tiistai 18. helmikuuta 2014

Kirja, joka sai voimaan pahoin

Luen - nykyisin kylläkin valitettavan vähän - kirjoja laidasta laitaan. Välillä haluan vain rentoutua lukiessa, enkä liikoja ajatella. Joskus taas valitsen kirjan siksi, että aihepiiri kiinnostaa minua. Ja joskus tiedän jo pelkän kannen perusteella, että lukeminen tulee olemaan raskasta. Itse lukukokemushan on nautinto, mutta luettava teksti ei.

Kirja on puhutellut silloin, kun se jää pyörimään lukijansa ajatuksiin. Tämän lukukokemusen jälkeen on ollut vaikea aloittaa uutta kirjaa, sillä lähes kaikki kirjahyllyn lue-minut-seuraavaksi- kirjat tuntuvat jotekin tyhjänpäiväisiltä. Kun teoksen nimi on Pako Pohjois-Koreasta -Leiri 14, tietää että tulossa on tekstiä, jota ei ole helppo lukea. Kirjan on kirjoittanut  kirjailija/toimittaja Blaine Harden, ja se kertoo Pohjois-Korean vankileirillä syntyneen ja sieltä myöhemmin karanneen, Shin Doug-hyukin tarinan.

Kirja pyörii mielessä, kun nousee hyvin nukutun yön jälkeen, puhtaiden lakanoiden välistä. Se ei jätä rauhaan, kun käy lämpimässä suihkussa ja sen jälkeen laittaa päälleen puhtaat ja päivän säähän sopivat vaatteet. Aamupalaa syödessään ei voi olla ajattelematta vankien nälkäisiä vatsoja. Omat ongelmat tuntuvat yhtäkkiä niin kovin pieniltä.

Minkälaista on elämä ilman kunnon ruokaa, pesutiloja, vessoja ja sänkyjä? Minkälainen aikuinen kasvaa lapsesta, jota kukaan ei rakasta ja joka elää ainaisessa pelossa? Miten ihminen kestää kidutuksen ja surkeampaakin surkean vankilan? Mikä saa lapsen kavaltamaan äitinsä ja veljensä? Kuinka nälkä pitää olla, että syö raakaa rottaa? Minkälaista on elämä aidatulla ja tarkaan vartioidulla vankileirillä? Miten ihminen aivopestään?

Sitä tietysti toivoisi, että onnistuneen paon jälkeen Shin Doug-hyukin ankea elämä muuttuisi hetkessä onnelliseksi menestystarinaksi. Valitettavasti sopeutuminen uuteen elämään, ensin Etelä-Koreassa ja sitten Yhdysvalloissa, oli kaikkea muuta kuin helppoa.

Shin Dong-hyuk sanookin: "Olen kohoamassa eläimen tasolta, mutta edistys on todella hidasta. Joskus yritän itkeä ja nauraa kuin muut kokeillakseni, tuntuuko se joltain."

Lukekaa tämä kirja, ei siksi, että se olisi mukavaa luettavaa, vaan siksi että on hyvä tietää!

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1346901024136




12 kommenttia:

  1. En tiedä, uskallanko. Minulla raa'at kirjat tulevat uniin ja jäävät kummittelemaan viikkokausiksi. Yhden Kiinan historiasta kertovan kirjan jätin tästä syystä kesken, en vain pystynyt jatkamaan enää.
    YK on juuri julkaissut raportin P-Korean ihmisoikeusrikkomuksista, ja verrannut niitä Holocaustiin, ja miten ihmiset aina päivittelevät että jos olisimme vaan tienneet silloin...no meillä ei ole tätäkään tekosyytä P-Korean suhteen. En kyllä käsitä miten tilanteeseen saadaan muutos, maan johto kieltää kaiken ja Kiina on tukena. Tuntuu kuin koko maa olisi kommunaalisessa skitsofreniassa, luen juuri Orwellin kirjaa 1984 ja se kuulostaa tutulta. Ihmisen pahuus on joskus käsittämätöntä! Melkein uskoo sielunviholliseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää, että välillä teki mieli sulkea kirja ja unohtaa koko Pohjois-Korea. Rotan syömiset ja kidutkset alkoivat olla ennen nukkumaan menoa liikaa.
      Kim uhkailee ydinaseillaan, joten mikään järjestö tai maa ei tohdi tehdä mitään. Kirjan jälkeen tuli sellainen tunne, että mitään ei ole tehtävissä.Uusi johtaja Kim taitaa olla vielä pahempi kuin isänsä. Jos se nyt on ylipäänsä mahdollista. Jos haluat joskus tämän kirjan lukea, niin voin lähettää sen sinulle. Ymmärrän kyllä, jos päätät olla lukematta.

      Poista
  2. Erikoinen yhteensattuma. Etsin nimittäin vain pari tuntia sitten tämän kirjan pdf:nä netistä ja nyt se pompahti esiin bloggerin feediin täällä sinun blogistasi lähes heti samaan aikaan. En ole siis vielä lukenut tätä mutta toisen samanlaisen Pjongjangin akvaariot luin kesällä ja pidin. Tai no, voiko tällaisista jutuista oikein sanoa että piti? Sanotaan sitten että vaikuttava lukukokemus. Myös Kim Hyun Hee, sieluni kyyneleet valottaa pohjois-korean arkea naisen näkökannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kirjavinkeistä. Taidan tilata ne heti luettaviksi. Ostin tämän kirjan jouluna Prismasta Suomesta. Minäkin mietin, että miten näitä lukukokemuksia kuvaisi. Ei näistä oikein voi "pitää".

      Poista
  3. Kiitos vinkistä. Pitää tutkia josko kirja löytyisi lähiseudun kirjakaupasta. Josko uskaltaisi lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kovin kivaa luettavaa, mutta antaa paljon ajateltavaa.

      Poista
  4. Kiitos vinkistä.
    Lainauslistalla oli jo Pohjois-Koreasta kertova kirja "Suljettu maa" http://www.mtv.fi/kirjat/index.shtml/2012/11/1649717/arvio-suljettu-maa-on-parhaita-kirjoja-pohjois-koreasta
    Täytynee laittaa tämä samalle listalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Täytyypä etsiä tämä kirja jostain.

      Poista
  5. Kiitos vinkistä. Luen varmasti. Olen lukenut teemasta muutenkin.

    Minusta kohtuuttomien kohtaloiden pitääkin jäädä pitkäksi aikaa alitajuntaan. Se kertoo siitä, että ainakin kyseinen ihminen reagoi ja välittää. Se on siis signaali hyvästä. Mikä ei tarkoita sitä, että ne, joille näistä asioista lukeminen on helpompaa, eivät välittäisi, he vaan käsittelevät asiat eri tavalla. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu niin pahalta, kun tietää että mitään ei ole tehtävissä. Vangit viruvat tälläkin hetkellä tuolla kamalalla vankileirillä, eikä heillä ole toivoa paremmasta. Meillyttävää lukunautintoa en voi luvata, mutta tarina varmasti jää mieleen.

      Poista
  6. Luin Demickin Suljettu maa, sekin oli tosi mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Listätty pitää-joskus-lukea -listalle! Kiitos.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!