perjantai 29. maaliskuuta 2013

Hyvää Pääsiäistä!

Pitkäperjantai ja Vihreällä Saarella on tänään ihan normaali työpäivä. En ole tätä erikoisuutta koskaan ymmärtänyt,sillä pääsiäinen on katolisen kirkkovuoden tärkein juhla. Tänään täällä syödään perinteisesti ateriaksi kalaa. Minäkin kävin ostamassa lohta, jota kohta (lohta, ai nyt minulla kukkii jo runosuonikin) alan paistamaan. Pubit ja viinakaupat pitävät tänään ovensa visusti kiinni, eikä viinaksia myydä missään, ainakaan laillisesti.

Meillä on kovin hiljaista. Juniori lähti viime yönä jalkapallojoukkueenssa kanssa Naapurisaarelle turnaukseen. Tulevat takaisin vasta tiistaina. Ilmeisesti äitiä ei ole ikävä, sillä viestin viestiä ei ole puhelimeeni tullut. Älkää kertoko Juniorille, että olen vilkuillut puhelintani ainakin sata kertaa tässä päivän aikana.

Minä, sain kun sainkin, pääsiäiskoristeita esille. Ullakon kätköistä löytyi myös pari vuotta sitten kadonnut koristelaatikko. Tulihan se pääsiäinen meillekkin, vaikka vähän hitaammalla kaavalla. Väsyttää, mutta muuten olo on ok. Miehen kanssa kävimme kävelyllä ja piipahdimme lähikaupassa. Hitaasti eteni se matka, mutta sytöaivot (kuten lääkäri niitä kutsui) saivat vähän happea. Sairaanhoitajakin kävi antamassa piikin, joka toivottavasti pitää valkosolut virkeinä.

Ajattelin, että jospas kävisin pitkästä aikaa kirkossa ja tajusin, että ei taida olla kovin hyvä idea. Liikaa pärskiviä ja nuhaisia ihmisiä ympärillä. En todellakaan halua saada mitään pöpöjä. Miellä joutuu vieraatkin heti pesemään kätensä, kun tulevat sisälle. En halua ottaa mitään ylimääräisiä riskejä!

Ja päivän ehdottomasti mukavin yllätys odotti minua aamulla keittiön pöydällä. Ihana Alluhan se Saksasta piti huolta siitä, että meillä syödään parhaita mahdollisia suklaamunia tänä pääsiäisenä.  Kiitos, Alluseni!





Antakaa anteeksi, jos kirjoitukseni on vähän sekavaa...Nämä kuuluisat sytöaivot, kun toimivat vähän viiveellä ja miten sattuu. Kirjoitin juuri paperille numeroita ja vitonen jäi välistä...


keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Pikapostaus

Eka hoitokerta ohi. Kuten huomaatte, istun koneella ja voin ihan hyvin. Katsotaan mitä seuraavat päivät tuovat tullessaan. Pahoinvoinnin estolääkkeet toivottavasti tekevät tehtävänsä. Katolisesta sairaalasta onkin teille paljon kerrottavaa. Hyvää huolta pidettiin jälleen ja ruokaakin annettiin. Ja oli muuten tosi hyvää!

Kiitos teille kaikille kannustavista viesteistä. Minulla on ihania lukijoita!


tiistai 26. maaliskuuta 2013

Eeva Kilpeä ja halauksia

Näin ihana runon minua odotti tänään Hotmailissa. Sain sen opiskelukaveriltani Sariilta, jota en ole nähnyt yli 20 vuoteen. 

Nukkumaan käydessä ajattelen: 

Huomenna minä lämmitän saunan, 
pidän itseäni hyvänä, 
kävelytän, uitan, pesen, 
kutsun itseni iltateelle, 
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: 
Sinä pieni urhea nainen, 
minä luotan sinuun. 



