perjantai 13. joulukuuta 2013

13. ja perjantai

En ole taikauskoinen, mutta 13. luukku ja viikonpäivä perjantai....

Tänään aion olla erityisen tarkkana tuolla liikenteessä. Illat ovat kovin pimeitä, ja samoin osa jalankulkijoista. Kirjaimellisesti. Paljon on edistystä tapahtunut tässäkin asiassa. Etenkin lenkkeilijät käyttävät nykyisin usein heijastinliivejä. Ongelma onkin ne muut tienylittäjät. Ei heijastimen heijastinta. Sydän on hypännyt kurkkuun monta kertaa. Yhtäkkiä sieltä jostain pimeydestä ilmestyykin tietä ylittämään jalankulkija.

Minulta kysytään usein, että miten ajaminen sujuu, kun ratti on ”väärällä” puolella. Ensinnäkin ajaminen helpottuu huomattavasti, kun täällä ajaa ”paikallista” autoa. Ratti on oikealla puolella ja vaihteita vaihdan vasemmalla kädellä.  Jos taas ajaisin suomalaista autoa täällä tai irlantilaista Suomessa, olisi tilanne aivan eri. Silloin saattaisi mennä sormi suuhun, että kummalla puolella tietä pitää ajaa. Kuulemma tämänkin kyllä onnistuu, mutta en halua edes yrittää.

Yllättävän nopeasti sitä aina tottuu ajamaan Suomessa. Ajaminen on paljon helpompaa, kun on liikenneetä. Toisten perässä ajaessa pysyy varmasti oikealla puolella tietä. Ongelma ovat ne hiljaiset maaseututiet Suomessa. Joskus on tullut loman alkuvaiheessa sellainen hetki, että pitää miettiä millä puolella tietä ajan.

Olen kehittänyt näissä siirtymävaiheissa muistisäännöt kumpaankin maahan. Muistelen mielessäni jonkun tutun ristetyksen ja tienpätkän. Näin pysyn varmasti oikealla puolella. Se myös auttaa, kun muistaa, että ratti ja tien keskiviiva ovat "vierekkäin".

Suomalaisten vieraiden kanssa tapahtuu aina sama asia lentokentällä. Laitetaan laukut takakonttiin. Kaikki hyvin! Sitten vieras reippaasti kävelee kuljettajan puolelle ja avaa oven. Tässä vaiheessa me kysymme, että haluatko ajaa? Vastaus on aina sama: "No, en varmasti"!

”Väärällä” puolella ajamista ei tarvitse pelätä. Siihen tottuu nopeasti. Tarkkana kannattaa kuitenkin aluksi olla. Muilloinkin kuin 13. päivänä ja perjantaina.



15 kommenttia:

  1. Muuten onnistui ajaminen suomalaisella autolla toispuoleisessa liikenteessä, mutta liikenneympyröissä meinasi aina mennä pää sekaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pelkkä ajatuksin liikenneympyrästä vääränpuoleisella ratilla, saa minut hermostumaan. No thanks!

      Poista
  2. Tuo oli aina hauska kun suomalainen vieras meinasi mennä kuskin paikalle englantilaisessa autossa. Itse opin ajamaan suhteellisen nopeasti siellä väärällä puolella tietä, Niihin turkasen kapeisiin kaksisuuntaisiin katuihin en. Suomessa sen levyiset kadut olisivat varmasti yksisuuntaisia, eikä niihin saisi parkkeerata kuin toiselle puolelle. Englannissa tuntui, että muut autoilijat on paljon kohteliaampia kuin Suomessa. Eilen olin autolla ajamassa ja mulla yhtäkkiä risteyksessä kääntyessä tuli kauhea muistikatkos, että kummalle puolelle tietä mun pitää mennä ajamaan. Näitä on sattunut pari kertaa aikaisemminkin jos on vähän väsyttänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Englantilaiset kuljettajat ovat kyllä uskomattoman kohteliaita ja liikenne sujuu. Siitäkin huolimatta, että autoja on ja paljon. Irlantilaiset ovat paljon itsepäisempiä, mutta suomalaiset voittavat tämän kisan. Kun minulla kerran on etuajo-oikeus, niin sitten mina menen. Enkä välitetä kenestäkään muista.
      Englannissa viitoitus oli myös paljon paremin hoidettu kuin täällä Irlannissa. Tiet myös olivat paremmassa kunnossa. Siellä ajoin aika vähän, vasta täällä olen alkanut autoilemaan enemmän. On ollut pakko, koska jukinenliikenne ei ole kovin hyvä.

