maanantai 28. huhtikuuta 2014

Hiljaiseloa blogissa ja keväisiä projekteja

Hiljaiselo blogissa tarkoittaa yleensä sitä, että ihan oikeassa elämässä on vilskettä. Ei mitään uutta eikä ihmeellistä. Ihan vaan sellaisia kevääseen liittyviä projekteja. Kävin eilen taimiostoksilla, ja nyt on etupihan ruukut ja ikkunalaatikot valmiina kesään.
Ikkunat pestiin viime viikolla ulkoa ja edessä olisi niiden pesu myös sisältä. Sarjassamme niitä kotitöitä, joita vihaan. Uunin pesu taitaa olla sillä listalla ykkösenä ja hyvänä kakkosena ikkunat!
Ja sitten se meidän takapihalla, jossa rehottaa rikkaruohot. Siellä minulla riittää hommia moneksi päiväksi tai paremminkin illaksi. Viikolla ei oikein ehdi paneutumaan mihinkään projektiin kunnolla. Kyllähän te tiedätte  on työt, kaupat, ruoanlaitot, pyykit, kuskaukset...ja vedä siinä sitten jossain välissä kumpparit jalkaan ja tongi multaa. Varsinkin, kun kohta taas pitää mennä ja mielummin ilman multaa poskessa.
Toinen suuri ja tuskallinen projekti on kunnon kohotus ja vyötärön kavennus. Itse syytän lääkitystä siitä, että kiloja kertyy pelkästään ruoan katselemisesta.  Totuus taitaa kylläkin olla yhdistelmä lääkkeitä, ikää, herkkusuuta, leipomista ja ihan vaan hyvästä ruoasta tykkäämistä. Eikä sekään auta, että en ole koskaan rakastanut liikuntaa. Yläasteella suorastaan inhosin liikuntatunteja. Siellä tosiaankin sai tuntea olevansa huono.  Onneksi lukiossa tunnelmat olivat tunneilla kannustavammat. En ole koskaan oikein tajunnut, mitä se liikunnan ilo on. Kuinka joku voi nauttia siitä, että on hiki roiskuu, sydän hakkaa ja on täysin naatti?
Kävelyllä käyn mielelläni ja sitä teen jopa ihan reippaassa tahdissa.  Nyt vaan tuntuu, että se ei enää riitää. Niinpä lauantaina kävin katsastamassa ja testaamassa läheisen kuntosalin. Ei ehkä paras mahdollinen valinta, sillä siellä nousi rauta, haisi hiki ja kiilsi lihakset. Toinen vaihtoehto olisi pelkästään naisille tarkoitettu kuntosali tai sitten se vanha tuttu, jossa on myös uimahalli. Uimahallin haluaisin kuuluvan pakettiin, mutta siitä ilosta saa maksaa enemmän.
Koska läskiä on saatava palamaan, menin sunnuntaina elämäni ensimmäisen (ja viimeisen kerran) spinningtunneille. Ei ollenkaan minulle sopivaa liikuntaa. Ensinnäkin musiikki huusi niin kovalla, että tärykalvot olivat puhkeamaisillaan. Ohjaaja oli kyllä ihan kiva ja varmasti hyvä, mutta kyllä se pyörän selässä hyppiminen oli minusta enemmän kidusta kuin liikunnan iloa. Alkulämmittelyn  jälkeen olin jo ihan hikimärkä ja peppu puuduksissa. 45 min kului uskomattoman hitaasti, ja suurimman osan ajasta poljeskeli omassa tahdissani kuntopyörää istuvaltaan. No, se tuli selväksi, että pilatestunnit sopivat minulle paremmin kuin spinning.
Jaksan ihmetellä poikieni intoa liikkumiseen. Vanhemmat, kun eivät ole tässä asiassa kunnostautuneent. Kumpikin on aina innokkaana kokeillut uusia lajeja, eikä sää ole ollut este pelata esim. jalkapalloa. Pojista vanhemman kanssa käyn parhaat keskustelut hyvin menneen jalkapallo-ottelun jälkeen. Silloin hänestä suorastaan hehkuu se kaipaamani liikunnan ilo. Hyvä esimerkki siitä, että ei-urheilullisten vahempien lapista voi tulla urheilullisia ja liikuntaa rakastavia.
Tänä iltana vuorossa sauvakävelyä. Ei kyllä yhtään huvita, mutta nyt on pakko! Ennen sitä käyn katsastamassa vielä yhden kuntosalin ja sitten päätän mitä teen. Joka tapauksessa huomenna tähän aikaan olen joko kuntosalilla tai uimassa!
Ei valitettavasti meiltä!


