perjantai 29. marraskuuta 2013

Ulkonäköasiaa

Nyt kun voin taas hengittää vapaammin, ajattelin kirjoittaa vähän kevyemmästä aiheesta. Tällä viikolla, kun on tullut mietittyä syntyjä syviä ihan tarpeeksi. Kuten tiedätte tämä syöpäshow alkoi kohdallani tammikuussa. Vielä on liian aikaista sanoa, miten se on minua ihmisenä muuttanut. Sen kuitenkin tiedän, että eivät kaikki muutokset ole sellaisia "elämää suurempia" oivalluksia. 
Siellä ruskealla sohvalla maatessa, tuli tehtyä monenlaisia päätöksiä.  Pelistä katsoi minua kaljupäinen, turvonnut punanaama. Vietiin hiukset päästä ja lopulta osa ripsistä. Niin kuin se ei olisi riittänyt. Sitten lähtivät kulmakarvat ja vielä kynnetkin.  Oli päiviä, jolloin on suuri saavutus, että jaksaa käydä suihkussa ja vetää verkkarit jalkaansa. Niinä surkeimpina hetkinä päätin, että kun täältä sohvanpohjalta nousen, alan pitämään itsestäni parempaa huolta. Pistän aamulla meikkiä naamaan,  ja vaatekaapista pitää päälle löytyä muutakin kuin ne iänikuiset farkut.
Ulkonäkö eikä pukeutuminen ole olleet minulle niitä tärkeimpiä asioita. Nuorempana sitä oli enemmän aikaa ja kiinnostusta.  Sitten tuli elämään perhe ja muut kiireet. Vaatteet ja meikit jäivät taka-alalle. Mitään muotitietoista, tyylikästä rouvaa, minusta tuskin koskaan tulee, mutta ei se ole tarkoituskaan. Pääasia on, että itsellä on mukava olo. Kyllä minusta sillä on merkitystä miltä näyttää. Itse ainakin tunnen oloni heti paremmaksi, kun naamassa on vähän meikkiä ja vaatteiden sopivuutta on mietitty edes hetken.  
Vaatekauppoja kiertelen nykyisin ihan mielelläni. Naisten lehtien kuvia katselen sillä silmällä. Muotiblogeista olen saanut hyviä vinkkejä jne. Kyllä elämässä saa olla naisellista hömppääkin! Miksi ei saisi? Uusi pusero tai huulipuna piristävät kummasti. Olen myös alkanut käyttämään enemmän koruja ja huiveja.
Peilistä katsoo minua taas mina. Uusiin hiuksiini alan vähitellen tottumaan. Naama ei enää punota. Ripset, kulmakarvat ja kynnetkin ovat kasvaneet takaisin. Ja aamurutiineihin kuluu nykyisin, puuronkeiton ohella, myös nopea meikkaus ja hajuveden suihkaus. 



                                      Täältä löytyi idea bootseista  ja täältä miten huivi sidotaan!

torstai 28. marraskuuta 2013

Tiedoksi vaan..

...että valtakunnassa kaikki hyvin! Lääkärikeskuksen oven suljettua, huokaisi eräs helpotuksesta.
Nyt ei enää yhtään lääkäri/sairaalakeikkaa ennen joulua. Tammikuussa edessä leikkaus, mutta sitä en jaksa nyt vielä edes ajatella.

Kyllä Möykkyä nyt varmasti suututtaa. Tämän kierroksen voitin minä. Kiitos kaikille kannustavista kommenteista!




keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Huomenna taas...