      Poista
    2. Ja nuo kapeat kadut. Hikipisaroita otsalla ja itkukurkussa niillä on ajeltu. Nyt vasta onnistuu vähän paremmin, Täällä ne nimittäin ovat vielä kauheampia.

      Poista
  3. Onneksi en ole koskaan joutunut ajamaan Suomessa, vuokra-auto otettiin kerran ja miehellä oli täysi työ ajaa vaikka on ajanut ainakin 50 vuotta! Väärä puoli hämäsi. 13. ja perjantai, arvaa kenellä on NCT eli auton katsastus tänään! Kaikki ajat olivat menneet koko joulukuuksi, hätäännyin kun NCT on voimassa vain tän kuun loppuun asti, hain naapurikunnasta sitten aikoja, ja kas kummaa: 13. päivä ja perjantai ja aikoja oli vaikka kuinka! Taikauskoista väkeä siellä päin ; ) Nyt kun saan itseni pilkkopimeässä oikeaan paikkaan kunnialla ja vielä katsastuksesta autoromun läpi, niin huh! Täytyy ajaa sormet ristissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NCTtä saa aina jännittää. Vaikka viesi auton huollettavaksi päivää ennen,niin sittenkin ne onnistuuvat löytämään jonkun vian. Onnea matkaan!

      Poista
  4. Meilläkin on ratti väärällä puolella, ja nopsaan sitä tottuu taas kotimaiseen touhuun ja sama kun palaa takaisin näille nurkille.... tosin vaihdekeppiä hapuillaan muutama kerran siltä tyhjältä puolelta, but that´s all;) Onneksi on tämä perjantai pulkassa, ja kaikki ok;) Terkut viikonloppuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän äiti ei enää aja autolla, mutta pitää vanhaa autoa tallissa ihan vaan minua varten. On suuri helpotus, kun on auto käytössä. Talvella en ajamisesta oikein tykkää, mutta eiköhän se taas suju.

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus. Tuota olen itsekin ihmetellyt, vaan hienoa että tuon väärän puolen oppii nopeasti.
    Keppivaihteisto tuotti Suomen aikoina hurjasti vaikeuksia. Tänne kun muutin niin olin mielissäni automaattivaihteista. Mies sitten Suomen matkoilla opetti minulle kytkinauton ihmeellisyydet joita olin jankannut autokoulussa aikoinaan. Ehkä osasin keskittyä paremmin kuin nuorempana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vaikeampi tottua ajamaan vaihteilla, jos on ajanut automaattisella autolla. Toisinpäin on paljon helpompi. Meillä oli joskus automaattivaihteet ja ottaisin sellaisen auton käyttööni vaikka heti. Jos voitan lotossa niin sitten...

      Poista
  6. Hei, itse hoen kummassakin maassa: "kuski on aina keskiviivalla". Suomessa poliisi ei varmaan tykkäisi, jos pysäyttäisi kuulisi tämän hokeman. Briteissä vältän kaupunkiajoa - just noiden alkuaan hevosille mitoitettujen katujen takia. Onneksi metrolla pääsee mihin vaan. Silti esim. Pietarissa ollessa teki mieli tarttua auton rattiin, kun ei se niin paha ollut (parkkeeraus oli sitten toinen juttu). Nyt olen Suomessa vähän pidempään ehkä pari-kolme kuukautta vielä, enkä taida ajaa metriäkään. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kapeat kadut ovat kyllä stressaavia. Täällä olen vasta oppinut niillä ajamaan, vaikka en siitä kyllä nauti. Päivittäin ajan sellaista kapeaa katua, jossa välillä joutuu ajamaan jalkakäytävällä, muuten ei mahdu. Onneksi en ole saanut sakkoja. Toisaalta, kaikki muutkin tekevät niin.

      Poista
  7. Mulla oli ekojen Irkku-ajelujen jälkeen oikea kämmenselkä kipeänä, kun läimäytin sitä jatkuvasti ovea vasten kun pitivaihtaa äkkitilanteessa vaihdetta:D Mutta nopeastihan siihen'väärällä puolella' ajoon sitten tottui :)

    VastaaPoista
  8. Mulla oli ekojen Irkku-ajelujen jälkeen oikea kämmenselkä kipeänä, kun läimäytin sitä jatkuvasti ovea vasten kun pitivaihtaa äkkitilanteessa vaihdetta:D Mutta nopeastihan siihen'väärällä puolella' ajoon sitten tottui :)

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!