keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Banaanipiirakkaa....nam!

Hedelmävadissa hyvää vauhtia mustuvia banaaneja ja jääkaapissa viittä vaille vanhentunutta kermaa. Mitäs näistä tekisin? Tässä helppo ja herkullinen ratkaisu pulmaan: banaanipiirakka.

Tarvitset:

200g margariiniä
2 dl sokeria
3 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl kauraleseitä
2.5 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
3 banaania
1 dl kuohukermaa

Ja tällä ohjeella onnistuu varmasti:

Laita uuni kuumenemaan 175 c. 
Vahdota rasva ja sokeri.
Lisää sekaan munat yksitellen, voimaakkasti vatkaten.
Sekoita kuivat aineet keskenään.
Murskaa banaanit soseeksi.
Lisää rasva-munaseokseen kuivat aineet, banaanisose ja kerma ja vatkaa tasaiseksi seokseksi.
Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille (25 x 35 cm).
Paista n. 35 min.



Juniorin vinkki: lämmin banaanipiirakka ja jäätelö sopivat erinomaisesti yhteen.

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Viisi pientä perunaa

Talo hiljeni heti kertarysäyksellä; mummu ja pojista vanhempi lähtivät viikonloppuna Suomeen. Mies on edelleen töissä Naapurisaarella, joten täällä kotona on vain Juniori ja minä ja kissa. Rauhaa ja hiljaisuutta minä välillä kovasti kaipasin, mutta rajansa kaikella. Juniori on aina menossa, joten se on sitten kissa ja minä, jotka täällä kotona tassuttelemme.

Eilen pyörittelin päätäni, kun laitoin kattilaan viisi pientä perunaa. Kaksi minulle ja kolme Juniorille. Tuntui ihan oudolta. Tiskikonekkaan ei täyty, kun on vain kaksi syöjää talossa. Ulko-ovella kolkuttelevat vain Juniorin kaverit. Milloinkahan tähän tottuu?

Takapihalla olen käynyt kuokkimassa, lukenut kirjoja (joo, se onnistuu taas) ja pieniä kävelylenkkejä teen lähiympäristössä. Ilokseni huomaan, että jalat kantavat aina vain vähän pidemmälle. Lenkin jälkeen olen poikki, mutta se ei lannista.

Tänään kävimme Juniorin kanssa kaupungilla pitkästä aikaan. Kouluvaatteita kävimme ostamassa. Oli ikävä huomata, että kaksi tuttua kauppaa olivat sulkeneet ovensa. Kävimme myös ravintolassa syömässä, ja minä nautin. Muistin elävästi miltä tuntui, kun kaikki maistui suussa pahvilta. Nyt kun makuaisti toimii taas täysillä, päätin olla laskematta kiloja ja kaloreita. Ne elämän pienet ilot!

Kuvat otettu tänään Corkin keskustassa.











perjantai 26. heinäkuuta 2013

Ohi on!

Tulin vain teillekkin kertomaan, että hoidot ovat nyt ohi. OHI! Nyt lähden kaivamaan sen uuden meikkilaukun sisältöä ja valmistautumaan. Ystävien kanssa treffit myöhemmin pubissa. Onneksi aika moni pääsee tulemaan, sillä näin kesälomien aikaan kaikki eivät ole maisemissa. Lisää tunnelmista huomenna. Sen voin kertoa, että olo on uskomattoman helpottunut!

Kauniit Kiitokset teille lukijoille, kun olette jasaneet kannustaa ja pysyneet linjoilla silloinkin, kun Elo Vihreällä Saarella on takunnut. Kaveria ei ole jätetty!


tiistai 23. heinäkuuta 2013

Hyvää oloa!

Minä muiden mukana sain kutsun syöpäyhdistyksen järjestämään hyvän olon- tilaisuuteen. Pöydällä odotti jokaista meikkipussi, joka suorastaan pursusi purkkeja ja purnukoita.  Kosmetologi esitteli meille miten meikki pohjustetaan oikeaoppisesti. Hän myös opasti miten meikata ripsettömät silmät, ja kuinka loihditaan kulmakarvat kadonneiden tilalle. Meikkipussin saimme lahjaksi, ja oppeja yritän soveltaa käytännössä. Kosmetologi vinkkasi tästä sivusta, ja sieltä voi käydä katsomassa meikkivinkkejä.

Satuin istumaan kahden erittän mukavan naisen viereen. Ensimmäistä kertaa juttelin pitempään ihmisten kanssa, jotka ovat käyneet viime kuukausina läpi hyvin pitkälle samoja asioita, kuin minä. Kun oli aika lähteä kotiin, kysyin heiltä haluaisivatko he joskus lähteä vaikka kahville. Olemme kaikki sairaslomalla, joten aikaa on. Olivat heti valmiita ja alustavasti sovimme, että ensi viikolla tapaamme uudestaan. Jotenkin minusta tuntuu, että näitä naisia tulen tapaamaan usemminkin kuin vain kerran.









torstai 18. heinäkuuta 2013

Hiki virtaa

Ihan vaan tiedoksi teille kaikille, että Vihreällä Saarella on edelleen kuuma. Mittari on käynyt tänään(kin) +27c asteessa. Kansaa varotetaan tiedotusvälineissä auringon vaaroista. Eikä ihan aiheetta, sillä perusirlantilaisen perusiho on maidonvalkea, joka palaa hetkessä, eikä juuri rusketu.