..on vuorossa syöpälääkärin kontrolli. Mitä lähemmäksi vastaanottoaika tulee, sitä enemmän asia pyörii mielessä. Näiden eri vastaanottojen välillä, elämä jatkuu suht normaalina. Tottakai Möykky ja Möykyn mahdolliset metkut pyörivät mielessä, mutta sillä lailla sopivasti, siellä  muiden asioiden ”seassa”. Sitten kun kalenteri näyttää, että tällä viikolla taas mennään, hyppää Möykky välittömästi olkapäälleni ja lyö kyntensä lihaani. Iso-S on ajatuksissani koko ajan, eikä jätä rauhaan.
Siinä vaiheessa, kun etsin parkkipaikkaa aina yhtä täpötäydeltä parkkipaikalta, alkaa pinnani olla jo äärimmäisen kireä. Lääkärikeskusen ovella pysähdyn, vedän syvään henkeä ja sitten vasta avaan oven. Kyseisen oven kanssa minulla on sellainen viha/rakkaussuhde. Tiedän, että sisällä odottaa lääkäri, joka on perillä asioistani ja on erittäin ammattitaitoinen.  Valitettavasti  kuitenkin muistan, miltä tuntui sulkea tuo samanen ovi, kun kuulin, että pelkät sädehoidot eivät riitä. Sillä kerralla suljin oven ääneen kiroillen.  
SE ovi on taas huomenna avattava. Tottuuko tähän tarkastuskäyntejä edeltävään jännittämiseen koskaan? Enpä usko. Pitää vaan luottaa, että kaikki on hyvin ja Möykky pysyy minusta kaukana. Mitään ihmeellisiä oireita eikä kipuja ole, joten toivottavasti saan sulkea oven hymyssä suin. Pitäkää minulle huomenna peukkuja!


tiistai 26. marraskuuta 2013

Tänään on Sellainen päivä

Tänään on yksi niistä meille ulkosuomalaisille tutuista päivistä, jolloin tuntee olevansa väärässä maassa. Juuri nyt haluaisin olla kotikonnuilla. Ihan vaan yhden lyhyen päivän. Se tietysti vähän lohduttaa, että joulun vietämme Suomessa. Järjellä ajateltuna on kyse vain 24h, mutta sittenkin...
Onneksi nykyisin on halvat puhelut, Skypet, sähköpostit, tekstiviestit... Yhteydenpito ei ole siis kirjeiden varassa. Usein mietin, että kuinka lopullista se lähteminen ennen oli. Pakattiin vähäiset vaatteet kassiin ja muutettiin esim USAhan paremman elämän toivossa. Hyvästejä sanoessa ei tiennyt näkeekö perhettään enää koskaan. Kirjeet viipyivät matkalla tuskallisen pitkään. Tuskin niissä ihan kaikkea edes kerrottiin. Paraniko elämä rapakon toisella puolella? Vaivasiko pohjaton koti-ikävä? Kaduttiko lähteminen? 
Välillä tätä välimatkaa ei tunne ollenkaan. Menee viikkoja jopa kuukausia, eikä koko asiaa edes ajattele. Ja sitten on näitä päiviä, jolloin se muistuttaa olemassa olostaan. Kilometrejä ja merta on välissä aivan liikaa. Nämä ovat niitä päiviä, joita voi vain toinen ulkosuomalainen ymmärtää.  
Onneksi on puhelin...se helpottaa...edes vähän!


perjantai 22. marraskuuta 2013

Lämmittää



Luulen, että jokaisessa irlantilaisessa kodissa viritetään tänä iltana takkaan tuli. Ulkona on kylmä, ja yöllä mennään varmasti taas lämpöasteissa miinuksen puolelle. Kävin kaupasta hakemassa turvebrikettejä takkaa varten. En ilmeisesti ollut ainut asiakas, sillä siellä oli enää kaksi pakkausta jäljellä. Huomenna pistän miehet ostamaan pari säkillistä koksia, että pysytään tämä viikonloppu lämpiminä.
Kahta en vaihda: toinen on villasukat ja toinen meidän takka. 
Posted by Picasa

