sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Tauon paikka

Hyvät lukijat!

Elämää Vihreällä Saarella-blogi jää nyt joksikin aikaa tauolle. Kyllä minä vielä palaan, mutta juuri nyt aika ja energia eivät riitä ihan kaikkeen. Blogi on niin rakas harrastus, että siitä en tule luopumaan. Olkaa kuulolla!


Terveisin
Vihreätniityt



Ei ihan vielä, mutta pian näyttää taas tältä.


lauantai 19. tammikuuta 2013

Nam!

Harvinainen lauantai: ei ensimmäistäkään jalkapallo- tai hockeyottelua. Mitäs nyt? No, hedelmävadissa oli liikaa omenoita, joten ei kun piirakkaa leipomaan. Sain tämän herkullisen reseptin serkultani, joka oli pöyräyttänyt piirakan oman puutarhansa omenoista.

Omia omenoita ei meillä ole, mutta vadista löytyi onneksi kirpeitä Granny Smith "merkkisiä", ja ne sopivat tähän piirakkaan oikein hyvin. Tässä teille resepti!


OMENATARHURIN TALKOOPIIRAKKA (iso pellillinen)

3 dl sokeria
6 munaa
300g voita tai margariiniä
6 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria

Täyte:
1 1/2 l omenaviipaleita (happamia)
kanelia
sokeria

Muruseos:
50 g voita tai margariiniä
1 dl sokeria
1 dl kaurahiutaleita
1 tl kanelia
1 rkl kardemummaa

Tarjoiluun:
vaniljakastiketta tai jäätelöä (Mmaistuu ihan hyvältä ilman mitään lisukkeita!)

Vaahdota munat ja sokeri.
Lisää voi sulatettuna ja kuivat aineet.
Levitä seos uunipannulle leivinpaperin päälle.
Viipaloi omenat ja levitä ne päälle.
Ripottele pinnalle reilusti kanelia. Jos omenat ovat kovin happamia, niin ripottele päälle myös sokeria.
Sekota muroseos nyppimällä ainekset sekaisin ja ripota piirakan pinnalle.
Paista 175 asteessa n. 35 min.

Sitten vaan teetä joululahjaksi saamaani Eemeli-mukiin ja herkuttelemaan.

Mukavaa lauantai-iltaa teillekkin!

Neliöksi tuon palan kyllä leikkasin, mutta kuvassa näyttää aivan muulta.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Vaivatunut tunnelma?


Kyllä kuulkaa näitä irlantilaisa ei välillä voi muuta kuin ihailla. Heillä nimittäin on ihmeellinen taito kohottaa ilmapiiriä, sanoa jotain hauskaa ja saada ihmiset hyvälle tuulelle, tilanteessa kuin tilanteessa. Olin tässä viikolla tilaisuudessa,joka oli hyvä muistus siitä, että harva meistä on nykyisin 100% turvatussa työsuhtessa.

Välihuomautus tähän, että Suomen uutiset ovat nykyisin todella masentavaa luettavaa. Lomalla silmäni avautuivat, kun yksi jos toinenkin oli menettänyt tai pelkää menettävänsä työpaikkansa. Edessä taitaa olla kaikkea muuta kuin hyvä uusi vuosi.

Niin, olin siis läksijäisissä. Sitä olisi helposti luullut, että tunnelma olisi vaivautunut ja masentunut. Edessä siis piinava ilta, josta ei kehtaa poiskaan olla. Vettä sataa kaatamalla, mutta lähdettävä on, vaikka kotisohva kutsuu houkuttelevasti. Sateenvarjo sanoi sopimuksensa irti jo alkumetreillä ja päätyi ensimmäiseen näkemääni roskakoriin.  Vettävaluvana saavuin paikalle. Etuajassa (taas). Tai siis ihan ajallaan minun kelloni mukaan, mutta ei muiden. En minä taida koskaan oppia...

Väkeä alkaa valuamaan hitaasti paikalle. Ketään ei jätetä nurkaan itsekseen istumaan. Jutellaan, nauretaan ja toivotetaan kaikkea hyvää lähteville. Voi, niitä tarinoita ja tapauksia vuosien varrelta.  Ei vaivautuneita kommentteja, pitkäksi venyviä hiljaisia hetkiä, jolloin voi kuulla pubin kellon tikityksen. Kaikki tietävät missä mennään ja miksi täällä ollaan, mutta ei siitä sen enempää.

