lauantai 12. huhtikuuta 2014

Muuttolintuja ja tänne jämähtäneitä

En tiedä tarkalleen kuinka monta suomalaista asuu Corkin läänissä. Veikkaan, että luku on 30-40 välillä. Suomalaisia tulee ja menee, ja sitten on meitä tänne jämähtäneitä. Osa tulee tänne vaihto-opiskelijaksi yliopistoon, osa töihin esim. call "centterihin" (kontaktikeskus kai suomeksi) ja sitten on meitä miehen takia tänne tulleita.

Itse tunnen paljon suomalaisia ja olen heidän kanssaan jatkuvasti tekemisissä. On ne läheisemmät ystävät, jotka olen tuntenut lähes tulkoon yhtä kauan, kun olen täällä asunut. Vuosien varrella on myös tullut uusia tuttavuuksia. Sehän nyt on selvä, että kaikkien kanssa ei voi olla paras kaveri, eikä tarvitsekkaan. Täällä asuvia suomalaisia on kuitenkin aina kiva tavata. Silloin kun ehdin, niin käyn Suomi-tapaamisissa. Kerran kuussa joku meistä varaa ravintolasta pöydän ja järjestää tapaamisen. Läheskään kaikki suomalaiset eivät näissä tapaamissa käy. Paikalla on yleensä 5-15 henkilöä. Syömme ja juttelemme, ja sitten osa jatkaa iltaa pubissa.

Piirit täällä ovat niin pienet, että aina joku tuntee jonkun toisen suomalaisen. Eräs tarmokas suomineito pitää huolta tiedottamisesta ja laittaa sähköpostia tapahtumista. Facebook sivukin löytyy! Lapsille pidetään Suomi-koulua, mutta sinne meidän pojat ovat aivan liian vanhoja.

Kyllä se vaan niin on, että toisen maamiehennaisen kanssa on helppo puhua. Maristaan säät, venyvät ja paukkuvat aikataulut ja ihmetellään Irlannin menoa. Täällä pitempään asuvat ovat hyviä tietopankkeja maan tavoista ja ihan vaan tavallisista käytännön asioista. Kun oma perhe on kaukana, ovat ystävät kullan arvoisia. Apua saa, jos sitä tarvitsee, ja juttukaveri on aina kännykän toisessa päässä.

Tänään tapasin yhden muuttolinnuista irlantilaisella aamiaisella. Meitä tänne jämähtäneitä onneksi käydään Suomesta silloin tällöin tervehtimässä. Kävin myös testaamassa kaupungilla uudessa leipomossa myytävää ruisleipää, ja sen mausta pitääkin heti raportoida muille ruisleipää kaipaaville.

Oletteko te, ulkomailla asuvat lukijat, tekemisissä muiden suomalaisten kanssa?







13 kommenttia:

  1. Tel Avivissahan on suomalainen kirjasto kerran kuussa,joten siellä tulee tavattua aina muita suomalaisia. Ja olen ollut paljon tekemisissä joidenkin suomalaisten kanssa,mutta ovat muuttaneet täältä pois:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kirjasto on hieno idea. Kyllä kuule minäkin olen joutunut vuosien varrella sanomaan monta kertaa hyvästit, kun joku on lähtenyt takaisin Suomeen tai muualle. Joka kerta tuntuu yhtä vaikealta.