torstai 21. marraskuuta 2013

Viileni

Alku viikosta sen jo tunsin luissani. TVn sääennuste sen vahvisti. Vilkaisu aamulla ikkunasta puolestaan sen todisti. Talvi tekee tuloaan Vihreälle Saarelle. Yön pimeinä tunteina mittari käy välillä nollan alapuolella.  Yhtenä aamulla olivat  autonikkunat ensimmäistä kertaa jäässä. Maan tavoille oppineena, kaadoin astiaan lämmintä vettä ja heitin sitä tuulilasiin. Simsalabim jää suli hetkessä, ja näkyvyys oli taas taattu. Näin täällä toimitaan aamuisin.
Tänä aamulla patistin Junioria pistämään verkkarit liikuntakassiin. Hyvä, että patistin, sillä liikuntatunti pidettiin ulkona. Luokkakaveri kertoi autossa, että hänellä on vain t-paita ja shortsit kassissa. Täällähän urheillaan läpi vuoden shortseissa, oli sitten kylmä tai ei. Jakapalloharjoituksissa voi käyttää verkkareita, mutta peleissä ei. Onneksi on edes ne pitkät sukat, jotka vähän lämmittävät.
Olen sitä mieltä, että irlantilaisten  syntyvät varustettuina sietämään kylmää ja kosteaa. Me täällä asuvat suomalaiset värisemme ja valitamme, emmekä näytä millään tottuvan Irlannin talviin. Me pukeudumme ja puemme lapsemme paljon lämpimämmin kuin paikalliset. Paasaamme puolisoillemme huonosti eristetyistä taloista ja mainostamme kolminkertaisia ikkunoita. Vihjaamme, että käsineet kannattaisi ehkä ottaa mukaan, eikä pipokaan olisi pahitteeksi. Turhaan. Näitä oppeja noudatetaan vain ja ainoastaan Suomen lomilla. Kun mittari näytää – 20 c  ja lunta on metritolkulla, älyää irlantilainenkin, miksi käsineitä käytetään ja pipo vedetään silmille.
Kiitos pohjoisesta tulleen vaimon/äidin meidän miehet tietävät mitkä välihousut ovat ja kuinka mukavasti sormikkaat lämmittävät kylmiä sormia.  Jos minulla olisi tyttö, olisin kertonut ilosanomaa housujen alla laitettavista sukkahousuista.
Eteisen kori on jo täytetty pipoilla, käsineillä ja kaulahuiveilla. Jokainen ulos lähtevä saakin sitten itse valita väriseekö kylmästä vai noudattaako äidin/vaimon ohjeita. Tässä asiassa äiti todellakin tietää parhaiten!
Ps. Törmäsin uuteen blogiin nimeltään "Suomalaisvinkkeliä Irlantiin". Käykääpä vierailulla.



maanantai 18. marraskuuta 2013

Vapaapäivä

Tänään teki mieli, kaiken kävelyn ja kassien raahaamisen jälkeen, istahtaa alas ja levätä hetki. Kadulle tuli kahvilasta vastapaistettujen sconesien ihana tuoksu. Vesi herahti kielelle, joten lähdin ottamaan selvää, mistä tuoksu oli peräisin. Päädyin tällaiseen vintage-kahvilaan. Istuskelin kaikessa rauhassa ja nautin omasta seurastani ja vapaapäivästäni!






Ja ne sconesit, ne olivat suussasulavia, vadelmahillon ja kermavaahdon kera. 



sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Harvenevat rivit



Siitä on yli 20-vuotta, kun kävin ensimmäisen kerran Irlannissa. Silloin mieleeni jäi lukuista nunnat  katukuvassa. Irlantilaiset nunnat vanhenevat, eikä tilalle ole juurikaan tulijoita. Kyllä nunnia vieläkin joskus näkee kaupungilla, mutta rivit ovat kovasti harvenneet, ja ikä alkaa heitä jo painaa. Ei tarvitse mennä kovinkaan monta vuosikymmentä taaksepäin, kun sairaalat ja koulut olivat nunnien pyörittämiä.
Aika aikaa kutankin....
Posted by Picasa

lauantai 16. marraskuuta 2013

Tänään kaupungilla

Corkin keskustaan on meiltä matkaa vajaat 10 km. Viikolla en siellä käy koskaan, mutta lauantaisin lähdemme usein mieheni kanssa sinne pariksi tunniksi kiertelemään. Ostoskeskuksissa tulee usein sellainen tunne, että on pakko ostaa jotain, kun kerran tänne on tullut. Kaupungissa taas voi kierrellä ihan rauhassa. Istahtaa välillä kupilliselle teetä ja poiketa vaikkapa lounalle.