- Eeva Kilpi

Niin ja kerrottakoon vielä, että tänään halasin ainakin kymmentä miestä! Pistäkääpä paremmaksi. Eikä yksikään heistä ollut oma mieheni. Nyt saattekin arvailla, miten tämä on mahdollista?


sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Ensi viikolla

Kaapissa nippu esitteitä ja monisteita. Lääkepurkit rivissä ikkunalaudalla. Kasa lukemattomia lehtiä korissa. Haittavaikutukset käyty sairaanhoitajan kanssa läpi. Peruukki valittu. Huivit ja kesäinen lierihattu ostettu. Kai minä sitten olen valmis. Sairaalaan keskiviikkoaamuna aikaisin. Sitten se alkaa. Kolmen viikon välein, yhteensä neljä kertaa. Sitten kuukauden tauko, ja toiseen sairaalaan sädehoitoihin.

Hetkittäin luulen katsovani huonoa elokuvaa, jonkun toisen elämästä kunnes tajuan, että minä ja Möykkyhän olemme pääosissa. En tiedä mitä Möykky minusta ajattelee, mutta minä en pysty peittelemään inhoani. Taidan olla huono näyttelijä!

Ajatus ei nyt oikein kulje, mutta palaan asiaan loppuviikosta. Pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin!











keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Tankeroenglannin opas

Tälläinen valaiseva opas löytyi netistä. Siitä on varmasti paljon apua kaikille englantia opiskeleville.

http://www.pelulamu.net/tankero/

Ei tätä kyllä voi ihan totisella naamalla lukea.


Asiasta kymmenenteen. Karoliinan blogissa on kirja-arvonta. Täällä toivon, että Reeta Paakkisen Kotona Istanbulissa-kirja lähtisi Kustin polkemana (ja soutamana) tänne Irlantiin. Jos ei onni suosi näissä arpajaisissa, niin tilaan sen heti ensi viikolla. Moni teistäkin varmasti muistaa Reetan mielenkiintoisen blogin. Uskallan suositella kirjaa jo nyt, vaikka en ole sitä vielä lukenutkaan!






maanantai 18. maaliskuuta 2013

A pint of Guinness - olkaa hyvät!


Guinness kuuluu Pyhän Patrickin päivään kuten tippaleivät vappuun,  suklaamunat pääsiäiseen ja piparkakut jouluun.
Jopa meidän  lähi-pubissa, siinä tylsässä ja ei ollenkaan viihyisässä, oli eilen väkeä. Ei nyt sentään tungosta... Lähempääkin olisi pubi löytynyt, mutta rajansa kaikella. Jätetään se lähin pubi kanta-asiakkaille!

"Kylällä" on huomattavasti viihtyisämpiä pubeja, mutta ne olivat varmasti aivan täynä. Me nimittäin halusimme istua ja jutella. No, ainakin istuin on aina taattu tässä pubissa, vaikka sen visuaalisen puolen kanssa on vähän niin ja näin. Onkohan tätä pubia edes olemassa enää parin vuoden kuluttua, niin hiljaista on meno (kuulemma) viikolla?

Meillä on vielä tänään yleinen vapaapäivä, ja huomenna työt kutsuvat vielä reiluksi viikoksi.Tänään ohjelmassa ulkoilua ja kukkapurkkien siirtoa paikasta toiseen. Istutin nimittäin eilen orvokkeja ja kevätesikoita ruukkuihin.
Posted by Picasa

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Pyhää Patrickia...

...juhlitaan täällä jo täysillä. Tai, no minä "juhlin" vain täällä kotona sohvalla. Lupasin, että huomenna maalaan mustat silmänalukset piiloon ja lähden käymään pubissa. Pitäähän sitä Patrickiä sen verran juhlia!

Mieheltä kysyin, että sanos nyt joku tunnettu irlantilainen juomalaulu tänne blogiin, ja hän ehdotti Dublinersin Wild Roveria. Onneksi on Youtube, ettei tarvinnut itse tässä alkaa sitä teille laulamaan!!! Mukavaa Pyhän Patrickin aaton iltaa, sinne ruutujen toiselle puolelle.



perjantai 15. maaliskuuta 2013

I hate Möykky

Otsikko taitaa kertoa kaiken. Kyllä, olin rajatapaus ja vielä vähän siellä rajan huonomalla puolella. Ensi viikolla sairaanhoitajaa tapaamaan, ja sitä seuraavalla sytostaattihoitoihin. Sitten vielä sädehoidot päälle. Vitsit olivat, eilen ja myös tänään, vähissä.

