tiistai 10. kesäkuuta 2014

Pisteitä

Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, meillä tai siis pojallani on menossa paikalliset yo-kirjoitukset. Tänään hän selvitteli suosikkiaineensa (not) eli iirin koukeroita. Huomenna on edessä rankka päivä; ensin ranskaa ja sitten historiaa. Kokeita riittää vielä ensi viikollekkin ja sitten urakka on ohi.  Jäämme odottamaan tuloksia eli pisteitä, jotka julkaistaan elokuussa.

Pisteillä nimittäin haetaan jatko-opiskeluihin. Mitä lähemmäksi 600 pistettä pääsee, sitä parempi. Loppupeleissä nimittäin millään muulla ei ole välitä kuin pisteillä. Pääsykokeita ei täällä juurikaan harrasteta. Lääketieteellinen taitaa olla niitä ainoita, johon päästäkseen pitää myös läpäistä soveltuvuustestit.

Kurssin suosiosta riippuen vähimmäispistemäärä vaihtelee vuosittain. Opiskelijoita on nykyisin enemmän, sillä laman takia moni työttömäksi jäänyt on lähtenyt uudelleen opiskelemaan. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että vähimmäispistemäärät nousevat ja nousevat, ja pääsy opiskelemaan haluamaansa alaa saattaa jäädä vain haaveeksi.

Vähänkään rakennusalaan liittyvien kurssien pistemäärät laskivat, koska alalla ei ole töitä. Koska Irlanti on pieni maa, otetaan uusia opiskelijoitakin useille kursseille vain "kourallinen". Kilpailu suosituista opiskelupaikoista on kova. Sekään ei ole harvinaista, että opiskelemaan lähdetään naapurisaarelle. Silloin vanhempien kukkarossa on parempi olla muutakin kuin kaupan ostoskuitteja.

Mikäli kirjoitukset menevät pieleen, niin silloin ei auta muu kuin käydä viimeinen luokka uudestaan ja kirjoittaa seuraavana kesän uudestaan KAIKKI aineet. Ei mitenkään houkutteleva vaihtoehto.Siksipä kirjoituksiin pitäisi panostaa tosissaan.

Opiskelupaikan kyllä saa huonommillakin pisteillä, mutta ei välttämättä sitä mitä haluaisi. Myöhemmin voi tietysti  harkita aikuisopiskelua, johon pyrkiminen on paljon helpompaa. Lukuvuosi täällä muuten maksaa n. 3000 - 4000 euroa ja päälle sitten tulee tietysti vuorkat, kirjat, matkustaminen jne. Pienituloiset voivat hakea avustuksia, mutta luulen että suurin osa opiskelee vanhempien toimiessa maksajina. Opintolainat eivät ole täällä yleisiä.

Meidän "abi" ei turhaa stressaa.  Tulevaisuuden suunnitelmat ovat edelleen auki, joten älkää vaan kysykö mikä pojastani tulee isona. Toivottavasti elokuussa olemme kaikki vähän viisaampia!





13 kommenttia:

  1. Onpa jännää. Ja pitkä odotus valmistujilla (ja vanhemmilla)! Tuleeko tulokset heti elokuun alussa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolessa välissä vasta. Odottavan aika on pitkä.

      Poista
  2. Heräsi kysymys opiskeluihin liittyen; kerroit, että lukuvuosi maksaa noin 3000-4000 euroa ilman vuokria ja muita kuluja. Onko opiskelu kaikkialla siellä samanhintaista, esimerkiksi sen aikuisopiskelun piirissä?

    Toivotan onnea yo-kirjoituksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikuisopiskelijat maksavat myös lukukausimaksun, joten ilmaista opiskelu ei tosiaankaan täällä ole.

      Poista
  3. Onnea kokeisiin. Ja jännää on touhu. Toivottavasti selkiytyvät nuoren herran ajatukset opiskelupaikan suhteen.
    Tsemppiä myös koko perheväelle rutistuksen keskelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisihan se helpompaa, jos olisi selvät suunnitelmat ja tavoitteet. No, eiköhän ne suunnitelmatkin tästä vielä valkene.