Tänään väkeä oli liikkeellä normaalia enemmän. Olin huomaavinani, että moni osti jo joululahjoja.  Jouluvalot sytytetään kaupungilla virallisesti huomenna. Sitten se ryysis alkaa! Ilma oli tänään pilvinen, mutta ei mitenkään kylmä. Ja mikä parasta, koko päivänä ei ole satanut ollenkaan.

Löysin jo muutaman joululahjankin, joten ihan pelkäksi kiertelyksi ei kaupungilla käyntini tänään mennyt.

Tässä teillekin muutamia kuvia Corkin keskustasta.










tiistai 12. marraskuuta 2013

Viisi

Ciacy Italiasta heitti minulle viitoshaasteen. Kiitos siitä!  Vastaan siihen nyt heti, että ei pääse unohtumaan.

Näin se menee:

Viisi asiaa, joita tarvitset joka päivä

1. Tälläinen puolisokea tarvitsee joko silmälasit tai piilolinssit. Muuten kävelen puuhun tai liikennemerkkiin.

2. Nykyisin lääkkeet pitää myös muistaa ottaa päivittäin.

3. Auto pitää olla käytössä, muuten menee elämä ja aikataulut ihan sekaisin.

4. Kännykkä on myös aina laukussa tai taskussa.

5. Joka päivä pitää olla edes hetki omaa aikaa.


Viisi kirjaa joita suosittelet

Luen kirjoja kausittain. Juuri nyt ei ole yhtään kirjaa yöpöydällä.

1. Hanna Tuurin Irlantilainen aamiainen

2. Ulla-Lena Lundbergin Jää

3. Leena Lehtolaisen Minne tytöt kadonneet

4. Frank McCourtin Seisemännen portaan enkeli

5. Victoria Hislopin Saari


Viisi materialistista joululahjatoivetta 

No, kun kerran kysytään, eikä mitään budjettia ole annettu, niin tässähän näitä:

1. Tabletti

2. Orla Kielyn käsilaukku

3. Nahkasaappaat

4. Mukavan pehmeä villatakki

5. Salmiakkia


Viisi adjektiiviä, jotka kuvaavat sinua

Nyt meni vaikeaksi. Yritetään...

1. Kärsimätön

2. Järjestelmällinen

3. Oikeudenmukainen

4. Empaattinen

5. Nolottaa tunnustaa, mutta pitkävihainen (yritän oppia olematta)

Viisi elämänohjetta, jotka antaisit muille

1. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

2. Kaksi koota pilaa elämän: kadehtiminen ja katkeruus.

3. Rehellisyys maan perii. (Irlantilainen rehellisyys on kyllä ihan eri asia kuin suomalainen).

4. Yritän jaksaa uskoa, että paha saa aina palkkansa.

5. Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi.

Haastan mukaan

Minen, Rouva Hoon, Karoliinan, Petran ja Tanja Maritan









sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Sateista sunnuntaita

Harvinainen hiljainen hetki ihan yksin kotona. Juniori potkii palloa tuolla sateessa, jossain vetisellä kentällä. Sai sinne kyydin, joten meistä kummankaan ei tarvinnut lähteä häntä sinne viemään. Pojista vanhempi lähti isän kanssa ostamaan autoon uusia tuulilasinpyyhkijöitä. Ne ovat tässä maassa todella tärkeät.

Minun puolestani piti lähteä ystävän kanssa pitkälle kävelylenkille. Näyttää vähän siltä, että jää väliin. Harmittaa... No, tulipa koulupaidat silitettyä, bolognesekastike tehtyä ja ruokakaupassakin käytyä. Harvoin, todella harvoin minulla on tälläisiä hetkiä, jolloin mietin, että mitäs nyt tekisin.