Käväisin töissä kääntymässä. Pomon kanssa sairaslomat yms. sovittu. Nyt taas odotetaan. Tai en minä enää odota mitään. Kukapa sitä odottaa hiuksia tyynyllä, sairaalan käytäviä, väsymystä, loputtomia kokeita... Tekee mieli kaivautua täkin alle ja herätä vasta elokuussa.

Tänään en jaksa olla positiivinen, sisukas enkä reipas. Ystäväni sanoi, että anna itsellesi lupa olla vihainen ja kiukkuinen. Annoin luvan, ja tänään saa itkeä, virua itsesäälissä ja ennen kaikkea vihata Möykkyä!


Ps. Kaunis kiitos teille kaikille edellisen postauksen kommenteista. Tämä meni nyt näin, mutta tuntuu hyvältä, että ihan ventovieraat ihmiset muistavat ja elävät mukana. Enhän minä teille koskaan mitään ai-kun-mulla-on-aina-niin-kivaa blogia luvannutkaan!




tiistai 12. maaliskuuta 2013

Torstai on toivoa täynä, vai onko?

Olen omasta mielestäni ollut ihmeen rauhallinen viime viikkoina. Elämä on meillä jatkunut suth normaalina. Jollakin tapaa olen nauttinut tästä tietämättömyydestä. Sitten välillä on ollut niitä hetkiä, jolloin odottaminen on saanut hätähousun hermostumaan.

Aluksi olin täynä toivoa: sädehoitoa vaan, ja se on sillä selvä. Mitä lähemmäksi h-hetki tulee, sitä epävarmemmaksi olen tullut. Eniten pelkään sitä, että olen jonkinlainen rajatapaus. Näen lääkärin piirtävän kynällään rengasta paperiin ja kuulen hänen sanovan: "en oikein tiedä, mitä sinun kanssasi pitäisi tehdä". Ja sitten hän katsoo minua ja sanoo, että saat itse päättää. En tiedä, mistä tälläisen mielikuvan olen päähäni saanut.

Tänään en ole saanut Möykkyä mielestäni, vaikka olen mitä yrittänyt. Se istuu olkapäällä ja on lyönyt, pitkät ja terävät kyntensä lihaani kiinni. Olen myös täyttänyt "sukupuuta" geenitutkimusta varten. Toisella puolella on sairastettu syöpää ja toisella sydäntä. Ei mitään piristävää puuhastelua...

Huomenna vielä varmistussoitto vastaanotolle, että tulokset Möykystä ovat varmasti tulleet, ja torstaina niitä kuuntelemaan. Onneksi SAAN mennä töihin, sillä pää sekoaisi, jos täällä kotona vaan odottelisin. Jospa se torstai tosiaankin olisi toivoa täynä. Mitäs se lapamato toivosta sanoikaan?





Lauantaina bongailin kaupungilla värikkäitä rakennuksia. Kuvatessa, edes hetkeksi, kaikki muu unohtuu.




maanantai 11. maaliskuuta 2013

Nyt on maaliskuu

Niin tuo kalenteri seinällä minulle väittää. Miksi sitten ulkona näyttää tältä?


Lunta ja narsisseja

Meillä on kaikilla villasukat jaloissa, fleecetakit päällä ja olohuoneeseen kannoin juuri sähköpatterin. Silloin kun olohuoneeseen tuodaan ylimääräinen patteri on tosi kysymyksessä. Kun nollakeliin yhdistää hyytävän tuulen ja tämän ainaisen kosteuden, niin siinä onkin kunnon soppa valmiina. En varmasti mene kävelylle, en. Kietoudun kohta torkkupeittoon ja yritän pysyä sulana. Nyt olisi auringolle tilausta!



perjantai 8. maaliskuuta 2013

Tärkeää asiaa näin naistenpäivänä


Tiedän, että blogillani on ainakin kaksi miespuolista lukijaa: rakas enoni ja Sakke, joka isoisä oli aikoinaan minun isäni opettaja. Nyt mennään ajassa taaksepäin vuosikymmen, jos toinenkin. Ajatelkaa, tälläinen asia tuli yllättäen esille! 