      Poista
  2. Kun asuin Los Angelesissa ja lapset olivat pienia, minulla oli monta suomalaista ystavaa, olimme laheisia. Taalla Vegasissa olin ensimmaiset 10 vuotta niin paljon toissa, etta vapaapaivat menivat perheen kanssa ja suomalaiset joihin olen tutustunut asuvat kaikki toisella puolella kaupunkia, minne on meilta n. 40 min. yhteensuuntaan. Eli taalla en ole suomalaisten kanssa tekemisissa juuri ollenkaan. Juttelen suomalaisten ystavien kanssa Losista ja New Yorkista puhelimessa. Ja tietty juttelen usein Suomessa asuvien ystavieni kanssa. Lahes paivittain. :) Olisi kylla ihanaa jos loytaisin taalta meidan hoodeilta suomalaisen ystavan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se ihan ymmärrettävää, että kiireisen työviikon jälkeen ei aikaa eikä energiaa riitä enää kyläilyyn eikä vierailuihin. Varsinkin, jos matkoihinkin menisi paljon aikaa.
      Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka vielä törmäät johkin lähellä asuvaan suomalaiseen. Toivotaan niin. Minä olen törmännyt suomalaisiin bussipysäkillä, urheiluikentällä, pankin jonossa...

      Poista
  3. Itse olin aika tiiviisti muiden suomalaisten (kaikki hoitajia) kanssa ensimmäisen vuoden ajan muutettuani Englantiin. Valtaosa heistä lähti takaisin Suomeen vuoden jälkeen ja minulla ei tullu koskaan aikaiseksi osallistua Suomi-iltoihin jne, joita Bristolissa näytti olevan aika paljon tarjolla. Jotenkin ei ollut vain tarvetta olla oman maan kansalaisiin yhteydessa vain sen takia, että nekin on suomalaisia. Muihin suomalaisiin oli tietenkin aina kiva törmätä sattumalta - kuuli jonkun muun puhuvan suomea bussissa tms, niin tuli aina sananen vaihdettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se tämäkin asia elää vaiheittain. Se on kyllä selvä, että ei saman maan passi takaa sitä, että tulee heti hyvin toimeen. Onneksi on joukosta löytynyt ne omat kaverit.

      Poista
  4. Lontoossa asuessani en kaivannut muita suomalaisia-asuttiin jo serkkuni kanssa yhdessa, joten se 'suomi-ystava' oli siina ;) ja kun kavi toissa ja oli kiiretta, niin ei juuri muita suomalaisia kaivannut. Ja siella oli helppo tutustua uusiin ihmisiin, briteilla on hyvat tavat ja 'small talk' :illa on helppo aloittaa. :)
    Tanne Irlantiin, West Corkiin muutettuani, on valilla tuntunut hyvinkin yksinaiselta, silla pienella alueella ihmiset ovat tunteneet toisensa koko ikansa, ja siihen 'circleen' on ulkopuolelta tulleen hirvean vaikeaa paasta soluttautumaan. Joskus tuntuu jopa, etta ulkopuolisia ihan tarkoituksella valtellaan. Onneksi on hyvat naapurit ja muutama muu ulkomaalainen, joiden kanssa vahan pidetaan yhteytta, lasten koulukavereiden aitien kanssa emme ole vielakaan paasseet ulkokuoren raapaisua pidemmalle-kuten jo totesinkin, taalla vuosia asuneet eivat kaipaa uusia ystavia. Ja kun itse en ole taalta 11 vuoden aikana toita onistunut saamaan(yritin silloinkin kun lapset olivat pienia ja toita oli taallakin tarjolla, nyt niita ei ole..), ei tietysti sitten ole tyokavereitakaan.
    Suomalaisten ravintola-tapaamiset ovat aina Corkin keskustassa iltaisin. Corkkiin on meilta tunnin/puolentoista mittainen ajomatka, ja sama tietysti sitten takaisin. Ja itse en uskalla Cork cityyn ajaa, etenkaan iltapimealla. Meilla ei myoskaan ole perhetta lapsenvahdiksi(miehellani ei ole sisaruksia ja vanhemmat kuolleet..), joten sekin on esteena etta voisimme tulla yhdessa. Eli vaikka olisikin hauskaa tavata/jutustella muiden suomalaisten kanssa, niin valimatka on liian pitka. Olin kiinnostunut viikonlopputapaamisista-koko perheen vaellusretkista ja sen sellaisista, mutta minulle kerrottiin, etta viikonloppuisin on vaikeaa saada ketaan innostumaan lahtemaan minnekkaan??? Samoin olisi joskus mukavaa, jos sieltapain porukkaa matkustaisi tanne lahemmas West Corkkiin-tama on kuitenkin Corkin, ellei koko Irlannin kauneinta seutua. :)
    Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se niin on,että etenkin pienellä paikkakunnalla ihmiset ovat tunteneet toisensa iät ja ajat ja ovat vielä yleensä sukuakin toisilleen. Siihen on muualta tulleen vaikea päästä mukaan.
      Minä olen saanut hyviä irlantilaisia ystäviä parista naapurista ja koulun kautta. Vanhemman pojan luokkalaisten äideistä olen tekemisissä enää vain yhden kanssa. Onneksi Juniorin luokkalaisten äidit ovat paljon kivempiä, eikä ystävyys ole loppunut vaikka ovatkin eri kouluissa.

