keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Ensi viikolla...

Ensi viikolla tähän aikaan pitäisi leikkauksen olla ohi. Kyllähän se ajatuksissa pyörii koko ajan. En oikein pysty keskittymään mihinkään ja unohtelen asioita. En pelkää leikkausta, mutta kyllä se vähän jännittää.

Tajusin tässä viikolla, että vuosi sitten tähän aikaan istuin lääkärin vastaanotolla ja kuuntelin "tuomiota". Onko siitä jo vuosi? Edelleenkin tulee välillä sellaisia hetkiä, jolloin tunnen olevani elossa oikein isolla eellä. Silloin itkettää ja naurattaa yhtä aikaa.

Olin pari viikko sitten isossa sairaalassa tarkastuksessa. Muistelin erästä käyntiä samaisessa sairaalassa, ennen sädehoitojen alkamista. Ystäväni oli minulle kuskina ja jaksoin juuri ja juuri kävellä parkkipaikalta sairaalan neuvontaan. Siellä ystäväni ehdotti, että istuisin pyörätuoliin, sillä jalat olivat pettää alta. Minä, 44-vuotta, pyörätuolissa. Se tuntui nöyryyttävältä.  Nyt olisi voinut vaikka juosta tuon saman matkan. Hypin portaita alas ja iloitsin joka ikisestä askeleesta.

Ulkona tuli vastaan sinisiä takeja kantavia potilaita. Tuota takkia minäkin kiikutin 25 kertaa samaiseen sairaalaan. Minun piti istua alas vähäksi aikaan ja sulatella kaikkea näkemääni. Kaikki oli niin kovin tuttua. Kun tarkastus oli ohi ja minä takaisin autossa, purskahdin itkuun. Olin niin helpottunut ja iloinen kantavista jaloistani, kasvavista hiuksistani ja ennen kaikkea siitä, että olin elossa ja voin hyvin!

Älkää pelätkö, en ole pimahtanut. Joskus vaan on tälläisiä päiviä, jolloin elämä hymyilee, ilman sen suurempaa syytä! Löysinköhän vihdoinkin yhden positiivisen asian Möykystä?




Ps. Il Divo on tulossa kesällä tänne Corkiin. Yritän saada konserttiin liput. Pitäkää peukkuja, että onnistaa.

28 kommenttia:

  1. <3 iloitse ihmeessä, joka päivästä. Tsemppiä leikkaukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tanja! Usko vaan, vielä sinäkin kirjoitat tälläisiä postauksia.

      Poista
  2. Iloita saa ja pitää kun siltä tuntuu. Surujakin kun mahtuu jokaisen elämään. Se on varmaan aika suomalainen piirre, että on ns. noloa näyttää se onnellisuus julkisesti. Muistan erään hetken töissä kun sain hyvän uutisen. Teki mieli mennä hehkuttamaan sitä kahvihuoneeseen, mutta peruutin ajatuksen, sillä opin kerrasta. Kukaan ei ed. kerran osannut iloita mun kanssa! Eikä siis ollut mikään ihmeempi asia, että tarvisi olla mitenkään erityisen kateellinen.

    Tsemppiä sinne viikon päähän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä tosiaankin niin suomalaista. Ei saa liikaa hehkuttaa ja kehua. Mikähän siinä on, että toisille on niin kovin vaikeaa iloita toisen puolesta. Eihän se ole itseltä pois, jos toisella on kerrankin hyviä uutisia.

      Poista
  3. Tseppiä täältäkin leikkaukseen....kaikki menee hyvin!

    VastaaPoista
  4. Aurinkoa, raikkaita tuulia ja tähtisadetta päiviisi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet kyllä sellainen sananikkari. Arvaappas mitä, juuri nyt aurinko paistaa ja tulee oikein raikkaasti. Vain tähtisade puuttuu!

      Poista
  5. Kaikki menee hienosti, tsemppiä leikkaukseen!

    Positiivinen elämänasenteesi tarttuu,
    blogiasi on ilo lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän meidän suomalaistenkin pidä vähitellen oppia,että joskus saa olla ihan julkisesti hyvällä tuulella!!!!

      Kiva, että pidät blogistani. Välillä on asiat hyvin ja sitten taas...

      Poista
  6. Minä luulen, että elämän kriisit parhaimmillaan kääntyy voitoksi juuri tuon vuoksi. Kun ymmärtää, että mitä saattaa menettää, antaa asioille suuremman arvon. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli viisaasti päätelty. Näin se on. Joskus vaan kestää pitkään, ennen kuin tämän oivaltaa.

      Poista
  7. Tsemppiä leikkaukseen ja toipumiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you, Jael. Jään kolmeksi viikoksi sairaslomalle,joten on aikaa levätä ja toipua. Näin lääkäri minulle suositteli.

      Poista
  8. Voimia ja myönteisiä tuulia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuulista puheenollen. Täällä on ihan myrskyvarotus päällä.

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Ai, kun kiva kun saa halauksia Israelista asti.

      Poista
  10. Onnea ja tsemppausta sinne ison veden toiselle puolelle! Taalla pidetaan peukkuja. Hassua mutta mina sain myos leikkausajan juuri ensi viikolle.
    (nyt kylla ymmarran niita sinun aikaisempia kommentteja perheestasi, eniten tassa itsekin huolehdin etta miten se porukka taalla parjailee kun itse olen toipilaana).
    Virtuaalihali ja siunausta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, onko sinullakin leikkaus edessä. Pistä mulla s-postia. Jooko?

      Poista
  11. Kaikki menee hyvin. Sinulla on niin paljon myönteistä energiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskotaan niin. Eihän tämä ole mikään suuri leikkaus. Olisi muuten jo korkea aika teidänkin tulla käymään täällä etelässä!!!!

      Poista
  12. Ihanaa lukea tàllaista positiivista postausta ja kyynel pààs vieràhtàmààn omallekin poskelle tàssà lukiessa. Meidàn tilanne on toki eri, mutta kun pari vuotta oli tuskaista kàvellà se kolmisen metrià sàngystà vessaan ja minà kolmikymppinen otin sairaalassa tòrkeàsti istumapaikan mummojen edestà ja istuin rullatuolissa (!!!!) jne niin nyt on kyllà perhanan hyvà olo, kun pystyy kàvellà normaalisti. Niin se vaan menee, ettà sità jotain osaa arvostaa vasta kun sen menettàà...onneksi me menetettiin vain hetkeksi ja nyt voidaan sitten iloita jostain niinkin yksinkertaisesta, kuin kàvelystà ilman kipuja :D ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut. Ei jalkojen tärkyttä tajua, ennen kuin ne eivät toimi kunnolla. On ihan kauheaa,kun ei vaan voi kävellä normaalisti, vaikka kuinka haluaisi. Sinulla oli vielä hirveät kivut päällä. Tehdään joskus kävelytreffit vaikka Suomeen, jos satutaan paikalle samaan aikaan. Mukavaa viikonloppua sinne saapasmaahan!

      Poista
  13. Niin ja onnea leikkaukseen. Tarkoitin positiivisella postauksella tietenkin asennettasi enkà leikkausta. Mutta kyllà kaikki menee hyvin, sinàkin sen jo tiedàt :D :D Pahin on jo ohi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan eri tunnelmat tällä kertaa. Nyt tiedän mitä tuleman pitää. Edellinen kerta olikin sitten ihan eri juttu, mutta siitäkin selvittiin. Pahin on todellakin jo ohi. Luojan kiitos!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!