lomalla kasakaupalla lehtiä. Äiti niitä oli minulle kerännyt ja ystäviltä sain lisää. Suomen kesäyöt valvottivat. Aivan liian valoisaa, enkä saanut nukuttua kunnolla. Onneksi oli lehtiä! Pojatkin ihmettelivät, että  yöllä on kuin päivällä, eikä pysy kertomaan mitä kello oikeasti on. No, niillä kahdella vuorokausirytmi on tainnut olla muutenkin sekaisin siitä päivästä alkaen, kun koulu loppui. 
Kuten tiedätte meillä talo maalattiin sisältä ja ulkoa lomani aikana, joten kaikki sisustamiseen liittyvä kiinnosti.  Yksi artikkeli jäi erityisen hyvin mieleen. Siinä kerrottiin tavarasta luopumisesta. Pitäisi oppia ajattelemaan niin, että muistot pysyvät mielessä, eikä niistä tarvita jotain esinettä muistuttamaan. Olenkin yrittänyt pitää  tämän opetuksen mielessäni ja karsinut koriste-esineitä, tauluja, astioita jne. Kymmenen vuoden kuluessa kotiimme on kertynyt hirveästi tavaraa, ja nyt on hyvä sauma päästä tarpettomista pölynkerääjistä eroon. Jotenkin on suorastaan vapauttava tunne, kun viimeinkin tajuaa, että muistot eivät katoa minnekkään. Siksipä se paraimmat päivänsä nähnyt, lahjaksi saatu kippo, päätyykin roskiin.  
Poimin kirjastosta kaksi kirjaa, jotka luin loman aikana. Harmitti vähän, sillä Kevin McCloundin Sisustajan värit olisi ollut hyvä lukea pari kuukautta sitten, ennen maalauksen aloittamista. Kevin McClound on varmasti monelle teistäkin tuttu suositusta Grand Design- ohjelmastaan. Kirjaa lukiessa ja sen kuvia katsellessa värit avautuvat aivan uudella tavalla. Eli jos olette aikeissa maalata huoneita, tähän kirjaan ja sen kauniisiin kuviin kannattaa ehdottomasti tutustuta. 
Teuvo Lomanin ja Niko Heleniuksen Kaikki kotona, iloa ja väriä sisustukseen- kirjasta puolestaan poimin monta hyvää ja käyttökelpoista ideaa. Tämä kirja muuten olisi todella hyödyllinen lahja sellaiselle henkilölle, joka on muuttamassa uuteen asuntoon. Teuvo kehottaa lukijoitaan sisustamaan niin, että oma käsiala näkyy. Kodin pitää siis olla asukkaidensa näköinen. Piristävä poikkeus, sillä usein suomalaisissa sisustuslehdissä  ja -kirjoissa kodit näyttävät mielestäni aika kliinisiltä. Valkoista ja vielä enemmän valkoista...





Illat ovat kuluneet verhoja pesten ja tauluja ripustaen. Huonekalujakin tekisi mieli uusia, mutta siihen ei budjetti anna periksi. Se haaveilemani miniloma, jonnekkin Eurooppaan, on nyt maalina seinillä. Jos olisin oikein suosittu sisustusbloggaaja, voisin tähän väliin heittää toivelistan haluamistani sisustusjutuista. Ja sitten kuin ihmeen kaupalla parin viikon päästä kertoisin yhteistyökumppanistani, joka ”ylättäen” kysyi, että haluaisinko testata heidän sohvatyynyjään tai hyllykköään, unohtamatta uutta sänkyä makuuhuoneeseen...  Eipä auta muuta kuin pistää lista nastalla ilmotustauluun kiinni ja alkaa säästämään!


16 kommenttia:

  1. Valoisia ovat, Suomen kesäyöt. Syksyllä alkaa pimetä ja totuttelemista pimeään piitkäksi aikaa.. se ei tunnu hyvälle ajatukselle yhtään. Mutta, minkäs teen? Pakko mikä pakko. Minäkin olen lukenut öisin aika paljon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mienannut tulla nukkumisesta mitään. Talvella taas tulee pimeä aivan liian aikaisin. Eli keskinmäärin kai ihan ok!

