keskiviikko 18. joulukuuta 2013

18. luukku jääköön avaamatta

Ai, miksikö? No, sen takana irvistelee Möykky. Luukku on lukossa ja avaimen heitin mereen. Siellä se ruostuu, merenpohjassa. Möykky polkee kiukkuisena jalkaa, kun ei pääse joulua juhlimaan. Antaa raivota ja meluta vaan ihan rauhassa. Minun joulua et kyllä pilaa.

Viime vuonna tähän aikaan pakkasin myös laukkuja. Olin väsynyt, mutta pistin sen kiireisen joulukuun tiliin. Palasimme lomalta ja väsymys vaan jatkui. No, nyt tiedän mistä se johtui. Miten paljon on elämäni onkaan vuodessa muuttunut.

On käyty pohjalla ja niin pimeässä paikassa, että sinne ei valo enää paistanut. Oli päiviä, jolloin vaatteiden päälle pukeminen oli suuri saavutus. Oli nälkä, mutta kolmeen kuukauteen kaikki maistui suussa pahvilta. Ja sitten ne loputtomat verikokeet, kun väsyneet suonet menivät lakkoon, ja kolme eri hoitajaa yritti saada neulaa suoneen. En myöskään unohda sitä yötä, jonka valvoin sairaalassa. Sinä yönä luulin, että tässä tämä nyt oli. Minun elämäni.

Ensin vietiin pala rinnasta ja sitten vielä hiukset päästä. Siinä mukana taisi mennä osa aivoistakin, sillä perunapussi löytyi pakasteesta! Välillä oli pinna kireällä, niin kireällä, että teki mieli vain huuttaa. KAIKKI ympärillä ärsytti. Vatsassa väänsi ja käänsi. Lääkkeet turvottivat. Kun vihdoin alkoi helpottaa, mentiin taas takaisin sairaalaan. Etsittiin suonta ja saatiin uudet myrkyt. Ja sitten taas mitattiin kuumetta, syötiin antibiootteja, potkittiin voimattomia jalkoja eteenpäin ja purskutettiin yököttäviä suuvesiä.

Kun neljäs hoitokerta oli ohi, purskahdin itkuun. Tippapussi oli tyhjä. Suljin osaston oven kiinni väsyneenä, mutta onnellisena. Päässä pyöri vain yksi ajatus: minä en halua avata tätä ovea enää koskaan.

Sädehoidot väsyttivät, mutta muuten 25 kertaa sujui hyvin. Näissä hoidoissa oli raskainta se, että osa potilaista oli todella huonossa kunnossa. Teki pahaa, kun näki, että kaikki tarinat eivät pääty onnellisesti. Oli hetkiä, jolloin halusin mennä vessaan itkemään. Viereen istahtaa kuihtunut, sairauden lannistama mies tai nainen. Tekee mieli sanoa jotain, mutta ei löydä sanoja.

Ja sitten se onnen päivä, kun viimeinen sädehoito oli ohi. Illalla lähdimme ystävien kanssa juhlimaan. Sinä iltana ei hymy hyytynyt! Vasta nyt tajuan, kuinka upeita ihmisiä minulla on ympräilläni. Perhe, sukulaiset Suomessa, ystävät, työkaverit ja blogikaverit jaksoivat kannustaa ja piristää. Oli ammattitaitoista hoitohenkilökuntaa ja erittäin hyvä onkologi.

Yksi ystäväni muutti meillä pariksi viikoksi, että mieheni pääsi hoitamaan asioitaan Englantiin. Hän kokkasi ja kuskasi poikia. Minä sain vain levätä. Naapuri kävi katsomassa minua jokaikinen päivä. Kantoi litrakaupalla omenamehua, koska se oli ainut juoma, jota pystyin juomaan. Äiti soitti päivittäin. Tuli kasottain kortteja, kirjeitä ja tekstiviestejä. Ystävät tulivat sairaalaan katsomaan ja pitivät yhteyttä. Joku vei kauppaan toinen lääkäriin. Muistettiin ja rukoiltiin puolestani..

Nyt elän taas ihan tavallista arkea. Tiedän, että minulla on geenivirhe BRCA2, ja ensi vuonna on edesssä kaksi leikkausta. Olenko katkera? En. Vihainen? En enää. En ole urhea enkä reipas. Oli vain yksi vaihtoehto, ja se oli selvitä hengissä. Mielensä voi myrkyttää vihalla ja katkeruudella, mutta se tarkoittaa sitä, että Möykky on voittanut. Siksi jätämme tämän luukun avaamatta, ei anneta Möykylle tilaisuutta tulla tänne taas minua kiusaamaan.

Niin, että oikein surkeaa joulua sinulle, Möykky ja toivottavasti kaikki suunnitelmasi menevät mönkään ensi vuonna.








36 kommenttia:

  1. Surkeaa joulua möykky ja hyvää Joulua Sinulle!
    Tämä kirjoitus laittoi mutkin kommentoimaan, vaikka muuten seuraankin blogiasi vain kaikessa hiljaisuudessa (joskin säännöllisesti). Koskettava kirjoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että kommentoit. Möykyllä ankea joulu tiedossa. Sen siitä saa, kun kutsumatt tunkeutuu ihmisten elämään! Jouluiloa sinulle.

