tiistai 25. maaliskuuta 2014

Suuri pettymys - syntyi tyttövauva

Muutama vuosi sitten juttelin nuoren kiinalaismiehen kanssa. Sellaista kevyttä small talkia. Hän kysyi minun perheestäni ja minä, ajattelematta sen enempää kysyin, että onko hänellä sisaruksia. Hän katsoi minua ja sanoi: ”Kai sinä nyt tiedät Kiinan yhden lapsen politiikasta? Ei meilla kiinalaisilla saa olla sisaruksia." ”Tollo”, sanoin itselleni. Kyllähän minä siitä tietysti tiesin. Myöhemmin asia tuli esille uudestaan ja hän kertoi, kuinka alakoulussa luokalla oli 60% poikia ja 40% tyttöjä.  Tyttöystävästään hän myös mainitsi ja sanoi olevansa onnekas, sillä tytöistä on Kiinassa pulaa. Mainittakoon vielä, että tämä fiksu, hyvin koulutettu nuori mies ei ollut kotoisin maaseudulta, vaan aina asunut kaupungissa.
Nämä keskustelut tulivat mieleen, kun luin joululahjaksi saamani kirjaa Kiinan Kadotetuista Tyttäristä. Sen on kirjoittanut toimittaja  Xue Xintran.  Meidän muualla asuvien äitien on helppo arvostella naista, joka hylkää oman tyttärensä tai pahimmassa tapauksessa antaa kätilön tappaa vastasyntyneen. 
Kirjan kymmenen liikuttavaa tarinaa kertovat, siitä mihin tiukka yhden lapsen politiikka pahimmillaan johtaa. Äärimmäisessä köyhyydessä,  yleensä maaseudulla, elävä perhe elää myös perinteiden ja suvun painostuksen keskellä. Poikavauva pelastaa perheen ja tuo mukanaa onnea. Tyttövauvaa ei perheeseen haluta. Odottavan äidin tehtävä ja velvollisuus on synnyttää terve poika. Tytön syntymä on vaimon/miniän/tyttären syytä ja hän saa siitä kärsiä. 
Äidit kärsivät ja kaipaavat ja samalla salaa toivovat, että hyljätty tytär saisi elää parempaa ja helpompaa elämää, jossain muualla. Valitettavasti kaikki tytöt eivät päädy rakastavaan perheeseen, vaan osa joutuu Kiinan maaseudulle, jossa heistä kasvatetaan perheen pojalle vaimo. Tyttö-raukoilla teetätetään paljon töitä, eikä elämä ole sen helpompaa kuin heidät hyljänneillä äideilläkään. 
Osa hyljätyistä tytöistä adoptoidaan ulkomaille, ja nykyisin myös kiinalaisiin lapsettomiin perheisiin. Kirjan lopussa oli kirjeitä adoptioperheiden äideiltä.  Kiinalaistyttöjä rakastetaan ja heillä on onnellinen lapsuus. Toivottavasti mahdollisimman moni näistä työtöistä lukee joskus tämän kirjan. Biologisen äidin löytäminen on lähes tulkoon mahdotonta, mutta kirja varmasti vastaa edes joihinkin kysymyksiin. Kirjailija toivookin, että kirja auttaisi tyttöjä ymmärtämään, miksi äiti on heidät aikoinaan hyljännyt. 
Kirjan luettua ei voi olla muuta kuin kiitollinen siitä, että on saanut syntyä maassa, jossa tyttövauva on yhtä tervetullut kuin poikakin. Meillähän on asia hienosti: olemme saaneet syntyä ja jäädä henkiin, vaikka olemmekin naisia.  




8 kommenttia:

  1. Kyllähän se näin on, onnellisia saamme olla. Myös sisaruksista. On lapselle ikävää olla ainut lapsi perheessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ainut lapsi ja olisi tosiaan kivaa, jos olisi edes yksi sisko tai veli. No, kaikkea ei voi saada, mutta joskus käy mielessä, että minkähän- laista olisi, jos minulla olisi vakka isoveli. Jostain syystä olen aina haaveillut isosta veljestä. No, kiinalaisilla se tosiaan jää haaveeksi. Sääli.

      Poista
  2. Näin on, Mutta kyllä tuo poikalapsi on edelleen toivottua tavaraa monilapsisiin perheisiinkin. Suomalaisetkaan ei ole niin kauan asuneet kaupungeissa, että monilla virtaa vielä veressä se mieli, että kyllä se poikakin pitää olla perheessä (tilan jatkoa varten) ja joskus näkee, että lapsia tehdään siihen saakka, että se poika saadaan. Ei sillä, että tytöt olisivat mitenkään vähäarvoisempia, mutta se poika...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, kyllä toisille pojan saaminen on tosiaan tärkeää. Pitää saada isäntä taloon!

      Poista
  3. Tuo yhden lapsen käytäntö näkyy myös siinä,että sen yhden lapsen pitää sitten olla täydellinen. Vapaaehtoispaikassani Save A Childs Heart.hoitokodissa oli viime vuoden puolella mitä suloisin kiinalainen poika,5-vuotias Lilu,josta kirjoitin blogissanikin.Lilu tuotiin vauvana orpokotiin,koska vanhemmat eivät halunneet hoitaa sydänsairasta lasta. Loppu hyvin kuitenkin Lilun suhteen;sydän korjattiin täällä ja amerikkalainen perhe adoptoi hänet:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti. En ajatellukaan asiaa tältä kannalta. Sen ainoan lapsen pitää todellakin olla täydellinen. Mitenhän esim kuuroille ja sokeille lapsille käy?
      Lilun tarinalla oli onneksi onnellinen loppu. Toimiva sydän ja uusi perhe.

      Poista
  4. :( Jarkyttavaa, maailma on taynna tallaisia ihmiskohtaloita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pisti kyllä ajattelemaan. Täysin terve tyttövauva, mutta hänet hyljätään, koska ei ole poika. Paljon on maailmassa mätää.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!