On tilanteita, jolloin irlantilainen iloisuus, hauskuus ja puheliaisuus ovat ihan paikallaan. Vaivautuneelle tunnelmalle ei anneta tilaa. Eikä yleisen mielialan anneta vajota alas.

Sade jatkui läpi illan, ja litimärkänä juoksin bussipysäkiltä kotiin. 10 pistettä ja papukaijamerkki irlantilaisille, mietin mielessäni. Onneksi en jäänyt sovalle makaamaan vaan lähdin. Huomenna on uusi päivä, kaikesta huolimatta!    


torstai 17. tammikuuta 2013

Irlantilaisten hoikistaja


Minulle on sanottu usemmankin kerran, että Dr Eva puhuu kuin sinä, ja muutenkin muistutatte toisianne. Piti ottaa selvää, että kuka tämä Dr Eva on, ja selvisihän se. Hän on suomalainen lääkäri, joka on tullut kuuluisaksi täällä Irlannissa ohjelmallaan Operation Transformation. Siinä ylipainoiset ja huonokuntoiset kansalaiset muuttavat elintapojaan ja samalla lahtuvat, Eva Orsmondin ja muiden ammattilaisten avulla ja tuella.

Operation transformation- ohjema pyörii taas televisiossa, mutta harvoin sitä tulee katsottua.  Yksi syy on se, että kaikki mitat on paunoissa,unsseissa, jaloissa ja tuumissa. Niistähän tämä blondi en ymmärrä mitään, enkä jaksa niitä pienessä päässäni käännellä enkä vääneellä. Koko ohjelman juju katoaa minulta, kun punnituksen jälkeen en oikein tiedä, että paljonko henkilö grammoissa/kiloissa on laihtunut/lihonut. Toinen syy on taas ohjelman juontaja Kathryn Thomas, jonka ylienergista höpötystä en jaksa kuunnella. Jotkut TV-kasvot vaan ärstytävät, ja hän on yksi niistä.

Entäs sitten Dr Eva? No, hän on sellainen suorasanainen suomalainen, joka sanoo niin kuin asiat on: ”Olet taas lihonut. Haluatko laihtua? Jos et laidu niin verenpaineesi vaan nousee ja kolesterolisi myös”.  Kyllä Eva kannustaakin, ja on aidosti iloinen hyvistä suoristuksista. Minusta hän on ihan piristävä tv-persoona.

Niin, ja niistä meidän yhtäläisyyksitä. No, olemme molemmat blondeja, meillä on samanlainen aksentti, olemme Suomesta ja naimisissa irlantilaisten miesten kanssa. Irlantilaisen mielestä varmasti menemme aivan liian suoraan asiaan!

Eroavaisuuksia onkin paljon enemmän: Eva elää niin kuin opettaa ja on erittäin trimmissä kunnossa. Minä taas yritän elää niin kuin Eva opettaa. Silloin kun muistan,  siinä koskaan onnistumatta. En usko, että Eva kauheasti innostuisi, jos hänelle sanottaisiin, että muistutamme toisiamme. Meidän vyötärön ympärysmittamme nimittäin eivät todellakaan ole yhtä monta tuumaa.  Ja minä taidan painan monta paunaa ja unssia enemmän kuin Dr Eva. 

Niin, että kiitos vaan, jos muistutan Irlantilaisten laihduttajaa! Tästä lähtien taidan pyytää heitä ensin käymään näkötarkastuksessa, ja sitten mittaamaan tuumamitalla vyötärönympärykseni. Eivätpä taida toista kertaa sanoa, että muistutamme toisiamme!



Tästä linkistä muuten löytää paljon hyviä ja terveellisiä reseptejä, jos kiinnostaa.





keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Kynttilöitä





Sisustus/siivousvimman tiliin voi kai pistää tämänkin. Järjestelin laatikoita ja keräilin sieltä pois osittain poltettuja kynttilänjämiä. Näyttävät yksin jotenkin surkeilta ja aikansa eläneiltä, joten vähällä oli etteivät päätyneet roskiin. Sitten muistin, että toisessa kaapissa (jota en ole vielä raivannut) on tälläinen vanha tarjotin, jota en ole tainnnut paljoa käyttää. Istutin erinväriset ja -malliset kynttilänpuolikkaat siihen, ja nyt saan viettää tunnelmallisia tammikuisia iltoja kynttilänvalossa. Siis silloin harvoin, kun saan rauhassa istuskella hiljaisessa olohuoneessa. 