18 kommenttia:

  1. Tulipas kirjotusvirheitä padilla ja piti poistaa tuo edellinen. Niin, piti vain sanomani, että kuulostaa tutulta tuo koululiikuntaosuus. Tanssi ja jooga on ollu kivoja löytöjä, jotenki vaan vaivaa laiskuus silläki saralla. Toivottavasti kesäaurinko tois liikuntaenergiaa! Ja puutarhahommathan on hyvää hyötyliikuntaa myös. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yläasteella en tosiaan nauttinut liikuntatunneista. Open kommentit olivat suorastaan ilkeitä meille ei niin liikunnallisille. Ja sitten se hiihtäminen...sinne vaan oli sitten minkälainen lumimyrsky tahansa, kunhan oli pakkasta alle -16 astetta.
      Puutarhassa tulee liikuttua ihan huomaamatta. Eiköhän se tästä...

      Poista
  2. Minäkin vihasin koulussa liikuntaa ja pelkäsin telinevoimistelua. Nyt tykkään kyllä sauvakävelystä, varsinkin kun on kaverit mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Telinevoimistelu ei tosiaan ollut herkkua. Miksihän se oli edes osa opetusohjelmaa?
      Minäkin olen kaivanut sauvat esille ja käynyt kävelemässä. Paljon tehokkaampaa kuin normaali kävely ja tekee hyvää hartioille.

      Poista
  3. Täällä myös yksi koululiikunnan vihaaja ja antiliikkuja muutenkin. Nyt menen väkipakolla salille. Se riemu tulee aina liikunnan jälkeen; tulipahan tehtyä. Liikunnan aikana koen vain tylsyyttä ja tuskaa. Huomen aamulla taas katsotaan, että onko niistä hikikarpaloista ollut hyötyä. Vaaka ei ole kovin motivoiva seuralainen, sillä sen mukaan minussa ei tapahdu yhtään mitään… En ymmärrä, että miten voi olla näin vaikeaa tiputtaa edes yhtä kiloa. Onko minussa jotakin perustavanlaatuisesti pielessä? No, eipähän tarvi bikinejä katsella tänäkään kesänä, jos ei tapahdu ihmeitä:D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo väkipakkolla kuvaa hyvin minunkin tuntemuksiani salia kohtaan. Ei siis mikään nautinto. Vasta autossa kotiin ajaessa tulee hetkeksi sellainen hyvä fiilis, että tulipan käytyä. Painon tiputtaminen on kyllä aivan järkyttävän vaikeaa. Minäkin jätän bikinit jälleen kerran väliin!

      Poista
  4. Nuo inhokkikotityösi ovat kuin minun listaltani. Samoin syyt "turvotukseen". Minä kuitenkin nuorena urheilin ja jumppasin - nykyään en saa takamustani sohvasta ylös kuin pakon edestä. Ja välillä peilin.
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kovalle ottaa, mutta eiköhän tämä tästä. Ainakin on vatsamakkaroita joita latistaa!!!