Onneksi on korissa kasa lukemattomia lehtiä. Ostin myös viikolla pitkästä aikaa lankaa kaupasta ja ajattelin neuloa itselleni kaulaliinan. Väri natsaa justiinsa uuden talvitakin kanssa, joten nyt vaan tvtä katsellessa puikot heilumaan.

Ei kai aina tarvitse tehdä jotain ja olla tehokas. Sunnuntaihan on lepopäivä ja ihan syystä sellainen. Viikolla elämä on niin kiireistä, ja joskus se kiire jää päälle viikonloppuisinkin. Itselleni luennoin, että pitää ottaa välillä ihan vaan iisisti ja olla tekemättä yhtään mitään.

Kertokaapas mitä te olette tänään puuhailleet?

Verkaisen rauhallista sunnuntaita kaikille!


Joulusia näyteikkunoita kaupungilla 


lauantai 9. marraskuuta 2013

Iiri ja minä

En osaa iiriä kuin muutaman sanan. Ja tällä oikeasti tarkoitan muutamaa. Jokainen täällä asuva tietää, että poliisi on garda ja pääministeri taoiseach. Liikennemerkeissä paikkojen nimet ovat englanniksi ja iiriksi. Iirin kielisiin etunimiin törmään usein, enkä vieläkään välttämättä tiedä miten ne pitäisi lausua tai kirjoittaa.

Iirin kieltä kuulen puhuttava vain, jos autoradion kanavia selaillessa eksyn iirin kieliselle kanavalle. TG4-kanavaa en katso, vaikka osa ohjelmista olisi tekstitetty englanniksi. Olen asunut täällä yli 12 vuotta, ja vain kaksi kertaa olen kuullut ihmisten puhuvan keskenään iiriä. Ensimmäisen kerran jonotin lentokentällä pariskunnan takana ja he puhuivat iiriä toisilleen. Piti ihan höristää korviaan. Toisen kerran olin messuilla, joissa iirin iltatunteja "esitelevät" opettajat puhuivat keskenään iiriksi. Eli ihan hyvin olen pärjännyt, vaikka en iiriä osaakkaan!

Kyllähän minä sitä yritin opiskella, mutta huomasin heti alkumetreillä, että tämä kieli on liian vaikeaa ja erikoista. Pelkkien alkeiden opetteleminen olisi vaatinut hirveän määrän aikaa ja energiaa. En minä kieltä halunnut "säilyttää", olisin vaan mielelläni auttanut poikaani, joka Englannista tänne muutettuaan koki kielen koulussa todella vaikeaksi. Ei ole helppoa motivoida ja motivoitua opiskelemaan, kun tietää, että oppimaansa ei voi käyttää juuri missään.

Olen itse ehdottomasti sitä mieltä, että iirin kieli pitäisi olla valinnaisaine kouluissa. On jotenkin nurinkurista, että uskomattoman vaikeaa ja monimutkaista kieltä opiskellaan koko kouluaika. Sitten kun kirjoitukset ovat ohi, ei sitä enää koskaan käytetä. Olen monesti ajatellut, että jos tuo aika olisi käytetty vaikka espanjan, ranskan tai saksa opiskeluun, olisi täällä todella kielitaitoista kansaa. 
Toisaalta taas ne, jotka iiriä haluaisivat opiskella saisivat perehtyä kieleen rauhassa. Silloinhan luokassa olisi vain niitä, joilla on halua ja motivaatiota oppia kieltä. 

En myöskään usko, että mikään kieli pysyy elossa pakolla. Iirin kielen ylläpitäminen maksaa köyhälle maalle paljon. Siitä ei vaan puhuta. Ulkomaille työn perässä lähtevä nuori tuskin käyttää siellä iirä, kun ei voi sitä käyttää kotimaassakaan.