Eka-iltana sain kylläkin oikein kamalan päänsäryn, koska suurin osa noista on voimakkaita tuoksukynttilöitä. Meillä oli kuulkaa  sellaiset tuoksut talossa, että piti avata ikkuna, ja rouva joutui särkylääkkeiden siivittämänä sänkyyn, päätään potemaan. Viisastuneena pistän enää vain yhden tuokuskynttilän palamaan, tuoksuttomien sekaan.

Edelleen illat ovat niin kovin pimeitä. Jospas helmikuussa helpottaisi!



Posted by Picasa

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Ankaran Petra haastoi...

...minut mukaan vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

1. Mistä haaveilet tällä hetkellä?
Keväästä ja nauravista narsisseista. Oikeastaan täällä tuntuu kovastikkin keväiseltä, Suomen paukkupakkasten jälkeen. 




2. Millainen oli vuosi 2012?

Alkoi huonoissa merkeissä, mutta olikin loppujen lopuksi ihan hyvä vuosi. Miehellä on ollut töitä lähes koko vuoden, ja sen on iso asia se, täällä laman keskellä. 


3. Oletko aamu- vai iltaihminen?
Ehdottomasti aamuihminen. Olen huonoa seuraa myöhään illalla, koska haluan vain nukkumaan. Yritän olla haukottelematta, mutta minkäs teet, kun peti kutsuu! Jos vain suinkin pystyn, otan nykyisin päiväunet, jos tiedän, että illalla menee myöhään. 

4. Minne haluaisit matkustaa nyt?
Istanbuliin on mieli tehnyt jo pitkään. Siitä taas saa syyttää Karoliinaa ja Mineä, joiden blogeista olen lukenut paljon Istanbulista, ja Turkista yleensäkin.


5. Minkä asian tekisit toisin menneisyydessäsi jos voisit?
Eräs minulle tärkeä ihminen sanoi kerran, että päätökset tehdään sen hetkisillä tiedoilla ja elämänkokemuksella. Tottakai tekisin tänään ehkä erillaisia valintoja ja päätöksiä, mutta turha itseään on ruoskia vanhoilla asioilla. Minun elämäni on mennyt näin, eikä se mielestäni ole ollut ollenkaan huono elämä! Onneksi on tullut jo opittua, että kaikkea ei voi elämässä saada, eikä ihan kaikkeen voi itse vaikuttaa. Loput onkin sitten itsestä kiinni.





6. Lempiruoka ja kuka sen valmistaa?
Olen lähestulkoon kaikkiruokainen. Lempiruokia on paljon, mutta sanottaanko näin, että valmiiseen pöytään istuminen on aina yhtä mukava kokemus. Äidin tekemät karjalanpiirakat ovat kyllä "something else"!


7. Miten haluaisit viettää eläkepäivät?
Ainakin osittain haluaisin asustaa jossain lämpimässä maassa, josta sitten reissaisin sinne sun tänne.

8. Elämäsi eläin?

No, kissa tietysti. Ensimmäinen kissani Nöpö eli 16-vuotiaaksi ja nyt meillä on Mags, joka on maailman laiskin, ja samalla ihanin kissa.

9. Sielunmaisemasi?
Meri ja autio hiekkaranta.




10. Tärkein esine kotonasi?
Ilman pesukonetta elämä olisi yhtä kärsimystä.


11. Syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi?
Syön elääkseni. Ruoalla nirsoilu saa minut keihumaan. Minua ärsyttää ruokaohjelmat, jossa joku isomahainen "expertti" maistelee ruokia, ja valittaa ihan tyhmistä asioista. Sekin ärsyttää, jos ravintolassa joku käy ruokalistaa läpi suureen ääneen ja ilmoittaa kaikille, että tuota en syö, enkä tuota, enkä tuota...ketä ihan oikeasti jaksaa kiinnostaa???


Kiitos Petralle haasteesta ja erittäin mielenkiintoisesta blogista. Käykääpä lukemassa lisää Petran elämästä Turkin pääkaupungissa Ankarassa.