      Sieltä tosiaan on pitkä matka tapaamisiin. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka sinnekin vielä joskus muuttaisi suomalaisia. Yleensä puskaradio näistä asioista pian on selvillä!!!

      Poista
  5. Pidan suomalaisiin yhteytta, olen melkein aina pitanyt tosin vuosien vieriessa on tullut tarkeammaksi etta on muutama hyva suomalainen ystava, olen ihan samaa mielta etta oman maanaisen juttuseuraa tarvitsee ajoittain, toisen suomalaisen ulkomailla asuvan kanssa on aika selkeat lahtökohdat monista asioista kuten suhtautumisesta Suomeen ja tahan uuteen kotimaahan, ei tarvitse kauheasti jannittaa ja miettia kuinka pukea asiat sanoiksi. Ja omalla kielella. Mulle jai Ankaraan kaksi hyvaa suomiystavaa, taalla olen ehtinyt tavata jo kaikki kaupungin suomalaiset joista parin kanssa pidetaan yhteytta viikoittain ja tavataan usein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaisten kanssa voi päästää pahimmat höyryt ulos ja sitten taas jaksaa asuinmaataan. Hienoa, että sieltäkin on löytynyt toisia suomalaisia ja voitte tavata toisianne.

      Poista
  6. Mielelläni, niin kovin mielelläni pitäisin suomalaisia ystävinä täällä itä-Irlannissa, mutta niitä ei vain ole. Dublinissa varmaan olisi, mutta meiltä sinne aivan liian pitkä matka. Minullakin oli tosi hyvä ja läheinen suomalaiskaveri täällä kun lapset olivat pieniä, ja pidettiin yhteyttä senkin jälkeen, kun hän muutti etelämpään, mutta kun hän vaihtoi maanosaa, tunnin mittaiset puhelinkeskustelut vain jäivät. Onneksi sinä vielä asut siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kun sieltäkin löytyisi suomalaista seuraa sinulle.Tekee hyvää välillä puhua omalla äidinkielellään ja marista ja murista irlannin ihmeet ja ihmiset. Sitten taas jaksaa. Toivottavasti siellä kaikki ok.

      Poista
  7. Meillä suomalaisuus rajoittuu aikalailla omaan perheeseen.
    Dublinissa on suomalaisia varmasti paljon muuhun Irlantiin verrattuna, mutta täällä suurin osa on kuitenkin perheettömiä, nuoria ja huolettomia vierailijoita :) Näin vanhempana, perheellisenä ja jämähtäneenä ei enää oikein tuo pubeissa ravaaminen jaksa innostaa, joten suomalaisyhteydet jää aika pieneksi. Toki varmasti muitakin löytyy, mutta en vaan ole itse harmikseni törmännyt (eli Haloo Dublin :)
    Suomalaisen erakkoluonteen omaavana suurimman osan aikaa on hyvä kyllä näin, vaikka välillä kyllä tuntuu että olisi kiva rupatella omalla kielellään muutoinkin kuin Skypessä tai ulkomaan puhelussa.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!