      Poista
  5. No, tsemppiä liikuntaan. Olen samanlainen kun sinä, en ole koskaan tuntenut liikunnasta iloa. Uiminen olisi kivaa, mutta mun astma on lopettanut senkin jutun siis hallissa kloorin vuoksi. Sokkona uiminen on myös vähän niin ja näin kun ei oo laseja päässä. Luonnonvedet ovat taas jäätäviä vilukissalle. Pari vuotta sellaisena vähän alle parikymppisenä kaveri pakotti harrastamaan kanssaan karatea. Jostain luin, että paikat tietty liikunnalla kiinteytyy, mutta laihdutuskeinona aika huono. Tarvii enempi kuulemma keskittyä sapuskoihin. Ikä tekee sen, että aineenvaihdunta hidastuu ja vaikka söisi ihan samat kun ennen, niin lihoo silti. Tosi kannustavaa....:) Sama juttu oikeasti täällä. Maha kasvaa ja vetää jo ruotoa notkolle, jotain pitäisi tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ratkaissut tuo sokeana uimisen siten, että jätän silmälasit suosiolla päähän. Joskus pistän piilolinssit ja uimalasit, mutta uimahallissa hankalaa, kun sitä kamalaa vettä menee silmiin.
      Syön nykyisin paljon terveellisemmin kuin nuorempana ja maha vaan kasvaa. On se niin väärin!

      Poista
  6. Liikunta oli koulussa ihan inhokkiaine! Nyt sitten yritetaan jotain kavelyreissuja ja silloin talloin kotijumppaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En siis ole suinkaan ainoa, joka ei pitänyt koululiikunnasta!

      Poista
  7. Miten se liikunta voikin olla niin vaikeaa...edellistalven kävin vesijuoksemassa...siis koko talven kaksikertaa viikossa a´ tunti...arvaa vaan alkoiko kyllästyttämään se radan kiertely. No viime syksynä menin kuntosalikurssille...kertaakaan en ole kurssin loputtua siellä käynyt.,,,mitähän ensisyksynä keksisin.... Kävelen sentään päivittäin Niilon kanssa, mutta kyllä pitäisi jotakin muutakin keksiä..:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, miten sitä sais pidettyä mielenkiinnon yllä. Tylsää mikä tylsää. Pilates on ihan kivaa, kun siinä ei hypitä eikä pompita. Sitä voisi käydä tekemässä kerran viikossa. Kaikista eniten pidän kävelystä. Ei vaan ole tarpeeksi tehokasta, että paino putoaisi.

      Poista
  8. Laihduttaminen ja vaa'an tuijotus ei kannata-pitaa muuttaa elamantapoja terveellisemmaksi ja loytaa liikuntamuoto josta nauttii.Vaaka on muutenkin ihan turha kapistus-vaatteista laihtumisen huomaa. Kun reilu vuosi sitten sain diagnoosini-olin ollut parisen vuotta sairaana ja paino vahitellen pudonnut ja olin aika hoikassa kunnossa-vannoin itselleni etten koskaan enaa valittaisi painostani tai yrittaisi yhtakaan diettia jos saisin itseni vaan terveeksi.Ei kylla ole tarvinnutkaan, silla siina samalla oppi myos syomaan vahan ja usein, ja myos terveellisesti kun oli paljon ruokia joita ei voinut syoda..niin se on vaan jaanyt paalle, ja nyt kun taas pystyy liikkumaan, niin siitakin nauttii todella paljon.
    Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista tehokasta liikuntamuotoa, josta ihan tosissani nauttisin ei taida olla olemassakaan. Kävelystä pidän, mutta ei sillä paino laste, pysyy vaan kurissa, joten pakko on kuntosalille raahautua.
      Minkäs sille voi, kun ruoka vaan on niin hyvää ja leipominen kivaa.
      Hienoa, että olet taas kunnossa ja jaksat liikkua!

      Poista
  9. Moikka!
    Olen lähdössä au-pairiksi Irlantiin ja todennäköisesti au-pair vuoden jälkeen myös jään Irlantiin, olisko sulla jotain vinkkejä Irkkuihin lähtevälle nuorelle naiselle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ota mukaan paljon vedenpitäviä vaatteita ja avointa mieltä. Kaikki ei ole kuin kotona ja asiat hoituvat hitaasti... Muista sanoa please ja kysellä ihmisten kuulumisia ja hymyillä. EIkä haittaa vaikka puhe ei aluksi niin hyvin luistakkaan. Pääasia on että yrittää!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!