Haastan mukaan: 


Tässä teille kysymyksiä:

  1. Teitkö uudenvuoden lupauksia?
  2. Mikä sinusta piti tulla isona?
  3. Lempi Muumisi ja miksi?
  4. Kevät vai syksy? Miksi?
  5. Miksi kirjoitat blogia?
  6. Kirja vai tv?
  7. Oletko viherpeukalo?
  8. Suosikki lehtesi?
  9. Miten piristät itseäsi huonoina päivinä?
  10. Onko lasisi puoliksi tyhjä vai täynä?
  11. Saako olla kuppi kahvia vai teetä?

lauantai 12. tammikuuta 2013

Vihdoinkin korvapuusteja

Arvatkaapas mikä herkku jäi kokonaan maistamatta Suomessa? No, korvapuusti. Tajusin vasta tänne saavuttuani, että en syönyt ensimmäistäkään korvapuustia, enkä oikeastaan pullaakaan. Torttuja ja pipareita tuli mutusteltua senkin edestä.

Aamulla päätin, että vahinko korjataan tänään, ja kävin hakemassa puolalaisesta kaupasta oikein kunnon hiivaa. Kyllähän se pullataikina nousee kuivahiivallakin, mutta tuorehiivalla vielä paremmin. Kardemummaa toin taas mukanani, joten ei mutta kuin hihat heilumaan ja taikinaa alustamaan.

Nyt meillä leijuu ilmassa sellainen ihana pullan tuoksu. Naapurin kaksosista toinen ilmeistyi kummasti heti paikalle, kun korvapuustit olivat valmiina. Junori kavereineen on vielä ulkona, mutta voin taata, että puustit katovat parempiin suihin, jos ei vielä tänään, niin ainakin huomenna.

Mukavaa lauantaita teille kaikille. Onko teillä tänään leivottu?


 
Posted by Picasa

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Jotenkin kankeita...


…ovat ollet nämä vuoden ensimmäiset työpäivät.  Kalenteri pullisteli vuoden viimeisinä kuukausina, ja sosiaalinen elämä oli kovin vilkasta. Nyt normiarjen lisäksi, näyttää viikon kohokohta olevan Juniorin eka vierailu oikojalla. Hampaat kun ovat vähän vinkisin vonksin. Lähdemme kuulemaan, kuinka monta tuhatta euroa niiden suoristaminen ja purennan korjaaminen maksavat. Maltan tuskin odottaa...

Koulunpihalla irlantilaisäitien iloinen puheenpälätys meinasi olla minulle loman jälkeen liikaa. Puhumisen suhteen ”suomivaihde” on jäänyt vielä päälle. Aukaisen suuni, kun on jotain tärkeää sanomista ja muuten olen hiljaa. Suomen lomien jälkeen en tahdo päästä millään mukaan irlantilasten ainaiseen puhumiseen ja asioiden suurenteluun.  Että täällä sitten ostaankin käyttää ylisanoja...Äidit kilvan kertoilivat (ja toistensa päälle puhuivat) aivan uskomatton ihanista jouluistaan ja lomistaan. Kaikki oli tietysti ollut niin täydellistä, mahtavaa, ihmeellistä ja ihanaa. Onneksi kukaan ei alkanut listaamaan lastensa joululahjoja (jotka tietysti osuivat 100% nappiin), sillä siinä vaiheessa olisin varmasti lähtenyt karkuun. Kai tähänkin taas tottuu!

Jos Vuoden Työntekijä- palkinnot jaetaan alkuviikon työtehon perusteella, niin tuskin pääsen palkintopallille. Ruumis on kyllä työpöydän takana, mutta mieli hiihtelee edelleen hankia hiljalleen.  

Kotona olen omasta mielestäni ollut kovinkin ahkera...muussakin kuin meidän miesten kanssa riitelyssä.
Lomalta palatessa minuun iski ensin siivousvimma, ja sitten jonkin sortin sisustusvimma. Eikä sekään vielä riittänyt. Piti kokea vielä takapihan kohennusvimmakin. Loman aikana luin kasakaupalla äidin minulle säästämiä lehtiä ja siitä se lähti. Ei mitään suurta eikä muulistavaa, mutta pientä järjestelyä ja romun roskiinheittoa tai kierrättämistä siellä ja täällä, sisällä ja ulkona.

Alakerran maalausprojektille pitäisi tehdä myös jotain, ja käyttämätön pianokin voisi muuttaa uuteen kotiin. Yläkerran vierashuonesta on tulossa hyvää vauhtia kaiken ylimääräisen säilytyshuone. Kun ullakolle ei viitsi kiivetä, niin heitetään rojut sinne. Siihen on tultavat loppu, joten siinä minulle projektia loppu viikoksi. Onkohan tälläiset vimmat ihan tervettä?