Nyt kuitenkin asiaan, ja ihan ensiksi lähetänkin enoni, Saken ja muut miehet keittämään iltakahvit, sillä tämä postaus on näin naistenpäivän "kunniaksi" suunnattu vain naisille! Tulkaa te mieheet takaisin sitten seuraavaa postausta lukemaan. 

Ei taida ketään lukijaa yllättää postauksen aihe. Aion nimittäin pyytää käskeä teitä tekemään jotain. Ensinnäkin lukekaa tämä ja sitten luvatkaa minulle, että jokaikinen teistä seuraa ohjeita ja tekee tarkastuksen säännöllisesti. Näin minäkin huomasin, mitä huomasin, ja kuulemma vielä aikaisessa vaiheessa.  

Syy tähän patisteluun tai suoranaiseen käskyyn on se, että aivan liian moni ystävistäni ja tuttavistani on sanonut suoraan, että ei tutki rintojaan säännöllisesti. Minusta on taitanut tulla varsinainen kävelevä muistutus tästä tärkeästä asiasta. Valitettavan yleistä on myös se, että tutkimisen tärkeydestä kyllä tiedetään, mutta se jätetään tekemättä, koska pelätään jotain epänormaalia löytyvän. Ymmärrän muuten hyvin, että näin nurinkurisesti voi ajatella. Tälläiselle ajattelutavalle haluankin tehdä stopin. Yksi ihminen ei voi paljoa tehdä, mutta teen mitä pysytyn, vaikka sitten blogini välityksellä. 

Rintasyöpä on valitettavan yleistä tänä päivänä, joten kukaan meistä ei ole 100% turvassa. Eihän se minulle, muille vaan...  Rintayöpä on minusta on verrattavissa arpajaisiin, joissa joidenkin on pakko "voittaa". Näissä arpajaisissa yllättynyt voittaja ei hyppele riemusta ilmaan. Vai olisiko venäläinen ruletti parempi kuvaus?

Eikä tässä vielä kaikki! Kun olette ohjeet lukeneet, niin pistäkääpä kommenttiloolaan vaikka vain yhdellä sanalla viesti, että tehtävä suoritettu. Myös teistä, jotka normaalisti ette kommentoi, haluaisin tällä kertaa kuulla. Tavoitteena olisi ainakin 50 kommettia!


Vaikka postauksen aihe oli tänään vakava, niin toivon kuitenkin teille kaikille mukavaa naistenpäivää!

"Me tyttäret, moomma sellaasia notta mierän kans on niin heleppua olla, saa olla justhin niinku me sanomma! Emmä mekään kumminkaan täyrellisii oo, meiltä puuttuu heikkouret. 










Kuvat otettu tänään. Pitkästä aikaan keväinen iltapäivä, ja hetken jopa aurinkokin kävi näyttäytymässä.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Tehoton olotila ja kirjavaa blogitarjontaa


Tekeillä on postaus jos toinenkin, mutta en saa niitä valmiiksi. Takapihan katoksen alle on kertynyt epämääräinen kasa kaikenlaista tavaraa, enkä saa niitäkään selvitettyä. Jotekin tuntuu, että en juuri nyt pysy keskittymään kuin ihan niihin välttämättömimpiin asioihin.

Blogistaniassa on sitä vastoin tullut kierreltyä normaalia enemmän. En nimittäin pysty keksittymään edes kirjojen lukemiseen. Onneksi on lehdet ja blogit!  Näillä blogivalleusretkilläni olen päätynyt näillä mitä erillaisimpiin blogeihin. Niin siinä aina käy, että päädyn seuraaman tietyntyyppisiä blogeja.

Muotiblogiessa häiritsee kaupallisuus. Suosittu blogi saa ilmeisesti aika nopeasti yhteistyötarjoukisia. Aika pian rivienvälistä ilmenee tai ihan suoraan sanotaan, että hankinnat eivät olekaan enää omia. Toisaalta, ei kai siinä mitään väärää ole. Jotekin olisi kiva nähdä, vain ja ainoastaan, bloggaajan omia vaatteita ja kenkiä. Kunhan tämä hoitorumba ensin alkaa (ja sitten toivottavasti pian loppuu), niin sitten aion kyllä nähdä enemmän vaivaa ulkonäköni suhteen. Juuri nyt ei jaksa paljon kiinnostaa, mitä aamulla päälleni pistän. Kunhan vaatteet ovat oikeinpäin  ja puhtaita, niin se riittää.  Fab Forty Something-blogin vaatteista tykkään, joten sieltä voisi käydä ottamassa oppia.

