tiistai 18. maaliskuuta 2014

Ja laulu raikui...

Astuimme sunnuntai-iltana, vähän isommalla porukalla, pienen pieneen pubiin. Niin peri-irlantilainen pubi kuin pubi vain voi olla!  Se eli omaa aikaansa, eikä sisutussuunnittelijat ja markkinamiehet olleet päässeet sitä pilaamaan. Istuimme pienen pöydän ääreen juttelemaan. Yhtäkkiä yksi vanha mies nousi seisomaan ja pyysi kaikkia olemaan hetken hiljaa. Hän sanoi, että kuten tiedätte huomenna on Pyhän Patrickin päivä, ja sen kunniaksi laulamme vanhoja irlantilaisia lauluja. Sitten hän sanoi yhden miehen nimen ja tämä alkoi laulamaan. Kun laulaja lopetti, juontaja esitteli seuraavan laulajan jne. Miehiä oli paikalla noin kymmenen, ja lähes tulkoon jokainen heistä lauloi vuorollaan.

Meiltäkin tietysti kysyttiin, että mistä olemme ja millä asiolla liikuimme. Ja sitten pyydettiin, että joskos meistä joku laulaisi. Minä tuijottelin kenkieni kärkiä ja muutkin kieltäytyivät kunniasta. Jos joku pubin asiakkaista jutteli liian äänekkäästi, huusi yksi miehistä heti, että olkaas hiljaa, ehditte te huomennakin puhumaan.

Jossain välissä pubin pitäjä kävi hakemssa kitaran ja tuli baarijakkaralle istumaan. Sitten hän alkoi soittamaa ja laulamaan.  Mikä ääni! Ilta oli uskomaton ja minun piti välillä nipistää itseäni. Vanhat miehet laulamassa haikeita kansanlauluja, ilmaan mitään säestystä. Mikä parasta mukana oli myös yksi nuori mies, joka lauloi ja soitti kitaraa. Luulen, että hänen isoisänsä oli yksi laulajista. Toivoa sopii, että tämä perinne jatkuu.

Olisin voinut istua ja nauttia lauluista vaikka aamuun asti, mutta yhden jälkeen vieraat alkoivat olemaan jo niin väsyneitä, että lähdimme pois. Tähän pubiin palaan uudestaan, ihan varmasti.












15 kommenttia:

  1. Upea ilta! Hienoa etta perinteita jatketaan ja toivottavasti tosiaan jatkuvat nuoremmallekin sukupolvelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä musiikkipuoli on vähän vierasta, kun kukaan meidän läpipiirissä ei musiikkia harrasta. Irlantilaiset ovat musikaalisia, joten uskon, että perinne jatkuu.

      Poista
  2. Kiva perinne ja hienoa, että se on jatkunut. Aidoissa pubeissa on ihan oma viehätyksensä. Ja yhdessä laulaminen - siinä on jotain taikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli todella mukava kuulla irlantilaisia lauluja. Joidenkin sanoja minäkin osasin - vähän. Ihan varmasti palaan vielä tuohon pieneen pubiin, jos ei nyt laulamaan, niin ainakin kuuntelemaan.

      Poista
  3. Irlantilainen pubiperinne on kyllä vertaa vailla! Kuvista hohkaa ihan Emmerdalen ihana tunnelma! Olen joskus kokenut jotain tuonne päin, Helsingissä, hotelli Tornin yhteydessä olevassa irlantilaispubissa. Laulu raikui ja jalalla pistettiin koreasti ihan aamunkoittoon asti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mikä parasta, kukaan ei örissyt rapakännissä! Tunnelma oli iloinen, vaikka laulujen sanomat yleensä ottaten aika surullisia. Näissä irlantilaisissa lauluissa uein lähdetään maasta, sanotaan hyvästejä, ikävöidään ja haavellaan paluusta.

      Poista
  4. Ihanan spontaania toimintaa. Tuollaisista hetkistä ne muistot syntyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ilta tosiaan jäi mieleen. Mukava yllätys, että miehet alkoivat laulamaan. Luulin, että siellä vain muuten istuskelivat.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Olen ihan varma, että niin myös vielä tulee käymään.

      Poista
  6. Voi olisin niin viihtynyt tuolla kanssanne, tuollaiset paikat ja hetket ovat juuri sellaisia joista mina elan, toivottavasti perinne jatkuu nuoren miehen aanessa ja savelissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sinäkin olisit sinne hyvin mahtunut. Ilta ei olisi ollut ollenkaan niin onnistunut ilman noita laulajia.

      Poista
  7. Minähän olen käynyt Irlannissa vain kerran, mutta satuimmepa Dublinissa pubiin, missä oli kitaristi laulamassa ja säestämässä ja minä en voinut muuta kuin ihailla sitä, kuinka kaikki lauloivat mukana. Ei sitten ikinä Suomessa muuten kuin käkikännissä tai voitetun maailmanmestaruuden jälkeen ja silloinkin vaan Sankareita ja Porilaisten marssia. Kysyin pöydässä istuneelta kaverilta, kuinka he osaavat ne kaikki - tuosta vaan. Vastaus oli ihan yksinkertainen - vanhemmat olivat opettaneet ja pikku hiljaa niitä oli opittu kuuntelemalla. Osasin minäkin yhden ja lauloin innolla mukana "Whisky in the jar"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa minäkin ihmettelin. Laulut olivat todella pitkä, eikä kukaan unohtanut sanoja. Senkin huomasit, että kukaan ei ollut kaatokännissä. Suomessahan aletaan vasta siinä vaiheessa laulamaan, kun ei enää omat jalat tahdo kantaa. Soisin tälläisen illan kaikille Irlannissa lomaileville. Jää varmasti mieleen.

      Poista
  8. Dublinissa on pienenpieni O'Donoghue's pubi, jossa on melkein joka ilta vanhoista vakiasiakkaista muodostuva miesjoukko, jotka laulaa ja soittaa olutpalkalla. Aivan mahtava tunnelma! :)

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!