Onkohan se niin, että kun joulukoristeet on pois pelistä, sisäinen sisustaja hyppää pintaan? Olen vähän ollut haistavinani samanlaisia tuulahduksia muistakin blogeista.

Joulusta ja Suomesta piti kirjoitta vielä pari postausta, mutta jotekin nyt tuntuu, että joulut on jo jouluiltu, joten palaan ehkä vain Suomeen noin yleensä. Tuli taas tehtyä kaikenlaisia havaintoja, näin ulkosuomalaisen näkökannasta. Ei mitään kovin älyllisiä eikä syvällisiä, mutta äh, no  kyllä te tiedätte...

Nyt vuorossa matkalaukkujen ullakolle kanto. Pojaaaaaaaaaaaaaaat, auttamaan!

Ja tähän pojat kuorossa vastaavat:

a.        Joo, kohta
b.       Huomenna
c.        Ei just nyt
d.       Peli on kesken...

Kertokaapas onko teihinkin iskenyt jonkunlainen VIMMA joulun jälkeen?






sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Tunnelmallista ja haikeaa


Onko mitään kauniimpaa kuin sadat kynttilät lumisella hautausmaalla? Kaunista ja samalla niin kovin surullista. Pistimme Juniorin kanssa kynttiläkassin kelkkaan ja potkuttelimme hautausmaalle. Lunta sateli hiljalleen, ja lukuisista kynttilänsytyttäjistä huolimatta siellä vallitsi erittäin rauhallinen tunnelma. Minulla soi päässä seuraava virren säkeistö:


Kiitävi aika,
vierähtävät vuodet,
miespolvet vaipuvat unholaan.
Kirkasna aina
sielujen laulun
taivainen sointu säilyy vaan.
Niin monta rakasta ihmistä... Sytytimme kynttilät ja jäimme vielä hetkeksi ihailemaan kynttilämerta.







...ja lunta sateli hiljalleen ...





lauantai 5. tammikuuta 2013

Laskettelemassa


Pojat kävivät monta kertaa laskettelemassa loman aikana. Olin itsekkin nuorempana innokas laskettelija, mutta enää ei mieli tehnyt rinteeseen. Laskettelijat olivat kovin nuoria, joten täti pysyi kiltisti katsomon puolella ja kahviossa lämmittelemässä. Lumilaudat näyttivät olevan kovasti suosittuja. Ihmeellistä hyppimistä se niiden kanssa hissiin meno kyllä oli.

Ihmeen nopeasti Juniorikin oppi laskettelun alkeet. Pojista vahempi oli omasta mielestään jo varsinainen konkari, koska neljä vuotta sitten kävi laskettelemassa samassa rinteessä. Niin, ja jalka ei ole paketissa kummallakaan, joten hyvin meni. 

Se oli myös unohtunut, kuinka työlästä on monojen jalkaan laittaminen. Nykyisin monot ovat kovin lämpimän näköisiä. Itse muistan, että vaikka jalassa oli kuinka monta sukkaa, niin aina tuli jossain vaiheessa varpaille kylmä.

Laskettelukärpänen puri ja pahasti!








 
 
 
 
 
Posted by Picasa

torstai 3. tammikuuta 2013

Rati riti ralla


Rati riti ralla tuli talvi halla.
Kuuraparta tuiskutukka, lumiviitta harmaasukka.
Rati riti ralla sellainen on halla.
Rati riti ralla. Mitä teki halla?
Puhui metsät puhtahiksi.
Jäät ja järvet kantaviksi.
Rati riti halla, sitä teki halla.










Lomalla väristiin aluksi paukkupakkasissa. Oli toppahousuja, välihousuja, kaulaliinoja, kaulureita.. you name it. Ihan oli unohtunut, kuinka paljon aikaa menee pelkästään pukeutumiseen. Ei ihme, että kaikkien eteiset suorastaan pullistelevat vaatteiden paljoudesta.
 No, sitten parina viimeisenä päivänä olisi kumisaapailla ollut kysyntää.
 Vettä tippui räystäästä ja lunta katolta.  Vaihtelevaista on Suomen talvi!

Kun lentokoneen oveet avautuivat Dublinissa, Irlannin sää yllätti meidät. Täällähän on suorastaan lämmin! Tai niin no, jos nyt +12 c voi lämpimäksi sanoa. 

Kunhan saan huushollin kuntoon ja matkaväsymykset nukuttua, niin sitten palaan asiaa.
Täältä sinne kotikonnuille on uskomattoman pitkä ja mutkainen matka. 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!