Joitakin elämäntapa/muoti/ruoka/sisutus-blogeja lukiessani on tullut mieleeni, että onkohan tämä nyt ihan oikeasti näin kiiltävää kiitokuvaa? Sekin vähän ihmetyttää, että joistakin kommenteissa suorastaan paistaa kirjoittajan ihannointi ja jonkinmoinen palvonta. Ai, kun mahtaavaa, olet niin ihana, voi kun mullakin... Sitten tajusin, että kirjoittajahan voi itse päättää mitkä kommentit julkaisee ja mitä ei. Sekin oli minulle uutta, että suosituista blogeista, ja niiden pitäjien yksityiselämästä, keskustellaan vilkaasti keskustelupalstoilla. No, toisaalta jos on valmis pistämään kasvonsa, vaattensa, elintasonsa, rahansa, lomansa, kotinsa jne peliin, niin se saattaa herättää myös epämielyttävää kiinnostusta, blogin ulkopuolella.

Sitä jaksan ihmetellä, että jos jostakin blogista ei pidä, niin miksi siellä ylipäätään käy. Turha on valittaa, että blogissa on vain kaikkea kivaa ja ihanaa, jos blogin nimi ja "tuoteseloste" on siihen viittaava. Sehän olisi ihan sama, jos ihmettelisi, miksei leivontablogista ei löydy tietoa uusimmista älypuhelimista!  Asiat voi blogissa kertoa ja kuvailla niin kovin monella tavalla. Toinen saa arkisen, harmaan päivän kuulostamaan ja näyttämään todella mielenkiintoiselta, toinen taas masentavalta. 

Silloin kun elämä pännii, rahat ovat tiukalla, asiat solmussa ja muutenkin tuntuu, että kaikilla muilla on kaikki paljon paremmin kuin minulla, kannattaa jättää jotkut blogit suosiolla lukematta. Toisen hehkutukset kalliista merkkivaatteista, upeista lomista, leppoisesta perhe-elämästä, remonteista ja hienojen ravintoloiden herkullisista annoksista, hyvässä seuraassa - tietysti - eivät luultavasti piristä, päinvastoin. Sehän on sama kun kaataisi suolaa haavaan. En vaan jaksa ymmärtää, että miksi silloin jää roikkumaan blogiin. Taikka alkaa ruotimaan ventovieraan ihmisen varallisuutta ja elämää keskustelupalstoilla!  

On se vaan hyvä, että on tälläisen tavisblogin taviskirjoittaja. Ei ainakaan tarvitse kenkään kadehtia tai miettiä, että millähän rahoilla tuokin rouva garderobinsa sisältöä kasvattaa.

Oletteko te kaikkiruokaisia blogien suhteen? Ärsyttävätkö tietyntyyppiset blogit?  Löydättekö helposti uusia, kiinostavia blogja vai pysyttekö uskollisina vanhoille ja tutuille? Olisi mielenkiintoista kuulla mitä mieltä olette!  



keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Päivän naurut


Kuten tiedätte, meillä EI kannusteta ManUta. 

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Euroviisuihin...

...lähtee täältä tälläinen kappale. Ei taida tulla voittoa. Mitä mieltä olette?

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Ruista ranteeseen

Pakastimessa hälyttävä tilanne: ruisleipä loppunut. Onneksi viikolla saapui äidiltä postitse paketti. Sisällön taidattekin arvata!






Ps. Möykystä ei ole kuulunut mitään, eikä kuulukkaan vielä reiluun viikkoon. No, en kyllä mitään postikorttia odottanutkaan. Aion kysyä lääkäriltä, että missä päin se Amerikkaa Möykky nykyään majailee. Minä veikkaan jotain laboratoriota  New Yorkissa. Yritän olla liikoja ajatelematta, mutta ajattelen kuitenkin...