      Poista
  4. Tsemppiä kokeisiin. On se toisaalta hurjaa, että kaikki on niin pienestä kiinni. Ja edelliseen postaukseen: se olisi voinut olla kuin minun näppäimistöstäni lähtöisin. Kuntosalia on takana yli kolme kuukautta, mutta vaaka mokoma se ei suostu liikkumaan alaspäin, vaikka senttejä on jonkun verran huvennut. Mitä sillä vaa'an lukemalla on väliä, jos tuloksia syntyy, kysyy mies. Minulle se on vain joku psykologinen juttu. Jos ei paino tipu, tuntuu, että mitään ei oikeasti tapahdu..ÄRSYTTÄÄ, mutta jatkan nyt vihan vimmalla kesäkuun loppuun asti. Täytyy sitten suomessa miettiä, että miten ja missä projektini jatkuu. Periksi en nyt kuitenkaan anna, tässä on selvästi joku 40-vuotiaan itsepäisyys päässyt lopultakin mukavuudenhalun edelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä siinä muuta tarvita kuin vaikka flunssa, niin se vaikuttaa tuloksiin heti.
      Ensi viikolla tämä rutistus on onneksi ohi.

      Kyllä se niin on, että vaaka kertoo totuuden. Minusta ihan oikeasti tuntui, että olen vain tuhlannut aikaani ja rahojani ja tässä tulos. Eihän se tietysti niin ole. Voin paremmin, eikä selkä oikuttele ja housut menevät kiinni.

      Poista
  5. Kaameaa stressiä useimmissa perheissä, joissa pointseja odotetaan. Samaan tulokseen eli yliopiston kurssille pääsee kyllä myös vähemmillä pisteillä, kun menee valmistaville kursseille (Institutes of Technology) tai alemmille tutkintokursseille (Certificate or Diploma). Tulokset saadaan tänä vuonna 13.8. Sitten alkaakin se toiseksi stressaavin vaihe, pitää löytää asunto äkkiä siitä kaupungista, jonka yliopistoon on päässyt. Jälkeenpäin katsottuna ihmetyttää, miksei kaikkea voida tehdä vähän nopeammassa aikataulussa, jottei tulisi sellaista ryysistä elokuussa? Suomessa oikeasti päästään ylioppilaaksi toukokuun lopussa. Olen elänyt henkessä mukana viiden lapsen pointseja odotellen, kirjavalla menestyksellä. VN, teillä sentään on mahis käydä opistoa kotoa käsin, paljon halvempaa! Ja hyvä kun abi ei stressaa, siinä on kaverilla jalat maassa. Onnea äidille, hyvin olet luotsinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos poju tietäisi mitä haluaa, niin sillonhan voitaisiin käyttää vaikka mitä kiertoteitä, mutta kun ei tiedä... Tai yksi haave (ja erittäin kallis sellainen) on, mutta sen varaan ei voi jättää kaikkea.
      Siinä tosiaan säästää euron jos toisenkin, jos voi asua kotona. Toisaalta itsenäistyminen olisi kyllä suotavaa, mutta liian kallista!
      Abi ei stressaa, joten minä stressaan hänen stressittömyyttään.

      Poista
  6. Elätte jännittäviä aikoja. Nuori tarvitsee tukea ja rohkaisua valinnoilleen. Opiskelu on kallista ja uskon, että lapset oppivat arvostamaan vanhempien panostusta. Onnea abille ja tietenkin koko perheelle. Matkakuume on iskenyt jo pahasti, lähtöön enää runsas viikko :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opiskelu ei tosiaan ole täällä ilmaista. Voin vaan sanoa, että onneksi lapsia on vain kaksi.
      Oikein mukavaa lomaa sinulle. Täällä on nyt aivan mahtavat ilmat.

      Poista
  7. Aika jännää, että lääkikseen on soveltuvuustesti. Oikein tarpeellista.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!