      Poista
  2. Tuota tavarasta luopumista olen kovasti nyt tämän vuoden opetellut...arvaa vaan olenko jo oppinut...oikein arvasit..oppimisen alussa tässä vielä räpelletään..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se aina niin helppoa ole. Seuraavaksi aion kiivetä ullakolle. Siellä sitä krääsää vasta onkin.

      Poista
  3. Mä harrastan ahkerasti tavaroista luopumista, mutta aina sitä vaan riittää... Seuraavaan asuntoon ei tule kuin oikeasti tarpeellinen. Niin, ja muutama muu juttu ;)

    Laitoin marjakeskusteluun vielä juttua. Itelläni ei enää tule ilmotuksia viesteistä, kun laitoin heti julkaistavaksi, joten siksi mainittin. Eihän niitä muuten tiedä edes etttiä. Vai saako näistä jotenkin asetuksissa tilattua ilmotuksen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä nyt ihan kaikesta voi luopua. Kyllä meilläkin vielä tavaraa riittää ja moni kaappi odottaa raivaamista.

      Poista
  4. Täälläkin on nyt luovuttu urakalla. Mummo ja pappa olivat tuoneet Talolle meidän pahvilaatikkomme 13-vuoden takaa. Niistä kamoista ainakin 80% saa suoraan jatkaa matkaansa kirpparille. Vähemmän on nyt enemmän. Paitsi astioissa. Niitä minulla on niin paljon, että keittiön kaapit jäi heti liian vähäisiksi. Luovuin vain eriparikupeista, mutta muuten haluan säästää kaikki. Ja minulla on joka laatua 20 kpl, että saan syötettyä koko suvun:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen usein miettinyt, että miksi ihmeessä olen tämänkin tavaran säilyttänyt. Kai sitä luulee, että käyttö vielä joskus löytyy.
      SInulla on nyt se hieno Turkista ostettu pöytä, joten voit kutsua koko suvun syömään. Eivät ainakaan astiat lopu kesken.

      Poista
  5. Minullakin on vaikka kuinpa paljon kamaa josta voisin luopua.Ja ei siitä edes ole kauan kun luovuin Suomen kodistani ja annoin niin paljon tavaraa pois,lähes puolet...Sitä vaan aina kerääntyy lisää;minulla etenkin keittiöön;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäähän sitä nyt innollaalla ruoanlaittajalla olla "pelit ja vehkeet" keittiössä. Minä löydän aina maustepurkkeja, jotka ovat menneet vanhaksi jo monta monitusta vuotta sitten.

      Poista
  6. Tavarasta luopumista olisi voinut suositella sukulaiselle, joka ei varmaan ole ikinä heittänyt mitään kesämökiltä pois ja sen näköistä siellä sitten olikin. En vaan uskaltanut sanoa mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän siinäkin on, että toiselle mökki on sellainen tavaran keräyspaikka. Sun olis varmaan pitänyt tilata vaihtolava mökin pihaan ja alkaa heittelemään romua siihin. Ei kuulosta kovin mielyttävältä vierailupaikalta!

      Poista
  7. Muutto toiselle puolelle maata oli hyva syy luopua monesta turhasta. Mina haaveilen uudesta kodista silla tama nykyinen on valiaikainen ja kaikki vahan niinkuin sinnepain. Tykkaan valkoisesta mutta sellainen taysivalkoinen kliinisyys mika Suomessa on ollut monta vuotta muodissa ei ole kylla minun juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en koskaan ole pysytnyt kiintymään vuokra-asuntoihin. Kyllä oma on aina oma.
      Täysin valkoisista seinistä ja huonekaluista tulee sairaala mieleen...

      Poista
  8. Olen opetellut luopumaan tavarasta, vaikka vaikeaa se toisinaan on. Nuorin tyttäreni on varsinainen hamsteri, joten nyt käymme luopumisen koulua myös hänen kanssaan ja toivoa sentään on! Remontti ja muutto ovat ne tehokkaimmat tavat poistaa vanhaa ja turhaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavaran hamstraaminen on tosiaan luonnekysymys. Toisille se luopuminen on vain niin kovin vaikeaa.
      Paljosta olen jo päässyt eroon, mutta monta kaappia on vielä käymättä läpi. Ei huvita niitä edes avata.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!