On ihan eri asia opiskella sitä suomenkielisten parjaamaa pakkoruotsia kuin pakkoiiriä. Ruotsi sentään elää, kehittyy ja voi hyvin. Ja hei, ruotsiahan puhutaan naapurimaassa Ruotsissa! Jos taas haluaa oppia tanskaa tai norjaa, niin siitä on apua. Ruotsi on myös kielenä paljon, paljon helpompi kuin iiri.

Irlantilaiset näyttävät suhtautuvat iirin kieleen aika mustavalkoisesti. Ollaan joko tiukasti sitä mieltä, että kieltä pitää opiskella koulussa ja se pitää säilyttää hinnalla millä hyvänsä. En yleensä tuo mielipidettäni esille, sillä pari kertaa olen saanut kuulla kunniani. Kyllä, tiedän että kieli on osa kulttuuria ja Irlantia. Senkin tiedän, että ulkomaalaisena minulla ei ole kieleen minkäänlaista tunnesidettä.  En kuitenkaan usko, että ei iirä puhuva irlantilainen on yhtään sen vähemmän irlantilainen kuin sitä puhuva. 

Kunhan aikaa on enemmän, aion palata opiskelemaan espanjaa tai vaikkapa saksaa. Iirin pariin tuskin koskaan palaan!






sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Sunnuntai-iltana

Palataan iirin kielen koukeroihin ensi viikolla. Lieneekö viikolla otetulla flunssapiikillä osuutta asiaan, koska viikonloppu on mennyt niiskuttaessa. Tämän vuoden sairastamiskiintiö on kyllä jo täynä, joten ei tähän nyt tarvita mitään flunssanpoikasia kiusaksi. Tukkoista oloa kirotessani tuli yhtäkkiä mielleen, että onhan tämä nyt jotenkin surkuhupaisaa. Olen kuin p:lle ammuttu karhu nuhan takia. Sitten alkoi hymyilyttämään. Kumpi on pahempaa sytöhöyryt vai nuha?

Ilmasta en viitsi edes kirjoittaa. Sitä samaa sadetta... Lauantain ostoskierros päättyi nopeasti. Vettä satoi kuin aisaa, joten päätimme Juniorin kanssa hoitaa kaupungilla vain ne tärkeimmät asiat. Sitten suuntasimme kiinalaiseen lounaalle, ja lähdimme monta kertaa kastuneina kotiin. Ilta menikin levätessä ja teetä litkiessä.

Siellä vesilätäköitä väistellessä ja kaupasta toiseen juostessa huomasin, että useat näyteikkunat olivat jo joulutunnelmissa. Voi,  hyvää päivää... Halloweeniähän vietettiin vasta viikolla, ja nyt on jo "joulupuu rakennettu". Meillä muuten alkaa olla jo sen ikäistä porukkaa, että halloween ei enää innosta. Kun ennen mietittiin asuja viikkoja ennen, niin nyt Junior vetäsi päähänsä vanhan naamarin ja kävi hakemassa karkit kotiin. 

Sunnuntai-illat ovat minusta aina jotenkin masentavia. Mies pakkaa tavaroitaan, minä järjestelen eväslaatikoita ja patistelen poikia pakkaamaan reppujansa. No, tänä viikonloppuna mies on kylläkin Naapurisaarella, joten olemme täällä poikein kanssa olleet keskenämme. 

Nyt ei auta muuta kuin lähteä yöpuille ja toivoa, että tämä sade vihdoinkin loppuisi. Mistähän sitä vettä riittääkin noin paljon?