Kuulemma viimeksi täällä päästiin näin koviin hellelukemiin 1920-luvulla. Jospas tästä tulisi nyt uusi "tredi", ja saisimme joka kesä oikein kunnon helteet. Minua vähän harmittaa, että en pääse 100% nauttimaan auringosta. Iho on kaikkein myrkkyjen ja säteiden ansiosta normaalia herkempi ja kuivempi. Hoidot ovat jo siinä vaiheessa, että en halua tänän loppusuoralle enää mitään ylimääräisiä ongelmia. Niinpä pysyttelenkin kiltisti varjossa tai sisällä.

Sädehoidot ovat menneet hienosti, mitä nyt tällä viikolla olen ollut normaalia väsyneempi. Hoidot ja kuumus ovat tehneet tehtävänsä, ja päiväunet kuuluvat edelleen ohjelmaan. Hoitokertoja jäljellä enää vaivaiset kuusi. Vaikea uskoa, että tämä show on ihan pian ohi.

Niin ja senkin voi kertoa, että peruukki ja helle eivät sovi yhteen. Pistäkääpä karvalakki päähän kuumana kesäpäivänä, niin tiedätte mistä puhun. Suosinkin kotona kevyitä huiveja, ja hikoilen peruukkipäisenä vain julkisilla paikoilla. Nyt tiedän mitä tarkoittaa sanonta "kauneudesta pitää kärsiä"!!!

Minua ihmetyttää hoidoissa käyvät naiset, jotka eivät peitä päätään edes huivilla. Vaikka viimeisillä voimillani sidoin (ja sidon) aina huivin pääni peitoksi. Tein sen itseni, ja samalla myös ympäristön takia. Kaljupäänä en todellakaan ole kaunista katseltavaa. Ei ympäristö tarvitse muistutusta siitä, että tässä ollaan ollut sairaana. Valitettavasti sädehoitojen aikana hiukset eivät vielä kasva. Toiveissa on, että jouluna tonttulakin alta näkyisi jo ihan omat hiukset.

Nyt vuorossa kukkien kastelua. Nurmikko on ensimmäistä kertaa palaneen näköinen, mutta sitä en ala kastelemaan. Täällä muuten pitäisi nyt säästää vettä. Siis Irlannissa!




sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Unikkoa

Jos asuisin Suomessa, olisin varmasti jo aikoja sitten kyllästynyt Marimekon Unikko-tuotteisiin. Tänä viikonloppuna on unikoita pyörinyt sattumalta vähän joka puolella. Enkä ole edes Suomessa!

Eilen kamera sattui olemaan Unikko- kassissa, kun ajoin näin upeiden unikkojen ohi. Oli ihan pakko käydä kuvaamassa.










Tänään etsin meille kaupasta keittolautasia, ja ostoskoriin päätyivät nämä:






Mummu oli vielä keittänyt riisipuuroa ja vadelmasoppaa. Sävy sävyyn!



perjantai 12. heinäkuuta 2013

Naurattaa ja vähän itkettääkin

Täältä helteiden keskeltä hei.
En tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa, joten tein kumpaakin!


lauantai 6. heinäkuuta 2013

Uskottava se on

Tarpeeksi kauan tällä saarella asuneena minusta on tullut sään suhteen varsinainen pessimisti. Irlannissa nyt vaan on tälläistä....sateista. Vaan eipä ole enää. Viikon sääennuste näyttää uskomattoman hyvältä. +20 c ja risat luvassa, ihan joka päivälle.

Auringon kanssa minun pitää olla oikein extravarovainen. Rannalle tekisi mieli, mutta taitaa olla parempi olla menemättä. Nyt jos koskaan ei saa vahingossakaan polttaa itseään. Hoidot menivät tälläkin viikolla mallikkaasti. Vielä kolme viikkoa, ja sitten vapaus koittaa.

Ensi viikolla taas hoitoja x 5 ja lääkäreiden vastaanottoja yms. Töihinpaluutakin olen miettinyt, mutta siitä sitten myöhemmin. Haluan toipua rauhassa, enkä mennä takaisin liian aikaisin. Pitää saada jalat kantamaan, myrkyt pois kropasta ja tukka kasvamaan.

En malta istuskella tässä koneen ääressä nyt kauempaa. Keittössä odottaa tälläinen lautanen, jota lähden tästä aurinkoiselle takapihalle tyhjentämään.






Mukavaa viikonloppua teille kaikille!