      Poista
  2. Tippa tuli linssiin, kirjoitit niin koskettavasti, möykylle potku persiiseen ja pysyköön kaukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin. Toivottavasti emme enää Möykyn kanssa kohtaa.

      Poista
  3. Ihan totta. Pysykööt luukku kiinni hamaan iankaikkisuuteen asti. Kuka sitä möykkyä haluaisikaan katsella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä aika kuvittelen Möykyn Haisulin näköiseksi rumilukseksi.

      Poista
  4. Liikutuin kovasti kirjoituksestasi. Kiitos, että jaksoit kirjoittaa sen. Olet toinen tuntemani, joka selviytyi voittajana syöpää vastaan, mutta he eivät jaksaneet kuvata tunteitaan. Useat muut hävisivät. Hyvä, että tuosta geenivirheestäkin puhutaan julkisesti. Kaikesta päätellen minulla sitä ei ole, mutta muita virheitä on ilman oman tarpeen. Oikein ihanaa joulua kotikunnailla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kummasti auttaa, kun pistää tuntemukset "paperille". Olen kanssasi saamaa mieltä, että on todella hyvä asia, että geenivireheeistä puhutaan. Eipä tarvitse kenellekkään selittää yksityiskohtia.

      Poista
  5. Aikamoinen taistelu ! Mutta miten onnekas olet kun sulla on niin paljon ihania ihmisiä ympärillä. Kaikkea hyvää toivotan sulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen todella kiitollinen ihanille ihmisille, jotka jaksoivat ja jaksavat minua tukea.

      Poista
  6. Huh huh mitä kaikkea olet joutunut kokemaan vuoden aikana. Möykky saa mennä hiiteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rankka vuosi, mutta nyt elämä hymyilee. Möykkyä ei tänne enää tarvita.

      Poista
  7. Olet sisupussi, ja taistelija. Kaikkea hyvää Suomen-matkalle, tiedän miten tärkeää on päästä kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Laukut on pakattu ja pian lennetään.

      Poista
  8. Olipa koskettava kirjoitus! Olen ollut blogiseuraajasi niin vähän aikaa, että tämä kaikki oli minulle uutta. Sinussa on sitä kuuluisaa suomalaista sisua! Hyvää joulumatkaa Suomeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tuntui, ettei suomalainen sisukaan riittänyt. Mukava päästä Suomeen pitkästä aikaan.

      Poista
  9. Möykky pysyköön siellä merenpohjalla! Ihanaa että selvisit,sitä oli niin mukana kun täällä kirjoitit tuosta ikävästä kokemuksestasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Te blogiystävät olette kyllä aivan mahtavia. Potkitte minua eteenpäin ja jaksoitte kannustaa. Mukavaa Joulua sinulle.

      Poista
  10. Minäkin olen seurannut blogiasi hiljaisuudessa, mutta nyt tuntui, että pitää kommentoida. Kirjoitat todella hyvin, tämä kirjoitus kosketti! Hyvin samanlaisia asioita olen käynyt itse läpi. Tervetuloa tänne kotikulmille, nykäisen hihasta, jos näen sinut täällä liikkeellä. Hyvää Joulua! M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykäise vaan hihasta!!! Kiva, että kommentoit.

      Poista
  11. Moykky olkoon pimeyden uumenissa ikuisuuteen asti!

    VastaaPoista
  12. Aivan oikein, ei luukkua kannata avata. Toivotan sinulle mukavaa matkaa Suomeen ja hyvää joulua. Terveisin, Lukija A-a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidetään tämä luukku tiukasti kiinni. Hyvää Joulua myös sinulle!

      Poista
  13. Rankka vuosi sinulla on kyllä ollut, Itse muistelen tänä jouluna kahta ihmistä, jotka menehtyivät syöpään noin vuosi sitten. Sitäkin suuremmalla syyllä möykky mädätköön (....) Hauskaa Joulua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti näitä Möykkyjä riittää. Voi, kun vielä joskus keksittäisiin lääke, jolla kaikki Möykyt saataisiin nujerrettua.

      Poista
  14. Möykky kuihtukoon pois, mokomakin! Hauskaa joulunaikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Möykky sai minkä anstaitsi. Pidetään nämä Möykyt kaukana meistä. Eikö niin?

      Poista
  15. Aivan upea kirjoitus. Tervetuloa kotikonnuille joulua viettämään!
    - Eeva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Pitkä matka edessä, mutta kaiken vaivan arvoinen.

      Poista
  16. Hieno kirjoitus! Itse syöpäpotilaiden kanssa työskenneellenä usein ihastelen, kuinka paljon ihmiseltä löytyy vakavan paikan edessä niitä voimavaroja. Itsellä kun ei pienen esteen edessä aina niitä löydy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne voimavarat löytyvät yllättäen, kun ei muitakaan vaihtoehtoja ole.Halu elää menee kaiken muun edelle.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!