perjantai 1. marraskuuta 2013

Sano se iiriksi

Iirin kielestä on minulta pyydetty postausta. Nyt kun vihdoinkin pääsen vauhtiin, niin teen niitä heti kaksin kappalein. Tässä ensimmäisessä postauksessa kerron teille faktoja kielestä, ja siinä toisessa sitten miten kieli näkyy ja kuuluu (vai näkyykö ja kuuluuko) meidän arkipäivässämme. Kerron myös teille onko iirin opiskelu pojista mielekästä vai onko se heille pelkkää pakkoiiriä.
Miksi iirin kieltä ei enää puhuta yleisesti Irlannissa? Englantilaisia valloittajia saamme syyttää siitä, että iirin kielen käyttö väheni huomattavasti 1800-luvulla. He nimittäin halusivat, että irlanissa puhutaan vain ja ainoastaan englantia.
Iirin kieltä puhui 40% kansasta 1800-luvun alussa. 1845, perunaruton aattona, luku oli pudonnut 30%.Pitää myös muistaa, että perunaruoton aikana  1845–1849 miljoona irlantilaista kuoli nälkään ja arviolta kaksi miljoona lähti maasta. Väkiluku väheni kolmella miljoonalla. 1861 luku oli romahtanutnut 24%.
Kun englantilaisista viimein päästiin eroon 1922, oli englannista tullut maan valtakieli. Kieltä yritettiin elvyttää tekemällä siitä pakollinen oppiaine kouluissa. Esimerkiksi valtion virkoihin pääsyvaatimuksena oli  iirin kielitaito. 
*  iirin kieli on iiriksi An Ghaeilige tai Gaelig  ja englanniksi ihan vain Irish. Kaikkia kolmea nimeä käytetään kielestä  puhuessa.
* se kuuluu kelttiläiseen kieliryhmään yhdessä ylämaan gaelin ja manksin kanssa. Kaukaisempaa sukua sille ovat Walshissa puhuttava kyrmi ja Bretagnessa puhuttavan bretoni.
 * kieltä kirjoitettaessa käytetään vain seuraavia kirjaimia: a á b c d e é f g h i í l m n o ó p r s t u ú.
*  uusien, englanista poimitujen lainasanojen kirjoittamisessa käytetään myös j, v, x tai z-kirjaimia.
*  arviolta 20 000 – 50 000 irlantilaista puhuu iiriä äidinkielenään. (Irlannin väkiluku on 4.7 miljoonaa). He kaikki puhuvat myös englantia. Yritin löytää tarkempaa lukua, siinä onnistumatta.
* iiriä puhutaa yleisemmin irlannin länsirannikolla mm. Galwayn, Kerryn ja Donegalin lääneissä. Iirinkielistä alueista käytetään nimeä Gaeltacht. Kieltä on pyritty yhdenmukaistamaan, sillä siinä kuten muissakin kielissä on eri murteita.
* pakollinen oppiaine se on ensimmäiseltä luokalta asti. Suuremmilla paikkakunnilla ja Gaeltacht alueella voi koulun käydä kokonaan iiriksi. Se on  myös pakollinen aine ylioppilaskirjoituksissa. Vain poikkeusluvalla voi lapsi olla opiskelematta iirä.
* irlantilaisten pitäisi siis pystyä puhumaan ja kirjoittamaan auttavasti iiriä. Ongelma on, että suurin osa kansasta ei sitä koskaan käytä. 
* Irlanti on virallisesti kaksikielinen maa.
*  2005 alkaen iiri on ollut myös virallinen EU kieli.
 * Irlannin tvssä näkyy yksi iirin kielinen kanava nimeltään TG4.
 * viralliset lomakkeet, tienviitat, esitteet, ilmoitukset jne. ovat aina kaksikielisiä.
 * kielioppi on monimutkaista. Siitä lisää täältä.
 * iiriksi numerot 1-10 kirjoitetaan seuraavasti:
Count from 1-10:
  • 1 = a haon (ah hain)
  • 2 = a dó (ah dough)
  • 3 = a trí (ah tree)
  • 4 = a ceathair (ah cah-her)
  • 5 = a cúig (ah coo-ig)
  • 6 = a sé (ah shay)
  • 7 = a seacht (ah shocked)
  • 8 = a hocht (ah huck-t)
  • 9 = a naoi (ah nay)
  • 10 = a deich (ah deh)
Tältä se kuulostaa:


Siitä vaan opettelemaan!

Lisää infoa tästä erikoisesta kielestä, voitte lukea seuraavista linkeistä:

http://www.wesleyjohnston.com/users/ireland/past/famine/demographics_post.html